Koulun arjessa huokuu ihana rauha ja tekemisen meininki. Lapset ja aikuiset nauttivat silmin nähden tutuiksi tulleista rutiineista ja toistensa seurasta. Tänään kapusimme ullakolle posket punaisina pienen kävelylenkin jälkeen. Tutut taikasanat johdattivat meidät jälleen mielikuvitusmaailmaan:

PIHKAMETSÄ

Tällä kertaa pääsimme vieraiksi Sumun digipajaan. Nyt maltoimme tarkastella paikkaa hiukan tarkemmin ja tajusimme, että Sumu oli todellakin melkoinen velho kaikkien koneiden ja digitaalisten sovellusten käyttämisessä. Hänessä taisi myös olla hiukan keksijän vikaa. Huonetta kiertävät hyllyt notkuivat tuttujen esineiden lisäksi myös paljon sellaisia vekottimia, joita emme olleet ikinä nähneetkään. 

Ennen kuin ehdimme kuvitella eri vempaimien käyttötarkoituksia, huomiomme kiinnittyi työpöydän ääressä supitteleviin ystävyksiin. Sumu kutsui ystävänsä välittömästi katsomaan jotain piirrosta työpöytänsä äärelle ja me emme onnistuneet kuulemaan keskustelusta kuin pienen pätkän planeettojen järjestyksestä. Mitä ihmettä sekin mahtoi tarkoittaa? 

Ei ollut mikään yllätys, että värit alkoivat taas haalenemaan ja meidän ei auttanut kuin palata takaisin postilaatikolle katsomaan, löytyisikö sieltä mitään  lisävihjeitä asiaan.