Leivonmäki

Länsisuomenkarja on alkuperäiskarjoista yleisin. Länsisuomenkarjaa on suomessa noin 4000 kpl. Se ei ole uhanalainen vaan harvinainen rotu. Karja on nupoa ja väritykseltään punaruskeaa. Luonteeltaan eläimet ovat rauhallisia ja uteliaita.

Länsisuomenkarja on kehittynyt Länsi- ja Etelä-Suomessa. Länsi-Suomen karjanjalostusyhdistys on perustettu 1904. Toimintansa se on aloittanut 1906. Yhdistyksen ensim-mäisenä toiminta-vuotena ilmestyi ensimmäinen kantakirja sisältäen tiedot 19:sta hyväksytystä sonnista. 1912 alettiin vaatia kantakirjattavilta eläimiltä tuotos-tietoja. Länsi-Suomen karjalla vaatimuksena oli 3000kg maitoa tai 110kg rasvaa. Ensimmäinen 5000 maitokilon rajan ylittänyt LSK- lehmä oli Juho Tahvanaisen omistama Ranssi vuonna 1909. Vuonna 1920 ylittyi kahden lehmä toimesta 6000 maitokilon raja. Vuonna 1926 valtion omistamassa Lepaan koulutilalla Omena-lehmä saavutti huimat 9032-383-4,2 tuotoksen.

Länsisuomenkarja on yksi maailman korkeatuottoisimmista maatiaisroduista. Parhaimmat lehmät ovat tuotokseltaan täysin vertailukelpoisia Ayrshire-lehmien kanssa. Ne ovat kestäviä ja antavatkin parhaimmat tuotokset useampien poikimakertojen jälkeen. Usein lehmien maidontuotantokausi on tasainen, korkea tuotoshuippu puuttuu. LSK-lehmien valkuais- ja rasvapitoisuudet ovat noin kymmenyksen korkeammat kuin esim. Ay-rodulla. Eläimet ovat ulkomuodoltaan pitkärunkoisia ja muita maatiaisnautarotuja kookkaampia. Länsisuomenkarja on perustervettä rotua ja niiden tiinehtyminen on varmempaa kuin muiden rotujen lehmillä. Taipumus kaksoistiineyksiin on suuri.

Kävin haastattelemassa Joutsan Leivonmäellä lypsykarjatilaa pitävää Jari Leinosta. Leinosella on Ay- ja Fr-lehmien lisäksi 9 ”jäynäkarjan” eli Länsi-suomenkarjan lehmää ja kaksi kyyttöä. Jari Leinonen haluaa säilyttää alkuperäisrotuja ja vanhoja sukuja. Hänen navetassa majailevien eläinten isät ovatkin pääasiassa 1960- ja 1970-lukujen sonneja. Esimerkkinä vuonna 1961 syntynyt Helsingin pitäjän pappilan Hupsu-niminen sonni.

Jari Leinonen ei karsi lehmiä tuotoksen mukaan. Sitä kuvaa myös koko karjan keskipoikimakerta joka on peräti 4,2 ja elossa olevien lehmien (mukaan lukien suomenkarja) elinikäistuotos on noin 36 600kg. LSK-lehmien keskituotos on noin 6000kg. Paras yksilö lypsää noin 9000kg. Valkuainen ja rasva % ovat 0.1 – 0.2 kymmenystä korkeampia muihin rotuihin nähden. Parhailla lehmillä valkuainen on jopa 4.

Leinonen kuvailee Länsi-suomenkarjan lehmiä uteliaiksi omanedun tavoittelijoiksi. Ne tarkistavat aidat aina ulos päästessään mahdollisen karkumatkan toivossa. LSK-lehmät ovat perusterveitä. Jos jotain tulee, niin se on utaretulehdus. Jalkavaivoja eläimillä on hyvin vähän. Niiden sorkat hoidetaan kaksi kertaa vuodessa ja sorkka-aines on kovempaa kuin muilla roduilla. Poikimiset ovat olleet helppoja johtuen vasikoiden pienestä koosta. Suomenkarjan maito juustoutuu paremmin kuin muiden lypsyrotujen.

Rakenteeltaan lehmät olivat pitkärunkoisia, hyvällä utareella varustettuja lypsykkejä. Eläinten luonne vaihtelee yksilöittäin. Toisia joutuu opettamaan lypsyyn, toiset eivät edes tiedä, mitä potkaiseminen tarkoittaa. Syötettävä väkirehumäärä on pienempi kuin muilla roduilla.