PSK historia

Lapinlehmät ovat itäsuomenkarjan eli kyytön ja länsisuomenkarjan ohella yksi alkuperäisistä nautaroduistamme. Ne ovat pieniä, sarvettomia, yleensä valkoisia ja niillä on usein pieniä mustia tai punertavia kuvioita.

Historiaa

1900-luvun alussa lapinlehmääkin yritettiin jalostaa lypsyrotuna, jolloin tällainen tuotantopainotteinen jalostus heikensi sen muita ominaisuuksia esimerkiksi kestävyyttä. Lapin sota ajoi ihmiset evakkoon ja mukaan pääsivät pääosin lehmät. Pohjoissuomenkarjan sonnit siis kuolivat lähes sukupuuttoon sodan aikana. Sen vuoksi risteytysapuna käytettiin Länsipohjassa ja Ruijassa esiintyvän samannäköisen karjan sonneja. Sotien jälkeen lapinlehmät katosivat Lapista lähes olemattomiin. Nykyisin lapinlehmiä kasvatetaan pienimuotoisesti eri puolilla Suomea. Lapinlehmiä säilytetään mm. Pelson vankilan vankitilalla. Se on uhanalainen rotu noin kolmensadan yksilön populaatiollaan.

Syyskuussa 2005 lapinlehmän lukumäärä oli: sonneja 450 kpl, lehmiä 396 kpl sekä hiehoja ja vasikoita oli 510 kpl. Pohjoissuomenkarjan määrä on hiehojen luvun osalta hienosti nousujohteinen, mikä on todella hieno asia. Lapinlehmä on valkoinen mustin tai punaisin korvin, kyljissä saattaa olla mustia pilkkuja. Lapinlehmästä on ollut myös punainen kanta, joka on jo kuollut sukupuuttoon. Rotumääritelmä: keskikokoinen, matalajalkainen, hienotekoinen, useimmiten sarveton eläin selvällä lypsytyylillä ja suhteelisesti kehittyneellä etu- ja takaruumiilla. Rotumääritelmä on alussa kattanut molemmat värit. (Lauri Myllylä,Suomenkarja maan alkuperäinen karjarotu, 1991).

Pelson vankila

Pelson vankilassa on tällä hetkellä (26.9.2005) 61 lapinlehmää. Väritys suurimmalla osallla vankilatilan lehmillä on valkea, joukossa on muutama valkoinen mustilla täplillä. Keskituotos on 3700 kg. Lapinlehmät ovat kesyjä ja rauhallisia, mutta sisukkaita. Poikimiset ovat helppoja, koska vasikat ovat pienikokoisia. Näin ollen poikimaapua ei tarvita yleensä. Hedelmällisyys on hyvä, Ilkka mehtälän mukaan tulevat hyvin kantavaksi. Ensisijainen ja tärkein käyttötarkoitus on maidontuotanto. Sonnit menevät teuraaksi, mutta osa menee siementuotantoon Pieksämäelle tai astutuskäyttöön.

Toikan karja Haminassa

Haminassa Harri Toikalla on pohjoissuomenkarjaa ollut jo useita vuosia, kauemmin kuin Pelson vankilassa. Lypsylehmiä noin 15 ja nuoria saman verran.Tilalla lapinlehmiä on montaa väriä. Yleisin on valkea mustilla tai punaisilla korvilla, mutta löytyy myös kyyttö sekä punaisena että mustana. Lisäksi oli aivan ay:n ja fr:n näköisiä eläimiä vaikka puhtaita lappalaisia ovatkin.

Toikan lehmät lypsävät keskimäärin 7 000 kg maitoa vuodessa. Karjassa on Suomen ensimmäinen psk 100-tonnari Talvikki 100-299835 SSS. Tuotos tuli täyteen maaliskuussa 2002. Talvikki on syntynyt 10.12.1987 joten 18-vuotispäivät ovat lähellä. Parhaana tuotosvuonna se herui 10 028 kg:n ja keskimäärin se on lypsänyt noin 7 954 kg rasva% ollessa 4,05 ja valkuais% 3,10. Harri Toikka kertoi pohjoissuomalaisten olevan hitaita herumaan, joten ei kannata laittaa teuraaksi kahden ensimmäisen vuoden tuotosten perusteella. Kolmantena vuonna ne alkavat lypsää.

Luonteeltaan ovat uteliaita, älykkäitä ja sisukkaita. Poikimiset ovat tilalla olleet helppoja, koska vasikat ovat pienikokoisia. Hedelmällisyys on hyvä. Tilan lehmät ovat maidontuotannossa. Toikka myy joskus liikoja eläimiä, mutta erittäin harvoin. Sonneja on mennyt siementuotantoon sekä geenipankkiin. Lehmät ovat oikeuttettuja alkuperäisrotutukeen ja niitä käytetään myös maisemanhoitoon, mutta maidontuotanto on pääasiallinen tulonlähde.