Punajuuri

Punajuuri (Beta vulgaris var. conditiva). Punajuurikas eli punajuuri on sokerijuurikkaan (Beta vulgaris) muunnos. Ensimmäiset maininnat paksujuurisesta juurikkaasta ovat 1500-luvulta. Juurikkaat olivat aluksi väriltään vaaleita tai keltaisia. Punajuurinen muoto jalostettiin vasta 1600-luvulla. Suomeen laji tuli 1800-luvulla. Suomessa sopimustiloilla teollista valmistusta varten viljellään punajuurikasta lähes 400 hehtaarin peltoalalla.

Punajuuri on mehevä mukula, joka voi olla, lajikkeesta riippuen pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pitkänomainen. Hyvä punajuuri on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnaltaan sileä. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuurikasta, joka on sisältä punavalkoraidallinen. Punajuuren punaisen värin aiheuttavat betaniini, betanidiini ja isobetaniini. Keltajuurikkaan värin aiheuttavat betaksantiinit. Punajuurikkaan väriainetta käytetään myös elintarvikevärinä E162.

Punajuuri sisältää monipuolisesti kivennäisaineita: paljon kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Punajuuresta on myös paljon vitamiineja; A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja, erityisesti folaattia, jonka saanti suomalaisessa ruokavaliossa on vähäistä. Folaatti vaikuttaa punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan.

Punajuuren versot ja kesällä nuoret naatit ovat syötäviä. Energiaa punajuuresta saa saman verran kuin porkkanasta. Alle yksivuotiaille lapsille punajuurta ei suositella, koska punajuuri kerää maaperästä helposti nitraatteja.

Entisaikaan punajuuren naatteja käytettiin pinaatin tavoin. Juurimukula varattiin lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten hammas- ja päänsäryn hoitoon. Punajuurella on hoidettu myös flunssaa, ihottumia ja hermostohäiriöitä. Punaisen väriaineen uskotaan vaikuttavan mielialaa kohentavasti ja punajuuren tryptofaanin antavan hyvää oloa.