Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju

Talonpoikaispersoona, maanviljelijä, talous- ja kunnallismies, Aleksanteri Eliaksenpoika Ala-Kulju syntyi marraskuun 10.päivänä 1839 Kuortaneen Kuljussa. Hän vaikutti ja kehitti luottamustoimissaan Kuortanetta 1876 - 1915 eli noin 40 vuoden ajan.

Aleksanteri eli lapsuutensa Ala-Kuljun vauraassa ja vilkkaassa pohjalaistalossa Alavudelle johtavan vanhan tien varressa, Kuortaneen Ylijoella Mäyryn kylän pohjoispäässä.

Alla on piirroksiani Ala-Kuljun pihasta. Olen piirtänyt ne 3D -sovelluksella mukaellen Harri Ala-Kuljun omistuksessa olevia valokuvia. Rakennukset, rakenteet ja kasvit, jotka on valokuvista havaittavisssa ovat niillä paikoilla kun ne olivat kuvien ottohetkellä noin 1920-1930 luvuilla. Rakennuksia ei enää tänä päivänä ole. Tuulimyllyn ja riihen olen olettanut olevan noilla paikoilla kuin ne piirroksissani olen piirtänyt. Jos sinulla on tarkennettavaa ko.piiroksien suhteen, olen kiitollinen, jos otat yhteyttä.

Video Ala-Kuljun 3 aitasta, jotka on piirretty Harri Ala-Kuljun omistamasta mustavalkoisesta valokuvasta noin vuodelta 1930. Aitat sijaitsivat syytinkituvan kohdalla tien toisella puolen. Linkki aittavideoon on tässä: "Ala-Kuljun aitat".

Talon värikäs elämä ja työn arvostus, yhteiselo niin suuren sisarusparven kuin muiden talossa asujien sekä vieraiden kanssa loivat Aleksanterille hyvän ja onnellisen kasvualustan. Kasvaminen tässä sosiaalisesti rikkaassa ympäristössä loivat vankan perustan myös hänen tulevalle työlleen Ala-Kuljun talon sekä kuortanelaisten hyväksi. Hän oppi diplomaattiseksi ja sosiaaliseksi. Lisäksi Aleksanteri halusi omaksua isänsä opit maataloudessa ja suuntasi mielenkiintonsa myös itsenäisiin luku ja kirjoitusopintoihin.

Kauhavan Sippola oli talo, josta 22 vuotias Aleksanteri löysi Hedvigin, tulevan vaimonsa. Hedvigin eli Hetan isä oli talollinen Yrjö Sippola ja äiti Susanna Amalia Matintytär omaa sukua Mäki-Marttila. Mainittakoon, että "nuijapäällikkö" Jaakko Ilkka oli Hetan yksi esivanhemmista 8 sukupolvea aikaisemmin.

Kosiomatkaa Kauhavalle kertyi vajaa 100 kilometriä, joka tuohon aikaan mentiin hevosilla. Hartaat pohjalaishäät pidettiin Kauhavan Sippolassa pääsiäisviikolla 2.4.1861. Siunattu oli heidän avionsa ja heille syntyi tyttöjä 4 ja poikia 4, Amalia vuonna 1863, Juho vuonna 1865, Sanna-Liisa vuonna 1870, Aleksanteri vuonna 1871, Serafia vuonna 1873, Antti vuonna 1876, Vilho vuonna 1879 ja viimeisenä syntyi Helmi vuonna 1882.

Aleksanterin isä kuoli vuonna 1865, jonka jälkeen hän peri Kuortaneen Mäyryn kylässä sijaitsevan Ala-Kuljun maatilan isännyyden. Sen peltopinta-ala oli noin 50 hehtaaria (yli 100 tynnyrialaa) . Sen lisäksi siihen kuului laajat metsät.

