Härkäpapu
Tekijä: Ilona Saari (2010)
Valitsin tämän kasvin, koska en ole ennen kasvattanut härkäpapua ja sen viljely soijan korvaavana rehukasvina kiinnostaa. Siemenet tilasin Maatiaiset Ry:stä. Härkäpavun lisäksi laitoin tilaukseen muitakin siemeniä, mutta olin kovasti myöhässä ja lähes kaikki muut olivat jo loppuneet varastoista.
Kylvin pavun siemenet uudenkarhealle kasvimaalleni touko-kesäkuun vaihteessa, taimivälillä 25cm. Savimaa ei liene paras maalaji yleensä kasvimaan perustaksi, mutta härkäpavulle se on paras kasvualusta hietamaan lisäksi .. Juhannukseen asti härkäpavut nauttivat satunnaisista sadekuuroista, mutta sen jälkeen seuraavat sateet saapuivat vasta heinäkuun lopulla. Savisessa maassa kosteutta onneksi riitti kohtalaisesti huolimatta huonoista kastelumahdollisuuksistakin. Taimien ruiskutus tuholaisten estämiseksi unohtui, mutta ruohonleikkuujäte rivien välissä pelasti penkin vaikka allekirjoittaja onkin laiskahko rikkaruohon kitkijä.. Lehdet olivat siis hyvinkin tuholaisten syömiä, mutta satoa valmistui siitä huolimatta! Tutkailin muutamaa palkoa ja kyllä niistä papuja löytyi sisältä.
Härkäpapu (Vicia faba) on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista ja sitä on käytetty sekä ravintona, että eläinten rehuna. Se kuuluu virnojen sukuun ja on yksivuotinen kasvi. Härkäpapu sisältää runsaasti valkuaisia (30%) ja sillä voidaankin korvata esimerkiksi eläinperäisen valkuaisen saanti ruokavaliossa tai kaukana viljeltävä soija rehuteollisuudessa. Se myös sitoo kasvualustaansa runsaasti (90-150 kg/ha) typpeä juurinystyräbakteerien avulla.
Suomessa pelloilla viljeltävät lajikkeet ovat pääosin kevätlajikkeita sekä peräisin Karjalan Kannaksien maatiaispapukannoista. Härkäpapu ei ole kovin kylmänarka, mutta kuivuus sitä saattaa haitata. Härkäpapu vaatii pitkän kasvuajan ja usein sato voidaankin korjata vasta syys-lokakuun vaihteessa. Korjuu voidaan aloittaa, kun suurin osa paloista on mustia, kasvin yläosaan jää yleensä myös joitakin vihertäviä palkoja. Sateiden jälkeen härkäpapu vaatii muutaman päivän kuivumisajan, jotta itävyys pysyisi mahdollisimman korkeana ja kuivaus ei hidastuisi tolkuttomasti. Siemeniä ei saa kuivattaa alle 14% kosteuteen, koska ne rikkoutuvat tällöin herkästi.
Vinkkejä ruoanlaittoon
Tuoreet pavut voi syödä sellaisenaan, kuivatut tulisi liottaa ja keittää. Pavut keitetään täysin pehmeiksi. Muutaman päivän haudutus parantaa papuruokien makua ja esimerkiksi kuminan yhdistäminen ehkäisee vatsavaivoja herkkävatsaisemmilta pavunsyöjiltä!
Valokuva: Ilona Saari 2010
Tekijä: Annukka Numminen (2011)
Olen muutaman vuoden selvitellyt härkäpavun hankkimis mahdollisuuksia vaihtelevalla aktiivisuudella. Viime talvena innostuin papuasiasta taas uudestaan, kun sain ämpärillisen kuivattuja härkäpapuja opiskelukaveriltani. Hän oli viljellyt papua (lajike Kontu) lähinnä karjan rehuksi ja siemeneksi, mutta minä aioin pistellä osan pavuista omaan suuhuni ja osan kylvää keväällä. Ajatuksenani on ollut viljellä itse valkuaispitoista härkäpapua omaan ruokakäyttöön, sen sijaan, että ostaisin maailman ääristä tuotua soijapapua ja sen jalosteita.
(Annukka Numminen, 2011)
Ilmoittauduttuani maatiaiseläimet ja -kasvit kurssille, tilasin vielä Maatiais ry:ltä lisää härkäpavun siementä, nimenomaan niin kutsuttuja rokkapapuja, tummaa ”Savitaipaletta” ja vaaleaa ”Kaulion valkeata”. Maatiaisesta tilaamani pavut olivat paljon suurempia, kuin kaverilta saamani rehupavut.
Kylvin pavun siemenet toukokuun puolessa välissä kasvimaan reunaan. Kylvämäni ala oli kovin pieni, kutakin papua (Kontu, Savitaipale, Kaulion valkea) noin parikymmentä. Ajatukseni oli kokeilla ensin, kuinka sato onnistuu ja mahdollisesti ensi vuonna kylvää isommalle alalle.
Pavut itivät nopeasti ja nousivat taimelle hyvin. Tarkka viljelypäiväkirja jäi pitämättä, mutta taimet kukkivat kesällä komeasti ja palot alkoivat muodostua heinäkuussa.Tarkoitukseni oli leikata varret siinä vaiheessa, kun palot ovat tuleentuneet hiukan ja laittaa sitten leikatut varret perinteisesti kuivamaan haasiaan. Haasialla kuivaamisen jälkeen olisin käsin aukonut kuivuneet palot ja nyplännyt pavut talteen ja syöttänyt varret lampaille. Toisin kuitenkin kävi...
Papukylvös oli kasvimaan reunalla, aivan isojen sireenipuskien vieressä. Puskat varjostivat kasvimaata ja noin 40-50 cm korkuiseksi kasvaneet papuvarret kaatuivat kurkottaessaan valoon. Tästä huolimatta palot kehittyivät hyvin ja sojottivat pystyssä, mutta varret rötköttivät maassa. Elokuussa, tuleentumisvaiheessa satoi paljon ja papuvarret likosivat märässä mullassa. En onnistunut leikkaamaan papuja kuivatukseen, vaan pelastin mitä pelastettavissa enää oli. Leikkasin kaikki varret maasta ja auoin saman tien kaikki mustuneet ja liottuneet palot. Papuset laitoin sisälle uunipellille kuivumaan. Koesadostani sain suurinpiirtein yhtä monta papua, kun olin maahan kylvänyt... Eli aika huonosti onnistui! Tästä opin kuitenkin, että ensi kesänä kylvän pavut aurinkoisempaan paikkaan, tiheemmin ja isommalle alalle, niin kasvusto pysyy pystyssä.
Korjuuvaiheessa pavut menivät sekaisin, mutta aukoessani palkoja erotin lajikkeet hyvin. Kontu-rehupavut olivat pieniä ja hiukan ryppyisiä, Savitaipaleen maatiaiset upeita, sileitä, violettaja ja pulleita ja Kaulion valkeat maatiaiset vaaleita, hiukan pilkullisia ja keskikokoisia. Näiden lajikkeiden välillä en kuitenkaan huomannut suuriakaan makueroja, härkäpapu kuin härkäpapu on hyvin miedon makuinen. Toivon, että ensi kesänä härkäpapuviljelyni onnistuisi paremmin ja saisin sekä käyttöön, että siemeneksi papuja!
Valokuva: Ilona Saari 2010
Nahkamainen kuori. Valokuva: Annukka Numminen
Lähteet
Maatiainen ry. 2011
Wikikko - härkäpapu
Ylhäinen, Annaleena: Härkäpapua ohran tilalle. Käytännön maamies 2009, artikkeli.