C. 19.Pr (JR16) sotatoimien ja taisteluiden kulku sekä onnistuminen vuonna 1944
Jari Tuomiston kommentit edellä olevaan 17.11.2013:
Taisteluiden onnistumiselle luodaan edellytykset kaikilla seuraavilla tekijöillä ja kaikkien niiden täytyy onnistua:
1. Tavotteiden mitoitus, annetut tehtävät, joukkojen voimavarojen ja kyvyn suhteen, joka tasolla, armeijakunnasta ryhmään, yhteistyö ja luottamus
2. Komentajien ja johtajien valitsemat taktiikat, yhteistyö ja luottamus
3. Suoritusportaan joukkojen suunniteltu, harjoiteltu, saumaton yhteistoiminta ja luottamus toisiinsa
4. Taistelijaparin harjoiteltu, saumaton yhteistoiminta sekä keskinäinen luottamus
Luottamus on yhteinen tekijä kaikessa toiminnassa, joka tasolla kenraaleista sotamiehiin. Yhteinen maakuntatausta, sama murre luo tuttuutta ja turvallisuutta yksilölle, taistelijalle. Jo valmiina oleva yhteishenki on tärkeimpiä perustekijöitä joukossa toimimiselle, muun muassa silloin, kun joukko joutuu taisteluun tai sotatoimeen ”lyhyellä varoitusajalla” tai nopeasti.
Inhimillistä on, että ihminen haluaa samaistua joukkoon. Yksilön motivaatiolle ja taistelukyvylle on lisäarvo kuulua valmiiksi ”tuttuun” joukkoon. Samalta seudulta kotoisin oleminen, tuttuuden ja ”samanlaisuuden” merkitys yksilölle on tärkeimpiä hänen toiminnalleen ja motivaatiolleen sekä hyväksytyksi tulemiselleen joukossa, siihen mennessään ja ollessaan. Edellä oleva luo turvallisen pohjan jokaiselle yksilölle toimia joukolle asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Kaiken kaikkiaan en yhdy kirjoittajan toteamukseen ”ei pidä liioitella samaa maakuntataustaa”, sanoisin mieluummin, ”ei pidä vähätellä samaa maakuntataustaa, samaa murretta tai jo valmiita naapuruussuhteita, sillä taistelukentällä henkilötaso, on taso, jossa taistelu loppujen lopuksi ratkaistaan!”
Toinen asia, mikä minua häiritsee, on se, että ”Miksi lähdetään sekoittamaan valmiiksi hyvää joukkohenkeä, joka on niin kuin aikaisemmin totesin yksi tärkeimpiä ihmisen voimavaroja silloin, kun taistellaan taistelukentällä!?”
En ole samaa mieltä siitäkään, että yhteiset kokemukset on tärkein me –hengen luoja. ”Me” –henki on jo valmiina yhteisen taustan omaavalla joukolla. On voimavarojen ja ihmishenkien turhaa uhraamista, jos tätä mahdollisuutta ei käytetä hyväksi ja joukkohenki täytyy saavuttaa noiden kokemusten kautta.
Voit kommentoida tätä asiaa tai/ja kommenttia palautelomakkeen kautta.
Nissisen tutkielma jatkuu…
2. 19.Pr:n taistelut vuonna 1944: Tapparista Taipaleenjoelle
- uudessa kokoonpanossaan 19.Pr jatkoi puolustustaan , Tapparin lohkolla 15.D:lle alistettuna.
- oikealla naapurina oli 15.D ja vasemmalla Laat.RPr:n Saunaniemen linnake.
- oikealla olevaa Korleen alalohkoa puolusti IV P. Lohko oli leveä, mutta se oli märän Lumisuon vuoksi helposti puolustettavissa.
- Räikkölän alalohko oli leveähkö ja se kulki Lumisuon pohjoisreunan poikki noudattaen itäosillaan valtakunnan rajaa, lohkoa miehitti III P.
