Lipstikka

Tekijä: Kirsi Sahrman-Hauhia (2011)

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanotaan. Lipstikka (Levisticum officinale) on aikoinaan ollut ilmeisen rakas kasvi, koska sillä nimiä riittää. Lipstikka tunnetaan nimillä liperi tai rohtoliperi. Saksassa lipstikalla on myös monta kutsumanimeä, joista yksi on Maggikraut eli Maggiyrtti, koska sen maku muistuttaa lihalientä ja sen on sanottu olleen päämauste samannimisessä lihaliemivalmisteessa. Suomessakin lipstikkaa kutsutaan ”köyhän miehen lihaliemeksi”.

Taimet jäivät kesäkuuksi lomareissun ajaksi "palkatun" kastelijan armoille. Palattuani kotiin heinäkuun alussa rikkaruohot olivat vallanneet kasvimaan, mutta lipstikka jaksoi kasvaa rikkaruohojenkin keskeltä. Myös avomaalle kylvämäni siemenet olivat ilokseni lähteneet kasvamaan.

(Kirsi Sahrman-Hauhia, 2011)

Lipstikka sinnittelee rikkaruohojen keskellä. (Kirsi Sahrman-Hauhia, 2011)

Lipstikkaa on ennen vanhaan käytetty lääkekasvina. Sen ajateltiin poistavan nesteitä, hoitavan migreeniä ja munuaissairauksia, auttavan kihtiin, kurkkukipuun, käärmeenpuremaan, masennukseen sekä lonkkakipuihin. Osittain kasvilla uskottiin olevan myös ”maagisia voimia” ja sen uskottiin olevan noitakasvi. Lipstikka pystyikin karkottamaan noitia, ruttoa, rottia, käärmeitä sekä muuta pahaa, mikä saattoi uhata taloa sekä talonväkeä. Siksi lipstikka istutettiin lähelle talon sisäänkäyntiä. Lipstikka oli myös eläinten rohtoa, minkä vuoksi sitä kasvaa rehotti vanhan maalaistalon pihalla. Sen uskottiin tekevän eläimet kiimaisiksi ja lisäävän maidon eritystä. Suomessa lipstikkaa kasvoi 1600-luvulla lääkekasvina Tillandzin puutarhassa ja luultavasti myös aikaisemmin luostareiden ja linnojen apteekkien yrttitarhoissa (Peltola, 1988).

Lipstikka on kotoisin Persiasta, mutta sitä löytyy viljelystä villiintyneenä kaikkialta Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Vähä-Aasiasta. Lipstikka menestyy villiintyneenä vanhoissa Suomalaisissa puistoissa ja puutarhoissa Uudeltamaalta Kuhmoon saakka. Tiettävästi Pirkanmaalla kasvaa yli 80-vuotiaita kasveja (Lääperi, 1995).

Lipstikka on sarjakukkainen sekä monivuotinen. Se kasvaa vuosien saatossa varsin komeaksi kasviksi jopa kahden metrin korkuiseksi. Lipstikan lehdet muistuttavat sellerin lehtiä, mutta ovat suurimmillaan paljon sellerin lehtiä kookkaammat.

Heinäkuun pidin lipstikan puhtaana rikkaruohoista ja kasvien varret vahvistuivat silmissä. Kuukausi oli erittäin kuiva ja lämmin, joten runsaasta kastelusta täytyi huolehtia lähes joka ilta. Esikasvatetut lipstikat olivat huomattavasti korkeampia kuin avomaalle kylvetyt. Avomaalta putkahteli vielä 28.7.2011 esiin sirkkalehtisiä.

Rikkaruohojen seassa kasvaminen oli todennäköisesti aiheuttanut sen, että lipstikat olivat kasvattaneet valoon pääsemiseksi pitkät, mutta hontelot varret. Lipstikat ikäänkuin nääkähtivät ilman rikkaruohojen tukea.

Rikkaruohojen seassa honteloiksi kasvaneet lipstikat. (Kirsi Sahrman-Hauhia, 2011)

Maatiainen ry:stä tilaamiani lipstikan siemeniä. (Kirsi Sahrman-Hauhia, 2011)

Takarivissä esikasvatetut ja eturivissä suoraan avomaalle kylvetyt lipstikat. (Kirsi Sahrman-Hauhia, 2011)

Lipstikan siemenet itävät hitaasti. Alkukasvun nopeuttamiseksi onkin hyvä kylvää siemenet taimilaatikoihin jo huhtikuulla ja istuttaa taimet kasvupaikalleen ilmojen lämmittyä. Kylvösyvyys 1,5 – 2 cm. Taimiväli n. 50 cm, koska lipstikasta kasvaa hyvin suurikokoinen. Siemenet ovat kellertävän ruskeita, 2,5 – 5 mm pitkiä lohkohedelmiä (katso kuva yllä). Siemenmäärä/g on 280 – 380 kpl. Itävyyden tulisi olla vähintään 80 %. Siemeniä tarvitaan suorakylvössä 20 kg/ha ja avomaaesikasvatuksessa 4 – 8 kg/ha (Lääperi, 1995).

