Sannapikkunisu - *Päivityksiä 16.1 2023...

Ke 12.7

Saunamaraton

Viime kesänä, juuri tähän samaan aikaan minun koronatestini näytti kahta punaista viivaa... -minulta pääsi itku, kun täytyi ilmoittaa Saunamaratonille, etten pääsekään mukaan. Kaverini Sari meni, ja nautti minunkin puolesta. Päätin, etten kyllä "imuroi" mitään tautia täksi kesäksi, on tuo Saunamaraton niin huima tapahtuma.

Pidän liikunnasta, pidän saunasta... -mut eniten pidän siitä, että talkoilla, yhdessä saadaan jotain näin huikeaa! On suunniteltava, tehtävä julmasti talkootunteja, otettava vastuuta ja ennenkaikkea oltava paikalla juuri siinä kullekin suunnitelussa työssä koko pitkä päivä. Sit on vielä jälkien siivous, johon kuuluu myös kaikkien tapahtumassa käytettävien tavaroitten säilytys seuraavaan kertaan. Itselleni on aina haastavinta juuri tämä tapahtuman jälkityö. Moni osaa suunnitella ja tehdäkin, jos ja kun joku sanoo, mitä tehdään... Mut hallitse sit talkoilla koko kokonaisuutta, saa se toimimaan ja siivoa jäljet! Toivottavasti nuo iloiset ahkeruudet pääsevät pian kesälomaansa viettämään!!! En voi muuta sanoa, kuin SUURET KIITOKSET KAIKILLE SARVENPERÄSILLE TALKOOLAISILLE!

Aamulla ennen seitsemää Sari ajoi Tyttäreni pihaan Vaajakoskelle, jossa olin lapsenvahtina, hakemaan minua. Söimme siinä jogurtit, jutustelimme ja "eikun menoks!" Aurinko paistoi, lämmintä lupasi 25°. Puolipilvinen on paras mahdollinen keli metsässä taivaltamiseen. Täysi auringonpaiste tekee saunomisesta tukalaa, onhan meillä edessä 18 erilaista saunaa ja matkaa 13.5 km.

Olemme varttia vaille kasi Sarvenperän vanhalla koululla aamupalajonossa. Tuttuja sekä suurin osa tuntemattomia tyyppejä "haahuilee" ympäriinsä.

Ruokailun jälkeen on ryhmien jako. Me Sarin kanssa lähdemme viidennessä ryhmässä. Se on paras mahdollinen paikka lähteä. Puhelimme, ett' pitkän heinikon punkit ovat takertuneet jo edellä menevien kinttuihin, joten me säästymme niiltä... -heko, heko!

Hauskan näköisiä, mustine jalkoineen...

Virkeän näköisiä... -vielä!

Heinäkuun aamut on kylmiä, autossa lämmintä...

Katselemme kolmea lammasta, otamme itsestämme selffien... -jäämme odottelemaan lähtöä lämpöiseen autoon. Pääsimme matkaan klo 9.30. Tässä ryhmässä olikin 9 lähtijää, seitsemän nuorta aikuista, jotka olivat ystävyksiä, Sari ja minä sekä opas. Oppaan työnä on pitää porukka aisoissa. On oltava matkalla sovittu aika, sekä saunottava 15 min. Jokaiseen saunaan ei mahduta kaikki kerralla, on jaettava porukka kahtis... -kuka ensin kerkiää! Moneen saunaan mahtui kaikki, kun istuimme "etu- ja takapyllyillä" kuten nuo kaverit sullomista nimittivät.

Oli mukava porukka, huuli lensi ja nauru raikui. Opas oli kiva tyyppi, hänen: "4 min. aikaa lähtöön!" loganiksi tulleen sanonnan meistä "hiki maratoonareista" muistaa jokainen. Välillä puhuttiin vakavia, välillä hassuteltiin. Myös hiljaa taivaltamista mahtui Saunamaratonille.

Välillä porukka ui saunalta toiselle, välillä taas mentiin veneellä. Minulla oli soutajana herkän kauniin hymyn omaava nuori mies.

Ruokailu oli järjestetty ennen puolta väliä. Kylläpä lihakeitto maistuikin hyvälle. Jälkkärinä kaffeet. "Taas lähdetään!" huuteli opas...

Kahvitus oli kyläyhteisön talkoilla tekemällä kota/laavulla. Huomaan, etten muistanut otta kuvaa kodasta, joka oli huiman komia. Laavu oli laakea ja kutsuva. Yritän löytää netistä kuvaa, jonka liittäisin tähän...!

Linkki... Tehkääpä hyvin ja käykää vilkaisemassa: jalkaisin.fi/laavuhetkia-pohjoisella-korpilahdella-laavujen-kierros/

Kaisa on mun kasvukaveri, lapsuus ystävä, serkku ja nyt mitä hauskempi ihminen, jonka olen saanut elämääni. Kaisa oli koko ruuhkavuotensa Seinäjoella töissä, samalla kasvattamassa omaa "lapsikatrastaan". Monta vuotta jäi elämästäni ilman Kaisaa. Olen suunnattomasti nauttinut hänen seurastaa nämä viime vuodet. Kaisa on liikunnallinen, ahkera ja ennen kaikkea hauska tyyppi!

Kaikki 18 saunaa on nyt kylvetty, on "kuiva", mut tyytyväinen olo. Kello on jo 17.30. Pääsemme pukemaan kuivat vaatteet yllemme. Ruokakin odottaa ahkerien ja iloisten talkoolaisten tekemänä ruokailuteltassa. Syömme, juomme vielä kaffeet. Selvästi porukka on hiljaisenpaa kuin samassa jonossa aamulla... "Mistäköhän johtunee?"

Talkolaiset rentoutuvat, hiljainen puheen sorina käy koulun, joka on Virtasten koti, pihassa. Kunniakirjat saatuamme Virtasen Riitta ottaa meistä vielä ryhmäkuvan. Kiitos!

Ensi kesään...! KIITOS kaikille talkoolaisille sekä taivallus/saunojakavereille.

Ps. Vielä tähän loppuun on kerrottava muutama pieni yksityiskohta, harmi kun kaikkea en pysty edes muistamaan...

-Marimeko mekot oppailla

-Lauteilla musta-valkoinen matto

-Savusauna vuorattu kankailla, ettei me "mustuta"

-koivun oksa kiukaan kupeessa antamassa tuoksua

-Ropeli kiukaan yläpuolella "tuuletuspuuhissa"

-Paarmat nousi telttasaunan kattoon, putosovat maahan... yrittivät uudelleen pudotakseen jälleen!

-Pikkukattila kiukaalla häyryä tekemässä

-Ihanan pehmeitä polkuja

-Umpeen kasvanut Saukkojärvi

-Mustikoita ja lakkoja alavilla kohdilla. Vattupuskia valtavat määrät lämpimällä rinteellä

-Välillä oltiin niin korkealla, ett' näkyi "koko maailma", välillä suo tuoksui NIIN loppukesälle...

-Älysaunan löylyveden laskeminen tuutista hanaa avaamalla...

-Savusaunan, värikkäistä lasitiileistä tehty alaikkuna ja palju...

-Julmetun suurista pyöröhirsistä tehty sauna

-Vanha, keltaisella maavärillä maalattu hirsisauna

-Ihanasti sammaloitunut luontopolun kyltti

-Jopo-palkupyörä = Ponipyörä

-Rehevän vehmasta maastoa ja todella suuria kiviä

-Miten monenlaista/erilaista luonto-tyyppiä mahtuikaan tuohon Saunamaratonilla kuljettavaan matkaan... -uskomatonta

-Älykellon mittariin tuli askeleita 22706, ja matkaa kertyi 17,6 km. Tässä sen näkee, miten mutkille ihminen kulkee, vaikka selvä polku.

Ti 11.7

Konnevesipäivät

Mikä on suomalaisenpaa kuin kesäiset kyläpäivät lähes jokaisessa Suomen kirkonkylässä. Minun ammattiini nähden heinäkuussa pitäisi olla 20 viikonloppua, että saisi kaiken irti kesästä. Juuri tuo kymmenennen päivän viikonloppu on kaikist käytetyin kyläpäivien ajankohta. Talkoilla ja palkollisina tehdään hurjasti töitä, että kyläläiset, mökkiläiset, naapurikuntalaiset sekä matkailijat saisivat elämyksen juuri omasta kunnasta. Paluumuuttajia ootetaan, ja poismuuttajia pelätään. Sellaista elämä on.

Me, Pikkunisulaiset olemme olleet kaikilla Konnevesipäivillä, mitä ikinä on järjestetty. Muistan, kun entinen "kulttuuri" Saima Kekäläinen järjesti kylän puistossa pienen tapahtuman joskus 1980-luvulla. Siitä lähti hurjiin suorituksiin yltänyt Konnevesipäivät/Veikon savotta. Häyrylän rannassa oli torstai-iltaisin valtava festaritapahtuma. Kivisalmessa kalakeittojuttut, Kotiseutu Museon näyttelyt ja Sirkkamäellä omansa... Kirkossa konsertteja, ja uusimpana KonnTekst-kirjafestarit Siikapirtillä ym... Sit viikonlopulla markkinat kylän keskustassa. Menee viikkoja toipumiseen moisesta hulinasta. Konnevesi on kyllä tunnettu siitä, että kyläpäivien viimeisen päivänän iltana kylä on... -kuin siellä ei olisi mitään tapahtunutkaan. Peukutan!

Hyvin hoidettu tapahtuma

Konnevedellä kaikki, mihin tartutaan... -onnistuu. Nytkin, kun markkinoilla kaikki myyjät olivat paikoillaan, henkilökunta kierteli kyselemässä: "Onkos täällä kaikki hyvin!" Uskomatonta välittämistä, KIITOS!

Iloa omana itsenään olemisesta...

Konnevesipäivien markkinoilla luokseni leipäostoksille tuli tämän hetken "kylän kuuluisin leski". Siinä hää jutusteli kaikesta ajankohtaisesta ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Pidän ihmisistä, jotka uskaltavat olla omia itsiään, eivätkä jää siihen, mitä heidän pitäisi olla. Miehensä kuolema on koko kylän asia, mut tämä ihminen uskaltaa olla oma itsensä... -ai, että miten arvostan tuollaista rohkeutta. Jos ei tunnu, että pitää "märehtiä, niin älä sit märehdi!" Et saa sitä läheistä takaisin vaikka kuinka surisit. Elämä jatkuu, ja hyvä niin!

Moottorisahauskisa

Konnevesi päivillä oli sellainen sahauskilpailu, että sahatuista taideteoksista valittiin paras, ja sit lopuksi työt huudatettiin huutokaupalla...

Olin jo niin väsynyt koko markkinahässäkästä, että lähdin kotiin heti kun leivät oli myyty... Istuin sohvan nurkassa herheitä syöden kun Peksi "ryntäsi" sisään: "Jaksatko lähteä mukaan, ostin taidetta kotiin...!" Hää oli huutanut valtavan suuren metso-näätä-kirves-puu-pölkyn. Eihän siinä auttanut muu, kuin lähteä mukaan... Peräkärry perässä ajelimme sahauspaikalle. Olipas ne komeita... Mielestäni tuo Peksin ostama teos oli kaunein, mut yleisöäänestyksessä se tuli vasta kakkokeksi. Kuvassa kirves jäi teoksen taakse...

Nyt täytyy vielä miettiä, mihin se sijoitetaan, ennenkaikkea... -miten se kuljetetaan...! On muuten painava!

Pe 7.7

Tyhjää, hiljaista ja ikäväääää!

Lapset lähtivät taas omiin koteihinsa. Aina kun he lähtevät, mulle jää sanoin kuvaamattoman tyhjä olo. Siivoilen hiekkoja lattialta, korjaan petejä varastoon, pesen lampaan paskat pois kumppareistani... -ihan kuin siivoaisin lapset pois elämästäni, itkettääkin...

Muistelen hymynkare suupielessäni, miten lasten pienet koirat kisailivat ympäri huushollia. Sit, kun ne oli aikansa riehuneet, molemmat "sammuivat" kuin saunalyhty. Kun poika lähti treeneihin, pienemmälle koiralle tuli niin valtavan kokoinen ikävä, että se juoksi ympyrää ja hyppeli ikkunaan katsomaan, josko se isäntä tulisi.

Arki alkaa... Olen väsynyt, eilen oli Hankasalmella 4h-yhdistyksen markkinat, sinne jäi kaikki voima tästä mummelista.

Iltamassa kuitenkin "elvyin" sen verran, että lähdettiin Peksin kaa Laukaan Tupasvillaan Souvareitten konserttiin. Kyllä kannatti lähteä! Nämä tyypit pitää huolen, ettei ns. keltainen lehdistö pääse vääntämään paskajuttuja heistä. Souvarit ovat esiintyneet 45 vuotta yhdessä. Heillä ei ole solistille erikseen kuskia kuljettajineen, kaikki kulkevat samalla bussilla. Kaikki ovat saman arvoisia. Ymmärsin heidän välispiikeistään, että yksi mies oli ollut Lasse Hoikan kanssa Souvareissa koko tämän 45 vuotta (en oo 100-varma).

Ostin kirpparilta muutama kesä takaperin "kaksi suuntaisen" kukkamaljakon. Ensin siinä oli pioneita, nyt kun sade piiskasi pionit maahan, kävin pikkusaunan takaa hakemassa jasmiineja maljakon molempiin päihin...

Ti 4.7

Näyttely

Sain eilen, oikein kaksin kappalein, kutsun Hankasalmen kirjaston kesä näyttelyyn. Minä menen aina kun kutsutaan... -tulee vielä aika, ettei kukaan kutsu!

Meillä on lapsenlapset kesälomalla, joten mun piti/sain ottaa lapset mukaan...

Menimme ensin käymään torilla, josko siellä olisi uusia perunoita ja herneitä... -olihan siellä. Lapset aloittivat hernepussiensa tyhjennyksen ihan heti. On se suomalainen herne vaan sellainen kesäherkku, et ei mitään rajaa. Itsekin pystyn syömään vaikka kaksi litraa yhteen menoon. On ihme, miten vanhan rouvan maha kestää mokoman herne määrän.

Vettä tuli kuin Esterin sieltä..., mut ei se haitannut! Menimme kirjastolle, siellä olikin jo ihmisiä. Siinä sit shamppanjat ja pikkupurtavat nautittuamme, pääsimme käsiksi itse näyttelyyn. Klovni tuli sanomaan, että sirkus on peruttu, varjonyrkkeilijä ei tulekaan... -syytä saisimme etsiä itse näyttelystä. Aloitimme katselun meille osoitetusta paikasta. Sitä, ja sen moninaisuutta on käytävä ihan itse tarkastelemassa, minä ainakaan en osaa kertoa sitä teille sellaisena kuin se oli.

Kaksi ihmistä kun aloittaa yhteistyön, saa sen valmiiksi... -kumpaakin kunnioittaen ja vielä niin, että asiakaskin saa siitä omalle matkalleen ns. evästä... -yhteistyö on onnistunut! Kiitos kokemuksesta!

Lapset kertoivat innoissaan kotimatkalla, että se sirkuksen pois jääminen oli "vedätystä", ja että he olivat huomanneet asian laidan yhden miehen katseesta. Tässä taas kerran nähtiin, lapsilla on tarkempi silmä kuin me aikuiset uskommekaan. Minusta näytti, että mun seurassa olleet lapset vilkaisivat näyttelyn... -lopun aikaa he söivät karkkia ja tuijottivat "luurejaan"!

Ke 28.6

Kodin Pellervo

Pallaan vielä juhannukseen... Postilootaan oli tipahtanut Kodin Pellervo, kesän tuplanumero. En heti joutanut katsomaan sitä... -sit muistin, että siinähän oli se minusta tehty juttu. Selailin lehteä uteliaana. Ekoilla sivuilla oli omalta lapsuusajaltani, 1960-luvulta juhannus esite, vai miksi näitä sanotaan, vai onko tämä peräti Kodin Pellervon kansikuva vuodelta 1963? Mene ja tiedä!

Ihanan näköinen kuva, sit vielä nuo tekstit. Paperin huokoisuus näkyy verraten hyvin kellerretyssä taustassa. Voi tuota Juhannusta!

Katsellessani lehteä, huomasin sen monipuolisuuden. Ei liikaa mainoksia, eikä ennen kaikkea juoruja. Hyvin tehtyjä artikkeleja ihan tavallisista "immeisistä". Ei mitään erikoista, vaan erityisyyttä sitäkin enemmän.

Se minusta tehty juttu tehtiin jo viime kesänä. Sen jälkeen toimittaja Minna Hotokka on kysellyt ja tarkistellut asioita useampaankin kertaan. Minua oikein hellyttää se oikeudenmukaisuus, jolla toimittajat ja Kodin Pellervo näitä lehtiä tekee. Yhtään virhettä ei sallita. Kaiken on oltava just prikulleen oikein. Paljolta säästyttäis, jos ns. keltainen lehdistö pääsisi samaan, totuutta hakevaan "moodiin"!

Olen saanut kovasti kehuja lehtiartikkelista. Meillä on ollut pikkumarkkinoita ympäri keskisuomea, joten joka puolelta on joku tullut ilosena kehumaan sitä Minnan ja kuvaaja Kristiinan Kontoniemen tekemää juttua. Olin jo silloin viime kesänä, kun juttua tehtiin... -yllättynyt siitä, millä intensiteetillä nuo kauniit nuoret naiset asiaansa paneutuivat. Juttua nauhoitettiin monta tuntia ja kuvia otettiin ainakin miljoona. Jo siunauskappelilla, kun olimme viemässä Äitiäni hautausta odottelemaan, Kristiina otti paljon kuvia, sit kotona lisää, museolla sekä mökillä. Minä itse olen niin lyhytpinnainen, ettei minulta ikinä onnistuisi näin pitkissä kantimissa oleva puuha. "Mullekaikkitänne... -jamieluitenheti"!

Kaunis, maalaismaisemaan hyvin sopiva Ordotoksinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Tuntuu uskomattomalta, et noin pienessä kylässä on tällainen oma ihana kirkko. Oma pappi, Isä-"jotain" oli kuollut yllättäen muutama aika takaperin. Isä Tapio vihki, kaunista!

Linkki: visitbomba.fi/fi/kayntikohde/valtimon-ortodoksinen-kirkko/

Ikonostaasi, on muistaakseni tällaisen Ikoni-kokoelman nimi. On ne kauniita, ei kyl' pääse arvostelemaan... -oikein häikäisee!

Valtimolla on Rasinmäki, jonne on asutettu eniten evakoita koko Suomeen verrattuna. Siellä on paljon mm. Suojärveläisiä.

Linkki: fi.wikipedia.org/wiki/Rasim%C3%A4ki

Su 18.7

Kesän eka yö mökillä...

Tuon polvien tekoniveloperaation vuoksi olen vasta nyt... -mökillä ensimmäistä yötä. Yhden kerran viikolla kävin jo siivoilemassa. Meidän mökkitontti on niemen kärjessä ja rinteessä. On tosi haastavaa kulkea alamäkiä. Ylämäkeen kävely kyllä onnistuu.