- I P:n miehittämää alalohkoa nimitettiin Leimasaaren lohkoksi. Tällä lohkolla asemia oli aiemmin siirretty eteenpäin ja ne myötäilivät vanhaa valtakunnan rajaa.
- Vasemman alalohkon miehitti II P. Tämä Rajapirtin alalohko oli kapea, vain kaksi kilometriä maarintamaa, mutta sillä oli puolustettavana myös Laatokan rantaa Saunaniemeen saakka.
- taistelutoiminta oli II Pataljoonan alueella asemasodan aikana kaikkein vilkkainta, partiokahakoita, vanginsieppauksia ja tulenkäyttöä.
- asemat myötäilivät Tapparin kylän kumpareita, joista oli vanhalle notkossa olleelle rajapurolinjalle matkaa 200-400m
- prikaatin alueelle johti vain kaksi huomion arvoista tietä harvaanasutulta Inkerinmaalta, joista toinen kulki lohkon keskivaiheille Miikkulaisesta Lumisuon itäpuolitse Räikkölään, toinen Miikkulaisesta Rajapirtin alalohkon kautta Saaroisiin.
- harvojen teiden ja Lumisuon märkyyden takia taistelut muilla 19.Prikaatin alueilla jäivät vähäisiksi, satunnaisiksi partiokahakoiksi
- Kannaksen ryhmä lakkautettiin keväällä 1944. Se jaettiin kahdeksi armeijakunnaksi (III ja IV AK). Prikaatin alistus 15. D:lle päättyi ja se toimi 4.3. alkaen itsenäisenä III AK:n yhtymänä. Prikaati sai oman tykistönsä 15.3. alkaen, kun koulutettavina olleet Kev.Psto 19 ja Rask.Psto 39 siirrettiin prikaatiin.
- Prikaatin kaikki pataljoonat olivat etulinjassa, joten prikaatin omaa reserviä ei jäänyt. Pataljoonassa pyrittiin kuitenkin pitämään komppanian suuruista reserviä, joka samalla varusti taka-asemia ja teki muita varustelutöitä. Toukokuun lopulla prikaatille alistettiin inkeriläisistä muodostettu Er.P 6, mutta sitä sai käyttää taistelutoimintaan vain AK:n luvalla. Pataljoona siirrettiin kuitenkin pois ennen kesäkuun taistelujen alkua.
- 9.6. alkoi NL:n suurhyökkäys Länsi-Kannakselle suuntautuneena. Taistelujen jylinä kuului hyvin Itä-Kannaksellekin, mutta varsinaista taistelutoimintaa ei 19.Pr:n lohkolla mainittavammin ollut. Prikaatissa aloitettiin kuitenkin AK:n käskystä irtaantumisvalmistelut VT-linjalle siirtymistä varten. Kolmas pataljoona irrotettiin Räikkölästä ja siirrettiin linjalle Suvanto-Kosela-Laatokka. Myös prikaatin varastot pystyttiin siirtämään VT asemaan. Pataljoonien omat vastaanottoasemat miehitettiin linjalla: Sirkiansaari –Korlee – Joenkylä – Harjukylä – Arkuntanhua
Muistiinpanot:
1. 19. Prikaatin nimen taustaa ja suorituskyky
- 19.Pr., aluksi 16. Pr nimisenä, välillä palautuen rykmentiksi , JR 16:sta.
- lopullisen muoto 1944 vuoden alusta.
- 19. Prikaati oli taistelukyvyltään hyvä lähtökohdiltaan.
- Sen kokoonpanon perusta oli toisillensa tuttuja eteläpohjalaisia JR 16 reserviläisiä , mutta sitä nuorennettu ja alokaspataljoonalla täydennetty, joten sen suorituskyvyn voitiin myös olettaa olevan hyvän.
- Nimet: 16.Pr (v.1941) -->JR16(v. 1943) -->19.Pr (v. 1944) , määrävahvuus n. 7900 miestä
- Nissinen epäilee yhteisen maakuntataustan arvoa, ja sanoo, ettei sitä pidä liioitella 19.Pr:n osalta.
