Nauris

Tekijät: Annika Michelson, Risto Mäkinen (2010), Elina Riihimäki (2014)

Perehdy Hannu Ahokkaan artikkeliin Suomalainen nauris. (2011). Maatiainen 4/2011. s. 23-30

Eno-kaskinauriin kasvatuksesta vuonna 2008

Valitsin perinnekasviksi kaskinauriin, koska se tuntui kiinnostavalta kasvilta. Kiinnostus siitä saatavaa satoa kohtaan, eli naurissatoa. Nauriin siemenet ostin Maatiainen ry:ltä. Siemenet tulivat minulle postissa torstaina 05.06.2008 ja kylvin ne sunnuntaina 08.06.2008. Valitettavasti siemenpussia en enää löydä, vaikka yritin sitä säilyttää. Kanta on kuitenkin vanha itä-suomalainen kanta Enon kunnasta, Pohjois-Karjalasta.

Nauriin siemenet ovat hyvin pieniä ja niitä pitäisi kylvää sylkemällä tai hiekkaan sekoittamalla. Koska kyseessä oli nyt vain koe-erä, niin tiputtelin suoraan pussin suusta. Olen aikaisemmin joskus jonkun pienen siemenen kohdalla kokeillut hiekkaan sekoittamista, muistaakseni persiljan. Ennen kylvöä möyhin maata ja sekoitin sinne annoksen tuhkaa. Muuta lannoitusta en käyttänyt, koska ohjeen mukaan piti varoa liikaa lannoitusta. Kylvin hyvin kostutettuun vakoon ja seuraavan viikon sade hoiti kastelupuolta. Taimia tuli näkyviin parin viikon päästä, mutta olivat liian tiheässä. Yritin jossain välissä vähän harvennellakin. Sitten alkoivat heinätyöt ja sen jälkeen sateet. Naurismaa jäi unholaan ja rikkaruohot kasvoivat veden voimasta nauriita pitemmiksi. Yhden kerran kävin joskus syyspuolella katsomassa, mutta en löytänyt enää nauriita. Ehkä ne voi vielä löytää, yritän etsiä vielä. Etsin, mutta en löytänyt. Lampaatkin ovat voineet ohimennessään syödä taimet.

Minä olen joskus aikaisemmin kasvattanut naurista. Se oli muistaakseni ruotsalaista alkuperää ja se kasvoi sentään jonkinverran. Näitä nauriita nautin siten, että heitin nauriin saunan pesään hyville liilloksille ja kaivoin sen aamulla/illalla pois. Siitä sitten söin lusikalla sisuksen, joka oli tosi makeaa. Jos kiuas oli liian kuuma, nauris hiiltyi liikaa ja kuivui. Yleensä sain kuitenkin syötävääkin. (Risto, Mäkinen, 2008)

Keskiviikkona 26.5.2004 poltettiin Mustialassa kaskea. Poltto aloitettiin kello 15.00 suunnitelmien mukaan. Alue on 1 hehtaarin nyppylä peltojen ympäröimä. Alue on ollut metsälaidunnusalueena, joten puusto oli vaurioitunut suurelta osin. Alueen eteläreunaan jätettiin koivuja sekä muutamia mäntyjä. Alue kaksosmäntyjen ympäriltä oli myös siivottu 4 m säteellä. Itäreunassa oli kaadettu lehtikuusia, raitoja ja tuomia paloa edeltävän kuukauden aikana. Pääosa puustoa oli kaadettu vuonna 2003 huhtikuussa. Kaato tehtiin moottorisahalla, kirveellä, kaarisahalla ja perinteisellä justeerilla. Maaperäotteita otettiin 25.5.2004 sekä 27.5.2004. Ne lähetettiin ravinneanalyysitutkimusta varten. Osa puustoa oli katkottu ja karsittu. Pienemmässä määrin vietiin alueelta pois tukkeja. Osa puustoa oli kaadettu korkeaan kantoon. Polttoon osallistui HAMK Mustialan opiskelijoita noin 30 henk. sekä opettajia ja henkilökuntaa. Palokäytäviä oli siivottu hakkuutähteistä. Lietevaunulla oli tuotu vettä paikalle ja palokujat oli kasteltu. Palokunta Tammelan/Portaan VPK oli paikalla kahdella autolla. Tuuli oli pohjoisesta 5 m/s.

