Kyytön tulevaisuus
Tekijät: Satu Marttila ja Sanna Jokela (2011)
Itäsuomenkarjan tulevaisuus näyttää nykyisen lähiruoka- trendin valossa hyvältä. Suuri yleisö on kiinnostunut maaseudusta, ruuan alkuperästä, sen tuottamisesta ja tuottajista. Nykyajan ihmiset kaipaavat maaseudulle ja haluaisivat, että ruoka tulisi läheltä ja sillä olisi joku "tarina".
Toisaalta tuotannon tehokkuus luo kovia paineita tilallisille eikä maaseutuyrittäminen ole enää pienimuotoisena kannattavaa. Tilakoot kasvavat ja tuotantoeläimiltä vaaditaan aina vain enemmän. Itäsuomenkarja onkin tällä hetkellä vain muoti- ilmiö, ja se on leimattu maisemanhoitaja- roduksi, joka soveltuu vain emolehmäksi. Tähän pyritään tekemään muutos.
Osa tilallisista onkin jo herännyt siihen, että rotu ei ole pelkästää historiallisesti tärkeä vaan sillä on myös paljon ominaisuuksia joiden myötä se voisi olla pidemmällä aikavälillä jopa kannattavampi, esimerkiksi terveyden kannalta, kuin valtarodut. Terveen ja pitkäikäisen elämänsä aikana itäsuomenlehmällä voikin olla mahdollisuus peitota tehotuottavat kilpasiskonsa, jotka ovat mahdollisesti sairauksille alttiimpia, lyhyempi-ikäisiä ja vaativat enemmän myös ruokinnalta. Ikävä kyllä tänä päivänä ei ajatella pidemmällä aikavälillä vaan ainoastaan tilan jokavuotista tuotosmäärää ja harva suhteuttaa näitä tuloksia ruokinta- ja eläinlääkärikuluihin sekä käyttövuosiin. Pitkäjänteisellä jalostuksella saadaan itäsuomenkarjan potentiaalia parannettu, se tosin vie vielä aikaa varsinaisen tuotoshakuisen jalostustoiminnan ollessa vasta alkuvaiheessa.
Itäsuomenkarjaa onkin tähän mennessä pyritty vain säilyttämään eikä aktiivista jalostustyötä ole päästy tekemään kuin vasta viime aikoina. Tämä näkyy heikentyneenä tuotantokykynä. FABAssa kuitenkin mietitäänkin hankkeita rodun lypsyominaisuuksien parantamiseksi. Kasvattajien pyynnöstä myös tukipolitiikkaa pyritään muuttamaan niin, että se kannustaisi pitämään itäsuomenkarjaa nimenomaan lypsylehminä. Osa kasvattajista haluaisikin palauttaa rodulle sen alkuperäistä käyttöä lypsykarjarotuna vastaavan aseman.
Kyyttöbrändäys
Filosofian tohtori Juha Kantanen, Jokioisten Maa- elintarvikeviraston tutkimuskeskuksesta, on ollut aktiivisesti osana kyyttöjen kannan elvyttämistä. Kantanen on mukana nostamassa suomenkarjaa esille muutaman vuoden sisällä lanseerattavan Finncatle-brändin avulla. Brändin johtotuotteena on gourmet-juusto, mutta myös maukas ja murea liha sekä lehmärodun historia ovat tärkeänä osana brändiä. Maaseudun tarjoama elämäntapa ja sen hoitava vaikutus, green care, on nousevana trendinä Keski-Euroopassa. Ihmiset ovat nykypäivänä kiinnostuneita palaamaan maaseudulle ja luontoon. Finncatle- brändi on luotu hyväksi käyttäen kaikkia näitä näkökulmia.
Suomenkarjan maito on tutkitusti paremmin juustoutuvaa kuin kansainvälisten rotujen ja siksi siitä saadaan valmisttettua huippuluokan juustoa. Tälläkin hetkellä on jo olemassa yksi suomalainen yritys Armas- perhe, joka tuottaa 100 % kyytön maidosta valmistettua juustoa. Suomenkarjan maidosta tehtyjä juustoja ja lihaa on myydään jo joissain ravintoloissakin, kuten Masuuni-ravintolassa Tampereella.
(Satu Marttila, 2011)
Toukokuussa 2009 Suomen Kulttuurirahasto lahjoitti 300 000 euron apurahan kyyttö-brändin kehittämistä varten. Rahoja käytetään mm. alkuperäismaidosta tehdyn juuston tuotannon käynnistämiseen. Erikoisjuuston valmistuksen aloittaminen on suunnitteilla Ahlamanin sekä Kainuun opistoihin. Myöhemmin olisi tarkoitus laajentaa pienjuustoloihin eripuolille maata. Apurahalla on myös tärkeä rooli alkuperäiskarjan tutkimus- ja säilytystyössä ja näin saadaan rotujen asemaa turvattua ja vakiinnutettua tulevaisuuden varalle. (Tammenlastuja, 2009)
Koska itäsuomenkarja ei ikävä kyllä, jalostustyöstä huolimatta, tule koskaan pärjäämään nykypäivän massiivisissa maidontuotannon määrissä valtaroduille, olisikin tärkeää saada Suomeen lisää kyytönmaidon-jatkojalostajia. Kyytön maidossa on erityisominaisuuksia, jotka tekevät siitä helpommin jatkojalostettavaa verrattuna kansaivälisten rotujen maitoon. Myös kyytön liha on laadukasta sekä mureaa, ja senkin arvostus on nykypäivänä noussut. Voidaan myös pohtia onko nykypäivän massatuotannossa sekä maidon että lihan saralla mitään järkeä. Koska ylituotantoakin on, tarvitseeko kaikkien eläinten olla nk. supertuottajia. Nähtäväksi myös jää onko ihmisten kiinnostus maaseutuun ja lähiruuan tuottamiseen sekä sen lähtökohtiin tullut jäädäkseen vai vain ohimenevä trendi. (Ala- Kapee, 2011)
Lähde
Ala- Kapee Harri, Suomen Kulttuurirahaston Tammenlastuja lehti 2/2009. Yle. Pohjois-Karjala 08/2011