- hän jatkaa: ”Jokin arvo sillä saattaa olla, mutta ehkä tärkein on kuitenkin pitkäaikaisten yhteisten kokemusten tuoma arvo.”
- jatkosodan uudelleenjärjestelyjen jälkeen maakuntayhtenäisyys rikkoutui
- lisäksi pelkän eteläpohjalaiseen maakuntataustaan toi särön tappioiden aiheuttaman täydennyksen tuoma muutos.
- Eversti Y A Järvinen oli toista mieltä. Hän tuo sen julki välittömästi sodan jälkeen kirjoittamassaan tutkimuksessa uudelleenjärjestelyjen vaikutuksesta joukkojen henkeen.
- Hänen mielestään:
1. uudelleenjärjestelyt heikensivät ”me –henkeä”
2. kotiuttamistaan odottavan henkilöstön taisteluhenki romahti.
3. päällystön omin luvin antamat kotiuttamislupaukset aiheuttivat katkeruutta, koska niitä ei aina voitu pitää.
Alustus:
Alla on esitetty muistiinpanoni ja otteita 19.Pr (JR16) :a koskevasta osiosta kadetti Antti Nissisen Maanpuolustuskorkeakoulussa laatimasta tutkielmasta ”Prikaatien käyttö kesän 1944 taisteluissa” Tutkielma käy erinomaisesti tarkoitukseeni syventää tietämystäni sukulaisteni kokemuksista ja tekemisistä jatkosodan aikana. Kiitos Antti Nissinen!
Se antaa kuvan laajemmasta "raamista" ja sotatehtävästä, jossa 19.Prikaatin I Pataljoonan 3. komppanian II. joukkueen 1. ryhmän johtaja, alikersantti Juho "Jussi" Tuomisto, suoritti tehtäväänsä Suomen ja isänmaansa puolesta vuonna 1944. Tutkielmassa esitetyissä sotatoimien vaiheissa on yhtenevyyttä Jussi Tuomiston omiin kokemuksiin, joista hän kertoo ”Jussi Tuomiston omia sotamuisteloita” –sivulla.
On muistettava, että tutkielma vertailee prikaatien suoriutumisia annetuista tehtävistä. En ole yhtä mieltä kaikista tutkielmassa esitetystä ja olen lisännyt joihinkin kohtiin kommenttini, jotka on painettu kursiivilla.
17.11.2013 Jari Tuomisto (Päiv. 13.3.2014)
- 15.6 kello 15.00 alkaen Pataljoonat irtautuivat päävastarinta-asemasta jättäen entisiin asemiin vain partioita.
- 15.6 iltaan mennessä joukot siirtyivät suoraan VT-asemaan ja IV P Raajun suuntaan.
- 15.6. 19. Prikaati onnistui irtautumaan suunnitellusti ja lähes taisteluitta. Sulutteet täydennettiin kulku-urien osalta
- 15.6. kello 23.15. räjäytettiin Koselassa Viisjoen silta
- 17.6. Taipaleen kannaksella ja Vuoksella olevia asemia varustettiin
- Lin.P 3 miehitti linjan runkopesäkkeet.
- 17.6. kello 17.00 alkaen vihollinen ryhtyi painostamaan Koselan sillanpääasemaa
- 17.6. puolenyön aikaan tehty, majuri R Honkasen johtama, vastaisku ei johtanut tulokseen
- 17.-18.6 välisenä yönä sillanpään joukot saivat luvan irtautua VT-asemaan.
- 17.-18.6. välisenä yönä Koselan sillanpääasemalta vetäydyttiin Neosaaren tasalle.
- 18.6.kello 01.45. Taipaleen silta räjäytettiin
- 18.6. kuluessa 19. Prikaati oli ryhmittynyt VT(VKT) -linjalle siten, että I P puolusti Kirvesmäen alalohkoa miehittäen osillaan eteen työntyvän Koukunniemen erillisiä tukikohtia,
- 18.6. kuluessa II P miehitti Mustaojalta Terenttilän kautta Taipaleenjoen suuhun ulottuvaa lohkoa.