Kävelin tänne mökille tullessani pari kilometriä auton perässsä, koska olemme menossa yhden kaverini kanssa ke 12.7 Sarvenperän Saunamaratonille. Siinä pitää kävellä 13.5 km ja saunoa sen matkan varrella lähes 20:ssä saunassa. En varmaksi vielä tiedä, miten monta erilaista saunaa siellä on. Nyt mun pitääkin harjoitella matkan kävelemistä. On aivan eriasia tassutella töitä tehden tasamaalla, kuin kävellä matkaa. Siellä on hiekkatietä, metsäautoteitä sekä metsäpolkuja. Sauvat on otettava mukaan, elimistö meinaa taipua etukumaraan, kun on muka suojeltava titaanipolvia...! Niin se elimistö vaan toimii.

Oli ikäänkuin ylimääräinenn vapaapäivä eilen sen Palopäällikön tulentekokiellon ansiosta. Siivoiltiin ja chillailtiin ihan rauhassa. Sit meille tuli kavereita päiväkaffeille. Oli mukavaa seurustella kaikessa rauhassa. Päätimme lähteä yhdessä käymään Rauhanlahden kesäteatterissa. Samalla vietämme päivän sillä seudulla, käyden kirppareilla, syömme ja seurustelemme.

Saunan jälkeen istuskelimme Peksin kanssa kuistilla seuraillen lintujen pesintäpuuhia kymmeneen saakka. Sit oli pakkolähteä koisimaan, koska seuraavana iltana on saatava uni maanantain martkkinoitten vuoksi.

Aittaan en voi vielä mennä nukkumaan, koska siellä on sellainen sänky, johon pitää mennä polvillaan, enkä uskalla kömpiä vielä uusilla polvillani... -nukuin tuvan sohvalla. Katselin siinä köllötellessäni, järvelle "antavaan" ikkunaan... -aurinkohan se siellä jakelee valoaan. Mietin, et on tuokin ihmeellinen "mollikka", Se antaa valoaan tasapuolisesti koko maapallolle. Se ei pyydä rahaa eikä valtaa, vaan valaiseen meitä kesän ja meidän päivät...! Sit se menee toiselle puolelle maapalloa valaisemaan helle meidän talviajat ja-yöt. Kuuntelin äänikirjaa, joten puhelimeni kamera oli tyynyn vierellä. Otin sen, avasin kameran ja siinä samassa päätin, että otan aina herätessäni kuvan samasta kohtaa... Pistin kelloajat mieleeni. Tässä tulos, ole hyvä! Hauskasti ekassa kuvassa valoa tulee joka puolen ikkunoista, sit se vähenee... Valoa ei riitä tupaan saakka... -ulkona on kohtalaisen valoisaa koko yön. Tuo valo oli punertavaa, mut puhelimen kamera ei sitä tallentanut kuin hyvin hämärästi.

Tänään syödään uusia perunoita ja silliä... Eihän ne ole suomalaisen Siiklin veroisia, mut hyviä, kelpaa!!!

Klo 22.50

Klo 01.15

Klo 02.00

Klo 2.45

Klo 3.30 Tämän aurinko-kuvan jälkeen en enää herännyt, Viiden jälkeen Peksi tulikin jo kaffeen keittoon. Keitti myös puurot, syötiin. Nyt hää nukkuu ruokaperrrräisiään tuossa mun petillä. Mie tästä lähen jatkamaan eilistä siivoamista...

Viimeisen kuvan oton aikaan olinkin jo niin väsynyt huonosti nukutun yön jälkeen, että kamera kääntyi vahingossa "selffie"tilaan. Aattelin, ettei tää oo todellista, ellei kuvaajaakin kuvata... Heh... Kyllä ei oo valokuvauksellinen tuo X-neito! HERÄTYS!

Pe 16.6

Lasten lauantai Museolla...

En edes muista, miten monta kertaa olen ollut Museolla, Peikko-muorina paistattamassa kylän lapsillle tikkupullaa. Peikko-muorina minulle on suuri kunnia olla mukana tässä iloisessa ja ainutlaatuisessa kesätapahtumassa. Se että pääsen mukaan, se että on kuuma, ja se että on kiire, ja vielä että voisin olla mökillä ainoan vapaan kesälauantain, ei missään tapauksessa vedä vertoja sille palkitsevalle ololle, minkä lasten kanssa puuhailu tuottaa. Lapset saavat itse valita tikun, jolla paistavat oman pullansa, valinta itsessään on jo monelle pienelle iso asia. Sit kun yhdessä laitamme, minun jo aamulla valmiiksi tekemät pulla-aihiot juuri sen, the tikun nenään...! Lapset pitävät itse tikkua nuotiossa... Jos lapsi on kovin pieni, vanhemmat auttavat... -jos vanhempia ei ole, Peikko-muori auttaa aina. On mukava huomata, miten jokainen lapsi on ihan oma, ainutlaatruinen itsensä. Tikkupullan paistaminen on juuri sellaista puuhaa, jota ei monikaan ole kotona tehnyt.... -niin, ja sit vielä kun sen voi itse syödä heti kuumana siinä samaisessa hetkessä...

Peikko-muorilla on ollut joinain vuosina kaveri mukana. Yksin tikkupullatouhu on vähän liian haastavaa. Tänä kesänä tulee tuolta Peikkolan Taka-Hikiältä Mirkku-peikko Peikko-muorille avuksi. JEEE!

Muistan et ensimmäisenä vuonna tikkupullia paistettiin n.90 kappaletta. Seuraavina vuosina lapsia on ollut tikkua pitelemässä 50-60. Hiki siinä touhussa tulee, ei mahda mitään, Peikkomuorilla kun on lämmin peikkopuku, vahva takkutukka, aurinkoakin on luvassa. Yhtenä vuonna oli kesän kuumin päivä, se oli kyl Peikko-muorillekin tukalaa, mut hyvällä sitäkin muistelen. Yhtenä kesänä satoi, sekään ei haitannut, nuotio pysyi palamassa... -pullat paistui. Yhtenä vuonna Peikko-muori ei päässyt mukaan, kun jostain syystä viikonloppu oli vaihdettu toiseen aikaan. Uskokaa tai älkää, Peikko-muorinkin pitää välillä tehdä oikeita töitä.

Tervetuoloa kaikki lapset ja myös lapsen mieliset Konneveden Kotiseutu Museolle huomenna lauantaina 17.6 klo 10.00-15.00. Siellä pääset tekemään kaikenlaisia käsitöitä ym... kiva. Perunavelliä saat syödä vatsasi täyteen... Näet paljon muita samanmielisiä, kivoja tyyppejä. Takaan, että viihdyt!

Peikko-muori on tehnyt Peikkolan Mustikkavuorelta tarinaa peikkojen vuodesta, saat museolta linkin tarinan katseluun.

Linkki Peikkojen elämään Museolla: youtu.be/afpT3aGbYh8

APUA!

Nyt kävi niin harmillisesti, että Peikko-muori ei voikaan tulla pullan paisto-operaatioon Museolle. On palovaroitus koko maassa, ja museo kun on vielä erityisaluetta. Tavataan ensivuonna samoissa merkeissä!

Su 11.6

Ihmettelyä, ällistystä...

Lehmälotto

Aamulla selaillessani päivän lehteä, huomasin yhden sivun vasemmassa alakulmassa lehmän kuvan. Otin pienen uutisen tarkempaan tarkasteluun...

Mitä olet mieltä LEHMÄLOTOSTA?

Mun on ihan pakko ihmetellä, et' mitä kaikkea näiltä ihmisiltä puuttuu, jos ei keksitä mitään muuta, kuin odottaa lehmän sontimista! Asikkala on vesipitäjä, luulisi siellä olevan viisaanpaakin tekemistä kesäihmisten viihdyttämiseksi.

Muistan, miten hullua oli vuosia takaperin kun Sumiaisissa oli etanoitten etenemisakilpailut. Sit vielä, kun se limavana myytiin eniten tarjoavalle potenssilääkkeeksi. Jo on aikoihin eletty.

Jättityyny

Sain nuoremmalta tyttäreltäni jättityynyn, kun hää sai tietää etten saa nukutuksi. Katso linkistä, on liian vaikea selvittää tyynyn kokoa, muotoa ym...

Linkki: comforttyyny.fi/?cmpid=63286b36366e6d0001ae76e4&utm_campaign=%7BFinland-Search%7D&sub2=comforttyyny&sub3=b&sub4=70361124460&sub5=586364277308&sub6=1837727195&sub7=c&sub8=&sub9=g&sub10=&utm_source=Google&ref_id=CjwKCAjw4ZWkBhA4EiwAVJXwqYnTUVyYs9ddq1hm49Zo3O413EE5RNdivF9fh2jS4MwiDurjQoVSqhoC5-gQAvD_BwE&gclid=CjwKCAjw4ZWkBhA4EiwAVJXwqYnTUVyYs9ddq1hm49Zo3O413EE5RNdivF9fh2jS4MwiDurjQoVSqhoC5-gQAvD_BwE

Peksikin innostui tyynystä, tilasin samanlaisen hänellekin...!

Päivitykseen...

Vanhin mummotettavani oli taas meillä koko pitkän viikonlopun. Tänään, kun odottelimme ruokaa, hää pilkkoi mulle raparperejä kiisseliä varten. "Mummo, kerron sulle, miten kävi! Äiti meni päivitykseen Novaan, kun se leikkasi isolla puukolla käteensä. Sille laitettiin tikki!" En pystynyt olemaan vakavana, oli se niin hupaisa juttu. Selitin pojalle, et mikä ero on päivystyksellä ja päivityksellä. Me kaikki, Poika, Peksi ja minä nauroimme vedet silmissä. Tällä pojalla on ihan huumorintaju, nauramme usein ja makeasti. LAJHJA!

To 8.6

Valkoinen paimenkoira

Wiltsu

Tämä suloinen karvakuono oli meillä yli 13 vuotta, kunnes sen elimistö antoi periksi. Saimme kokea sen kanssa ihania, raskaita ja opettavaisia aikoja. Lapsista se piti erityisesti. Muistan, kun Tyttäreni pieni koirannpentu makasi kuistilla, Wiltsu tökki kuonollaan sille peittoa, suojeli sitä lasten leikeiltä. Lapset saivat leikeissään pitää sitä pehmoisena villatyynynä. Meillä on sitä niin kova ikävä!

Eilen, illansuussa istuimme meidän isossa "eläkeläissoffassa." Mietittiin, et mitähän vielä tekisi, samalla selailin Areenaa, josko siellä olisi jotain katottavaa. Olimme "puuhastelleet" pihassa kaikennäköistä "eläkeläispuuhaa" koko päivän. Valkoinen koira, kulttiklassikko-elokuva oli sinulle-sarakkeessa, avasin sen... Heti iski ajatus, et oiskohan tämä just sitä "neekerintappajakoirajuttua"?

Silloin, kun haettiin meidän Wiltsu Haukivuorelaiselta kasvattajalta, hää kielsi ehdottomasti yllyttämästä sitä yhtään. "Se on niitä NEEKERINTAPPAJAKOIRIA, sillä on niin vahvasti geeneissä, se ett' jos näkee tummaihoisen ihmisen, sen saa tappaa. 1800-luvun lopulla Amerikassa orjia pidettiin pelloilla VALKOISTEN KOIRIEN avulla, nöyrästi pakkotöissä. Muuten se on ihan tavallinen koira. Viisas ja herkkä!" Uskoimme, emmehän halunneet kotiimme mitään orjapiiskuria.

No, jatkoimme elokuvan katsomista. Peksi, lyhytpinnainen kun on, lähti vielä pihaan hommailemaan jotain, sanoi katsovansa elokuvan myöhemmin. Minä istuin ja katsoin... Se oli just niin kamala, ihana, ja järkyttävä, sekä kasvattava... -kuin olin ensi vilkaisulla arvannutkin. Huh, huh!

Linkki: netti-tv.fi/katso/valkoinen-koira/699545 Kannattaa katsoa!!!

Su 4.6

Kesä tuli...!

Ihanaa, miten kivalta tuntuu jo pelkkä ajatuskin kesästä. Keli vaikuttaa kolealta, mut mieli on kesässä. Heti aamulla muistui mieleeni yksi lapsuuteni 4.6 päivä. Vuotta en muista, mut on siitä jo aikaa reilusti yli 55 vuotta. Isä oli lähtenyt aamulla mopollaan Jyväskylään töihin. Me olimme juuri päässeet kesälomalle, ilo oli ylimmillään. Puuhastelimme pihassa, sekä lähimetsissä kaikenlaista kivaa...

Sit jossain vaiheessa palasimme kotipihaan. Jostain kumman syystä mieleemme tuli ajatus hinata nalle (Teddy-karhu) lipputankoon. Silloin meillä ei vielä ollut tiedossa Vaahteramäen Eemelin temppu, jossa hää vetää siskonsa lipputankoon, joten ajatus oli ihan meidän omamme. Nalle unohtui yläilmoihin... -en muista, mitä leikimme, mut seuraukset olivat kaameat.

Illansuussa Isä "mopotteli" Heinämäkeä ylös kotiin. Hää huomasi heti, että lipputangossa on jotain. "Mitä P....tä? Kaikki penskat tänne ja heti!" Itse piti, meidän kunkin hakea pellon laidasta risu, jolla sit saatiin selkäämme. Meille ei suuremmin selitelty, minkälaisen virheen olimme leikeissämme tehneet, mut oppi jäi mieleeni. Joka kesä Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä muistan tuon kivan leikin, joka loppui suureen itkuun. Itse piti pohtia selkäsaunan syy... -se selvisi meille vasta aikuisena!

Tämäkin päivä on vanhaa perinnettä. Se on alunalkaen ns. "paremman väen" sisällissodan, valkoisten voiton kunniaksi järjestetty sotaväen lippujuhlapäivä vuodelta 1919. Sit sen muoto muuttui sotien myötä useampaankin kertaan.

Vuonna 1942 Mannerheimin 75-vuotis syntymäpäiväksi julistettiin Puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Sita on juhlittu, enemmän tai vähemmän tauotta... -aina valtiollisin menoin.

Tänä kesänä juhlat on Jyväskylässä. Peksi oli Häyrylänrannassa käymässä, kun lentokoneitten ylilento sattui Konnevesi-järven ylläpuolelle. Oli kuulemma ollut todella upea näky!!!

Linkki: fi.wikipedia.org/wiki/Puolustusvoimain_lippujuhlan_p%C3%A4iv%C3%A4

Itse en usko sodan, edes puolustussodan tarpeellisuuteen. Kyllä 2000-luvulla ihmisten pitäisi olla niin fiksuja, et puhumalla asiat selvitetään... -MUT MINKÄS TEET, pieni ihminen!

Ke 31.5

Fiksu ihminen, Jenni Haukio

Linkki Jenni Haukion kirjaan: www.suomalainen.com/products/sinun-tahtesi-taalla

Huomasin jossain uutisoinneissa, että Jenni Haukion, hänen Mäntyniemen ajastaan kertova kirja on nyt vihdoin julkaistu. Varmistin heti, että se on myös äänikirjana. Olin kuuntelemassa Koneen luojan, Pekka Herliinin elämästä kertovaa kirjaa. Jätin Herliinin kesken aloitaakseni Maan Äidin kuuntelemisen... -en uteliaana, vaan siksi koska olen aistinut hänen fiksuutensa...! Se, että on fiksu, ei ole vielä mitään, mut jos on hyvä ja kiltti KAIKKIA ihmisiä kohtaan... KOSKETTAA MINUA. En ikinä itse pysty moiseen. KUNNIOITAN!

Eilen pihahommeleissa kuuntelin häntä koko päivän. Kyyneleet tulivat vähän väliä silmiin. Uskon, että kuka vaan meistä, jos antaumuksella kuntelee.., -ei säily kyyneleittä. Minä karjalaisten evakkojen perillisenä päästin Jenni Haulion sieluni asti. KIITOS!

Sit kun hää kertoi ystävyysvierailuista sotaveteraanien ja lottien luona... -oli istuttava kuuntelemaan oikein todella. Myönnän, että kyyneleisiini oli syynä myös toipilaisuuteni. Väsytän itseni ja sit itkettää!!!

Kannattaa kuunnella, juuri Jenni Haukion itsensä lukemana. Pääset hänen hentoisen äänensä kautta kirjan oikeanlaiseen tunnelmaan. En ole vielä edes päässyt kirjaa loppuun, kun jo uskallan kehua sitä kaikille lukijoilleni!

Elävä legenda Eila Roine

Tulevaan Eila Roineen kirjaan linkki: yle.fi/a/74-20032418

Kesäkuun alussa julkaistaan Eila Roineesta kertova äänikirja. Sitä olen odottanut jo... -kauan! Sit vielä, kun siinä kirjassa on lukijana Satu Silvo, toinen mieleiseni tyyppi...! Uskon, että kuokemukseni tulee olemaan täydellinen. Sitä ootellessani!

Arki

Paluu arkeen...

Nyt pitäisi lähteä siivoamaan leipomo. Se on ollut varastona koko talven. Olen muutaman kerran käynyt järjestelemässä siellä... -turhaan. Nyt on pakko saada se kuntoon, koska perjantaina on ekat markkinat. Peksi menee markkinoille, minä vaan leivon. En ehkä jaksa vielä seisoa yhteen soittoon kokonaista yötä ja päivää.

Peruutus kuoppaan...

Olen AINA sanonut Peksille, että jos on pakko kaivaa matoja marjapensaitten juurilta, tekemänsä kuoppa on peitettävä. Montakin syytä: -kuoppaan voi joku kompastua -marjapensaitten juuret jää kuivumaan -kuoppa on ruma ym... No, niinpä hää päivänä muutamana taas kaiveli matojaan...!

Päätin ajella nurmikon. Saatuani oikean nurtsin ajeltuani, voimia oli vielä jäljellä... -päätin ajella saviheinät marjapuskien juurilta samaan syssyy. Lähes loppusuoralla työntelin ja vetelin konetta puskien juurilla edestakaisin, et saisin kaikki ylimääräiset pois. Ykskaks peruuttaessani muutamaa askelta, tajusin et "takajalka" petti.

Olin selälläni maassa. Ruohonleikkuri hyrräsi edelleen, sain sen sammutettua... -yletyin juuri ja juuri purkamaan kuminauhapunokseni kädensijasta, jotta sain koneen sammumaan.

Sitomalla kumisella narulla kaasun päälle koko ruohonleikkuun ajaksi, ei tarvitse käsillä puristaa kaasua koko session ajan. Mun kädet jää helposti nyrkkiin, sit nyrkkejä on oiottava kaiket illat. Keksin aina itselleni uusia elämää helpottavia asioita...!

