Kevään merkkejä alkoi olla ilmassa yhä enemmän. Linnut olivat taas ryhtyneet laulutuulelle ja aurinkolasit täytyi kiillottaa takaisin loistoonsa ottamaan vastaan niin kaivattuja lämmittäviä säteitä. Mielikuvittelu oli silti säilyttänyt paikkansa sydämissämme. Innosta puhkuen kiipesimme tänäänkin portaita ullakolle ja lausuimme:
PIH-KA-MET-SÄ.
Ovi avautui Mediamajan juurelle ja tällä kertaa huomasimme ulko-oven olevan kutsuvasti raollaan. Katsahdimme toisiimme hiukan epävarmoina siitä, uskaltaisimmeko tosiaan mennä sisään ilman tuttuja satuhahmoja. Kulkukorttien ja niissä lukevien supervoimien rohkaisemana astuimme sisään.
Ensimmäiseksi ohitimme Bitti-pupun Tietoturvallisuustoimiston ja Kukkaispeikkojen studion. Niiden ovet olivat kiinni ja siksi päätimme jatkaa matkaa eteenpäin. Mediamajan käytäville oli pystytetty näyttely meidän upeista avaruuskuvista.
Pihkametsän sanomien ovi oli auki ja Pilvi Peura hääräili siellä pöytänsä ääressä. Koetimme tervehtiä, mutta eihän hän tietenkään voinut nähdä meitä.
Käytävän päässä oli vielä yksi huone, jonka ovi oli myös avoinna. Kurkkasimme sisään ja näimme päätyseinällä valtavan valokuvan, jota ei ollut selvästikään napattu Pihkametsästä. Oli kuin Pihkametsän Lummelampi olisi siirtynyt meidän omaan maailmaamme. Oliko tämän huoneen työntekijällä mielikuvitusovi Tellukselle?
Seinällä roikkui kyltti, jossa luki Mainostoimisto Kuura. Ilmoitustauluun oli kiinnitetty kaksi mainosta. Juuri, kun katseemme kiinnittyi oranssivalkoiseen hännän päähän, värit alkoivat haaleta. Me sukelsimme takaisin koulun arkeen ja menimme suoraa päätä postilaatikon luokse, jossa paloi tuttuun tapaan valot kirjeen saapumisen merkiksi.