Ala-Kulju oli vilkas paikka ja elämänmeno oli vireää. Ruokapöydässä istui monipäisen kotiväen lisäksi päivämiehiä ja monesti torppari emäntänsä kanssa. Usein ruokaa tarjottiin myös talossa asioiville. Talossa toimi myös kestikievari, joka toi väriä ja vilskettä elämiseen. Vieraita muun muassa majoitettiin, kestittiin ja heille järjestettiin kyytejä.

Tämän kaiken lisäksi talon peräkamarissa toimi 10 vuotta Kuortaneen Säästöpankki. Talo oli myös postipiste, missä postipoika kävi keräämässä Kuljunpihan ja mäyryläisten kirjeet ja jatkoi edelleen Alavudelle.

Jälkipolville ei ole jäänyt paljoa muisteloita Ala-Kuljun talon elämästä, piikoineen, renkeineen ja eläimineen, mutta yksi Vaasa -lehden lehtileike vuodelta 1908 kertoo, että puolalaisvenäläisillä sotajoukolla oli myös oma hehkunsa kuortanelaisten, Ala-Kuljun ja mäyryläisten elämään. Aleksanteri eli nuoruuttaan sotilasmuistelon aikaan 1850 -luvulla. Voi hyvin ajatella, että muistelija voisi olla itse Aleksanteri.

Kuva: Sotilasmuistoja Kuortaneelta 03.03.1908 Vaasa no 25

Ala-Kuljun tilan elämä oli siis vilkasta ja värikästä. Siitä huolimatta tilan hallinto ja toiminta pysyivät Aleksanterin vankassa ja persoonallisessa otteessa. Ala-Kuljusta tuli 1800 –luvun loppuun mennessä edellä kerrotun hyörinän lisäksi Kuortaneen yhteisten toimien keskipiste. Sillä Aleksanteri oli Kuortaneen yhteisten asioiden hoitamisessa kyvykäs, aktiivinen ja arvostettu. Hänen aloitekykyä ja lahjakkuutta osoitti muun muassa se, että hän opetteli jo nuorena siihen aikaan harvinaisen luku- ja kirjoitustaidon.

Tämän lisäksi hänen tietonsa karttui lukuharrastuksen myötä. Nämä avut, sekä persoona ja sosiaaliset kyvyt vaikuttivat siihen, että hän sai nopeasti useita luottamustoimia. Hänet mainitaan Kuortaneen kuntakokouksen johtajana, joka oli nykyisen kunnanvaltuuston edeltäjä, kunnan varaesimiehenä ensi kertaa 36 vuotiaana 8.4.1876, kun silloiselle varsinaiselle kuntakokouksen johtajalle lukkari Herman Klemetille haettiin kunniamerkkiä. Hän johti ensi kertaa kuntakokousta varsinaisena puheenjohtajana 25.4.1881, pääasia kokouksessa oli Kuortaneen kansakoulun perustaminen, jota hän lujasti kannatti.

Häntä arvostettiin myös keisarin taholta. "Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on suvainnut myöntää pääsiäiseksi vuonna 1910 kuntakokouksen esimies Aleksanteri Ala-Kuljulle kultamitalin ritarikunnan nauhassa rinnassa kannettavaksi ", kuten Vaasa -lehti asiaa 3.05.1910 uutisoi.

Kuva: 03.12.1907 Vaasa no 137Kuortaneen kuntakokouksen puheenjohtajan nuija oli hänen kädessään noin 30 vuotta.

Kuva: Keisarillinen arvonosoitus 03.05.1910 Vaasa -lehti no 4

Kuva: 12.11.1907 Vaasa -lehti no 128

Hän oli myös perustamassa Kuortaneen Säästöpankkia 1901 ja toimi sen puheenjohtajana vuoteen 1915. Hän oli lisäksi mukana monissa muissa kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa.

Aleksanteri oli myös lahjakas ja aktiivinen maatalouden saralla. Ala-Kuljussa kasvatettiin myös perunaa. Alla olevassa kuvassa Kuortaneen "perunaherra" Aleksanteri esittelee peruna-aarraansa.

