Piparjuuri

Tekijä: Riikka Susi (2012)

Historia ja käyttö ravinnoksi

Nimensä mukaisesti piparjuuren juurta on käytetty lääkekasvina ja mausteena. Juuri sisältää runsaasti C-vitamiinia (177,9 mg/100 g) ja kivennäisaineita. Juuri on maasta nostettuna jokseenkin hajuton, mutta sitä raastettaessa tai muuten hienonnettaessa rikkoutuneista soluista vapautuvat entsyymit hajottavat juuren sisältämää sinigriiniä, jolloin juuren sisältämän myrosinaasi-entsyymin vaikutuksesta syntyy allyyli-isotiosyanaattia eli sinappiöljyä, joka ärsyttää limakalvoja ja silmiä. Piparjuuren sisältämää piparjuuriperoksidaasi-entsyymiä käytetään molekyylibiologiassa muun muassa vasta-aineiden leimaamiseen. Englanninkielisestä nimestään (horseradish) huolimatta piparjuuri on hevosille myrkyllinen. Ennen pippuria ja chiliä piparjuuri ja sinappi olivat ainoat Euroopassa tunnetut tuliset mausteet. Kasvin suomenkielinen nimi piparjuuri ei viittaa pipariin vaan pippuriin, joka juontuu kasvin ruotsinkielisestä nimestä pepparrot. Piparjuuri on suosittu erityisesti saksalaisessa keittiössä liha- ja kalaruokien mausteena.

Pohjolassa piparjuuri on ollut perinteisesti kalaruokien mauste, esim. piparjuurihauki on ollut yleinen ruokalaji. Piparjuuri sopii myös kastikkeisiin, maustevoihin ja tuorejuustoihin. Kasvisruuista erityisesti punajuuriruuat ja kaalisalaatit sopivat piparjuurella maustettaviksi. Sitruuna ja sinappi käyvät hyvin yhteen piparjuuren kanssa. Piparjuuriraastetta voi levittää voileivän päälle tai siitä voi hauduttaa teetä. Raastettu piparjuuri on käytettävä pian ja kuumentamatta, koska se ilman ja lämmön vaikutuksesta menettää nopeasti terävyytensä ja muuttuu epämiellyttävän kitkerän makuiseksi. Kuorittua juurta voi pakastaa, ja ottaa käyttöön pienissä erissä raastamalla sitä jäisenä. Nuoria piparjuuren lehtiä voi hyödyntää esim. kasvismuhennoksissa ja salaateissa.

Säilykkeissä piparjuuri estää homehtumista, ja sen vuoksi sitä käytetäänkin esim. suolakurkuissa ja säilykepunajuurissa. Japanilaiseen keittiöön kuuluva wasabi eli japaninpiparjuuri muistuttaa piparjuurta ja on sille läheistä sukua. Aito wasabi on hyvin kallista, ja kaupan oleva wasabi onkin useimmiten vihreäksi värjättyä piparjuuritahnaa, joka saattaa sisältää myös hieman aitoa wasabia.

Rohdoskäyttö

Runsaasti C-vitamiinia sisältävä piparjuuri tunnettiin ennen keripukkilääkkeenä. Sitä otettiin mukaan pitkille laivamatkoille ja jopa viljeltiin laivoilla. Piparjuuri vilkastuttaa aineenvaihduntaa, edistää ruuansulatusnesteiden eritystä. Juurista haudutettu tee sopii sisäisesti käytettynä lieviin äkillisiin keuhkoputkentulehduksiin. Suu- ja kurlausvetenä teetä voi käyttää suun ja nielun tulehdusten hoitoon. Poskiontelon tulehduksia voi hoitaa raastetusta piparjuuresta (1 osa) ja rahkasta (vähintään 5 osaa) tehdyllä seoksella, joka levitetään hyvin öljytylle iholle poski- ja nenäontelon alueelle muutamaksi minuutiksi; silmät on hyvä suojata pumpulitupoilla. Ulkoisesti piparjuuriraasteella voi hoitaa myös kihti- ja nivelvaivoja.

Piparjuuren eteeriset yhdisteet ovat antibioottisia, antibakteerisia ja antiviraalisia, ja sitä käytetään vilustumisoireisiin, nenä- ja poskiontelotulehduksiin, huulirupiin sekä virtsatietulehduksiin. Nestettä poistavana rohtona se vaikuttaa myös kihtiin ja reumaan, ja lisäksi sitä käytetään ruoansulatushäiriöihin. Ulkoisesti käytettynä piparjuuri vilkastuttaa verenkiertoa ja lämmittää ja samalla virkistää ja rauhoittaa ihoa. Juuresta valmistettu pakkaus voi aiheuttaa lieviä palovammoja, jos käyttöaika on pitkä eikä ihoa ole suojattu öljyllä.

Piparjuuren viljely

Kotitarveviljelijät kasvattavat piparjuurta monivuotisena, ammattiviljelijät yksivuotisena. Monivuotisessa viljelyssä juuret haaroittuvat ja kasvavat epämuotoisiksi, jolloin ne on vaikeampi puhdistaa. Kasvupaikan tulee olla lämmin, syvämultainen ja kostea. Piparjuurta voidaan kasvattaa Pohjois-Suomessa saakka. Piparjuuri ei tee lainkaan siementä. Lisäystä varten piparjuuresta otetaan syksyllä n. 30 cm:n pituisia ja sentin paksuisia sivujuuria, ja ne säilytetään talvi hiekassa esim. kellarissa n. 0 °C:n lämpötilassa. Keväällä juuret istutetaan vinosti vakoihin 3-12 cm:n syvyyteen siten, että juuren paksumpi pää tulee ylemmäksi. Rivi- ja taimivälin tulisi olla vähintään 60 cm.

