Blues
Yleistä
Blues kehittyi Yhdysvaltojen New Orleansissa 1800-luvun lopulla afroamerikkalaisen väestön keskuudessa. Musiikkityylin juuret ovat muun muassa työlauluissa sekä hengellisessä musiikissa ja balladeissa. Blues-musiikille tyypillisiä ovat muun muassa kahdentoista tahdin sointukierto sekä erilaiset asteikot, joita käydään läpi seuraavissa osioissa.
Melodiat ja skaalat
Blues on tyyliltään suhteellisen yksinkertaista, jonka ansiosta tilaa jää myös improvisoinnille. Improvisointi tarkoittaa musiikin ja soitettavien äänten keksimistä soittohetkellä.
Useimmille artistille muodostuu uran aikana tiettyjä "lickejä" eli muutaman nuotin pätkiä, joista muodostuu artistin oma niin kutsuttu tavaramerkki, josta hänen soittonsa tunnistaa.
Blues-musiikissa blue notetit (blue notes) ovat olennaisessa roolissa. Blue notet ovat (duuriasteikossa):
alennettu terssi
alennettu kvintti ja
alennettu septimi
Esimerkki lickistä, eli pienestä sävelkulusta joka on vakiinnuttanut paikkansa musiikkikentällä. Kyseinen lick nousi ainakin musiikin opiskelijoiden keskuudessa pari vuotta sitten pieneksi huumorinaiheeksi ja sitä viljeltiin monilla keikoilla kyllästymiseen saakka.
Tempo ja rytmiikka
Blues-musiikissa tempo vaihtelee laidasta laitaan. 7. vuosiluokan musiikissa käytämme blues-soiton pohjalla peruskomppia. Mitä hitaammasta kappaleesta on kyse, sitä enemmän hyödynnetään shuffle -rytmiikkaa (ränttä-tänttä). Mitä enemmän kappaleen tempo kasvaa, sitä suoremmaksi esitystyylikin muuttuu (rätä-tätä).
Shuffle-rytmiikka perustuu kolmimuunteiseen fraseeraukseen, jossa triolin ensimmäinen ja kolmas isku soitetaan ulos: tri-o-li. Käymme asiaa läpi tunneilla käytännön esimerkein, jolloin se voi olla selkeämpi hahmottaa.
Soiva esimerkki suoran rytmiikan ja shufflen erosta. Mukana on myös rumpusoolo-osio, joka on blues- ja jazz-musiikissa hyvin tyypillistä muiden soolojen ohella.
Blueskaava (12 tahdin blues)
Niin kutsuttu "perusblues" perustuu 12 tahdin blues-kaavaan, jossa käytetään kolmea sointua. Sointutehot ovat ensimmäinen aste (I), neljäs aste (IV) ja viides aste (V) (toonika, subdominantti ja dominantti). Lue sointutehoista lisää osiosta soinnut.
12 tahdin blues-sointukierrosta on muutamia erilaisia variaatioita. Soitamme musiikintunneilla seuraavan sointukaavan mukaisesti:
II G7 I G7 I G7 I G7 I
I C7 I C7 I G7 I G7 I
I D7 I C7 I G7 I D7 II
Kuten huomaat, sointujen perässä on numero 7. Se tarkoittaa sitä, että kyseessä on kolmisoinnun sijaan nelisointu, jossa on soinnun pohjasävelestä laskien 7. sävel mukana. Seitsemäs sävel tuo sointuun lisää sointiväriä.
Youtubesta löytyy hyviä taustanauhoja eli backing trackeja, joiden mukana voi soittaa tai joiden päälle rohkeimmat voivat kokeilla myös improvisointia blues-asteikolla! Kuka kepittää parhaiten?
Walking bass eli "kävelevä basso"
Walking bass on bassolinja, jossa ei vuorotellaan esimerkiksi kolmisoinnun tai asteikon sävelten välillä vuoron perään. Opettelemme blues-osion aikana soittamaan bassolla kolmisoinnun sävelet walking bass -tyyliin.
Sanoitukset
Bluesin sanoitukset noudattavat usein tiettyä kaavaa, jossa ensimmäinen lause kerrotaan kaksi kertaa ja kolmas lause kertoo pienen jatkon. Esimerkki:
"Maanantai, taas liian aikaisin oi
Maanantai, taas liian aikaisin oi
Perjantaihin asti tämä blues niin kaihoisasti soi"
Tehtävä 1 - Easy
Kirjoittakaa oma kolmen säkeistön blues-biisi! Käyttäkää sanoituksessa mielikuvitusta ja yrittäkää rakentaa säkeistöistä yhtenäinen tarina.
ps. Katsokaa vinkkinä edellinen kohta "Sanoitukset"
Tehtävä 2 - MEdium
Perustakaa tämän jälkeen blues-bändi! Päättäkää, kuka soittaa mitäkin soitinta. Voitte myös vaihdella soittajia. Sointulaput ja tarkemmat ohjeet saatte opettajalta.
Tehtävä 3 - Hard
Päättäkää muutama sävel, joiden avulla jokainen soittaja soittaa vuorollaan yhden sointukierron verran sooloa! Yhdelläkin sävelellä voi jo sooloilla.