Sit vasta huomasin, että reiteeni sattui valtavasti. Tunnustelin kipukohtaa... -onneksi se ei ollut lähellä polvea... EI HÄTÄÄ! Reidestä revähti lihas, mut se kyllä paranee viimeistään syksyyn mennessä (kun jumpat alkaa...!). Seuraavaksi pitäisi päästä ylös täältä puskien juurelta... Yritin vaikka mitä kautta. Museolle meni autoja, nyt sinne menee Alakylän salapoliisi vaimonsa kanssa... Huudanko apua, hittolainen, en kyllä kehtaa! On pakko päästä ylös jotenkin. Kokeilin et josko ruohonleikkurista voisi ottaa tukea... -EI! Lähes vartin kömmin pehmeässä mullassa... Ei auttanut kuin kääntyä polvilleen ja siitä kädet ja jalat multaan. Ponnistin ylös ja kirosin kuopan alimpaan h....! Onneksi multa oli pehmoista, muuten en olisi uskaltanut "polvistua" uusilla titaanipolvillani Isänmaan multaan! HUH!

Su 28.5

Korjaus eiliseen...

Kerroin eilen pikkuisesta kissasta, et se olisi syntynyt veljeni navetassa... Sain tänään tietää, et eihän asia niin ollutkaan. Veljeni oli saanut kissanpennun naapurista. Siellä se syntyi 480:n lehmän navettaan, ja Kissanpojan nimi on Kiilu, Kille oli vissiin sen lempinimi tai jotain...

Ensin mietin, et en korjaa asiaa, koska juttuni aiheena oli pieni kissanpentu joka pelkää, ja on sittemmin kesyyntynyt... -niin, ja on kaiken lisäksi SUPERSÖPÖ! Aina kannattaisi varmistaa, mut kun se ei tullut edes mieleeni. Tiesin, että veljeni entiset kissat ovat kotoisin sieltä "lehmänaapurista," mut en jotenkin ymmärtänyt tämän Killen historiaaaaa! Anteeksi!

La 27.5

Veljeni laittoi keväällä kuvan, jonka hää oli ottanut Kilipukkien sekaan syntyneestä pukkuisesta kissasta ja sen emosta. Voin rehellisesti sanoa, etten ole kuuna päivänä nähnyt mitään noin herttaista. Kissanpennun nimi on muistaakseni Killi.

Siinä se emo-Killi istuu ihan rauhassa synnytysurakan jälkeen. Kilipukkien keskellä on navetan oma rauha. Sinne ei kukaan ulkopuolinen tule häiritsemään... -Killi tietää sen.

Pieni ja pelokas raukka: youtube.com/shorts/mRowuUsYQ5s

Ihan itkettää, kun mietin... -miten kovasti tuo pieni pelkää!

Tässä kuvassa Killi on saatu pois sohvan alta! Pitkät rukkaset suojelevat "suojelijaa"... Olisi kiva tietää, mitähän tuo Killi-pikkuinen miettii...

Nyt se pieni uskaltaa jo olla sylissä aivan rauhallisesti. Vähän on kynnet tulollaan pois tassuvarpaitten sisuksista. Luonto on kyll' ihmeellinen, miten se osaakaan kasvattaa pikkuisille kissoille niin terävät kynnet ja hampaat?!

Ekaa kertaa silitettävänä: youtube.com/shorts/Hj5wAiljNKM

Kaikki hyvin, ei se kiinniottaja ollutkaan ihan niin hirveä... Sehän taitaakin pitää pienistä kissoista!!!

Ti 23.5

Tikka kosioretkellä... -vaikkei olekaan karkausvuosi

Lupasin tehdä ensi kesän naistenpäivään museolle esitelmän leivän historiasta. Olen "vääntänyt" sitä jo useampana päivänä. Polvien tekonivelleikkauksen vuoksi toin tietokoneen keittiön pöydälle, ettei tarvii kömpiä ylökertaan...

Tänään taas "viilailin" sitä esitystä, kun huomasin ikkunan takana liikettä. Vilkaisin... -tikkahan se siellä tutustui meidän kotikukkoomme. Kauniin värinen kukko oli yhtenä pääsiäisenän K-kaupan munahyllyn koristeena. Aikani sitä katseltuani, kysyin sen hintaa. "Se ei ole myynnissä" sanoi kassatyttönen. En luovuttanut, koska tiedän, että kaikki on myytävänä, kunhan vaan hinnoista sovitaan. Tyttönen puikahti kaupan takaosaan, kohta hää tulee kertomaaan mulle kukon hinnan. "Näin se käy!" mietin mielessäni.

Kukko on ollut parkkipaikan aidalla "kiekumassa" jo useamman kesän. Yhtenä päivänä nostin sen kuistin kiteelle, johon aattelin sen myös "pesiytyvän" tulevaksi kesäksi. Se on niin kauniin värikkään sininen, niinkuin meidän kotimmekin...

Tikka tuli kosiskelemaan kukkoamme. Se tiiraili sitä monelta suunnalta, lopuksi tikka jäi kukon kylkeen kynsistään roikkumaan... -ei muuten nokkinut sitä! Aattelin, et jos nokit kukkoa, ajan sinut "huitsin Nevadaan".

Su 21.5

Ystävä...

Olen ihmeissäni, miten olenkaan onnistunut saamaan sellaisen ystävän kuin Sari. Kerron, miten tutustuin häneen. Olin torilla, siellä oli kukkia myymässä yksi iloinen, nauravainen, omien lapsieni ikäinen tyttönen. Hää kävi usein jutustelemassa kanssani. Opin pitämään tytöstä. Sit yhtenä kesänä hää kyseli, et olisiko minulla töitä hänelle! Syksy oli tulossa, joten kesätyöläistä en tarvinnut... -mut tykkäsin tytöstä. Mieleeni muistui, miten itse olin töitä kyselemässä Mierontieltä juuri loppukesästä. Minulle sanottiin, ettei töitä ole mut oota kun johtaja tulee lomalta. Minä oottelin, ja pääsin töihin. Pentti Korhonen uskoi minuun. Olin Mierolla töissä monta, monta vuotta! Siispä päätin, et miksen minä tekisi samoin, uskoisin tuohon tyttöseen...! Otin hänet töihin sillä ehdolla, et hää tekisi ensin "tilit selviksi" silloisen työnananajansa kanssa. Meillä torilla on sanomaton sääntö, ettei toiselta viedä työntekijää. Olen AINA pitänyt kiinni niin sovituista kuin sanomattomistakin säännöistä.

Sari aloitti meillä syksyllä ... jotain??? Oli aika-ajoin töissä niin kauan, et jäin eläkkeelle, ja vielä senkin jälkeen tarpeen tullen. Ihana nauravainen tyyppi. Olemme Peksin kanssa sanoneet, ettemme ole koskaan nauraneet niin paljon kuin Sarin kanssa...!

Nyt mulle on yksi läheinen, jolla on suuria terveysongelmia. Koen, etten itse kykene auttamaan häntä koko pihan... -kesäkuntoon laittamisessa. Soitin Sarille... "Juu, mihin aikaan tulen...?" Rakastan ihmisiä, joilla on halua ja intoa auttaa pulaan joutuneita.

Eilen aamulla lähdin matkaa, otin mukaan haravoita, lapioita sekä työrukkasia. Niin me sit Sarin kanssa puuhastelimme pihan kimpussa reilut kolme tuntia. "Ei tässä nyt jouda taukoja pitämään!" puhkui Sari puskien juurelta, kun pyysin häntä juomatauolle. Itselläni kun on juuri leikatut polvet, niin on ihn pakko huilata välillä. Jalkoihin ei satu, mut selkä on kovilla... -luonto suojelee uusia polvia vieden asennon etukumaraan.

Homma oli hoidettu siltä osin, kuin oli tarkoitus... -saimme pitsa-aterian! Nam!

Sari lähti kotiin koiransa ja kissansa luo, minä tyhjään kotiin... -eipähän tarvii ottaa ketään huomioon...!

Olen niin iloinen tuosta torityöstä elämässäni... -mistään muusta työstä en olisi saanut niin hienoja työkavereita kuin torilta. Siellä kun ei "kusipäät" pärjää. Kaikille sataa ja tuulee saman verran...-kaikille paista aurinko yhtä paljon!

Kiitos Sarille ystävyydestä, ja Kiitos myös Korhos Penalle luottamuksesta!

Helatorstai 18.5

Aika karkaaaaa... Apua!

Omat lapset on kohta vanhempia kuin me ite, nyt jo heidänkin lapsensa lähtevät maailmalle... Nyyh! Pienimmistä kumpikin on käynyt kilpailuissa pitkin Suomea jo vuosia, mut tänään yksi lähti Viroon pelireissulle. Mietityttää, et miten kummassa se aika onkaan vilahtanut näin nopeasti? Laitoin enkelit pienelle mukaan, vaik en uskonnollinen olekaan.... -VARMUUDEN VUOKSI!

Ihana kohtaaminen...

Kävin yhtenä aamuna kaupassa, kassalla oli hurmaava ulkomaalaistaustainen kassamies. Kun ei ollut jonoa, tuo mies aloitti mun kanssa jutustelun. Hää kertoi havainnoineensa minut kunnanatalolla.... -kertoi "hoono-soomi" aksentilla... -en millään ymmärtänyt mistä asiasta hää halusi kertoa. Sit tuli muita asiakkaita, oli lopetettava...

Heti, kun palasin kotiin, tajusin, et hää halusi kertoa kuulleensa minun kirjeeni Kansalaisopiston päättäjäisissä... Mietin, että miten kummassa saisin hänelle sanan, että kyllä ymmärsin... No, minäpä kirjoitin hänelle kirjeen. Peksi vei sen eilen kauppaan.

Olen iloinen tuon miehen puolesta, et hää uskaltaa yrittää puhua, vaikka suomenkieli onkin huippuvaikea.

Kirje...

Valitan, et kuva on huono. Kuvasin sen suoraan näytöltä kaikkine korjausehdotuksineen. En raaski tulostaa sitä, et saisin oikeanlaisen kuvan, nuukuus iski! Mulla ei äly riittäny, et oisin saanu sen tallennettua sellaiseen muotoon, et tämä sivusto olisi huolinut sen. Pitäisi tietää niin miljoona asiaa, aika ei vaan riitä!!

Ma 15.5

Viittaus eiliseen Äitienpäivään...

Viimeinen kortti Äidille...

Kiinnitin oman korttini Vanhempieni hautakiven takaosaan, etten pilaisi kiven "feissiä". Sanokoon kuka mitä haluaa, nyt se on siinä!

Kävin eilen Petäjäveden hautuumaalla viemässä sen sydänkiven Iso-Iso-Mummoni haudalle. Kaivoin haudasta muovisen pussin. jossa oli joittenkin kukkien juurakoita. Vietiin lapsenlapsen kanssa pussin sisältö biojätteisiin. Peksi kaiveli lapiolla haudan kuoppaa syvemmäksi... Vastaan tuli joku rauta, emme uskaltaneet kaivaa enempää, ettemme tekisi vahinkoa. Saimme kiven upotettua kuoppaan, nyt peitetään "juurikivi", pintaan jää vain sydän. Aluskivi sen vuoksi, ettei "voro" iskisi minun löytämääni hienoon sydänkiveen. Sit vaan haravoin roskat pois ympäristöstä. Hienosäätelen haudan yleisilmettä vielä myöhemmin...

Pitää vain sopia suntion kanssa yhteinen hautuumaa reissu, jotta saisin sydän-kiven oikeaan asentoon. Kunhan saan nuo jalat kuntoon, ja että saan ajaa autolla, me pojat laitetaan hauta kuntoon!

Ystävyys

Sain yhdeltä ystävältä kyläilykutsun, tartuin heti tilaisuuteen...

Olipas mukava rupatella tämän ystäväni uudessa, super-kauniissa kodissa. Mietiskelimme elämän menoa oikein juurta jaksaen, tuli taas kerran pantua asiat oikeaan järjestykseen... Pidän kovasti ihmisistä, erilaisista ihmisistä. Erilaisten tyyppien kanssa seurusteltuani, saan oman "putkinäköni" laajemmaksi. KIITOS!

Mut nyt on lähdettävä pihahommeleihin... Aurinko paistaa, on niin ihana keväinen ilma!

Äitienpäivä

Iloista Äitienpäivää kaikille maailman ÄIDEILLE!

Myös niille naisille, jotka olisivat halunneet olla Äitejä, teille erityisen paljon ILOA tähän kauniiseen kevät sunnuntaihin!

Viimeinen Äitienpäiväkorttini

Kaiken ikävän ja KIITOLLISUUDEN kanssa olen elänyt täysorpona nyt reilun vuoden. Lähes joka päivä Äiti käväisee mielessäni. Nyt, kun olen ollut kotona ilman mitään "vakielämääni", ikävä on ollut välillä niin kova, et oon itkeny ääneen kuin pikkulapset. Ymmärrän, et olen vähän sielultani heikoilla tuon polvien tekonivelleikkaus-toipilaisuuden kanssa, mut silti Äiti-ikävä on hämmentänyt minut täysin. Vähän väliä tulee mieleen, et soitankin tästä jutusta Äitille... -saadaan nauraa yhdessä!

Tuon Viimeisen Äitienpäiväkortin aattelin liimata kaksipuoleisella teipillä Äitini hautakiveen. Tulostin sen vettä ja aurinkoa kestävälle paperille, joten se saattaa kestää siellä läpi kesän. Pakkasten tultua se sit pitää käydä irrottamassa, koska pakkasen kestävää paperia ei mulla ole.

Tänään viemme Peksin kanssa myös sen Sydän-kiven sille Vilhelmiina Lindholmin haudalle. Laitan sit illalla tähän kuvan siitä haudasta. Sehän oli se Äitini Isän Äidin hauta, olen kirjoittanut asiasta 24.10 päivityksessäni.

La 13.5

Peksin kaa kahdestaan...

Emme ole olleet kahdestaan, vain kahdestaan koskaan ennen... -vaikka kesällä tulee 50 vuotta ensimmäisestä tapaamisestamme. Aina on ollut työkavereita, opiskelutovereita, lapsia, sukulaisia, ystäviä, naapureita ym... Nyt, kun en päässyt mihinkään, en myöskään nähnyt ketään kokonaiseen kahteen viikkoon. Mietin, et miten erityinen kaksiviikkoinen tämä aika on ollut. Hissuttelen hiljalleen huoneesta toiseen.... -kuulostellen uusia titaanipolviani.

Sit meni hermo, on nähtävä edes joku elävä ihminen... Peksi vei minut sen 94-vuotiaan poikaystäväni luona käymään. Iloisesti hää otti minut vastaan, keitteli kaffeetkin. Kylläpäs tämä päivä puhdisti sielua.

Sit torstaina kutsuin pari kaveria päiväkaffeille. Kyllä oli mukavaa olla taas yhdessä.

Perjantaina uskaltauduin jo haravan kanssa tuonne puskien juureen... Ai, miten hyvälle tuntui tehdä jotain ruumiillisti. Huilattava oli vähän väliä, mut kun mulla ei oo kiirettä mihinkään. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat.

Nyt on lauantai, elämä alkaa voittamaan. Lapsenlapseni tuli "mummolle apulaiseksi." Me siivottiin pihaa oikein urakalla. Minä haravoin ja poika ajoi kasoja tontin reunoille hunttaan. Ei jaksettu aivan kaikkea, mut hyvä näinkin.

ELÄMÄ VOITTAA!

Su 7.5

Mihin häviää voima ihmisestä?

Ihminen on voimiensa tunnossa, yksi leikkaus... -voimat, kaikki voimat katosivat ihan tykkänään. Nyt on 11 pv. tekonivelleikkauksesta, eikä voimaa oo juuri ollenkaan. Heti leikkausta seuraavana päivänä, aamusta "fyssari" tuli katsomaan minua: "Tekisikö jo mieli lenkille?" "Juu, mennään vaan...!" sanoin hänelle hämmästyneenä. Olo tuntui lääkkeistä, ja vielä koko touhusta "harhaisen pöpperöiselle". Näin lattialla vesilätäkön... -kuivalla lattialla. Otin sängynlaidasta kiinni, olin tarttuvinani Wiltsun (Wiltsu oli vuosi takaperin kuollut koiramme) talutushihnaan. Vessareissulle tarvitsin kaksi hoitajaa varmistelemaan pystyssä pysymisen. Näillä "eväillä" sit rohkeasti lupauduin lenkille. Käveltiin vajaat 10 m., nousin pari kertaa steppilaudalle ja palasin sänkyyn takaisin. Hiki tippui, oikein pullahteli ihon läpi, sydän hakkasi tuhatta ja sataa... -tuntui etten jaksa yhtään enää.

Olisi kiva tietää se fysiologinen tapahtuma, joka tuossa leikkauksessa vie voimat. Ymmärrän sen, et polvien lähellä olevat lihakset ovat voimattomat, onhan ne revitty irti omista polvista ja sit vaan jätetty titaanipolvien ympärille "lillumaan"! Mut, kun koko kroppa on kuin jyrän alle jäänyt!!!???

Nyt, kun aikaa on kulunut lähes pari viikkoa, enkä vieläkään jaksa seisoa/kävellä 20 min kauenpaa. Kuorit ruokaan vihannekset... -huilaat. Sit laitat pääruuan "tulille"... -huilaat. Huilaat ennen ruokailua, ja sama ennen pöydän siivoamista. Ihme juttu!

Tykkäänkö, vaiko en?

Mira Luoti

Katselin yhtenä iltana telkkarista Ketonen & Gustafsberg-kisailusarjaa, jossa otellaan armeijaympäristössä, samoin kuin myös armeija-komennossa. Kisan kaksi vähiten pisteitä saanutta kisaajaa joutui kannattelemaan suorilla käsillä jotain "tussaria"... -kumpi voittaa?

Neljätoista minuuttia kannateltuaan Mira hyräili jotain biisiä. Yksi kapiaisista kysyi, et' mitä sinä laulelet? "Yhtä biisiä..." "Mitä biisiä?" jatkoi herra kyselyään. "Omaa biisiä!" "Laula ääneen, et mekin kuullaan!" kehotti komentaja. Mira lauloi omaa biisiään: Hopeinen tussi. Katsomorivissä itkun aloitti Jari Isometsä, kunnes kaikki, komentajat mukaan lukien oli silmät kosteina... Laulun loputtua Mira ei enää jaksanut kannatella taakkaansa... -hävisi, ja samalla joutui luopumaan kisasta. Olipas upea lopetus Miran kestävyyskisalle.

En ole koskaan oikein "rekisteröinyt" Mira Luodin tuotantoa, mut nyt oli pakko tykätä. Katselin Netistä sen alkuperäisen biisin, ja sanat vielä erikseen. Kyllä oli hieno!

Linkki: www.youtube.com/watch?v=NHY7c8MJDJc

Miran hymy ei hyydy, vaikka käsivarret puutuu, ja on pakko luovuttaa! Ihanan iloinen, herkkääkin herkempi tyyppi. TYKKÄÄN!

Olavi Uusivirta

Olavista en oikein osaa sanoa mitään, hän on niin kaksijakoinen tyyppi. Muistan silloin vuosia takaperin, kun Olavi oli juuri noussut huipulle... -Uuraisten kesämarkkinoitten tähtiesiintyjänä hän!!! Siellä on aina ollut haitari/tanssimusiikkia, nyt jotain aivan muuta. Mummot ihmetteli, et kuka se tuommoinen Olavi -virta oikein on? He kävivät kurkistamassa esiintymislavan reunan takaa... "Ostan Pikkunisulta leivät, ja joudan kotiin täältä. Ei tuota huutamista kukaan viitsi kuunnella"! sanoi useampi markkina kävijä, heh! Minun onni!

