Lapin punainen

Tekijä: Leena Mänkäri (2010)

Lähteessä mainittiin ainoastaan että punaista kantaa on ollut, rotumääritelmää siitä ei löytynyt eikä oiken muutakaan tietoa löytynyt. Punaisen ja valkean kanta yhdistettiin 1938, mutta ilmeisesti jo ennen tätä punainen kanta on pienentynyt huomattavasti. Myös halu keskittyä vain yhteen kantaan aiheutti punaisen häviämisen. Ilmeisesti tässä yhdistymisessä on punaisen lapinlehmän rotumääritelmä kadonnut ja kukaan ei ole välittänyt siitä tuon enempää, kunnes nyt me haluamme tietää siitä jotakin. Ihmetyttää tuo että haluttiin hävittää toinen kanta vaikka se oli määrältään huomattavasti suurempi ja yleisestikin tuntuu ikävältä tuhota tietoisesti jokin rotu tai piirre tai ominaisuus. Sehän on vain rikkautta.

Saattaa olla että valkeassa kannassa on punaista geeniä ja se tulee sopivasti esille kun molemmilla vanhemmilla on tämä geeni. Tämä valkoisen kannan rotukuvaus on tehty 1900-luvun alkupuolella ja silloin kantakirjaan on otettu vain valkeita punaisilla tai mustilla korvilla. Samoin silloin on otettu kantakirjaan kaikilla alkuperäisroduilla vain sarvettomat eläimet, eli sarvellisia ei otettu. Nyt kun ajattelee kuinka tyhmiä jalostusneuvojat ovat silloin olleet, samanlaisia me ihmiset ollaan nykyisinkin, ei siedetä poikkeavaa.

Siinä englannikielisessä opuksessa mainittiin lapinlehmiä olevan Ruotsissa, Norjassa ja meillä Suomessa, mutta yllätysyllätys itäisestä Saksasta löyttyy isohko populaatio. Se voi olla samaa kuin nämä pohjoismaalaiset tai ainakin lähellä näitä.

Muistan jostain lukeneeni että lapinlehmä ja länsisuomalainen ovat geenipohjaltaan lähempänä toisiaan, kyyttö on kaukana näistä. Tätä voi pohtia paljonkin ja keskustelua on hyvä herättää että ei tehtäsi samaa virhettä kuin muinoin eli halutaan vain valkeita lehmiä mustilla tai punaisilla korvilla ja mahdollisesti niissä olevia pilkkuja. Monimuotoisuus on hyvä asia ja nyt itsekin ymmärtää sitä entistä paremmin. Ehkäpä rotukuvausta voisi muuttaa,koska värikirjo on laaja, mutta se pitäisi käsitellä muualla.

Sonnivasikka Opama (Eija Kuoppala, 2017)

(Katri Posio, 2017)