Kerran tai kahdesti kesässä juuria kohotetaan hyvin varovasti sateen tai kastelun jälkeen niin, että sivujuuret voidaan poistaa. Näin viljeltynä piparjuuri kasvattaa juuren yläosaan lehtiruusukkeen ja alaosaan paksun sivujuurettoman juuren. Piparjuuri tarvitsee myös harausta kesän aikana. Tällöin on kuitenkin varottava vioittamasta pinnalla kasvavia juuria.

Sato korjataan syksyllä kasvukauden lopussa. Monivuotiselta viljelmältä voi ottaa sivujuuria käyttöön pitkin kesää ja pääjuuria talven varalle syksyllä. Isoilla viljelyaloilla käytetään sadonkorjuussa apuna nostokoneita tai auraa, joilla juuret irrotetaan maasta. Juuret pitää saada ylös vähintään 25 cm:n syvyydeltä, jotta maahan ei jäisi juurenpaloja. Hyvät juuret ovat ainakin 25 cm:n pituisia ja halkaisijaltaan 3 cm. Tuoreet juuret varastoidaan kellariin hiekan sisään. Pieniä määriä voi säilyttää myös jääkaapissa kelmuun käärittynä. Pestyjä ja kuorittuja juuria voi pakastaa tai kuivata viipaloituina.

Piparjuuri Pettisten kylässä

Lapsuudenkotini puutarhassa Liedon Pettisten kylässä sakokaivojen kumpareella on kasvanut piparjuurta ja raparperia niin kauan kuin muistan. Isänäitini (s. 1919), joka asui paikalla 1950-luvulta lähtien, käytti piparjuurta aina suolakurkkuja säilöessään. Äitini on taloon tultuaan tehnyt samoin ja minäkin olen kerran kokeillut! Luulin aina, että piparjuuri toimii kurkuissa mausteena, mutta etsiessäni tietoa piparjuuresta sain tietää, että se estää säilykkeiden homehtumista. Syksyllä 2011 kylään alettiin rakentaa paineviemäriä ja sain tietää, että keskellä puutarhaa sijaitsevat sakokaivot tullaan luonnollisesti hävittämään keväällä. Huonolla tuurilla maa olisi kauhottu kaivurilla kuorma-auton lavalle ja piparjuuri olisi hävinnyt paikalta, mutta maa vain tasoitettiin ja juurenpalat levisivät tehokkaasti usean neliön alalle. Nyt piparjuurta kasvaa uudessa paikassa kasvihuoneen takana, johon sitä siirsin, sekä keskellä puutarhaa vanhalla paikallaan.

Piparjuuri (Armoracia rusticana) - hevosretikka, meriretikka, piparuuti, piparuutti, pippurijuuri, äikäjuuri. Piparjuuri kuuluu piparjuurten sukuun ja ristikukkaisten heimoon, kuten monet muutkin tutut hyötykasvit, kuten kaalit ja sinapit.

Retkeilykasvio luonnehtii piparjuurta näin: "vanha maustekasvi; viljelyjäänne ja -karkulainen pihoilla ja puutarhoissa, myös tienvarsilla, kaatopaikoilla ja ranta- ym. niityillä". Retkeilykasvio mainitsee piparjuuren kotiseuduksi Itä-Euroopan. Levinneisyyden ja yleisyyden Suomessa kasvio luonnehtii "uustulokkaaksi, vakinaiseksi, harvinaiseksi". Uustulokas tarkoittaa lajia, joka on levinnyt maahamme 1600-luvun alkupuolen jälkeen. Tätä ennen meille saapuneet kasvit ovat muinaistulokkaita eli arkeofyyttejä. Ne ovat asettuneet ihmisen myötä Suomeen niin varhain, että saapumisesta ei ole kirjoitettuja muistiinpanoja.

Piparjuuren siirtäminen

Ryhdyin piparjuuren siirto-operaatioon 7.5.2012. Kasvi oli vasta alkanut versoa. Yritin kaivaa lapiolla mahdollisimman pitkiä ja hyvinvoivia juurenpätkiä, enkä tässä kohtaa oikeastaan ymmärtänyt, miten helppoa on saada piparjuuri juurtumaan juurenpalojen avulla. Kaivoin juurille uuden paikan lasikasvihuoneen päätyyn, joka on nurmikon ympäröimä ja jossa vielä reilu vuosi sitten kasvoi villiintynyttä vadelmaa ja heinää. Paikka oli siis ns. joutilas, joten päätin valjastaa sen piparjuuren uudeksi "säilytyspaikaksi". Juurissa ei hiusjuuria oikeastaan ollut, joten pääasia oli, että lehtiruusuke jäi istutettaessa maan pinnalle. Kastelukannusta vettä perään ja eikun odottamaan, että isot vihreät lehdet kasvavat täyteen mittaansa kesällä.