Uusivirta näytteli ja lauloi sielunsa kyllyydestä vuosikymmenen... Kasvoi ja kehittyi.

Nyt, kun perjantai-iltana oli Suomi soi-ohjelma telkkarissa. Olavi oli sanoittanut Aviiciin biisin Hey Brother suomen kielelle Palajan sun luo. Kuuntelin korvat höröllään/huuli pyöreänä... Olipas kauniisti käännetty biisi. TYKKÄÄN!

Linkki: www.google.com/search?q=palajan+sun+luo+olavi+uusivirta&oq=palajan+sun+luo+olavi+uusivirta&aqs=chrome..69i57j33i10i160l2.13366j0j15&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:160254ec,vid:lSoAhYBVsSY

Olin juuri kuunnellut Aviicin lyhyeksi jääneestä elämästä kertovan kirjan. Sukelsin hänen vanhempiensa tunteisiin... -ei ollut heillä helppoa!

Katri-Helena ja Koriseva

Näistä kummastakin huippumuusikosta on ihan pakko tykätä... -vaikken pidäkään heidän biiseistään. Vastaavanlaiseen elämäntyöhön jos pystyy, niin ei pitäisi kenelläkään olla suurempia sanomisia. Olen kuunnellut myös näiden naisten elämän kerrat. KANNATTI!

Pe 5.5

"Uumoilua" tulevasta...

Hei pitkästä aikaa! Kevät tulla jollottaa ja minä vaan istuskelen sisällä mökissä. Nyt on kulunut 1,5 viikkoa polvieni tekonivelleikkauksesta. Sain kovat kipulääkkeet pois jo keskiviikkona, nyt on enää niitä pakollisia veritulppa- ym. pillereitä. Pää alkaa pikkuhiljaa selvitä, ja kävelyä harjoittelen kaiket päivät. Vähän on taivutuksissa kipua, mut muuten ihan kohtalainen olo! KYLLÄ KANNATTI, vaikka pelottelivat, et kivut on 3 kertaa kovemmat, kuin yhden jalan leikkauksen jälkeen, sitävastoin ajallisesti selviäisin puoleen yhden koiven korjaamiseen verrattuna.

Me täällä Peksin kaa harjoitellaan hiljaa kävelemisen jaloa taitoa... Peksi vetää minut ylös matalalta sohvalta, muuta apua en enää juurikaan tarvitse. Ohittelemme toisiamme sujuvasti, hiljalleen hymähdellen. Peksi puuhastelee ulkona, käy välillä sisällä lämmittelemässä ja katsomassa, ett' olenko vielä hengissä. Minä siivoilen ja laittelen ruokaa... -jalkatreenien välissä. Kumpikin ottaa useammat päikkärit päivän mittaan. On niin rauhallista, ei kukaan häilä, eikä metelöi. Sanoinkin Peksille: "Tässä me vaan harjoitellaan vanhuutta silmällä pitäen. Näin me sit hiissailemme hiljalleen... Päivän ruoka ja lämmitys hoidellaan, muuta kun ei enää tarvitse. Siedämme toisiamme... -tiedämme, et yksin emme pärjää. Olemmehan olleet koko aikuisiän yhdessä." Peksi hymähti omalla vienolla tavallaan, tulkitsin sen hyväksynnäksi! Me, Pikkunisun glaani!

Vanhamies lämmittelee hellan kupeessa... "Ihme kevät kun sataa aina vaan räntää, ja yöt on pakkasella!" miettii hän!

Ruuanlaittoa hellan pankosta kiinni pitäen... Hissutellen villasukissa, hyvä!

Ti 25.4

Uusi herkku...

Peksi oli Palokan Orren Kärkkäisellä etsimässä ... -jotain. Hengailin siellä aikani, kunnes tulin elintarvikepuolelle. 30%:n alennuksella Appelsiininkuori-hilloa! Muistin, et 1960-luvulla Mikko-setäni vaimo teki täytekakun, jossa oli appelsiinikuorihilloa ja banaania kerrosten välissä. Minulle on jäänyt ihana makumuisto tuolta ajalta, joten ostin ne kaikki 8 prk. Sit unohdin hillot leipomon hyllylle, kunnes yhtenä päivänä siivotessani näin purkit. Mietin, et en kyllä täytekakkuja ala tässä väsäämään... -mut Bulgarian jogurtin kanssa tuo hillo voisi olla ihan jees.

Bulgarian jogurtti on mun lempi-maitotuote. Kokeilin, lusikan kärkeen ihan vähän tuota hilloa, sit lusikka täyteen jogurttia. Sit vaan suuhun... -AAHHH! Nyt löytyi aivan uusi herkku!!! Kannattaa kokeilla...

ps. Se on kyl Sicialaista... -mut niinhän on appelsiinitkin, ei voi mitään!

Siciliasta maana, on yksi hauska sanonta: -Sicilia on niin upea, ett' se on jo melkein epäreilua!

Sit olen myös kuullut, et Sicilia olisi seksisaari, en ole itse kokenut moista, mut... Tässä linkki siihen aiheeseen: www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ce26fc51-f517-4f97-9a40-5c447ba092eb

To 20.4

Taas alkaa arki...

Aina, kun koristelen kodin jotakin juhlapäivää tms. varten, en raaski siivota koristeita pois ajallaan... -niin kävi nytkin. Pääsiäiskoristeet; tiput, munat ym. lojuvat pöydillä. On mukavaa, kun saa/voi muuntaa koko kodin erilaisiin teemoihin. Se jotenkin piristää arkea, samoin kuin vuoden ajat!

Nyt mun on joka tapauksessa siivottava koko koti. Pääsen siihen polvien tekonivelleikkaukseen nyt tulevana keskiviikkona. Koti on laitettava sellaiseen kuntoon, et Peksi pärjää... Enhän mie usko, että minusta tulee aivan toimintakyvytön. Kaikki läheiset varoittelevat... -joten, kai mun sit on jotenkin siihen varauduttava. Aloitan niistä pääsiäiskoristeista. Sit siivoan viikonlopulla pihaa, onneksi lunta ja jäätä on vielä niin paljon..., ettei tarvii koko pihaa haravoida. Syksyllä kyllä siivosin koko pihan, mistä kummasta sitä roskaa ja kaikkea sotkua oikein tulee! Kirpparitavarat, lasten vaatteita ja leluja joita tyttäreni antoi, täytyy järkätä. Peltokankaan kirpparilta lupasivat tulla hakemaan osan, loput vien Uffinlootaan. Sit pitää siivota koti sekä tehdä vähän ruokaa valmiiksi. Laverin saa Peksi rakennella mulle alakertaan. On tuotava yläkerrasta kaikki tarvittava aineisto alakertaan. Teen omalle tietokoneelleni alakertaan sellaisen "offisen". Voin sit leikkiä tietokoneella niin paljon kuin ikinä haluan. Kansalaisopisto loppuu, joten menotkin loppuvat. Onneksi ei ole enää liukasta, pääsen keppien kanssa harjoittelemaan kulkemista. Kesää ja kesämarkkinoita odotellessani puuhastelen kaikkea kivaa... Sitä odotellessa!!!

Ke 19.4

Kun mikään ei onnistu...!

Sunnuntaina Eeva Eläkkeensaajista kyseli minua tuuraamaan itseään maanantain aamujumpan ohjauksessa. Mielelläni suostuin. Pidän jumppien ohjaamisesta ja myös ihmisistä, jotka pitävät itsestään huolta. Sain avaimen...

Maanantai aamuna kävin Työskillä valmistelemassa tuntia. Mistään ei löytynyt hernepusseja. Olin jo vuosia takaperin tehnyt tumman vihreät hernepussit Eläkkeensaajien käyttöön. No, löytyi makaronipussit... -saavat kelvata, osaksi otin Boccie-palloja.

Kun sain kaikki kuntoon, lähdin altaalle. Mulla oli oma allas-jumppatunti 8.45-9.45. Siinä ootellessani kävin lainaamassa kyynärsauvat, polvieni tekonivelleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen ajaksi. Fyssarin seinällä huomasin lapun, joutessani lueskelin sitä. Oikeassa yläkulmassa kerrotaan kivusta. Minua ja polviani on moni ihmetellyt: " Miten ihmeessä sinä pystyt liikkumaan noinkin hyvin, vaikka olet menossa tekonivelleikkaukseen?" Tuon esitteen oikeassa yläkulmassa on faktaa asiasta!

Hetimiten paikalle saapui tuo uusi Konnevetisten liikuttaja Anna, hää tuli pitämään jumppaa. Peseydyin mennäkseni altaaseen odottelemaan jumppakavereitani. 8.52 Birgitta, yksi jumppaajista sanoo, ett' tänään on bingo Työskillä 10.30. Ei hittolainen, olenko ymmärtänyt jotain väärin, samassa salissa mun piti vetää hernepussi-jumppa 10.00-11.00, olinko ymmärtänyt jotain väärin. Olisiko mun jumppa 9.00-10.00? Salamana nousin altaasta, huuhtasin itseni, vaihdoin pikapikaa vaatteet. Ajoin tuhatta ja sataa Työskille. Siellä olevat naiset kutoivat ihan rauhallisena sukkia. "Juu, bingo on vasta 11.30...!" Voihan P..., mietin mielessäni. Palasin altaalle. Ovi oli lukossa, APUA! Eikä ketään, jolla olisi avaimet altaalle. Kokeilin soittaa Tanjalta, entiseltä liikuttajalta saamaani numeroon. Kohta Anna tulikin avaamaan oven. Riisuin ryysyt, palasin altaalle 9.02. "Mulle soittaa joku Pikkunisu, mitähän asiaa sillä on?" oli tuo uusi Konnevetinen ihmetellyt jumppaajille äskeistä soittoani... "SE ON SANNA, jäi varmaankin oven taa" oli jumppakaverini sanoneet kuorossa Annalle! Heh, heh!

Hyvin ohjattu, tehokas jumppa oli ohi. Pomppasin altaasta suoraan laidan yli, en enää ehtinyt oottelemaan rappusia... Nyt pitää mennä! Olin ollut altaassa puhdas body uimapukuna, en ehtinyt vaihtaa!!! Nyt minulla ei ole kuivaa vaatetta... -vedin jumppa-asun märän bodyn päälle. "Tuo saa vielä sydänkohtauksen!" kuulin Vapun sanovan jälkeeni. Eikun menoks!

Taas tuhatta ja sataa Työskille. Sain jumpan hyvin alkuun... -lopetusta vaille. Venyttelyvaiheessa ulko-ovesta tuli yksi mies, huusin hänelle: "Terve!" ja vedin salin oven, hänen nenänsä edessä kiinni. Tuo mies tulee toisesta ovesta röyhkeästi häiritsemään meidän venyttelysessiotamme. Kulkee edestakaisin, päästää muita sisälle ja kolistelee näyttämöllä. "Tämä sali on varattu meille 11.00 asti!" sanoi topakasti. "Meidän pitää keittää kahvia", sanoi tuo mies. "Kahvi keitetään keittiössä, sinne pääsee kolmesta eri ovesta... -häiritsemättä meidän venyttelyhetkeämme. EI MENNYT PERILLE! Mietin, et onko mun ulosannissani jotain vikaa, vai eikö tuo mies ymmärrä kuulemaansa. VOI ITKU! Harmitti vanhojen, vähissä vaatteissa lattialla makaavien naisten puolesta!!!

Lähtiessäni vielä sanoin tuolle miehelle, mitä aattelen hänen käytöksestään.

Ps. Ne makaronipussit oli bingo-voittoja. Yksi särkyi, en kertonut tuolle miehelle asiasta... -otti niin päähän! SIITÄS SAIT!

Sit illansuussa, kun menin Kehonhuolto-jumpalle koulun ala-asteen saliin. "Mitä se Sanna on taas hyökkäillyt, aamulla oli kuulemma ollut pienimuotoinen hässäkkä altaalla!" kyseli Liisa, toinen liikunnan ohjaaja. Kerroin aamusessiosta...! "Niinpä tietenkin!" tuumasi Liisa nauraen... Joku sanoi, että tuon Sannan päivistä saisi hauskoja lyhytvideoita YouTubeen...

Su 16.4

Toisen "housuissa"

Linkki Pääministeri-elokuvaan: areena.yle.fi/1-50490417

Bongasin eilen illalla Areenesta Pääministeri-elokuvan. Tuli heti mieleeni, ett' onkohan tuo se suomalainen tragedia ensimmäisestä suomalaisesta naispääministeristä... -ja niinhän se oli! Jo silloin, kun tuo tapahtuma oli ajankohtainen, yritin mennä Anneli Jäätteenmäen housuihin! Se, kun/jos "tavantyyppi" tekee pikkuvirheen, se ei hetkauta ketään, mut jos/kun "isokenkäinen" sortuu ns. pikkuvirheeseen, on koko maa sekaisin. Lööpit kirkuu keltaisina ja tv:stä ei tule muuta kuukausiin. Tuossa elokuvassa Jonna Järnefeld tekee upeasti kunniaa naisnäyttelijöille. Jokainen ele ja katse kertoo siitä ahdingosta johon Jäätteenmäki kietoi itsensä tuona surullisen kuuluisena, pääministeri-vaalit nimensä saaneena kautena 2000-luvun alussa. Hyvin alkoi 2000-luku ja suomalainen naispääministeriys. Tuo elokuva kannattaa katsoa, se tekee kunniaa suomalaiselle naisnäyttelijälle!

Pidän tosipohjaisista tarinoista. Kaari Utrio sanoi aikoinaan: "Kirjan pitää olla mahdollinen, ei suinkaan todellinen." Tällainen sääntö on myös minun mottoni. Minulla on haaveena kirjoittaa autofikstiivinen kirja omasta elämästäni. Sukumme tarina on hyvin mielenkiintoinen, tunnen suurta kunniaa kuuluessani juuri tähän Hannonen-Terävä/Lindholm (Ketola)-Nieminen sukuun. Muutama sukututkimuskin meistä on tehty... -olemme sukua mm. Ruotsin Vigtorian miehen, Danielin sukuun.

Muistan hetken, kun Sak:n suuri päällikkö "pisti turpaan" vaimoaan, asia oli pää uutisissa ensimmäinen aihe kolme kuukautta tapahtuman jälkeen. Miten paljon tällaisia samankaltaisia, perheväkivaltatapauksia on joka kylällä aina ja paljon. Yksikin on liikaa, mut ihmetyttää se, et miten pahoinpitely on kovempaa kun on "isoista kihoista" kyse. En tiedä asialle parannuskeinoa... -mut "tarttis tehrä jottain" sanoi aikoinaan Mauno Koivisto ja minun rakas Ukkini. En tiedä parannuskeinoa, mut kovemmat rangaistukset sekä helppouden tulla asian kanssa poliisille, uskoisin edesauttavan kaikenlaisen väkivallan vähentämiseen. Sanotaan, että nyt on väkivaltaa enemmän kuin aikaisemmin... -Mietipä Raamatun kertomuksessa olevaa ihmiskunnan alkua. Kain tappoi Abelin, meni heti kertaheitolla 25% koko populasta, onko sen koommin tapahtunut prosentuaalisesti noin kovaa julmuutta, EI?!

Uskallan olla julkisesti sitä mieltä, että kaikkia uutisia ei tarvitse "luukuttaa" koko ajan ja suurella. Esim.-kouluväkivalta on sellainen, joka leviää ilman uutisointiakin. Tiedotus lisää pelkoa vain ja ainoastaan niille ihmisille, jotka samaistuvat noihin väkivallan uhreihin.

Ke 12.4

Pitkä viikonloppu

Torstai, KIIRASTORSTAI

Tänään on erityinen päivä, ei sen vuoksi, et on yhden mummotettavani nimpparit, eikä iltakirkon vuoksi... -vaan tänään liityn Konneveden Eläkeliittoon. Kirjoittajakurssilla sekä kyläreissulla Pukarankylällä sain monta iloista kutsua. "Juu, mielelläni tuun katsomaan, mitä te siellä teette!" Sulkapallopelin jälkeen kävimme Peksin kaa saunomassa, laitoin vähän parempaa päälle, olenhan "hengaillut" koko talven kalsareissani kotosalla. Jos maailma ahistaa, vaatteitten ei enää tarvitse lisätä ahdistusta! -vanha sanonta

Onpas siinä, nyt tuo mummeli tosissaan...

Ajelin kunnantalolle, menin tietenkin väärään kerrokseen... -takaisin, on otettava uusiksi. Jokaikinen Eläkeliittolainen hymyili mulle, toivottivat kovasti tervetulleeksi porukkaan. "Nuoria" tarvitaan! Joku vanha sanonta sanoo, että tansseissa kannattaa mennä rumimman viereen, niin joku voi nähdä sinussa kauneutta. Nyt kävi juuri noin... -olin porukan nuorin, eli siis nuorisolainen!

Juotiin siinä kaffeet, Pappi kertoi Kiirastorstain tarinaa ja Irja-puheenjohtaja kertoili kuulumisia niin läheltä kuin kaukaakin. Samalla hää kyseli porukan pääsiäisen viettotapoja, sekä tulevia menoja. Ihmettelin, ihmiset olivat hiljaa kun yksi puhui, kukaan ei puhunut päälle. Kun tulin kotiin, kerroin Peksille "SE porukka on maailmaa nähnyttä, sivistynyttä, siitä se johtuu, ne osaa käyttäytyä!" Niinhän se on, jos on pyörittänyt muutakin kuin tahkoa, ymmärtää pyörittämisen filosofiaa... -useammalta kannalta.

Maksoin jäsenmaksun... -olen siis liittynyt Konnevetisiin eläkeläisiin, Eläkkeensaajiin sekä Eläkeliittoon. Äitini kuului myös moneen eri ryhmittymään, "putkinäkö" senkun vaan laajenee. Nyt kivaa odotusta...!

Kävi ostamassa paljasjalkakengät. Olen hipsinyt sukkasillani koko talven. Eilen kävelin maastokengillä kolme tuntia tuolla sivukylillä. Päkiät kipeytyivät niin älyttömästi, et oli aivan pakko kehittää jotain. Sain yhdeltä tutulta tietoa/suosittelua noista paljasjalkakengistä. Kävin ostamassa 240.- hintaiset "bopot". Ostos kannatti, lue eteenpäin!

Linkki: naturalfeeling.fi/?gclid=CjwKCAjwitShBhA6EiwAq3RqA1UMyEMluBtYfnKXFW8cNIN4d1PXbBOehnIa2ZFLPZQjxQU1ax3DAhoCWpcQAvD_BwE

Illalla hain sen mun 94-vuotiaan poikaystäväni mukaan kirkkoon. Siellä oli se sama pappi, kuin päivällä Eläkeliitossakin. Kaunista musiikkia Lumouskuorolta sekä pääsiäisen ajan virsiä. Minä olen virsifani! Ehtoolliselle saattelin kaverini, hänellä on selässä ongelmia, joten saattaja on tarpeen. Lopuksi kirkon etuosa peiteltiin mustalla kankaalla... -meni vähän niinkuin mummoni sanoisi: "Sinnepäin!" Jos minä olisin peittelemässä alttaria, niin kyllä harjoittelisin, ettei kankaat jäisi miten sattuu...! Tämä on hieno ele juuri Pääsiäisen ajaan surullisuuden kannalta. Kyllä kannatti lähteä, hieno kokemus....

