Usko ja uskonto

Kunnioitan suuresti jokaisen uskoa ja uskontoa. On kunkin henkilön oma asia mitä ja mihin uskoo! Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi! Sitä en vaan ymmärrä, miten kaikki uskovat tahoillaan, eri tavoilla ja eri asioihin. Kaikki ovat oikeassa, ja moittivat toistensa uskontoja... Sanovat toisiaan lahkolaisiksi ja pakanauskonnoiksi.

Uskovaisuutta suurella U:lla olisi mielestäni KUNNIOITUSTA! Kaiken kattava hyväksyminen ja ANTEEKSIANTO!!!

Minulla on ollut ilo tutustua lähemmin eri uskontoihin:

-Syntymässäni minut liitettiin Luterilaiseen kirkkoon...

-Muutama ystäväni on Kirkkouskovainen...

-Yksi nuori ystäväni meni naimisiin Muslimi-miehen kanssa...

-Lestadiolaisuuteen sekä Vanhoillislestadiolaisuuteen olen tutustunut torikavereitteni kautta. Torilla kun on meitä kaikkia...

-Sisareni on Helluntailainen...

-Vapaakirkkoon kuuluvia tunnen useampiakin...

-Torilla olin vuosia kojunaapurina Jehovantodistajien kanssa...

-Kummisetäni vaimo oli Ortodoksi...

-Buddhalaisuuteen ja Hindulaisuuteen tutustuin myös muiden ihmisten/kylänmiehien kautta...

-Kaikki Yhteis-Kristilliset uskonnot... -uskovaisia tunnen myös.

-Sit näihin yksisarvisiin ym... en ole edes viitsinyt paneutua!

Uskontoja on miljoona ja ihmisiä toinen miljoona... Heh!

*Lapsuuteni usko oli Ukki, lempeä ja rauhallinen. Ei koskaan rähissyt vaan sovitteli! Piti sylissä ja rakasti sydämellään kaikkia läheisiään. Ukki näytti esimerkillään, miten täällä/näissä yhteisöissä pitäisi elää. Ukin ilta- ja ruokarukoukset loivat lempeää turvaa. Sit kun Ukki luki Jouluevankeliumin Jouluaaton ruokapöydässä... SIINÄ OLI JOTAIN PYHÄÄ, en unohda sitä tunnetta ikinä!

*Nuoruuteni usko oli hämmennystä. Rippikoulussa tajusin erilaisuuteni luterilaisuuteen nähden. Uskovaisissa nuorisoporukoissa "uitiin liiveihin", huomasin olevani aivan liian herkkä sellaiselle "hihhuloinnille" kuten Isäni sanoi.

*Aikuisiän usko on minulle sielun rauhaa. Kun teen kaikkeni, muuta ei kukaan voi minulta vaatia... Täydellisyyteen en edes pyri! Kunnioitan muita ihmisiä, mutta odotan, että myös minua kunnioitetaan. Hyvä: -Tee niin muille kuten haluaisit itsellesikin tehtävän!

*Iäisyys. Kyllä se vaan on minun kohdallani niin... Kun henki lähtee, minut poltetaan itse itselleni tekemässä arkussa. Tuhka sirotellaan Kewatoiseen, kesämökkini rantaan. Aattelin tutkia, mitä tuhkaaminen vaikuttaa vesistöön, mutta netistä tuli aivan liian paljon tekstiä... Oikea tietotulva, en ole tutkija... antaahan olla! Ei se varmaankaan koko maailmaa saastuta...-minun tuhkani?!

SEN PITUINEN SE... Sanna Tiihosen s. Hannonen elämä; -Elämä, johon itse olin kohtalaisen tyytyväinen!

Linkki oman ruumisarkkuni tekovaiheisiin...

Oma ruumisarkkuni