Kuva: Kuortaneen maamiesseura 12.12.1908 Vaasa no 142A

Hedvig vaimon kuolema ja sen tuoma suru kosketti syvästi sekä lamaannutti Aleksanterin ja lapsien elämän kesäkuussa vuonna 1892.

Kuva: 15.12.1893 Suomalainen-lehti no 146

Hän seurasi kehitti etujoukossa omalla tilallaan maatalouden uudistuksia, joita sitten otettiin käyttöön muuallakin Kuortaneella. Yksi osoitus Aleksanterin aktiivisuudesta oli Läänin maanviljelysseuran johtaman kiertävän karjakkokoulun järjestäminen hänen talossaan vuonna 1894. Aleksanteri hoiti myös vuonna 1902 perustetun Kuortaneen maamiesseuran puheenjohtajan tehtäviä yli 10 vuotta.

Aleksanteri käynnisti Kuortaneen pitäjässä meijeritoiminnan. Mäyryn kylälle, Kuhalammen töyräälle, vuonna 1887 perustettiin Meijeri Oy (Lyytin Meijeri). Kuortanelaiset vastustivat kovasti meijerin tuloa. Heidän mielialojaan kuvaa Klemetti hyvin kirjassaan: "Mikä viha ja halveksuminen ensin alussa, kun väen piti ruveta nauttimaan 'meijerilitkua'; monin sadatuksin toivottiin koko laitos Kuhanjärveen!" Meijeri kuitenkin tuli myös Kuortaneelle ja Aleksanteri oli isännöitsijänä meijerissä koko 20 vuotta kestäneen toiminnan. Tämän jälkeen, vuonna 1906, hän oli käynnistämässä myös Kuortaneen Osuusmeijeriä. Aleksanteri oli käynnistämisen jälkeen Kuortaneen Osuusmeijerissä toivottuna hallituksen jäsenenä.

Rakastettua "Hetaa" jäivät läheisimpinä suremaan Aleksanteri ja heidän lapsensa; Maija Amalia, Juho, Sanna Liisa, Aleksanteri, Hedvig Serafia, Antti Eemeli, Vilho Erland ja Helmi.

Noin viiden vuoden kuluttua Aleksanteri avioitui Eveliina Poikosen, os Ojalan kanssa, josta avioliitosta heille syntyi vuonna 1898 Reino poika. Aleksanterilla ja Eveliinalla oli tapana kutsua lapset perheineen Ala-Kuljuun joulunviettoon. Lapsia vilisi jouluna Ala-Kuljun kartanolla ja heitä oli siellä jopa 70 ja vanhemmat vielä siihen päälle! Usein siellä olivat myös Aleksanterin tytär Sanna-Liisa, os. Ala-Kulju, ja Juho Tuomisto sekä heidän lapset: Aino, Lilja, Martta ja Susanna sekä nuorimmainen Jussi.

Laajassa perhepiirissään rakastettu talonpoikaispersoona, kuortanelaisten arvostama ammatti-, talous- ja kunnallismies, Aleksanteri Ala-Kulju kuoli 27.12.1924. Hän jätti jälkensä kuortanelaiseen elämänmenoon.

Jari Tuomisto 7.11.2013

Päivitetty Jari J Tuomisto 26.5.2018

Lähteet: Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin, Heikki Klemetti

Kuortaneen Kirja, Kyrönmaa XIV

Veikko Pirilä, Maakuntapatriootit: Reino Ala-Kulju ja Matti Laurila

Sanomalehdet : Vaasa - ja Suomalainen -lehti, Kansalliskirjasto, digitoidut aineistot

Ruona: Ruonan Rinki ry 2013

fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_historian_aikajana

Mäyryn alueeen kuvakirja 2007

Kuortane suvut, Lapua suvut, Alavus suvut, Rovaniemi suvut, Lehtimäki suvut, Alajärvi suvut, Lappajärvi suvut, Vimpeli suvut, Töysä suvut, Ähtäri suvut, Laihia suvut, Parkano suvut, Isokyrö suvut, Nurmo suvut, Härmä suvut, Maalahti suvut, Målax släkts, Ilmajoki suvut