Perjantai, PITKÄPERJANTAI

Tänään ei olekaan mitään sovittua jutskaa. Taidankin vähän tehdä rästihommia. Todo-lista on puolillaan tekemättömiä töitä, näin saan sitä edes vähän lyhennettyä.

Koeponnistin ne uudet kengät. Laitoin varvassukat, et varpaat pysyisivät tarpeeksi levällään. Tunnin kävelin kotona rappuja ylös/alas. Tuli niin kuuma, et oli pakko riisua ne. Hyvät on, laitan ne sinne Pääsiäisvaellukselle. On kyllä otettava parit muutkin kengät... -kaiken varalta.

Illansuussa tein ruokaa, avattiin Luostarissa valmistettu Valamon Vaeltaja-viinipullo... -Kyllä oli hyvää! Olinhan lähdössä Pääsiäisvaellukselle Maanantaina. On niin vilkas pääsiäinen, jos meinaa nauttia viinistä, se on tehtävä tänään... -Pitkänä perjantaina.

Lauantai, LANKALAUANTAI

Tänään lähdemme Tyttäreni luo päivälliselle.

Käväisemme kaupungilla kukkaostoksilla. Tokmannilla ei ollut narsisseille kasseja, Blantagenissa ei ollut kuin raaskuja. Meinasin jo luovuttaa, mut sit huomasin ohi ajaessamme, ett' Ahjokeskuksessa oli kukkia ulkona... -sinne! En tiennyt tämän kukkakaupan olemassaolosta mitään. Siellä oli vakka minkälaisia kukkakimppuja, irtokukkia sekä koristeluun liittyvää materiaalia. Kannatti poiketa, sain tyttärelleni kukat, sekä itselleni. Tykkään kimpuista, yritän pitää keittiön pöydällä, aina kotona ollessamme kukkia.

On mukava rupatella ja syöpötellä yhdessä. Molemmat tyttäreni ovat perheineen paikalla. Syömme herkullisesti valkosipulille tuoksuvaa uunikanaa, sekä parsaa bearnaise-soosilla. Uuniperunat kruunaa kaiken. Jälkiruuaksi on jotain "rahkasoussia" -hyvää oli!

Sunnuntai, 1. PÄÄSIÄISPÄIVÄ

Soitin poikaystävälleni, et lähtisitkö kirkkoon. Hää on... -aina valmiina, kuin lukkari sotaan! Taas siellä oli samat tyypit saarnaamassa ym. tehtävissä. Jos torstaina oli nuorempien kuoro, niin nyt olikin eläkeläisten kuoro. Vanhoja, juuri ja juuri pystyssä pysyviä ihmisiä. Hellytti ihan kyyneliin asti, kun Opettaja Merja Kopere-Närhi huiluineen auttoi heitä onnistumaan. Taas kerran mainostan Kansalaisopistojen opettajia. He tekevät työtänsä sydämellä... -sen näkee kaikesta! "Pipot sille!" sanoisi Mustajärven Pate!

Sit lähden kaupungin kautta Kintaudelle hakemaan mun serkku-Kaisaa illan konserttiin. Palautan ensin Giganttiin IPadin kuoret. Ostin summassa, liian pienethän ne oli! Myyjä sanoi, että tämä on suurin malli. Myyjä ei viitsinyt etsiä mulle paikkaa, mistä mahdollisesti löytyisi oikeankokoiset. Sit menin kassalle, niinkuin neuvottiin, hakemaan rahoja takaisin. TÖTTERÖHUULINEN-tyttö oli naama peruslukemilla: " Sinun pitää mennä tuonne huoltotiskille!" Olin jo jonottanut kassalle, ei tehnyt mieli mennä huoltotiskille, jossa ei ollut ketään! Odottelin, hihkaisin "tötteröhuulelle", et kävisitkö hakemassa jonkun paikalle. "Sinun pitää painaa sitä levykettä!" "Painoin jo, eikä sieltä tule ketään...!" Tyttö lähti kyllästyneen näköisenä löntystelemään takahuoneeseen. Kohta tuli kaksikin nuorta miestä mummelia palvelemaan... "Teen tästä kuitin, sun pitää hakea rahat kassalta! Etsin sulle paikan, josta saat tuohon koneeseesi uudet kuoret!" Tämä on asiakaspalvelua, ei ollu huulet tötteröllä, ei ollut kiire. Olin asiakas... -jota pystyy auttamaan! Sillä välin, kun hain rahat kassalta, hää etsi mulle kuoria myyvän paikan. Lähetti linkin mun luuriin. Teen tästä Gigantille reklamaation. Kerron kaiken, niin hyvät kuin pahatkin tapahtumat!

Taas matkaan, Kintaudelle. Siellä on pieni, erityisen kaunis tyttönen. Hää osaa juuri horjuvasti kävellä, puhelee muutaman tärkeän sanan. On niin älykäs ja ihana. Sit kylpyhuoneessa on myös jotain kaunista... Vilkaisen, mietin: -Miten kauniisti kihartuneen karvan päällä tuo koira makoileekaan. Kunnes huomasin, että se matto onkin tuota koiraa itseään. En muista, mitä rotua, enkä edes nimeä. Mut rauhallinen ja järkyttävän iso, painaa yli 40 kg. On kuulemma pienikokoinen rotuvalioihin verrattuna. Huh...! KOIRAKUUME!

Illaksi menemme Taulumäen kirkkoon kuuntelemaan Sunrise Mass-konserttia. Tällaista musisointia ei kuule missään muualla kuin vanhassa kivikirkossa. Mun serkun mies, ja mun entinen laulun opettaja ovat laulamassa juuri tässä kuorossa. KANNATTI TULLA!

Linkki: youtu.be/Fq-x2y_8BVA

Illaksi menemme vielä Muurameen iltakaffeille tuon sukulaismiehen kotiin. Ihana nähdä, miten koko perhe harrastaa musiikkia. Pojat soittaa kitaroilla ja rummuilla, Isä laulaa ja soittaa käyrätorvea. Äiti laulaa myös kuorossa... -samalla kun hoitaa arvokasta työtään diakonissana. On arvokasta pitää yhteyttä sukulaisiin. Puhuttu historia kulkeutuu näin paremmin kuin häissä ja hautajaisissa. Nykyään ihmiset eivät tapaa sukulaisiaan kuin järjestetyissä kemuissa, kolmen kutsun saattelemana. Se on surullista!!!

Maanantai, 2. PÄÄSIÄISPÄIVÄ

Herätys kuudelta. Puurot kitaan, keräilen vielä muutamia retkivarusteita. Tänään lähdetään Kaisan kanssa Pääsiäisvaellukselle tuonne Karttulan seudulle. Puoli kymmeneksi olemme sopineet Karttulan kirkon parkkipaikan treffipaikaksi. Jätämme toisen auton siihen, toisella menemme Syväniemen Tsasounalle, josta lähdetään vaeltamaan. Ensin on vähän historiaa ja Jumalan sanaa. Sit siirrymme Syväniemen Luterilaiselle Kirkolle, jossa on myös esittely, paikkakunnan historiaa sekä pieni hartaushetki. Lähdemme jatkamaan matkaa Sourun Ruukille. Siellä on myös esitelmän poikasta historiasta. Jatkamme matkaa Ortodoksiselle hautuumaalle, jossa on välipalakaffeet oikein juustosämpylän kanssa.

Syvniemen Tsasounan kultainen risti...

Syväniemen Luterilaisen kirkon etusivu.

Ortodoksi-hautuumaan risti+ mummeli!

Taivalsimme kello 10:stä 17.30 välisen ajan metsä-/hevos-/läskipyörä-/maantie-/asfalttiteitä vajaat 17 km. Kävelin niillä paljasjalkakengilläni n. 15 kilsaa, sit oli luvassa asfalttia loppumatka... -vaihdoin lenkkareihin. Kiva reissu, mukavia ihmisiä, ei kiirettä, keli oli juurikin sopiva. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee...?!

Yksi kelju asia sattui aivan vaelluksen päätyttyä. Minulla oli, siinä mukana kulkevassa autossa autossa parit kengät, varatakki ja muutama sokeriton mehu. Kun saavuimme ruokapaikalle, kävin sanomassa kukskille, että jos lähtee johonkin, jättäisi sen mun kopan rapulle. Me lähdetään heti kun on syöty. Syötiin, pihassa ei ollu koppaa eikä ukkoa autoineen. Mulla kiehahti välittömästi! Jouduimme odottelemaan reilusti puolituntia. "KYRSI"! Mulla kun oli vielä Kaisan vienti Kintauteen. Tykkään kyllä ajamisesta, mut turhat oottamiset on "syvältä"! Alakuvassa on maailman hienoin, putoavien lumien putoamis... -kulkureitille varoitus! Eikö?!

Vein sit vielä Kaisan kotiinsa. Olipas mukava rupatella mukavia. Ensi pääsiäistä ootellessa... -mitähän kaikkea tuleva vuosi tuokaan?

Ke 5.4

Natoooon!?

Hei... -mullahan oli eilen synttärit. Olen niin, jotenkin hämmästynyt mua muistanetten läheisten, tuttavien ja ystävien määrästä. Välillä aattelen, olenko ansainnut kaiken tuon. Oma Peksini ei muistanut... -se suotakoon vanhalle miehelle anteeksi, heh!

Veljeni "latasi" Natolla, ja mun syntymäpäivällä olevan samankaltaisuutta... -ainakin syntypäivämäärä. Olen niin rauhan asialla, etten voi edes ajatella koko Natoa. Jokaisen meistä, noin kahdeksasta miljardista ihmisestä pitäisi pystyä puhumalla selvittelemään sotkuisetkin asiat. On niiiin väärin, että jotkut/joku voi määrätä toiset ihmiset sotimaan, toiset puolustussotimaan. Jo rakennettua tuhotaan, omistetaan sitä ja tätä maapalaa.

Intiaaneilla oli Isä taivas, Äiti maa! Se pitäisi riittää omistussuhteiksi jokaiselle tällä sinisellä telluksella olevalle tyypille. Olisin niin valmis lähtemään talkoisiin mukaan, jos joku yhdellä taikasauvan heilautuksella poistaisi kaikki rajat, omistetut maat. Jokainen tekisi työtä kykyjensä mukaan. Ne, joilla on esimies kykyjä, johtaisivat. Ne, joilla on voimaa, kaivaisivat ojia ja ne, joilla on laulu ääntä, viihdyttäisi muita ymmm! Kaikille riittäisi ruokaa, kun jokainen huolehtisi omasta pesueestaan, ja muut auttaisivat voimiensa mukaan. Ei sotia, ei mellakoita!

Mie en mieti Natoa enkä vaaleja, mie mietin Maanantaista Pääsiäisvaellusta...

Linkki: www.syvanniemi.fi/ekumeeninen-paasiaisvaellus-syvanniemi-karttula-ma-10-4-2023/

Olen ollut useampana vuotena mukana. Se on kaunista seutua, upeita kirkkoja. Tehdas alue ruukkeineen sekä saha. Tämän sahan pelasti suvun matriarkkanainen. Miehensä kuoltua hää otti omat ja vieraat huostaansa. Järjesti heille töitä, ruokaa, sekä katon päitten päälle.

Sit on mukava taivaltaa tuttujen ja tuntemattomien joukossa... _voi olla hiljaa, jutustella tai vaikka laulaa. Muutama koirakin on ollut mukana. Kiva tapahtuma on myös reitin puolivälissä kun "talo tarjoaa" sämpyläkaffeet Ortodoksisella hautuumaalla. Penkeillä on rättimattioja... -wauh! lLopuksi ruokaa vapaaehtoisella maksulla. Matkaa on n. 16.5 km, aikaa vaelluksella kuluu 5-6h. Tervetuloa!

Su 2.4

Monipuolinen päivä

Soittoläksy

Kyllä tuo haitari on sit vaikea peli. Mun ajatukset on vaikka missäääää. Silti minä vaan soittelen.

Ulkoilua

Kolurit kutsuivat hiihtolenkille... En uskalla lähteä, jos nyt loukkaan polveni, ei tuleva leikkaus parane toivotussa ajassa, enkä pääse kesäksi töihin. Niinpä kutsuin Raijan, entisen työkaverini Kellankosken lenkille. Raija tuli, juotiin siinä kaffeet ennen lähtöä.

Sidoin kolmet villasukat päällekkäin, teippiä nilkan yläpuolelle. Jos en sitoisi sukkia mitenkään, joutuisin nostelemaan "talvikenkiäni" yhtenään. Pikkulenkeille en sido, kyllä ne vähän aikaa pysyvät jaloissa.

Otimme kävelysauvat, sit vaan menoks! Käveltiin Juonolan nurkalta Lahdenkylälle. Seppälän navetan takaa peltotielle, siitä Kellankosken tielle, josta oikopolkua "paskalaitokselle". Kylän katuja kotiin. Kaverini jäi Vainionpellolle, minä palasin Lahdenkyläntielle kotiini. Aurinko paistoi, vähän tuuli. Oli kiva rupatella. Toissapäivänä kävelin sen reitin yksin... -tylsää oli!

Seppälän navetan nurkalla suuressa koivussa oli näin kaunis oksan tynkä...

Jänis on arponut: "Lähteäkö vai eikö...!"

Mikähän peltomyyrä tuonne koloon on luikkinut? Poispäin kun ei ole kuin yhdet jäljet hangella...

Katso nyt, miten kauniit talvikengät!

Vähän ne kastuivat, mut kylmä ei ollut!

Purettu talvikenkäsessio. Kuivumaan...!

Koristeet...

Tein muutama viikko takaperin keltaisista pikkunarsisseista asetelman keittiön ikkunan ulkopuolelle. Asettelin sinne valot, kanan sekä munia. Sit tuli yöpakkaset. Narsissit "nöyrtyivät". Joskus ne nostaa päätään itsestään, nyt oli niin kovia ja pitkäkestoisia pakkasia, ettepä vaan nousseetkaan. Purin koko höskän. Laitoin ruukut vesivatiin kostumaan. Käärin kukat tiukkaan sanomalehtikääröön... -jospa ne siitä tokenisivat.

Eikös vaan olekin kaunista? Pidän valoista...

Siinä ne samat "kapaloituna" oottaa uutta ryhtiä!

Ulko-oven pieleen teen joka kevät erilaisen koristeen. Leutona keväänä siinä on iso kimppu erivärisiä tulppaaneja tai narsisseja. Nyt kehittelin erilaista; -keltaisia palloja, vihreää sekä kukkia. Tänään asetelma lisääntyi parilla virpovitsalla.

La 1.4

Aprillipäivä

Tämän vuotiseen aprillipäivään ei kerennyt ees lapsenlapset. Äitinsä huijasi pienempää, minä isompaa. Iso poika sanoi, että vähänkö nolottaa.

Takan päälle rakentelin amppelikukka-koristeen tekokukista. Muovisista, koska siinä ei elä oikeat "horsmat." Kävin Rustasta ostamassa noita kellokukkia. Vihreitä mulla oli varastossa... -niin, ja tuo kuparinen amppeli. Se on ollut vintillä ainakin kymmenen vuotta. En ole keksinyt sille mitään käyttöä, mut kun se on kuparia, en ole raaskinut hävittääkään sitä.

"Aika tavaran kaupihtoo!" sanoi Mummoni ennenvanhaan... Niinhän siinä kävi nytkin, kyllä nuo vanhat sanonnat on niin osuvia ja hyviä kaikinpuolin.

ps. Isä Tiihosen työrukkaset onkin takan päällä kuivumassa. Minä kun en hienostele... -kuvaile parasta, vaan vain elämää! Siihen elämään kuuluu märät, metsälle haisevat rukkaset takan päällä... Tässä kuvassa tärkeintä onkin juuri tuo amppeli!

Käy katsomassa etusivun kirjavinkit. Lisäsin sinne muutaman...

Pe 31.3

Ilo

Pienen ihmisen tuoma ilo, niin kovin monelle...

Menin maanantai aamuna vetämään allasjumppia, oikeitten ohjaajien ollessa Tampereella "liikuttajien" päivillä. Istahdin pukuhuoneen penkille, päätä kääntäessäni näin tuon alla olevan kuvan seinällä. Voi ihme, miten suuri ilo siitä syntyi. Kehotin jumppaajia katsomaan sitä... -jaoin iloa kaikille! "Tuo näyttää minun tyttäreni tyttären piirtämälle. Vahvat värit, ja nimikin on sama!

Pieni ihminen opettaa meitä aikuisia iloon; ilon jakamiseen. Kiitoksen jakamisen sille, jolle KIITOS todellisuudessa kuuluu! Tässä tapauksessa siivoojille. Siivooja oli vastannut, ihanasti sekoittamatta Pepin uinti-piirustusta... -tilannetajua!

Laitoin tämän kuvan Laukaa-Konnevesilehden yleisön osastolle. Toivottavasti julkaisevat. Sain luvan julkaisemiseen Pepin Äidiltä, hänen Jumppaaja-Äitinsä kautta. Pepille terveisiä!!!

Su 26.3

Kirjoittajakurssi

Perjantai:

Tykkään kirjoitella jos jotakin. Syksyllä huomasin Kansalaisopiston vihkosesta keväällä alkavan kirjoittajakurssin... -sinne. Yritin jo viime keväälle, mut ei saatu tarpeeksi osanottajia. Nyt, ihanaa... -samanhenkistä porukkaa koolla, plus ammattitaitoinen opettaja Rautalammilta. Vähän jännitti, mut ei liikaa -sopivasti!

Tuumasta toimeen oli kurssin nimenä. Mietin et mitähän tuo tässä hetkessä tarkoittanee? Etsimme kirjastolta hiljaisen paikan, johon mahduimme juuri ja juuri. Ensin pieni esittely ja kirjoitushistoria jokaiselta osanottajalta... -mielenkiintoista oli kuulla jo tuntemistani ihmisistä jotain uutta. Tämä nosti heidät mielessäni taas "uudelle levelille". Supermukavaa oli tutustua aivan uusiin henkilöihin. Pidän kovasti erilaisista ihmisistä, viihdyn porukoissa.. -mut kyl' on kiva olla myös yksin kotona. Olenkin saanut olla koko viikon yksin kotona, Peksi on Rauhalahdessa kuntoutuksessa. Ihanaaaaa, ei tarvitse huolehtia kenestäkään, ja ennenkaikkea kenenkään syömisistä. EIKÄ OO MURUJA PÖYDILLÄ.

Kurssi alkaa, saimme ekan tehtävän..

