Ote Nuijasodasta vapaussotiin Länkipohja

Eteläpohjalaisia taistelussa Nuijasodasta vapaussotiin, Aulis J. Alanen

Ote sivuilta 307 ja 308

...

”Vilppulan kolmen taistelun jälkeen seurasi tällä lohkolla lyhyt tauko, jota valkoiset käyttivät räjäytelläkseen rataa rikki aina Siitaman siltaa myöten Orivedellä ja järjestelläkseen joukkojaan , jotka olivat sen tarpeessa. Helmikuun 9. päivänä lähti Laurila lapualaisineen Ruoveden Pekkalaan ja seuraavana päivänä Knaapikin kahden komppaniansa kanssa tälle ankarasti uhatulle seudulle. Myös väärinmaja ja Manninen miehitettiin ja erinäisiä muitakin joukkojen siirtoja suoritettiin, kun punaiset antoivat siihen tilaisuutta.

Mutta Vilppulan suunnan näin viettäessä harvoja huolettomia päiviään oli Kuortaneen miehille aivan lähellä, Mäntän siivellä, sattua synkkä seikkailu. Mänttä oli asumattomien taipaleitten takana jotenkin turvassa, mutta siitä etelään Länkipohjaan, josta pian tuli muistettava nimi, kuului kerääntyvän punaisia. Niitä karkoittamaan lähetettiin nyt 30 kuortanelaista ja eräitä mänttäläisiä muutaman luutantin johdossa. Tämä piskuinen joukko valtasikin samana 7. päivänä, jolloin Vilppulassa ja Ruovedelläkin taisteltiin, vastarintaa kohtaamatta Länkipohjan.

Huonon varmistuksen vuoksi pääsivät punaiset seuraavana päivänä yllättämään ja vaikka heidän yrityksensä verisesti torjuttiin, maksaen punaisille kahdeksan kaatunutta, haavoittui Kuortaneen pojistakin viisi vaikeasti ja kun seuraavana päivänä saapui tieto, että vihollinen oli suurin voimin tulossa, hoputti päällikkö niin nopeaan perääntymiseen, että pari vaikeimmin haavoittunutta, Vilho Maunus ja Juho Kaatiala, piti jättää Längelmäen pappilaan punaisten käsiin. Kaikkien yllätykseksi, ei suinkaan vähimmin itse haavoittuneiden, säästettiin näiden henki, toimitettiinpa heidät sitten myöhemmin Tampereelle erääseen Punaisen ristin sairaalaan.” ...

.................................................................................................

Kommentti/Jari Tuomisto/31.1.2014:

Kerrotun perusteella Alasella on Länkipohjan ensimmäisestä taistelusta kirjassaan epätarkkuutta Mäntän pataljoonan alueelle käsketyn "Kuortaneen osaston" tapahtumista sekä sen suorittamista taisteluista ja ajankohdista.

Noin 50 miehen osasto suoritti tehtävää, joka heille oli annettu. Tiedusteluosaston tuli edetä Vilppula-Mänttä-Kuorevesi suunnassa ja ottaa viholliseen kosketus. Se ei ollut mikään poikajoukon "seikkailu", vaan taistelutehtävä.

Ensimmäinen yhteenotto ja taistelu, Uotilan talon alueella Länkipohjassa, käytiin maanantaina 11.2.1918 noin klo 14.00 alkaen. Se kesti noin puoli tuntia. Toinen taistelu, nyt Länkipohjan pappilan alueella, käytiin lauantaina 16.2.1918, joka kesti noin kolme tuntia. Punaisten osaston miesvahvuus oli kuitenkin ylivoimainen valkoisten joukkoon verrattuna ja Länkipohja jäi punaisten haltuun.

Länkipohjasta muodostui tämän jälkeen, edellä olevien tapahtumien johdosta tai suunnitelmallisesti, punaisten puolustuksen pääasema Oriveden ja Jyväskylän välille. Laajasti tunnettu ja kerrottu suurempi Länkipohjan taistelu käytiin Länkipohjan kylässä ja sen lähialueilla valkoisten ja punaisten välillä 16.3.1918. Tämä oli siis jo kolmas Länkipohjan taistelu.

....................................................................................................................................................................

Linkkejä muihin tästä taistelusta kirjoitettuihin kertomuksiin:

1. Kokemuksia vapaussodasta on Villen aseveljen ja samassa taistelussa haavoittuneen Juho Yli-Kaatialan kertomus Länkipohjan laskiaistaistelusta. Se on julkaistu Kuortanelaiset sodassa -teoksessa sekä sivuilla www.veteraanienperinto.fi.

2. Kuortanelaisten ”verikaste” on Sulo Honkolan kirjoittama artikkeli, kirkkoherra Toivo Kansasen, myöhemmin Kansanaho, kuvauksen pohjalta, Vaasa –lehdessä. Kansasen kuvaus Länkipohjan taistelusta ja sitä edeltävistä yhteenotoista ilmestyi ensi kertaa huhtikuussa 1918 Keskisuomalainen –lehdessä. Laskiaisena 12. helmikuuta 1918 ottivat punaiset ja valkoiset rajusti yhteen Länkipohjassa. Mukana valkoisten puolella oli muun muassa 50 kuortanelaista, joiden osallistumista kansalaissodan tähän vaiheeseen Kuortaneen kirkkoherra Toivo Kansanen (myöh. Kansanaho) nimittää heidän ”tulikasteekseen”.

3. Ote ”Mitä nainen voi kestää” nimimerkin I.H. kirjoittamasta artikkelista Naisten Ääni –lehdessä 16.11.1918 n:o 32. I.H. kirjoitti artikkelissaan kirkkoherraVirtasen sairaanhoitaja Aina vaimon antamasta ensiavusta ja hoidosta Maunukselle ja Kaatialalle Länkipohjan pappilassa. Kirjoitus on laadittu tn. haastattelun perusteella. Kerrotun jälkeenhän tapahtumat vyöryivät pappilassa kohti kirkkoherra Virtasen loppua, josta on kirjoitettu usealla taholla enemmän.

4. "Kuortanelaisten kiila Länkipohjan taistelussa v.1918" , artikkelin kirjoittaja tuntematon, Pohjois-Hämeen Vartio -lehti N:o 2 1938. Kertomuksessa kirjoituksen laatija kertoo hämmästyttävän yksityiskohtaisesti taistelun punaisten osalta. Kertomus on laadittu Lapua -liikkeen ja kyyditysten jälkeisenä aikana, joka kuvastuu kirjoittajan "otteesta" eteläpohjalaisia kuortanelaisia kohtaan. Aikakausi on myös kansan yhtenäistämisen ja sotaan varautumisen aikaa, joka näkyy myös "kynän jäljessä".

5. Ote "Nuijasodasta vapaussotiin" Eteläpohjalaisia taistelussa -teoksesta, kirjoittaja Aulis J. Alanen. Ote on sivuilta 307 ja 308. Siinä Alanen kuvaa hyvin lyhyesti ko. taistelun ja mainitsee nimeltä kuortanelaiset haavoittuneet ja heidän ihmepelastumisensa.

Avainsanat: Länkipohjan taistelu, Länkipohja, taistelu, vapaussota, kuortane, sisällissota, luokkasota, kansalaissota, Uotila, pappila, Längelmäki, valkoiset, punaiset, Mannerheim, Kanerva, Mäntän pataljoona, Hatapään sairaala, kirkkoherra Virtanen, Aina Virtanen, Lapua, Yli-Kaatiala, Tampere, Kansanaho, Sulo Honkola, vapaussodan veteraanit