Kitara


Yleistä

  • Sähkökitarassa on yleisimmin kuusi kieltä. Kielet ovat: E A D G B ja E.
  • Ylin E-kieli on paksuin, alin e-kieli ohuin.
  • Sähkökitara kehiteltiin ensimmäisen kerran 1930-luvulla.
  • Sähkökitaran toiminta perustuu sähkömagneettisiin mikrofoneihin, jotka muuttavat metallikielten värähtelyn sähköisiksi signaaleiksi jotka mikrofonit keräävät talteen.
  • Sähkökitaran mikrofonit eivät siis reagoi ääneen, vaan magneettiseen värähtelyyn joka metallikielistä syntyy.
  • Sähkökitaroiden ääntä voidaan muokata erilaisten pedaalien avulla sekä vahvistimista löytyvien säätönuppien kautta. Vahvistimien turvallista käyttöä ja toimintaa opetellaan bändisoiton yhteydessä.
  • Sähkökitaroissa on myös sisäänrakennettuna volume-säädin jolla voi säätää äänenvoimmakkuutta sekä tone-säädin jonka avulla voi ääntä voi säätää kirkkaammaksi tai tummemmaksi.
  • Sähkökitara on hyvin yleinen soitin monessa eri musiikkityylissä, ja erityisesti rock-musiikkiin se tuo tarvittavaa särmää. Suomessa sähkökitara yleistyi rautalankamusiikin myötä -60 ja -70 -lukujen taitteessa.


Erilaisia kitarapedaaleja.

Sähkökitara ja sähkömagneettiset mikrofonit.

Soittotekniikka

  • Kitaraa soitetaan basson tavoin joko sormin tai plektralla.
  • Yleisimmät soittotekniikat ovat näppäily, sormien avulla soitto ja plektrasoitto.
  • Kuten bassoa soittaessa, oikean käden liike tekee halutun rytmin ja vasen käsi painaa tarvittavista väleistä otelaudalla halutun äänenkorkeuden saavuttamiseksi.
  • Sointusoitossa eli "kompatessa" soitetaan usein useampaa kieltä kerrallaan. Melodialinjoja soitettaessa taas soitetaan usein vain yhtä tai muutamaa kieltä kerrallaan.