1. Ensimmäinen lapsuusmuistosi: Kirjoitin yhdestä sunnuntaiaamusta 60-luvun alkupuolella. Pikkuveljeni sairastui. Se hetki oli jäänyt mieleeni, ei ainoastaan veljen sairastumisen vuoksi, vaan tuttipullossa olevan penisilliiniin ällöttävästä mausta. Tuttipulloon oli sekoitettu maitoa ja vaaleanpunaista lääkettä. Veljeni ojensi pullonsa minulle pinnasängyssä seisoen: "Ei jakka pakkaa!" Otin pullon, ja maistoin uteliaisuuttani. Sen koommin en ole maitoa juonut, jäi siitä sen verran karmat ällötykset makumuistoksi.

Maalaistalossa kun elettiin, maito oli halpaa ravintoa lapsille. Joka kerran, kun Äiti tuli lypsyltä, meidän piti juoda lämmintä maitoa emalimukista. Muistan sen emalimukin taitetun reunan tunteen suussani. Sit kerran Äitini Isä, Ketolan Pappa toi meille kullekin valkoiset emalikupit, joiden kyljessä oli iso unikonkukka. Siitä asti olen tykännyt unikoista. Kun en enää voinut juoda maitoa lainkaan, Äitipä keksikin, ett ottaisin sokeripala suuhun, imisin lämpimän maidon sokeripalan läpi! EI! Tuon tuttipullo-episodin jälkeen en pystynyt juomaan maitoa... -en edes Papan tuomasta mukista! Kaadoin maidon, muiden huomaamatta ikkunasta ulos/alas. Seinä oli maalattu punamullalla, länsituulella maito "tarrasi" siihen hiton punamultaan. Maitovana näkyi kirkuvana... -kauas! Vaihdoin maidon kokkelipiimäään. Herkkua!!!

2. Vaatemuisto nuorena aikuisena: Kirjoitin kaupunkimatkasta, joka tehtiin Isän kanssa lättähattujunalla linja-autojen ollessa lakossa. Hän vei meidät Tyynelän tavarataloon. Jätti sisareni ja minut tutun myyjän kanssa valitsemaan mieleiset kevätjuhlamekot. Valitsimme samanlaiset, taivaansiniset vekkimekot. Yläosa oli tyköistuva, kauluksessa valkoiset helmet, alaossa kaunis vekkilaskostus. Niin kaunis, etten ikinä ollut nähnyt noin kaunista mekkoa. Itse hää lähti viinakauppaan... -se oli kait olevinaan suurikin salaisuus!!!?

Linkki lättähattujuniin: fi.wikipedia.org/wiki/Dm6_ja_Dm7

Tässä sitä ollaan isolla kirkolla, Helsingissä Kolmen sepän patsaalla uudet vaaleansiniset mekot päällä. Mieti, et tuo mustavalokoinen olisi taivaan sinistä... -pilvineen kaikkineen! Miten kauniit mekot! Muistan oikein hyvin miltä mekon kangas tuntui... Se oli viileä ja hento, niin hento! Mummoni sisko Anna-täti sanoi, ettei noin kauniilla/kalliilla mekoilla sit mennä mihinkään muualle kuin kirkkoon!!! Anna-täti oli oikealla lailla uskovainen; -niin sanoin kuin teoin! Kunnioitin tuota rehellistä ja reilua vanhapiika-tätiä. Hän muun muassa kielsi meitä astumasta metsässä muurahaisten päälle... -nekin ovat luojan luomia. Häntä kuunneltuani minulle tuli maailman tuska: -Kaikist' viisaimmalla lehmällä kilisi kovaääninen kello kaulassa kaiket kesäpäivät. Talvet ne raukat seisoivat parin neliön riimupaikassa... Minua niin säälitti!!! Sit, kun siat (2) eivät päässeet koko elämänsä aikana pois neljän neliön karsinasta, apua! Mut se oli silloin, enkä voi enää sille mitään... -niinpä annan asian olla!

Illalla lähden kotiin. Pääsen pihaan, auto tekee täydellisen tenän. Se "mykistyi" aivan kokonaan. Mitä minä nyt teen? Huomenna tarvitsen autoa, se on kujan päässä, johon pienempi auto pysähtyi! Voi itku! Menin sisälle, etsin tutun mekaanikon puhelinnumeron. "En voi tulla auttamaan, kun olen ottanut"! Suuri peukku tuolle tyypille, otettuaan ei voi ajaa autolla! Sanoin, ettei sun tarviikaan ajaa, tule vaan sen verran katsomaan, et saan sen pois tuosta kujalta... -tarviin huomenna autoa! "Tuun vaikka potkurilla hakemaan sinut, niin tai kannan selkärepussa!" "Hei, nyt tulikin kuski. Oon siellä hetken päästä!" Niinpä tuo mekaanikko rassasi hetken, auto valui muutaman metrin alamäkeen. Nyt saan tuon toisen auton pois kujan päästä. KIITOS, hienoa! Maksan, vaikkei tuo ihminen olisi ottanutkaan mitään!!!

Sit nukkumaan, yöllä yskittää... Aamulla teen Korona-testin, puhdas.

Lauantai:

Teen eväät, on tulossa pitkä päivä. Lämmitän kodin, ettei mieheni tarvitse heti kotiin tultuan ruveta lämmittäjäksi. Yöllä on satanut lunta, lakaisen raput.. Menin kukkakauppaan ostaakseni kukkia tuon asentajan naiselle kiitokseksi, kauppias sanoi: "Sinä Sanna ostelet aika usein KIITOS- tai muita kukkia ihmisille. Sinulla taitaa olla suuri sydän!" Tuo lämmitti minua kovasti! Vein kukan, iloinen yllätys se olikin tuolle kuskirukalle!

Sit kirjastolle. Kaikki olivat paikalla, jutusteltiin... -muillakin on ollut oireita, joten teemme uuden suunnitelman. Lähdemme meille täksi päiväksi. Pihassa on 15 cm nuoskalunta, kukaan ei ole aurannut pihaa! Kaikki pääsevät onnellisesti perille. Olipas mukava saada vieraita...

Näin alkoi toinen kirjoitusrupeama.

Suomalaiset, maailman onnellisin kansa: Tästä aiheesta kirjoitin verraten onnellisia ja onnettomia... Sit opettaja sanoi Henry Millerin sanoneen: Varastakaa, mut varastakaa parhailta! No, heh! Pidän tällaisista sanonnoista. Olen keräillyt niitä lähes koko aikuisikäni. Minulla oli Päivänparas-näyttely Konneveden kirjastolla viime talvena.... -juuri tämänlaisista, upeista sanonnoista!
Viha kirje: Tähän kirjoitin Mummostani. En vihamielessä, vaan kyselläkseni et miksi hää käyttäytyi muita kohtaan niin kuin käyttäytyi? Aprikoin, et kuka pääsee taivaaseen ja kukka ei!
Rakastan: Nyt kirjoitin mänty-rinnetontista Kewatoisjärven niemennokassa, jossa meillä on kesämökki. Haaveilusta, etsimisestä, löytämisestä, remontoimisesta ja nauttimisesta!
Rakkautta hoivakodissa: Sit mie keksin "hatusta" Raimon ja Kaisan rakkaustarinan...
Sinä yönä: Tosikertomus Konnevedellä asuneesta, orpopojasta Tauno Peltosesta....

Kurssin loputtua, Peksi tuli kotiin... -Mikäs kansanpaljous täällä on? Oli ihmetellyt, kun piha on täynnä lunta ja vieraita autoja!

Lähdin vielä Jkl:ään Tyttäreni pienemmän pojan breik-tanssi esitykseen. Kyllä oli menoa ja meininkiä!

Sunnuntai:

Nyt menimmekin koululle opettajien taukopaikkaan.... -OPETTAJAIN HUONEESEEN. Oli hauskaa kuunnella, miten kullakin oli omanlaisensa muistot opettajan huoneesta!

Mielipide kesäajasta: Voiko olla enää ajankohtaisempaa aihetta, olihan juuri sinä aamuna käännelty kelloja oikein urakalla... Tähän aiheeseen paneuduin monelta erikantilta...
Osoitteita, joissa olen asunut: Nytpäs tulikin mielenkiintoinen aihe! Minulle löytyi 13/kolmetoista osoitetta. Jos yhtäkkiä kysyttäis, monessako paikka olet asunut, minä ainakaan en olisi osannut vastata. Osoitteita olisi ollut huomattavasti vähemmän. Näistä osoitteista piti valita joku, josta kirjoitan... -Kotikatu 22 Jyväskylän Nisulassa, aivan ehdoton ykkönen!
Kotikatu 22: Lue itse, en jaksa kirjoittaa... -saat kokea aidon tunnelmapläjäyksen talvesta vuonna 1973!

En korjaillut tuota tekstiä mitenkään, siinä voi olla "kirotusvireitä," tai vaikka pilkut väärissä kohtaa... -mut aito se on, sen takaan!

Voi tuota nuoruutta! Kukkiakin, heh! Tässä elämän vaiheessa ihminen ei muuta tarvitsekaan. Meillä oli toisemme, ja katto päällä.

Alakuvat: Kotikatu 22 kodistamme, minun 17-vuotis päivänäni!

Tämä aihe vei meitä ympäri Keski-Suomea ja Savoonkin. Yhden kanssa olimme olleet Halssilassa, hän kaksijalkaisten ja me Peksin kaa neljäjalkaisten puolella. Näin puhuttiin Halssilassa, koska tien toisella puolella olivat linnut, ja toisella nisäkkäät. Me asuimme Oravakujalla. Toinen mukava huomio oli, kun yksi oli mun rakkaan Kummisetäni, Isäni veljen työkaverin tytär. Mukavia muiostoja...

4.Haiku: Opettaja kertoi meille Haikujen synnystä, niiden käytöstä ja rakenteesta. Mielenkiintoista, hän antoi aiheita... SIITÄPÄ!

5. Elämän loppu: Viimeiseksi teimme itsellemme hoitotestamentin. Tässäpä, tehkää hyvin.

Siinä se kirjoituskurssi sit oli. MIELENKIINTOINEN! Pidin opettajan tavasta tuoda näinkin paljon erilaisia kirjoitusaiheita. Oli myös mielenkiintoista kuunnella muiden kirjoittajien tekstejä. Se avasi heistä kustakin enemmän kuin vuosien ns. tunteminen. Mietinkin, et miten ihmiset sanovat tuntevansa toisensa... -minä, kun en tunne aina edes itseäni.

To 23.3

Mitä netti ei tiedä, sitä tietoa en varmaankaan tarvii...!

Katselin Tehdas-telkkarisarjaa. Siinä tehtaanjohtaja valutti vettä ranteilleen.... -useamman kerran. Mietin, et kyllä veden täytyy olla kylmää, mut mihin vaivaan se auttanee? Päättelin itse, että oisko liian kuuma, jäähdyttääkö tuollainen koko kroppaa... Ei vastaus voi noin yksinkertainen olla, täytyy katsoa netistä! Ohoh, sieltähän se vastaus löytyi...

Linkki ranteitten kasteluun: www.google.com/search?q=rantyeitten+kastelu+kylm%C3%A4ll%C3%A4+vedell%C3%A4&oq=rantyeitten+kastelu+kylm%C3%A4ll%C3%A4+vedell%C3%A4&aqs=chrome..69i57j0i546j0i395i546.10013j1j15&sourceid=chrome&ie=UTF-8

Ke 22.3

Kuvamuokkaus...

On hauska leikkiä lasten kanssa kuva-väännöksillä. Harmi, etten en voi laittaa heidän kuviaan tähän... Meidän keittiöstäkin tuli sisäänpäin kääntynyt erkkeri.

Kangastus... Tein tämän kuvan Keskisuomalaisen sarjakuvasta! Hauska leikkiä... -lapsettaa! Ihan kuin ei olisi muuta tekemistä, heh! Alla on se alkuperäinen sarjiskuva.

Ti 21.2

"Suuret hameet"

Olin Hirvaskankaan Apsilla käymässä, kun muistin, ett' mun pitääkin ostaa hiusravinnetta. Itsepalvelu-apteekin hyllyllä ei ollut Prioriinia, jota olen käyttänyt. Aattelin lähteä hiljaa "takavasemmalle", koska ainoalla myyjällä oli reseptiasiakas. Puhelimeni soi, joten jäin apteekin hyllyjen väliin vastaamaan. Puhelun loputtua edellinen asiakas oli lähtenyt, joten menin kysymään tuota ravinnelootaa. "Juu, kyllä meillä sitä on. Oli vain pakko ottaa se kokonaan pois hyllyltä, kun suuret hameet vievät kaiken, vähänkin kalliimman, irti lähtevän! Ei ole vara antaa varastaa noin kallista tuotetta ihan joka viikko!"

Kyllä ottaa päähän! Aina, kun joku keksii hyvän jutun, esim. itsepalveluhyllyt.. -joku älypää "ryssii" sen ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. Onkohan niillä isoilla hameilla aikaa miettiä, mitä tällä kertaa vohkisin, miten ja mistä. Tää ei ole rasismia, totuus vain!

Hyvä ja tehokas hiusravinne, maksaa yli satasen! Ei ihme, jos tekee mieli varastaa... -mikäli tienatut rahat menevät muihin kohteisiin!

Lehtikuva

Piti oikein kahteen kertaan katsoa tuota kuvaa! En heti "hokassut", mitä ihmettä tuossa on tekeillä. Saamme asua täällä lintukodossa, meidän älli ei heti kerro nähtyä tosiasiaa. Toivottavasti tuolla ei ole ketään, joka olisi syytön tekoihinsa. Isossa maailmassa, lukemani mukaan tuomitaan suurin elkein kaikki, jotka voivatkin vähänkin olla syyllisiä. Pelottava ajatus!

Viikonloppuna kuulin radio-uutisista, että Suomessakin olisi jengiytyminen lisääntymässä. Ne piirit kun ovat sellaisia, joista ei pääse edes eroon, niin halutessaan. Kerran mukana... -aina mukana, samoin kuin huumebisneksessä!

Omien nuorteni puolesta olen huolissani. Ei tarvitse kuin yksi vääränlainen kaveri, houkutus moiseen on todella suuri!

Kuvaa luulisi taideteokseksi, jos ei lue tekstiä kuvan alta! On se niin, jotenkin säännöllinen porukka samanlaisia pulipäitä, nöyränä lootus-asennossa, -kädet takana käsiraudoissa. Vartioita on molemmin puolin tussarit tanassa! Mietin, että miten nuo päälliköt on noin hyvin varustautuneet, koska vangit ovat puolustautumattomassa tilassa. Onkohan ylimitoitettua vartiointia?

Liikenteessä..

Onko se niin, ett' pitää totella kaikkia liikennemerkkejä oikein kirjaimellisesti? Kuvassa todellista "herran pelkoa!"

Itkuhan siinä pääsee, jos uusi polkupyörä pitää jättää liikennemerkin määräämään paikkaan, ja jatkaa matkaa kävellen...! No, huh!

Pe 17.3

Hävettää...!

Ikäihmisille toimintaa, terveyttä ja hyvää mieltä

Tämä, koko viikko on valtakunnallinen ikäihmisten hyvinvointiin keskittynyt viikko. Olen käynyt lähes kaikki ILMAISET, sekä maksulliset toiminnot. Eilen oli tasapaino-jumppa kunnantalolla, ja tänään video-esitys ikäihmisten hyvinvoinnista ja liikunnasta. Tasapaino-jumpalla oli yksi Helli ja minä... Tämänpäiväisessä esityksessä oli Marja-Leena ja Ahti, jonka hain kyytiini sekä minä... -arvasin, että tarvitaan osallistujia. Arvatkaa hävettikö Konnevetisten puolesta?! Mietin, että mitä ihmiset oikein tarvitsevat, kun mikään ei kiinnosta! Eikö ihmiset viitsi lähteä, vai ovatko he kaikki niin hyvässä kunnossa, ettei tarvitse? Sit puhutaan pitkin kyliä, ettei täällä "pökköperällä" ole mitään!

Su 12.3

"Mie halluun tuon!"

Korppi

Tikkakosken Tohinoilla viime kesänä, kun sain "tavaran tiskiin," lähdin käymään huusissa. Matkalla ostin kirpparilta Arabian maitokannun mökille kahvinkeitto-vesikannuksi, ja muutaman lehtiön. Maksoin ostokseni, jätin ne siihen siksi aikaa et' käväsen pikaiseen veskissä. Matkalla huomasin KORPIN, sen myyjä/tekijä ei ollut paikalla, joten pyysin naapuri kauppiasta kertomaan korpin omistajalle: "Mie halluun tuon korpin!" Kerroin kuka olen ja mistä... Menin korpista niin sekaisin, että unohdin ottaa ostokseni matkan varrelta. Johonkin aikaan tuo kirpparimyyjä sit kiikutti unohtuneet ostokseni... Rehellisyyttäkin vielä on, KIITOS!

Ennen markkinoitten loppua tuli tumma, nuori kaunis nainen kyselemään, että olinko minä se, joka halusi korpin...? Keskusteltuamme asiasta, tultiin siihen tulokseen, ett' tuota, jo valmista korppia ei voisi pitää ulkona taivasalla, hää tekisi mulle uuden. Jäin odottelemaan. Sit joulun jälkeen tuli kuva viestinä: "Tässäpä! Suurempi olisi sulle. Viimeistelen sitä vielä... Laitan paremman kuvan, kunhan kerkiän." Jäin taas oottlemaan... Unohtiko, vai mitä tapahtui? Sunnuntaiaamuna mun oottaminen loppui, olen kärsimätön! Laitoin korpin tekijälle viestiä, et mitähän sille mun korpille kuuluu...? Välittömästi tuli vastaus: "Tuollahan se on meidän takan päällä!" Mukana oli se parempi kuva...-joka olikin aivan upea! Kakasi vanhaa, vanhaa varista tuli kuvasta mieleen. "Nököttävät" siinä niin herkullisesti sumuisessa aamussa. Lähdin puolilta päivin hakemaan korppini kotiin! Tikka-Mannilan takapajulasta paikka viimein löytyi. Nostin aarteeni takapenkille... -kotiin mars! Tullessa kävi Rustasta ostamassa kukkia, kerron niistä myöhemmin.

Linkki korpin tekijään: www.facebook.com/profile.php?id=100063652770779 Kannattaa käydä vilkaisemassa. Siellä on jos mitäkin...! Tyvi Oy:llä on kesäkuussa näyttely kaupungin kirjastolla... TERVEMENOA! Tällaisia yrittäjiä mainostan näin "omatekoisesti", vaikk'en muunlaisesta mainonnasta tykkääkään. Pienet yksityisyrittäjät ovat lähellä sydäntäni, varsinkin kun he ovat tosissaan... -eivätkä vaan rahan perässä, silmät kiiluen kiiruhtajia!

Lähes valmiit korpit...

Ei voi olla totta, miten upea kuva tuo on... Menis täydestä vaikka Hannu Hautalan luontokuviksi... -niin aidon näköisiä ne on! KIITOS!

Tuohon kuistin kulmaan tulee sit kevään korvalla korpille uusu koti. En saanut poistettua tuota jalkaa, vaikka kuinka "photoshoppasin", mut, sehän onkin vasta sommitelma!!! Tulkaa kesällä katsomaan... Tervetuloa!

Pe 10.3

Jokaiselle jotain...