- 18.6. kuluessa etulinjan pataljoonien tukena oli prikaatin omien raskaiden komppanioiden lisäksi prikaatille alistettu AK:n 20. Tyk.K.
- 18.6. kuluessa 19. Prikaatin reservinä oli III P Vilakkalan alueella ja AK:n reservinä 15.D:lta vapautunut IV P Saaprussa .
- irtaantumisvaiheessa oman raskaan patteriston luovutus muualle
- VKT- asemassa se sai oman Kev.Psto 19:n lisäksi Kev.Psto 14:n ja II/KTR 12:n käyttöön
- Lin.P 3, 19.Pr:n alistus, miehitti kantalinnoitettujen runkopesäkkeiden lisäksi Suvannon ns. Volossulan lohkon asemia.
- 19. Prikaatin prikaatin lohkon leveys oli noin 12 km
- 19.Pr:n lohko oli varsin rauhallinen kesäkuun loppuun saakka.
- Vuosalmella tilanne kiristyi, aiheuttaen sen, että AK:n reserviksi irrotettu IV P siirrettiin Vuosalmelle
- Vuosalmelle siirretty IV Pataljoona kärsi seuraavien päivien aikana raskaat tappiot
- IV Pataljoona palasi 19. Prikaatiin takaisin 22.7, mutta irrotettiin myöhemmin jälleen AK:n reserviksi Montruaan.
- 11.7. alkaen ryhmitettiin III P, joka oli 19. Prikaatin reservinä, Suvannon ranta-asemaan, koska 15.D:n lohkoa oli kavennettu siirtämällä siellä toiminut III/JR 15 lännemmäksi.
- 11.7. alkaen II Pataljoona otti vastuulleen Laatokan rantalohkolla vastuurannan puolustus Läheojalle saakka.
- 11.7. alkaen Laat.RPr:n I linnakkeisto alistettiin operatiivisesti 19. Pr:n komentajalle.
- heinäkuun alkupäivinä 19. Prikaatin pataljoonien jääkärijoukkueista muodostettiin jääkärikomppania, joka siirtyi prikaatin reserviksi Vilakkalaan
- tämä komppania oli 19.Prikaatin ainoa reservi ( I-III P:t ja Lin.P 3 olivat rintamavastuussa ja IV P AK:n reservinä Pyhäjärven Montruassa )
- kesäkuun lopusta 1944 aselepoon 19.Prikaatin taistelutoiminta lohkollaan rajoittui pienten ylimeno-osastojen torjuntaan ja omien suorittamien vanginsieppausosastojen toimintaan.
- 14.-15.-7- Taipaleenjoen suun alueella suoritettiin niistä yksi. Tykistön tukema joukkueen vahvuinen iskuosasto pääsi joen yli, mutta venäläisten raskaiden aseiden tuli työnsi osaston takaisin joen pohjoisrannalle. Hyökkäysosasto kärsi tappioita.
- 23.6. alkaen aloitti 19.Prikaati viivytysasemien tiedustelun AK:n käskystä linjalla: Pyhäjärven Haapajärvi – Yläjärven pohjoispää – Sortanlahti.73. 19. Prikaati olisi voinut jäädä saarroksiin, mikäli III AK:n puolustus Vuosalmella olisi murtunut.
- 28.6. prikaati sai HTK 1:stä kaksi työkomppaniaa avuksi.
- Heinäkuun alussa aloitettiin seuraavan viivytyslinjan tiedustelu tasalla: Hiitola – Rajamäki – Rasinselkä – Kilpolansaari sekä tiedustelu Hiitolasta Alhon ja Kurkijoen suuntaan. Lopulta tiedustelu ulotettiin Saimaan vesistölinjalle saakka.
- ko. tiedustelut ja työkomppanioiden valmistelut jatkuivat aselepoon saakka.