Lipstikka menestyy parhaiten puolivarjoisessa, ravinteikkaassa, kalkkipitoisessa ja syvämultaisessa maassa. Parhaita esikasveja lipstikalle ovat juurikasvit. Kosteutta lipstikka tarvitsee melko paljon. Sitä voi lisätä myös jakamalla vanhoja, vähintään vuoden ikäisiä yksilöitä. Lipstikasta korjataan koko kasvi. Toisesta vuodesta lähtien saadaan lehtisatoa sekä siemeniä. Pääsato eli juurisato saadaan 3. - 4. vuotena. Lipstikan lehtiä voi käyttää tuoreina tai kuivattuina. Myös siemeniä sekä juurta käytetään ruoanlaitossa. Lipstikkaa tulee käyttää varovasti, sillä on erittäin voimakas sellerimäinen maku. Yksi lehti tai juurenpala riittää maustamaan keiton, kastikkeen, lihapadan tai salaatin. Lipstikka on hyvin C-vitamiinipitoinen, joten sitä ei tulisi keittää kovin pitkästi.

Lipstikassa esiintyviä tauteja ovat lehtilaikkutaudit, lehtihärmä ja home. Lipstikan tuholaisia ovat kovakärsäkkäät, juureskirvat, ritariperhosen toukat, luteet ja kilpikuoriaiset. Lipstikka säilyy pakastettuna, öljyssä, etikassa sekä kuivattuna (maku laimenee nopeasti).

Kasvatus

Tilasin lipstikan siemeniä Maatiainen ry:stä (yli 50 vuotta vanha Etelä-Suomen kanta). Kylvin osan siemenistä taimilaatikoihin n. 1,5 cm syvyyteen heti niiden saavuttua postista 7.4.2011 (katso kuva alla).

Lipstikan tuholaisia. Kasveihin ilmestyi elokuun puolivälin tienoilla tuholaisia, jotka ruskettivat ja käpristivät lipstikan osan lipstikoiden lehdistä. Tarkoitukseni olisi tästä viljelykokeilustani säästää yksi maatiaislipstikka kasvimaan nurkalle kasvamaan jatkossakin, mutta saa nähdä kestääkö yksikään kasvi tuholaiset ja edessä olevan talven. ( Kirsi Sahrman-Hauhia, 2011)

Lipstikan sirkkalehtinen avomaalla. Lipstikat kasvoivat hyvin elokuun puoliväliin asti eikä enää vahvimmista taimista erottanut mikä oli esikasvatettu ja mikä istutettu suoraan avomaalle, sillä kasvit olivat varttuneet suunnilleen samankokoisiksi. (Kirsi Sahrman-Hauhia, 2011)


Lipstikan siemenien kylvö taimilaatikkoon. Kuva: Kirsi Sahrman-Hauhia

Ensimmäiset sirkkalehtiset ilmestyivät reilun viikon jälkeen 16.4.2011. Ehdin jo säikähtää, että siemenet eivät idäkään, koska kylvämäni pensastomaatit ja valkosipulit itivät jo päiviä ennen kuin lipstikan sirkkalehtiset ilmestyivät. Kylvämieni siemenien itävyysprosentti oli kuitenkin n. 80 %.

Loput siemenistä kylvin suoraan avomaalle 7.5.2011, kun päivälämpötilat rupesivat pysyttelemään suurimmaksi osaksi plussan puolella.Taimilaatikosta istutin taimet avomaalle 25.5.2011 (katso kuva alla).

LIHALIEMI

  • 3 l vettä

  • 700 g naudanlihaa luineen (keittolihaa)

  • 500 g naudan potkaa

  • 1 tl karkeaa suolaa

  • 1 kuorittu sipuli

  • 3 kuorittua valkosipulin kynttä

  • 2 kuorittua porkkanaa

  • 1 kuorittu palsternakka

  • 1 lehtisellerin varsi tai ½ kuorittua mukulaselleriä

  • 3 oksaa (lehteä) lipstikkaa (2 rkl silputtuna)

  • 2 oksaa timjamia (2 tl silputtuna)

  • 2 oksaa persiljaa (1 rkl silputtuna)

Pane lihat paloiteltuina kattilaan kylmään, suolalla maustettuun veteen. Keitä 1 h miedolla lämmöllä. Kuori pinnalle kertyvä vaahto tarkkaan pois.

Lisää kasvikset lohkottuina ja yrtit kokonaisina oksina. Keitä hiljalleen 4 – 5 h.

Kaada keitetty liemi tiheän mieluiten sideharsolla vuoratun siivilän läpi ja anna jäähtyä. Kuori pinnalle kertynyt rasva pois ennen kuin käytät liemen. Rasvan alla liemi säilyy jääkaapissa useita päiviä.

Liemen voi tarjota sellaisenaan kirkkaana lihaliemenä, suurustettuna tai erilaisten liemien ja kastikkeiden pohjana.

Perkaa lihat luista. Lihan voit käyttää piiraiden täytteenä, laatikoissa tai sellaisenaan liemestä suurustetun kastikkeen kanssa. (Pelttari, 1990).

Lipstikan taimet ennen avomaalle istuttamista. (Kirsi Sahrman-Hauhia, 2011)

Vielä tällöin avomaalle suoraan 7.5. kylvämäni siemenet eivät olleet lähteneet itämään. Yksittäisen viljelykokeilun perusteella pystyy toteamaan, että esikasvatus sisällä kannattaa ainakin taimien nopean kasvuun lähdön saattamiseksi.

Lähteet

Hellgren Siv (1989). Maistuvimmat mausteyrtit. Karisto Oy, Hämeenlinna.

Lääperi Veli-Matti (1995). Rohdos ja –maustekasvit tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. WSOY, Porvoo.

Peltola Aili (1988). Suuri yrtti- ja maustekirja. WSOY, Porvoo. Toinen painos.

Pelttari Ursula (1990). Tuoreet mausteyrtit. WSOY, Porvoo.