Eilen olin vanhimman "mummotettavani" oman kodin, Vehkan (Asumisyksikkö Rinnekodit) 1-vuotisjuhlissa. Poika tuli iloisena, musta juhlapuku päällään pihalle minua vastaan. Olimme sopineet, että tuon kortin ja kukkasen. Poika halusi antaa kukan, minulle jäi kortti. Menimme sisälle, siellä jo Tiinaa (johtajaa) paikalle huuteli yksi asukkaista. Kaikilla oli juhlavaatteet ja iloinen mieli. Olen NIIIIN iloinen nuorten puolesta, et saavat kokea jotain näin henkilökohtaista... -he kaikki yhdessä. Paljon oli sukulaisia, ystäviä ja kavereita... -toivottavasti kaikilla oli joku läheinen juhlissa mukana, ne on isoja asioita!

Siitä sit mentiin kahvipöytään, syötiin ja juotiin itsemme turvoksiin. Viherhuoneessa Timo Rautiainen porukoineen jo viritteli kitaroitaan. He tulivat päiväkeikalle tänne lapsenlapseni kotiyhteisön juhlaan!!! Ehdimme ensimmäisenä, joten saimme parhaat paikat. Sit tuli shamppanjat, kilisteltiin. Vuosi on mennyt hyvin ja nopeasti. Pääpaikalta tuli videotervehdys, johtaja piti puheen, kuten myös joku toinen nainen, en kuullut kuka hää oli. Päästiin tunnelmaan, kaikilla oli kivaa, nauru ja iloinen puheensorina täytti huoneen. Seurailin asukkaitten reaktioita... -tulin sellaiseen tulokseen, että heillä kaikilla on hyvä olla. Jos näin ei olisi, kehonkieli viimeistään paljastaisi ongelmat. He ovat niin suloisen aitoja. Sydämestäni toivon, ettei heitä kukaan "möllipää" tölvisi tuolla kylillä! Ei tarvitse olle isokaan tölväisy, kun tilanne voi kääntyä päinvastaiseksi.

Timo Rautiainen tunsi noista pojista joitain, heille syntyi oitis mukava jutusteluhetki. Rautiainen kertoi jostain biisistä, ett' tätä hää kuunteli illalla, lukio-aikanaan yhden Anita-nimisen tytön kanssa... -nyt he ovat olleet yhdessä 44 vuotta! Sit kun konsertti loppui, Rautiainen sanoi lähtevänsä kotiin Anitansa luo. Yksi pojanvelmu vastasi: "Ootko varma, että se Anita on jaksanut oottaa sua?" Kylläpäs pojalla välähti!

Koko setti biisejä oli valittu oikein huolella... -jokaiselle jotain. Viimeisenä oli Irvinin Ei tippa tapa. Nuoret tanssivat ja lauloivat mukana -ILO SYDÄMESSÄ KAIKILLA! Jatkakaa samaan malliin!

Nuoret saivat halutessaan ottaa fanikuvan Timosta... -kaverikuvana, sekä muistakin orkan tyypeistä! KAIKKI HALUSIVAT... jee, jee!

Katso Timo Rautiaisen henkilötiedot: www.google.com/search?q=timo+rautiainen&oq=timo+rautiainen&aqs=chrome.0.0i355i512j46i512l4j0i512j46i512j0i512l2j46i512.7657j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8 Erityisopettajana toiminut mustan rokin mies... Hieno tyyppi!

Tässä linkit pariin musiikkinäytteeseen:

Surupuku, hieno sanat. Tiina-johtaja sanoi: "Me ollaan täällä pukeuduttu SURUPUKUUN, mut ei olla surullisia: youtu.be/cfOrV0nqKnU

Ajankohtaisiakin biisejäkin täytyy olla mukana, vaikka juhla onkin. Ovathan nämä nuoret joutuneet kohtaamaan sotaa kaikissa tiedotusvälineissä. He ovat keskustelleet henkilökunnan kanssa asioista. Näiden biisien valinta juhlaan osoittaa suurta ihmisyyttä/välittämistä. Ei vaan hilluta, osataan myöskin ajatella asioita: youtu.be/Ek7PYolHa_k

Joutsenlaulu, Yö-musikaali

Viikolla selailin lehtiä, niitä jotka olivat jääneet lukematta sen karaokekurssin vuoksi, kun huomasin yhdellä palstalla, pienen ilmoituksen Olli Lindholmista ja Jussi Hakulisesta tehdystä musikaalista Jkl:n Paviljongissa. Sinne päästävä on: "Lähdetkö mukaan, Yö-musikaaliin." Kyselin Peksiltä. "Juu, jos se on Wilhelmi-salissa, eikä permannolla!" Hää sai tarpeekseen, kun kerran jouduttiin Raskaan Joulun konsertissa ison näyttelyhallin lattialle. Oitis Peksi tilasi liput ja "eikun menoks"! Käytiin cin-tonikeilla ennen konsertin alkua. Satuttiin kivojen ihmisten kanssa samaan pöytään. Tuli heti juttua... -tai sit se on niin, ett' tuollaiseen tilaisuuteen tulee vain samanhenkiset tyypit. Oli miten oli, kiva aloitus illalle.

Musikaaleista en erityisemmin pidä, mut tää on erityistapaus. Olen seurannut Yötä, Olli Lindholmia sekä Jussi Hakulista jo reilusti parin kymmenen vuoden ajan.... -minunlaistani musiikkia! Joutsenlaulu on aivan ykkönen...! Silloin, kun kuulin Rakkaus on lumivalkoinen-biisin ensimmäistä kertaa, pysäytin auton kuunnellakseni sen oikein kunnolla. Olin menossa Rautalammille, torille leivän myyntiin, kerroin heti kavereille: "Nyt kyllä kuulin sellaisen biisin, että sillä Yö nousee ihan uusille leveleille!" Kukaan ei uskonut minua. Nyt jälkeenpäin voisin näyttää epäilijöille kieltä... -en kuitenkaan voi, koska he molemmat ovat jo kuolleet (toinen meni Koronaan ja toinen sydänkohtaukseen)! Siihen meni sekin ilo. Kyllä nämät köyhän ilot on vähäisiä, mitäpä olet mieltä!?

Tässä musikaalista muutama näyte:

Rakkaus on lumivalkoinen: youtu.be/e5EtT_5NtuA

Joutsenlaulu: youtu.be/bjVbgi8--rA

Likaiset legendat, Yön paras biisi... -mun mielestä! youtu.be/muTcP0IYeH8

Päivänsäde ja menninkäinen. Tästä biisistä me tehdään yhden Heikin kanssa Kansalaisopiston kevätsoittajaisiin esitys: youtu.be/76XDTWL17CA Tervetuloa katsomaan; Konneveden Kunnantalon salissa 26.4 -kelloaika on hakusessa!

To 9.3

Ommoo aiekoo

Karaokekurssilla Rajaniemessä:

Linkki Rajaniemeen: www.ekl.fi/rajaniemenlomakeskus/rajaniemi/

Tilasin jo aikoja sitten paikan tältä kyseiseltä kurssilta. Haluaisin niin kovin oppia laulamaan; kunnolla ja oikein. Karaokelaiset ovat mukavia ihmisiä... -kaikki tyyni. Olen joskus poikennut karaokebaareissa, mut siellä minulle tulee tylsä olo, pitäisi itse osallistua "hauskanpitoon," mut kun ei tällä iällä enää jaksa moista hillumista. Konneveden omalla pienellä porukalla olen joskus laulellut, mut kun en oikein osaa...

Heräsin maanantaiaamuna jo seitsemältä. Hörppäsin vettä, pistelin palan leipää kahvikupposen kanssa. Keräsin tavarani Rajaniemeä varten, sit lähdin allasjumpalle. Jumpan jälkeen ajelin kotiin pelkässä toppatakissa paljain jaloin. En ehtinuyt pukeutua, koska oli jo kiire lähtemään.... Iho on altaan jälkeen aina niin märkä, etten saa alusbodya päälleni, senvuoksi ajelin "viinikan vilauttajana" kotiin. Onneksi ei ollut ratsiaa...!

Klo 10.10 olimme jo matkalla Virroille. Peksi lähti kuskiksi, kun meidän toinen auto on tyttärellämme lainassa. Hää ajoi oman autonsa betoniporsaaseen... -tarvitsee autoa poikansa koristreeni-kuskaukseen. Ajelimme kauniissa auringonpaisteessa reilut parituntia. Siekkistielle, ja siitä teollisuusalueelle. Rajaniemen vanha, vaaleansininen pappila on Eläkeliiton omistama kurssikeskus. Sain avaimet... mies joutaakin nyt kotiin! Pääsin yhden hengen huoneeseen... -JEE! Asettelin vaatteet kaappeihin, ja lähdin tervetuliaiskaffeille. Rapussa vastaani tuli kaksi, (ehkä) minua vanhempaa rouvaa. Toisella oli punaiset rillit ja keltaiset vaatteet, toinen oli "hesalaisen" näköinen. "No, päivää, aurinkoista sellaista!" huikkasin iloisesti rouville. Toinen, "keltainen punarilli" vastasi, toinen vaan mulkaisi. En vielä lannistunut, aattelin, et jospa hänellä on matkaväsymystä. Joimme kahvit, sali tulikin täpötäyteen kurssilaisia. En tiennyt ketkä olisivat meidän karaokelaisia, ja ketkä taas Elinvoimaa kurssilaisia. Se selvinnee tuotapikaa...!

Klo 13.30 sisällä Siekkissalissa kaksi miestä olikin jo laitellut "tsuumit , soittimet, kajarit ja näytöt" ym. asemiin. Olin ekana valitsemassa paikkaa, otin suoran näköyhteyden laulajiin... -ei tarvitse pää kierossa tuijotella! Muut tulivat pikkuhiljaa, yksin tai pareittain. Siekkissalin täytti mukavan kuuloinen puheensorina. Iloisia ihmisiä ympäri Suomea. En tuntenut ketään, Keskisuomesta ei ollut ainoatakaan heppua. "Parhaat reissut tehdään yksin!" sanoi kerran yksi mun ravintola-asiakkaani. Olen hänen kanssaan niin samaa mieltä. Saa mennä ja tulla ihan miten haluaa, eikä tarvitse kysellä/sopia mitään kenenkään kanssa. Nautin kovasti yksin matkustelusta.

Ensin opettajamme Heidi Mikkonen kertoi vähän itsestään, ja tavastaan opettaa karaokelaisia. Sit hää kyseli, et miksi kukin meistä on tullut kurssille. "Minä olen Rajaniemifani, olen täällä myös oppimassa laulamista!" Paas kattoen kuinka äijän käy, opinko vai enkö! Jokainen esitteli itsensä, ja sit vaan vuorotellen laulamaan. Ne kaksi avustaja miestä: toinen laittoi taustat soimaan, ja toinen kuvasi. Olipas täällä hyviä laulajia, minä itse en osaa juuri mitään... -olen taas, ehdottomasti porukan huonoin, "häntäpään heikki"!

Valitsin Mikko Alatalon ja Harri Rinteen tuttuakin tutumman biisin Ihmisen ikävä toisen luo. Se on yksi mun lempibiiseistäni. Sit kun lauloin sen omalla vuorollani, biisi muuttui -kuinka ollakaan omaksi sävellyksekseni... -ei muuta voi, kun muuhun/enempään ei pysty! Naurua ja hyväntuulista palautetta piisasi. Olen saanut perinnöksi hyvän itsetunnon ja itseironian... Mua ei haittaa, jos mulle nauretaan. Onpahan kaikilla hauskaa!

Opettaja kirjasi virheet lapulle, ja kertoi ne ääneen. Näin toimien kaikki me laulajat opimme toinen toisiltamme... -viisas ratkaisu!

Sit kun lähdettiin ekalle tauolle, se "hesalainen" sanoi naulakoilla: "Kylläpähän minä lähden tästä takaisin kotiin." Ei kuulemma ollut yhtään sellaista, joksi hää oli kurssin kuvitellut. Ei kestänyt arviointia muitten kuullen. Mulkaisin häntä, ja siinä samalla meidän kohtalomme toisiamme kohtaan oli korvamerkattu epäonnistumaan! En saanut häneen minkäänlaista yhteyttä koko aikana. Yritin ruokapöydässä kehua hänen, erittäin kauniita kynsiään... -ei auttanut. Aattelin, että antaapa "hesalaisen" olla! Kaikki muut olivatkin sit erittäin mukavia, ja kovia haastelemaan.

Opettaja kertoi miten vokalien ja konsonanttien kohdilla pitää laulaa... -Suu niin suurelleen, että hampaat näkyvät... Mun vieressä istui isokokoinen pariskunta. Mies, aivan silmiin pistävästi hallitsi/ohjaili, ja myös kannusti vaimoaan. Ensin he lauloivat yhdessä, mies kauniisti taka-alalla "vienosti" laulaen. Toisen kappaleen aikana mies peukutti koko vaimonsa laulun ajan!!! Viimein vaimoihmiselle tuli migreenikohtaus, joten nyt miehellä ei ollutkaan ketään "paimennettavana". Hää itse oli oikein hyvä ja monipuolinen laulaja. Mut sit kun opettaja neuvoi vaimoa, mies aloitti "neuvomisen": "Me ollaan laulettu tätä ainakin satakertaa, ja se on kyllä sopinut vaimolle täydellisesti!" Viimein opettaja luovutti/antoi periksi. En ymmärrä tällaisia ihmisiä, en sit yhtään... -tulla nyt koulutukseen, ja sit kritisoida opetusta vastaan!? No, jokainen omalla tavallaan. Kaikki muut ottivat opetuksen hyvin vastaan.

Toisen päivän aamuna oli pakkasta 25°, minä kävin aamulenkillä ennen aamupalaa. Tulipas siitä reipas olo. Laulut jatkuivat, minulta meni, jos mahdollista, eilistäkin huonommin. Sit, kun päivä saatiin päätökseen, kaikille annettiin läksyksi miettiä jotakin näistä jo lauletuista biiseistä. Korjata, mitä korjattavissa on, ja laulaa viimeisenä päivänä se uudelleen. Näin opettaja, ja myös muut näkisivät, et mitä näin lyhyessä ajassa voi/ehtii omaksumaan/oppia! Minä otin ekalta päivältä biisin opettajan kehotusta noudattaen. "Ne muut biisit voi ehkä mennä teatteriksi!" ope loihe lausumaan! Heh... Ymmärrän!

Iltapalan jälkeen etsin Singasta ja Youtubesta Ihmisen ikävä toisen luo-biisin. Laulelin sitä läppäristä sanat katsoen, ja singasta taustat kuunnellen. Sit lauloin singasta karaokena, ja yöllä vielä kuuntelin korvanapeista aina kun heräsin. Aamulla jatkui läksyjen opettelu. Lähden aamiaiselle, ope tuli käytävässä vastaan: "Missä huoneessa sinä asut?" hää kyseli, kun oli kuullut jonkun "niin kauniisti" laulavan Ihmisen ikävästä toisen luo. "Just joo! Sinun naapurissa, huoneessa nro 4." Jos mulle annetaan tehtävä, kyllähän minä sen hoitelen!"

Sit tuli mun vuoro laulaa, se menikin kohtalaisesti. Lopuksi näytin kieltä kameralle! Kyllä kaikkia nauratti, paitsi "hesalaista", hää oli kuin myrkyn niellyt. Kaikkia kun ei voi miellyttää, olkoon sit omissa oloissaan!

Ps. "Hesalainen" oli Helsingistä, mut sit muuttanut johonkin; -oisko ollu Orivesi tai jotain. Kuulin siitä sillä alun esittelykierroksella.

Välipalatanssia... -harmi, kun mukaan tuli toinen tanssipari, enkä saanut heiltä lupaa näyttää heitä tällä kanavalla, joten tuo linkki jää lyhyeksi. Mut kyl oli ihana, kun he tanssivat!

Linkki: outu.be/8bAi64oZSeo

Ihmisen ikävä toisen luo. Mikko Alatalosta en ihmisenä pidä. Olin kerran hänen keikallaan Sumiaisissa, Maailman pienimmillä Kitarafestareilla. Jokainen hänen spiikkinsä... -joka sana viittasi alapäähän tai päihteisiin. Lapsia oli paikalle paljon, koska tilaisuus on aina lauantaina illansuussa. Kylän ainoille kesäpirskeille tulee jokainen "kynnelle kykenevä"! Pitäisi tuon ikäisellä miehellä olla edes vähän tilannetajua, onhan hän oikein "senaattori"!!!

Linkki Ihmisen ikävä...: www.google.com/search?q=ihmisen+ik%C3%A4v%C3%A4+toisen+luo&oq=ihmisen+ik%C3%A4v%C3%A4+toisen+luo&aqs=chrome.0.35i39j46i512j35i39j0i512l2j46i512j0i512l3j46i512.14504j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:9f6f3c31,vid:i78Vlmh4fL8

Kirje. Janne Hurmeen Kirje on myös kiva biisi. Vanhoista tangoista enkä valsseista en juurikaan pidä...

Linkki Kirjeeseen: www.google.com/search?q=kirje+janne+hurme&oq=kirje+janne+hurme&aqs=chrome.0.0i355i512j46i512j0i512l3j0i22i30l5.6130j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8

Varrella virran. Tämä on yksi mun lempibiisejäni. Pidin Kirkasta valtavasti, hänen rokkaritaustansa... -tee sitä, mistä oikeasti pidät!!! Elämänohje!

Lauloin vahingossa Varrella virran-biisissä: -ei sorsat ehdi pesästään, -ei porsaat ehdi pesästään! No, huh!

Linkki Varrelle virran...: www.youtube.com/watch?v=URzTW2iNcWM

Minä rakastan sua. Tähän biisiin muutin muutaman sanan: -sulle kaikkeni annan... -sulle tarpeeksi annan! Biisin viimeinen sana: -elämä vie meitä päin parempaa -elämä vie meitä päin tuonelaa!

Linkki Minä rakastan sua...: www.youtube.com/watch?v=W_oqbnvSSzI

Kulkuriveljeni Jan. Tässä kehut menee vähän yli... -mut tiedän kyllä olevani "huvittava" heh! Laulu menikin sit aivan "perssssiilleen"!

Linkki Kulkuriveljeen: www.google.com/search?q=kulkuriveljeni+jan&oq=kulkuriveljeni+jan&aqs=chrome..69i57j46i512j35i39j0i512l3j69i60l2.6908j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:ecba4480,vid:IiTjg8VcuqU

Ihmisen ikävä toisen luo. Tämä oli sit se läksyversio. Minä tein läksyni, olinkohan ainoa, luultavasti olin! Muut sanoivat nukkuvansa öiseen aikaan... Mie nukun sit kotona!

Olisittepa kuulleet suulliset versiot mun laulamiin biiseihin...!!! Tämä kirjallinen selonteko (joka biisin kohdalla) on vain "kalpea" versio todellisuudesta. Naurua ja hyväntuulista arviointia: "Sannahan on samalla kertaa sanoittaja, säveltäjä sekä sovittaja"! Ihanaa, kun kaikilla oli hauskaa!