3. 19.Pr:n sotatoimien onnistuminen vuonna 1944 Kannaksella
- 19.Prikaati toimi rauhallisimmalla rintamaosalla tässä eri prikaateja ja niiden sotatoimia vertailevassa tutkielmassa.
- 19.Prikaati jatkoi puolustustaan jo rykmenttinä tutuksi tulleella Tapparin lohkollaan.
- 19. Prikaatin vetäytymisreitit VT-asemaan ja sen varustukset olivat tulleet tutuiksi jo asemasotavaiheen aikana, jolloin linjalla oli vuorollaan oltu varustelutöissä.
- Myös vihollisen toiminta lohkolla oli hiljaista, toisin kuin talvisodassa.
- 19.Prikaati toimi kesällä 1944 pääasiassa kolmipataljoonaisena ja komentajansa johdossa suoraan AK:n alaisena.
è Kad Nissinen toteaa: ”Helpossa tehtävässään prikaati onnistui, kuten siltä nuorennettuna yhteen kasvaneena joukkona odotettiinkin. Vihollinen ei koetellut kunnolla sen taistelukykyä Taipaleen lohkolla, jossa talvisodassa oli ollut puolustuksessa kolmirykmenttinen divisioona.”
4. 19. Prikaatin ryhmittämiset eri vaiheissa verrattuna viholliseen
- 19. Prikaati oli vasemmanpuoleisena Tapparin lohkolla pääasemassa.
- taisteluiden painopiste oli muualla ja raskaisiin torjuntataisteluihin ei jouduttu 19.Prikaatin lohkolla
- 9.6.1944 vastassa oli 142.D:an kuuluva JR 588 puolustuksessa sekä 17. Linnoitusalueen joukkoja, suorittaen lähinnä vain tiedustelua ja partiotoimintaa 19.Pr:a vastaan.
- 15.6. vihollinen ei häirinnyt paljon 19. Prikaatin vetäytymistä VT-asemaan
- 16.6. pataljoonan vahvuinen vihollinen hyökkäsi Koselan sillanpäätä vastaan
- Se pakotti 19. Prikaatin vahvennetun komppanian vetäytymään, mutta 19. Prikaatista sillanpäähän suoritettu vastahyökkäys onnistui ja sen joukot pääsivät vetäytymään Taipaleen lohkolle.
- Vastahyökkäyksellä saatu vihollisvanki kertoi kuuluvansa JR 946/141 D:n.
- suurimmillaan 19.Prikaatia vastassa oli vihollisia enemmän kuin yksi rykmentti, mutta vähemmän kuin 2 rykmenttiä.
- 17.-18.5. hyökkäsi vihollinen sillanpäätä vastaan noin pataljoonan voimin ja 19.Prikaatin taistelijat irtaantuivat sieltä, luvan saatuaan.
- Taistelut sen jälkeen molemminpuolisia iskuosastohyökkäyksiä ja partiotoimintaa, tavoitteenaan vanginsieppaus ja tietojen saaminen.
- Tuona aikana ei tehty operatiivista ylimenohyökkäystä Taipaleella.
- Heinäkuussa vihollisen 142.D havaittiin Vuosalmella ja Taipaleessa oli puolustuksessa heidän 22.Lin. Alueen joukkoja.
5. Lähes asemasodan idylliä , sanoo Nissinen...
- neuvostojoukkojen painopiste oli Länsi-kannaksella ja 19. Prikaati selvisi kesän 1944 taisteluista tässä tutkielman joukkojen vertailussa kaikkein helpoimmalla.
- painopistettä ei tietenkään etukäteen tiedetty ja talvisodassa Taipale oli ollut yksi painopiste alueista.
- 19. Prikaatin kaikki pataljoonat olivat rintamavastuussa päävastarinta-aseman puolustuksessa.
- 19. Prikaati joutui toimimaan pääosan ajastaan kolmipataljoonaisena, IV P alistettiin alkuvaiheessa 15.D:lle ja sen jälkeen III AK:n reserviksi.