Sytytyksessä käytettiin kahta kaasusytyttäjää (2 l nestekaasusäiliö, toinen pienempi). Polton päällikkö Ari J. Suominen kertoi etukäteen polton kulusta hevosenkenkätaktiikalla. Alussa sytytettiin hevosenkenkämuoto tuulen alta. Kun 50% oli palannut hevosenkenkä suljettiin. Kaiken kaikkiaan noin 75% maasta paloi. Itäpuolinen reuna, missä oli tuoreimmat puut, ei palannut. Kaikki runkopuu jäi paikalle hiiltyneenä tai melkein palaamatta. Kello 19.00 alettiin siirtää suuret pölkyt kasoihin. Suurimmat puut katkottiin ja karsittiin moottorisahalla. Pölkkyjen nostamisessa käytettiin nostokoukkuja. Näissä kasoissa poltettiin myös ympäriltä kerätyt palamattomat oksat. Näin saatiin täydennettyä polttoa. Eteläosassa hiiltyneitä pölkkyjä ei poltettu vaan siirrettiin reunoille aidaksi sekä luonnon monimuotoisuuskohteeksi.

Polton tulos oli laikuittainen: palamatonta vihreää kasvillisuutta, mustunutta pinnasta palannutta maata ja harmaata tuhkaksi palanutta. Yöksi järjestettiin palovartio joka viimeisteli risujen polttoa. Aluetta vartioitiin myös seuraavana päivänä. Kello 5 palon jälkeisenä aamuna noin 10 nuotioita vielä savusi. Pienlinnut lentelivät ahkerasti alueen yli vaikka alue vielä oli savun peitossa. Ne käyttivät jääneitä kantoja levähdyspaikkoina. Alueelle kylvettiin kaskinaurista ja juhannusruista.

Mustialan sato syksyllä 2004.

Sulon nauris, viljelykokemus vuonna 2014

Kaskinauris valikoitui myöhäisen istutusaikataulunsa vuoksi, sillä mietin siementen tilausta hiukan liian pitkää, jolloin tilaaminen venyi. Tilasin siemenet Maatiainen Ry:ltä josta sainkin hyvin apua siementen valinnassa ja nopean toimituksen. Kaskinauris Rova on vanha suomalainen kaskinauriskanta Kainuusta, Sotkamosta lähtöisin. Vieljelty siellää jo n. 100 vuotta. Nauriit keltaisia, yleisesti litteitä, mutta muunkin muotoiset mahdollisia.

Siemenet kylvin 5.6. multa/turvepenkkiin, josta ensimmäiset nauriit nostin (toki todella pieniä) heinä-elokuun vaihteessa. Nauriit ja herneet kasvoivat koko kesän ilman lannoitteita saaden vain vettä ja lämpöä. Kaskinauriit nostin penkistä elokuun lopulla ja osa oli tummunut sisältä. Maku ja haju olivat priimaa, mutta alkukesän kylmä ja kostea ilma olivat luultavasti tehneet tehtävänsä mädättäen osan sisuksista. (Elina Riihimäki, 2014)

Eno kaskinauris (Brassica rapa)

Eno on vanha suomalainen kaskinauriskanta Pohjois-Karjalasta. Nauriit ovat kelta-, sini- ja kirjavakuorisia. Kastellaan, jos on kuivaa. Nauriita voidaan syödä pitkin kesää - korjuu syysmyöhällä ja varastointi kellariin. Siemenkanta on hyvin vanha. Itävyys: 97%

Viikolla 23 vuonna 2004 kylvettiin vanha itä-karjalainen kaskinauris "Eno". Siemeniä ostettiin Maatiainen ry.:stä. Siemeniä kylvetään joko sylkien tai ohuen hiekan kanssa. Nauriita voi myös kylvää rukiin kanssa. Nauris kylvätään hyvin muokattuun lämpimään hietamultamaahan. Kylvö tulisi tehdä keväällä tai alkukesällä.

(Elina Riihimäki 2014)

Horsma valloitti nopeasti kaskialuetta. Kannon edessä kaskinauriin taimi. Kaskinauristaimet olivat pieniä ja kärsivät tuholaisista.