Koskettimet
Yleistä
Täysmittaisissa sähköpianoissa, pianoissa ja flyygelissä on yleensä 88 kosketinta, joista osa on valkoisia ja osa mustia. Luokasta löytyy myös pianoja, joissa koskettimia on vähemmän.
Koskettimet toistuvat pianossa tietyssä järjestyksessä, jossa sama kosketin toistuu aina oktaavin välein.
Oktaavi eli octave tarkoittaa kahdeksaa. Oktaavi tulee latinan kielen sanasta octava joka tarkoittaa kahdeksaa.
Sama kosketin ja sävel toistuu siis pianossa kahdeksan asteikon mukaisen sävelen välein, eli joka kahdeksas asteikon mukainen sävel on pianossa sama.
Pianon koskettimet voidaan jakaa edelleen oktaavialoihin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen kosketin toistuu pianossa useampaan otteeseen mutta soiden eri korkeudelta.
Matalin sävel pianosta löytyy koskettimistolta vasemmalta, korkein sävel oikealta.
Pianon edeltäjiä olivat cembalo ja fortepiano. Piano, jonka mekin tunnemme, sai nykyisen muotonsa jo 1700-luvulla.
Pianon koskettimet
Pianon valkoiset koskettimet ovat C D E F G A ja H. Amerikassa H merkitään usein B:nä, ja myös me käytämme tunneilla tätä tapaa. Tähän tyyliin koskettimet ovatkin helppo muistaa, sillä ne menevät aakkosten tapaan: A B C D E F ja G. Kahdeksan valkoista kosketinta muodostaa yhden oktaavin.
Usein koskettimet opetellaan kuitenkin C-koskettimesta C-koskettimeen. Näiden väliin jää oktaavi, josta äsken kerroin. C-kosketin löytyy koskettimistolta kahden mustan koskettimen alapuolelta. Opettelemme tunnistamaan pianon koskettimia tuntien aikana.
Mustat koskettimet toistuvat pianossa kahden ja kolmen koskettimen ryppäinä, eli "kaksosina" ja "kolmosina". Kun mustat koskettimet laskee mukaan, oktaavien väli on yhteensä 12 säveltä.
Ylennetyt ja alennetut sävelet
Kun sävel korotetaan, se saa nimeensä is-päätteen, esim. C -sävelestä tulee cis, D-sävelestä tulee dis ja niin edespäin.
Korotetut sävelet (mustat koskettimet) pianon koskettimilla ovat:
Cis, Dis, Fis, Gis ja Ais. Myös E- ja H-sävelet voidaan korottaa, mutta niihin ei mennä peruskoulun musiikissa.
Kun sävel alennetaan, se saa nimeensä es-päätteen muutamaa poikkeusta* lukuun ottamatta. Esim. D-sävelestä tulee des, E-sävelestä Es ja niin edespäin.
Alennetut sävelet (mustat koskettimet) pianon koskettimilla ovat:
Des, Es*, Ges, As* ja B(b)*.
Soittotekniikka
Pianoa soitetaan istualteen ja yleensä molemmilla käsillä. Alkuun pääsee kuitenkin myös yhdellä kädellä.
Yleisimpänä sääntönä voidaan pitää, että jokaisella sormella on oma kosketin. Alkuun se voi tuntua haastavalta, mutta tällöin soittoasento on mahdollisimman ergonominen eli taloudellinen ja vältytään pidemmässä juoksussa mahdollisilta rasitusvammoilta. Myös soittotekniikka on tällöin optimaalinen, kun sormet pääsevät liikkumaan luonnollisesti.
Ääni syntyy, kun pianon vasara osuu kieliin koskettimen painuttua alas saaden sen soimaan (katso kuva alta). Kosketin soi niin pitkään kunnes se vapautetaan takaisin ylös tai kunnes ääni sammuu luonnollisesti. Sähköpianoissa ääni syntyy sähköisesti ilman vastaavaa mekaniikkaa (pl. silent-pianot).
Mitä hiljempaa koskettimen painaa alas, sitä hiljempaa vasarat lyövät kieliin ja sitä hiljempi ääni syntyy. Sama toimii toisinpäin kun halutaan lisätä äänenvoimakkuutta. Sähköpianot mallintavat tätä samaa efektiä.
Akustisissa pianoissa on usein kolme pedaalia, joita hyödynnetään erilaisten efektien aikaansaamiseksi. Kaikupedaali eli sustain-pedaali löytyy myös uiseimmista sähköpianoista.
Kuvaesimerkki pystypianon sisältä. Kuvassa alimpana on pianon vasarat, jotka osuvat kieliin (taustalla) kun kosketin painetaan alas. Metallikielillä lepää pieniä "tyynyjä", jotka irtoavat kielten pinnalta kun kosketin painetaan alas. Tämän ansiosta ääni jää soimaan. Kun kosketin palautuu takaisin ylös, ääni sammuu kun tyyny osuu jälleen kielen pintaan.
Oheisella videoilla kerrotaan miten kukin pedaali toimii!
Youtube-tutoriaalit
Youtube on hyvä paikka löytää erilaisia opetusvideoita eri kappaleisiin. Hakusanoilla "biisin nimi + piano tutorial" tai "how to play + biisin nimi" löytyy useita vaihtoehtoja helpoista versioista (easy) erittäin haastaviin (extreme hard).
Youtube-videoissa on kuitenkin yksi huono puoli: jos pianonsoittoa ei ole harjoitellut aiemmin, sormituksiin eli sormien oikeaan järjestykseen koskettimilla ei osaa välttämättä kiinnittää tarpeeksi huomiota. Tämän huomaa käytännössä siten, että soittaessa tuntuu siltä että sormet sotkeutuvat keskenään tai käsi on koko ajan ihan hassussa asennossa. Jos pianonsoitto alkaa kiinnostaa toden teolla, suosittelen ottamaan muutamia pianotunteja saadaksesi vinkkejä oikeanlaiseen soittotekniikkaan. Tällöin harjoittelu onnistuu sujuvammin ja kehittyminen on nopeampaa.
Vihreän väriset nuotit soitetaan oikealla kädella ja sinisen väriset nuotit vasemmalla kädellä. Kappaleiden harjoittelu on hauskaa myös kaverin kanssa: opetelkaa jokin kappale siten, että ensin toinen soittaa vihreät nuotit ja toinen siniset ja sen jälkeen teette vaihdon. Myös harjoitteluvaiheessa kannattaa ensin opetella kädet erikseen ja sen jälkeen vasta molemmat kädet yhdessä.
Vinkki: Youtube-videoissa pystyy säätämään videoiden nopeutta. Harjoitteluvaiheessa kannattaa laittaa videoiden nopeutta hitaammalle jotta pysyy paremmin perässä ja nopeuttaa videon toistonopeutta kohti alkuperäistä sitä mukaan kun kappale alkaa sujua.
Esimerkki pianotutoriaalista kappaleeseen Pirates of the Caribbean.
Helppoa kun sen osaa! Eli ns. flexausvidi!