- 19. Prikaatin reservinä toimi Er.P 6.
- Pataljoonien reservinä olivat niiden omat komppaniat ja ne olivat tiedustelleet vastahyökkäysurat valmiiksi.
- 19. Prikaati onnistui hyvin ja joustavasti viivytysvaiheessa VKT-linjan puolustuksessa Taipaleenjoella, kuten se, että pataljoonien siirtyminen VKT-linjalle suojattiin ryhmittämällä III P etukäteen vesistölinjan itäpuolelle Koselaan ja varmstivat joukkojen siirtymisen Taipaleenjoen ylityksen siltaa pitkin.
- Vihollinen eteni Koselaan ja hyökkäsi III P:n sillanpääasemaa vastaan
- 17.6. vastahyökkäys, jota johti prikaatin esikuntapäällikkö. Se antoi tarvittavan ajanvoiton prikaatin ryhmittymiselle ja vastaanottoasematkin voitiin irrottaa.
- 19.Prikaatin ryhmittyminen VKT-asemaan onnistui hyvin, koska siirtymisreitit ja tulevat asemat olivat henkilöstölle hyvin tuttuja.
- 19. Prikaati oli varustanut niitä myös koko asemasotavaiheen ajan omien joukkojensa toimesta.
- Prikaatin lohkoa jouduttiin AK:n käskystä leventämään.
- VKT- alueella 19. Prikaati kokosi puolustusreserviksi Jääkärikomppanian pataljoonien jääkärijoukkueista.
- tämän lisäksi VKT-linjan runkopesäkkeitä puolusti Lin.P 3 .
- Vuosalmen taisteluiden paineen vuoksi oikeanpuoleinen 15.D joutui siirtämään puolustustaan lännemmäksi, jolloin vapautuneelle pataljoonan lohkolle jouduttiin ryhmittämään aiemmin reservinä toiminut 19. Prikaatin III P. Myös vasemmalla prikaatin vastuualue laajeni Läheojalle saakka Laat.RPr:n vetäytyessä sen taakse.
- 19. Prikaati ei joutunut paljoa taisteluihin VKT-asemassa.
- Vihollinen ei hyökännyt suurella voimalla, "operatiivisesti", Taipaleen joen yli.
- 19. Prikaatista suoritettiin useita iskuosastomaisia vanginsieppaushyökkäyksiä, kunnes ne 14.6. jälkeen lopetettiin.
- VKT -linjan varustelutöitä tehtiin prikaatin alueella kuumeisesti.
- 19.Prikaati tiedusteli ja valmisteli myös taaempia asemia siltä varalta, että III AK:n puolustus Vuosalmella murtuisi.
- 19. Prikaati ei saanut toimia organisaationsa mukaisessa kokoonpanossa, mutta sitä johdettiin oikeaoppisesti ja joustavasti tilanteen mukaan.
- Varsinaiseen tulikokeeseen se ei kuitenkaan joutunut. /...ONNEKSI!/Jari Tuomisto
Yhteenveto
Nissisen päättelee yhteenvedossaan seuraavasti:
- 19. Prikaati ei ollut painopistesuunnassa.
- 19. Prikaatia vastaan kohdistui pienin paine, vertailtaessa prikaateja keskenään.
- 19. Prikaati taisteli ainoastaan noin rykmentin vahvuista vihollista vastaan.
- 19. Prikaati kävi pääasiassa vain partiotaisteluja.
- 19. Prikaati suoritti oikeaoppisesti vetäytymisreittien ja taempien asemien tiedustelun ja valmistelun.
- 19. Prikaatin oikeasuuntaiset suoritukset johtuivat siitä, ettei operatiivista ylitystä tullut ja Vuosalmella paine kasvoi muiden joukkojen puolustuslohkoilla.
- 19. Prikaatilla oli selvästi pääteltävissä oleva kevyempi tehtävä liitteiden 23 ja 24 taulukoidenkin mukaan, joka näkyy pieninä tappioina ja vähäisenä karkureiden määränä.
