Talven edetessä päivät alkoivat jo selkeästi kirkastua. Aurinko näyttäytyi yhä korkeammalla ja maalasi hanget kimaltavaksi timanttimereksi. Sellaisina päivinä emme malttaneet kavuta ollenkaan ullakolle, vaan syöksyimme suoraa päätä töiden jälkeen nauttimaan ihanasta ulkoilmasta. 


Aurinkoisten päivien väliin mahtui kuitenkin niitä pilvisiä ja hyytävän tuulisia päiviä, jolloin mielikuvittelu Pihkametsän ikuisessa kesässä oli parasta, mitä tiesimme.

 

PIH-KA-MET-SÄ


Olimme odottaneet pääsevämme takaisin Sumun digipajaan kuulemaan, olivatko Geongan kotiinpaluusuunnitelmat edenneet. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan olimme tupsahtaneet jälleen kerran ihan uppooutoon paikkaan. Pihkametsässä ei ollut kyllä koskaan tylsää päivää. 


Kaulaamme ilmestyneistä kulkukorteista päätellen olimme jälleen Mediamajassa. Seinällä oleva valokyltti kertoi paikan olevan Pihkametsän sanomien toimitus. Toimituksen lattialla lojui sanomalehti, jonka kannessa komeili Geongan kuva. Etusivun uutisessa kerrottiin hänen matkustaneen onnistuneesti takaisin Zirgon -planeetalleen. 

Toimituksessa oli aivan autiota. Päättelimme toimittajan olevan etsimässä uusia jutun juuria, kunnes kuulimme käytävältä kolinaa. Kääntyessämme ääntä kohti, ehdimme nähdä vain pienen vilauksen kukilla kuorrutetuista sarvista ennen värien haalenemista. 


Jälleen kerran meille tuli kiire kurkkaamaan postilaatikkoon. Olisiko siellä tällä kertaa postia sarvipäältä?