- kaikkien prikaatien huollot toimivat tyydyttävästi
Lisäksi hän toteaa:
- 19.Prikaati, joka toimi Itä-Kannaksella, oli vertailtavista prikaateista ”onnensoturi”.
- 19. Prikaati puolusti tärkeää rintamanosaa Tapparissa ja Taipaleenjoella.
- 19. Prikaatin asemat oli rakennettu talvisodan asemien tavoin Taipaleesta Kirvesmäkeen ja Suvantoon ulottuviksi. Ne olivat osa kolmatta eli VKT- puolustuslinjaa Kannaksella.
- 19. Prikaatin toimintamaasto oli mielenkiintoinen vesiesteineen ja Koukunniemessä kaartuvine mutkineen.
- 19. Prikaati oli rakentanut asemat asemasodan aikana varsin vahvoiksi ja se varusti niitä koko ajan.
- 19. Prikaati rakensi Koukunniemeen, eteen, erillisen tukikohdan, jota ei olisi kuitenkaan ollut mahdollisuutta pitää, vaan siitä olisi pitänyt vetäytyä Kirvesmäen alalohkolle.
- Venäläiset eivät kuitenkaan nyt suorittaneet merkittäviä hyökkäyksiä, joten tappiotkin jäivät vähäisiksi.
Nissinen toteaa lopuksi:
- Näkemättä jäi, miten odotusarvoltaan hyvä prikaati olisi suoriutunut tehtävästään täysimittaisen hyökkäyksen torjunnassa talvisodan divisioonan vastuualueella.
- Eteläpohjalaispitäjät saivat nyt aikamoisen tasoituksen hyökkäysvaiheen ankarille tappioille Kiteen – Rautalahden alueella.
- Prikaatin joustavuus tuli kuitenkin esiin myös Taipaleenjoella sujuvien heikennysten ja vahvennusten sekä tukevan tykistön osalta.
Jari Tuomiston kommentit tutkielman laatijan yhteenvetoon:
Tämä tutkielma on antanut perusteellisen kuvan siitä, missä ja miten 19. Prikaatin I Pataljoonan 3. komppanian II. joukkueen 1. ryhmän johtaja, alikersantti Juho "Jussi" Tuomisto, suoritti tehtäväänsä isänmaan puolesta vuonna 1944.
Mielenkiintoista on todeta se, miten ja miksi tätä 19. Prikaatia ja sen tekemisiä arvioidaan ja tutkitaan ”eteläpohjalaisprikaati” -näkökulmasta. Antaako tämä näkökulma lisäarvoa tutkielmalle? Valitettavasti tämän näkökulman vaikutus näkyy yhteenvetokappaleessa, eikä paranna tutkielman arvoa.
19. Prikaati olisi pitänyt rajata koko tutkielmasta pois, koska se ei ollut lähtökohdiltaan vertailujoukkojen ja tutkielman tavoitteen mukainen. Uskon kuitenkin, ettei sen mukaan ottaminen tutkielman vertailujoukoksi, eikä näkökulma, ollut yksin Nissisen valinta. Tutkielma oli opintotyö.
13.3.2014 Jari Tuomisto
Voit kommentoida tätä asiaa tai/ja kommenttia palautelomakkeen kautta.
Kadetti Antti Nissisen koko tutkielmaan pääset tästä linkistä ”Prikaatien käyttö kesän 1944 taisteluissa”
jatkosota, talvisota, Kuortane suvut, Lapua suvut, Alavus suvut, Rovaniemi suvut, Lehtimäki suvut, Alajärvi suvut, Lappajärvi suvut, Vimpeli suvut, Töysä suvut, Ähtäri suvut, Laihia suvut, Parkano suvut, Isokyrö suvut, Nurmo suvut, Härmä suvut, Maalahti suvut, Målax släkts, Ilmajoki suvut, Suku, sukututkimus , Taipale, Lumisuo, Koukunniemi,