Tähän loppuun laitan hyviä sanontoja, joita kuulin kurssin aikana:

*Yksi nainen lauloi LÖKÄPÖKSYMIEHESTÄ... Seuraava spiikkasi oman biisinsä: "Minä laulankin omasta miehestäni, hän kun ei ole mikään lökäpöksy!" Tuleva biisi oli EL BIMPO!

*Opettaja kehotti näyttämään hampaat laulaessa... -yhdellä miehellä oli vain yksi hammas!"

*Yksi lauloi: Omanain-sanan...- omaa nain!

*Opettaja kehotti huomioimaan konsonantit. Yksi sanoi: "En tiedä noita musiikkitermejä." "Se onkin Äidinkieltä!" vastasi opettaja. "Mun Äiti on jo niin vanha, ettei siltä saa tietoa hänen kielestään...!" Voihan hitsi miten nauratti!

*"Moka on lahja" sanoi opettaja loppusanoikseen!

Olin tilannut viisi ruisleipää Virtolaiselta pikkuleipomolta. Annoin opettajalle, sekä kummallekin teksniikkamiehelle niistä yhdet. Sit yhden vein Kätkän Katjalle, koska olin menossa suoraan Virroilta hänen tunnilleen Äänekoskelle opettelemaan Vilukukan laulamista. Viimeisen vein kotiin omalle ukolleni.

Vilukukka. Tämän biisin Aulikki Oksanen on tehnyt tyttärensä häihin häävalssiksi. Vävyehdokas oli kuoleman sairas. Apua, mitä tramatiikkaa. Biisissä ei näy eikä kuulu kuolema, mut on siinä SITÄ JOTAKIN! Biisin tekijä halusi sen juuri Vesku Loirin laulettavaksi. Biisi on Veskun Hyvää puuta-levyllä tallennettuna. Tuo laulu on yksi elämäni kauneimpia lauluja! KUUNTELE!

Linkki Vilukukkaan: www.google.com/search?gs_ssp=eJzj4tFP1zcsNM3Iy8jJyjBg9OIsy8wpzS7Nzk4EAGkBCIo&q=vilukukka&oq=vilukukka&aqs=chrome.1.69i57j46i512j0i512l4j0i30.4958j0j7&sourceid=chrome&ie=UTF-8

Kyllä oli hienoja kohtaamisia, ja kaikenkaikkiaankin hyvä reissu... KIITOS KAIKILLE! Yksin tehdään parhaat reissut!

La 4.3

Nyt on kyll huuli pyöreänä...

Käytiin eilen pikapikaa Tampereella. Matkan ajaksi valitsin äänikirjaa... Elämäkerrat on mukavia kuunneltavia, jos putoaa kärryiltä, ei haittaa. Romaanien ym. kertomakirjallisuuksien kanssa jos putoaa, täytyy aina vaan palailla... Niinpä valitsin "kevyttä" lukemista...: Mengelen patologina Auschwitzissa. Jos ei oo lukenu näistä tapahtumista... -ja vaikka olisikin, EI PYSTY YMMÄRTÄMÄÄN!

Kuvittelin mielessäni kaikki ne tiilestä muuratut polttouunit ja karsinat, joissa ihmisiä "käsiteltiin tieteen nimissä!" Tämä Miklos Nyiszli, kirjan päähenkilö oli juutalainen lääkäri, joka joutui heti alkuunsa patologiksi Mengelelle. Se oli niin karmivaa kuunneltavaa, et ei mitään järkeä!!! Tässä ja nyt sitä ei pysty edes kuvailemaan, oli se jotenkin -niin uskomatonta. Mietin, että mitä ne ihmiset on ajatelleet suunnitellessaan sitä koko koneistoa. Täytyy olla todella häiriintynyt, että pystyy moiseen. Sit mietin samaa kohtaloa omalle kohdalleni... -mitä minä olisin tehnyt samassa tilanteessa?

Linkki kirjaan kauhuun: www.storytel.com/fi/fi/books/mengelen-patologina-auschwitzissa-813762?gclid=Cj0KCQiA9YugBhCZARIsAACXxeK5ZNjYAK9zNB104CORBCF03CFcDB6atxNKEOnFE1c8FLgNItlKNhIaAq-WEALw_wcB

Kirja oli niin hyvin kirjoitettu ja koukuttavasti luettu, että kuuntelin sen viime yönä loppuun. Menee taas vähän aikaa, että valitsen jotain vastaavaa. Olin eilen aamulla lopettanut Wenzel Hagelstamin elämäkerran, se oli niin hauska ja asiaa täynnä... -aivan ääripää tuolle Mengelin kauhulle.

Linkki hauskuuteen: yle.fi/a/74-20020286

Pölyä ja hämisten seittejä...

On se merkillistä, kun nurkat on täynnä hämähäkin seittejä, joihin pölyhiukkaset kiinnittyvät. Puulämmitys puutalossa... -muuta ei tarvitakaan ollakseen hämähäkkien "seittialustana"! Nyt, kun mulla on polvet vaihtoa vailla, ei uskalla katsella rapun seiniä laskeutuessaan portaita alas... -on pidettävä huoli ettei polvet petä... Jos menee nivelsiteet, tai jotain muuta vakavaa, ei pääse leikkaukseen, eikä jalat parane, jos nivelsiteet venyvät... -katkeavat irtipoikki! Toivottavasti pian pääsen sinne leikkaukseen. Siihenkin liittyy taas NIIN PALJON kaikenlaista, kerron sit kerralla kaiken, samoin kun siinä taa'annoisessa kyperhyökkäysjutussa.

Katsoin telkkarista Exit-sarjan, rikkaista elostelijoista, muutama viikko takaperin. Siinä kotiapulainen pyyhki pölyt viinipulloista... -isäntä tuli kotikin, apulainen sai lopputilin!

Viinipullojen EI SAA pyyhkiä!

Pitkä ja ohut seitti...

Rapussa on eniten...

Hipsterit

Ostin kirpparilta Ukolle kalsareita. Vahingossa mukaan tuli tyttöjen HIPSTERIT. Kahdet "pökät" 4:llä eurolla. Mulla on 10-vuotias mummotettava tyttö, annankin ne hänelle! Sen verran katsoin, että nehän olivat todella istuvan näköiset ja ennenkaikkea puuviillaa!

To 2.3

Hermo menee...

Teen täällä kotini yläkerran "kaakkoissiivessä" NAISTYENPÄIVÄ-biisiä. Oikeilla musiikin tekijöillä on jokaiseen hommaan oma asiantuntijansa ja kaikenmaailman masteroijat... -minä se vaan väännän täällä yksin!

Ö-mappiin on mennyt ainakin sata versioita.... -periks en kyllä anna, niin ja onhan mulla aikaa!

Soitan musiikin haitarilla monta, monta kertaa. Äänitän ja äänitän loppumattomasti. Eikö tuossakin roskista, kuvattavaksi ottamastani ja Adobella taustan poistamastani nuotista jäänyt joku "heltta" roikkumaan oikeaan ytäkulmaan... -en jaksa korjata sitä enääää! "Ruippaan" roskiin suurimman osan...

Kyllä tämä vanhana opettelu on sit kinkkistä, mikään asia ei mene kerralla päähän, ja jos menee, se ei siellä kauaa pysy! Nytkin tein tuon naistenpäiväkortin esityksenä Canvalla. En saanut musiikkia menemään kuvien kanssa samassa linjassa, mietin et oonko tosiaan näin tyhmä, etten enää pysty, vaikka joulun alla pystyin!? Peruutin joulukorttiin ja huomasin, että se pitääkin tehdä videona, mikäli haluaa musiikin ja kuvien kertovan samaa kieltä. Eikun uusiksi. Onneksi sain osan tehtyä leikka/liimaa/askartele-menetelmällä!

Nyt täytyy lähteä laittamaan ruokaa... Keittiön ikkunalla, ulkopuolella oottaa pätkä possun ulkofilettä puoliksi jäisenä. Taidankin vuolla siitä ohuita siivuja paistaakseni ne pannulla oikein rapeiksi. Maustan, lisään paljon sipulia. Sit vaan kasvissuikaleita toiselle pannulle tirisemään. Teen aina kaiken itse, en ostele vihannes-pakasteita, koska niistä tulee vetisiä lötköjä! Raa'asta porkkanasta, punajuuresta ym... tulee pureslektavaa, ei tarvii "tiristellä" kuin varttitunti. Hauskaa päivää sinulle; sinne missä ikinä oletkin!

Ma 27.2

Elämys... -taas kerran!

Peltokankaan kirpparin 25-vuotisjuhla

Linkki: anteromehto.blogspot.com/2016/06/peltokangas.html

Peltokankaan kirpputori on Konnevetisten Tuomo ja Aira Puttosen koko perheen, yksitysten lahjoitusten tuella ylläpitämä, Afrikan kehitysavun kirpputori lähellä kylän keskustaa (lausehirviö). Se avustaa Sambiassa aids-orpojen kuolua, sekä nyt myös Venäjän hyökkäyssodan myötä vaikeuksiin joutuneita Ukrainalaisia. Olen käynyt siellä silloin tällöin, aina on mukaan tarttunut jos jotakin konkreettista... -mutt' joka käyntikerralla olen saanut sieltä iloisen palvelun, ja hyvän mielen matkakumppanikseni.

Alkuviikolla, kun veimme Peksin kaa sinne "kutistuneita" kesävaatteita, saimme viettää mukavan rupatteluhetken katsellen uskomattoman kauniita maisema-valokuvasta tehtyjä canva-tauluja seinillä, lisäkkeeksi oli makoisat porkkanapiirakkakaffeet.

Isäntä kutsui meidät grillijuhliin lauantaina, mut meidän piti/saimme olla avuksi, menemällä lapsenvahdeiksi Tyttäremme pojille. Joskus asiat on vaan pantava tärkeysjärjestykseen, vaikka kuinka olisimme halunneet Ukrainalaista grilliruokaa keväisen aurinkoisessa ulkoilmassa.

Sunnuntai-iltana haimme 93-vuotiaan "poikaystäväni" mukaan kirpparin 25-vuotisjuhlaan. Joimme ihanasti kaardemummalle maistuvat paakkelssikaffeet, ja rupattelimme muiden konserttivieraitten kanssa. Pienen kahvilan täytyttyä siirryimme konserttisaliin odottelemaan H-hetkeä...

Klo 18.00 Puttosten vanhempi tytär Outi toivotti kaikki tervetulleiksi. Outi kertoi vähän illan kulusta, ja kutsui vanhempansa kertomaan kirpparin 25:stä vuodesta.

Tuomo ja Aira seisoivat vaatimattoman näköisinä, mutta sydämet täynnä riemua meidän kaikkien edessä.... -uskon, että se ILO TARTTUI VARMAANKIN KAIKKIIN LÄSNÄOLIJOIHIN! Tuomo kertoi miten kirppari sai alkunsa Outi-tyttären Afrikkaan suuntautuneen työkeikan innoittamana. Sit hää kertoi, että puolimiljoonaa euroa on lähetetty tämän 25. vuoden aikana sinne orpojen koulun rakennuskassaan, sekä avustamaan pienten aids-orpojen koulun käyntiä.

Aluksi kolme reserviläistä marssi Ukrainan lipun kanssa kunnioittaen tätä pientä kansaa ja maata, ollen samalla surullisia Venäjän hyökkäyssodan vuosipäivänä. Andras Szabo soitti flyygelillä Ukrainan kansallislaulun... -upea! Karvat nousivat pystyyn ja kyyneleet silmiin. Kohta tulee Reserviläisten kuoro, he laulavat muutaman laulun. Sit areenalle astuu Satu ja Arto Rantanen. Arto on vertaansa vailla oleva pianisti ja Satu hersyvä luonnonlapsi kaikkine ihanine ilmeineen. He esittävät monta biisiä... -koskettavinta oli, kun he kohdistavat biisin; -Ruusu joka vuodesta Isäntä parille, Aira ja Tuomo Puttoselle. Kyyneliltä ei varmaankaan säilynyt kukaan. Harmi, kun toinen laulaja Kyösti Kytöjoki oli sairastunut... -olisin niin halunnut kuulla myös hänen ääntään! No, Andras soitti kolme pianokalppaletta yksin... -kyllä nostatti taas käsivarsikarvoja, oli se niin, jotenkin uljasta!

Satu Rantasen olo/olemus paikassa kuin paikassa tuo iloisen tunnelman koko porukkaan. Hän uskaltaa olla oma railakas ja hersyvä itsensä. Hänestä meidän kaikkien pitäisi ottaa oppia elämänasenteeseemme. Sit vielä, kun Artolla ja Satulla on niin ihana keskinäinen dynamiikka, se tekee kaikesta riemusta vieläpä kaksinkertaisen.

Reserviläiset laulavat vielä kaunista ja herkkää kuorolauluaan muutaman kappaleen verran.

Andras soittaa lopuksi Finlandian, flyygelin kita on apposen ammollaan! Nyt, jos koskaan herää tuntemukset Isänmaata, kansaa, Ukrainaa ja Suomea kohtaan!!! Viimein pääsee koko yleisö yhteislaululla lopetusbiisin vietäväksi. Minä en muista sanoja, joten tapailin vaan biisiä sieltä ja täältä... -hävettää!

Lopuksi esiintyjien kukitus. Niin kaunis ja herkkä Outi-juontaja toivotti iloista ja aurinkoista kevättä kaikille!

"Tulkaa käymään kirpparilla. Sieltä saa tuoretta pullaa ja kahvia... -sekä halpaa ja hyvää tavaraa!" sanoo illan Isäntä loppusanoiksi!

Minä lupaan syödä "hatullisen sitä itseään", jos tuossa konsertissa istui yksikin tyyppi kuivin silmin!!!

Su 26.2

Elämä yllättää...

Mikä minulla on?

Näin ihmetteli Tyttäreni pieni Bertta-koira, kun vatsaa turvotti ja peräpäästä tihkui punaista... Sille pienelle äitinsä oli unohtunut kertoa, ett' kun tytöistä tulee naisia... -ruumiissa tuntuu, niin ja miksi tuntuu! Sit ei ollut kukaan kertonut, että miten se punainen puhdistetaan...!

On NIIN vaikea istuakin, kun on jotain outoa! Se pieni raukka käveli edes-takaisin "maansa myyneenä", ja ihmetteli! Sit se vihdoin tajusi, että turvonnutta, punaista kohtaa voisi nuolla. Nuoleminen helpotti kummasti, ja haju muuttui tuoksuksi, josta taas naapurin, samaa rotua oleva poikakoira innostui haukkumaan kutsuvasti, mut ei tämä pieni vielä älynnyt, et' mitä se nyt siellä oikein metelöi! Tyttäreni puheli sille hellästi korvaan: "Kyllä se kohta helpottaa. Elämä opettaa, kunhan tulee kolmannet "juoksut", niin sit tiedät!

Break-tanssi...

Käytin keskimmäistä "mummotettavaani" torstaina ensin koris-treeneissä, sit ooteltiin tunti ennen kuin päästiin tanssisaliin. Voi, ette tiedä, miten minun olisi tehnyt mieleni mennä mukaan. Pojat, nuoret ja vähän vanhemmatkin miehet sekä yksi nuori nainen olivat opettajansa edessä innokkaina oottamassa uusia "tuulimyllyjä". Se oli niin innostavaa, et oikein huimasi. Taso oli sekalainen, mut opettajalla riitti taitoa ottaa kaikki yhtävertaisesti huomioon. "Hattua nostan"!

Katselin opetusta "silmä kovana". Olen joskus miettinyt, että miten kummassa ne kaikki liikkeet ovat mahdollisia, ettei satu onnettomuuksia...! Nyt tiedän... -koko lihasketju, jota tarvitaan kussakin liikkeessä, on harjoiteltava erikseen, ja oikeassa järjestyksessä, sit vasta tehdään liike vauhdilla musiikkin käypäseksi.

Minun 11v. "poikani" oli ollut mukana jo muutama vuosi takaperin, sit tuli taukoa kun elämä yllättäen kolhi! Joululta hää halusi uudelleen mukaan... -ja pääsi! Olen niin iloinen, kun hänellä on tuo koris niin suuressa osassa elämää, mut että siihen mahtuu myös tanssia sekä BMX-pyöräilyä. Nämä kolme, täysin erilaista lajia tukevat toisiaan yllättävän paljon. Koko kropan lihaksisto, sekä tasapainoelin on kokoajan suuressa osassa. Täytyy tunnustaa, että kateeksi käy! Olisinpa nuori, toista tietäisin...!

Linkki tanssiin: www.breikkiliitto.fi/mit%C3%A4-on-breikki

Linkki pyöräilyyn: fi.wikipedia.org/wiki/BMX-py%C3%B6r%C3%A4ily

Pilkun tärkeys... -oikealla paikallaan!

Olin keskiviikkona oottelemassa laulutunnille pääsyä, kun huomasin ilmoitustaululla ilmoituksen, missä haetaan poikia laulamaan kuorossa: -Poikia POIKAKUOROON vai POIKIA KUOROON?

Muistui mieleeni, miten opettaja Irja Rautkorpi ja Aino Viinikka Kintaudella kansakoulun alaluokilla 1960-luvulla teroittivat meille miten tärkeää on laittaa pilkku juuri oikealle kohdalleen. En ole "pilkun viilaaja"... -vai olenko sittenkin. Joissain asioissa olen, ja taas joissain en. Tuo allaoleva ilmoitus hakee poikia laulamaan kuorossa. Pilkun ollessa toisessa kohtaa... -siinä haettais poikia laulamaan poikakuorossa, mikä taas on aivan eri asia.

Olen lukenut kirjoista, ja katsonut elokuvia Katollisen kirkkojen poikakuoroista ennen muinoin. Poikia gastroitiin, ettei heille tulisi äänenmurrosta. Nykyään sekin "korjausleikkaus" on kielletty julmuutensa vuoksi. Kaikkea se taide teettää!!!

Linkki: historianet.fi/kulttuuri/kastraattilaulajat-joutuivat-luopumaan-kiveksistaan-taiteen-takia

Ti 21.2

Laskiaistiistai:

Kevättä ilmassa...

Tänään, kun oli uskomattoman kaunis auringonnousu, mietin/muistelin täällä yksikseni elämää... -ihmisiä elämänsä kohtaloisssa!

Olkkarin ikkunasta... Oikeasti kuva oli punertava: "Aamun rusko, illan paska"! sanoivat vanhat ennenmuinoin. Se perustuu kuulemma tuleviin sadepisaroihin joita auringon säteet punertavat! Olisi niin mukava vaan luottaa, että kaunis päivä se on tästäkin tulossa!!!

Linkki "ruskotukseen" kansanperinteessä: www.tunturisusi.com/saat/aurinkokuutahdet.htm

40 miljoonaa... -mitä sinä tekisit?

Mitä minä tekisin?

Ostaisin Konneveden Pyhälahdesta Iloharjun tilan vanhassa, alkuperäisessä kokonaisuudessaan. Kunnostuttaisin sen päihdekuntoitujille (alkoholista tarpeekseen saaneille, en huume"hörhöille"). Siitä tulisi sellainen paikka, johon olisi vain ja ainoastaan yksi pääsykerta-mahdollisuus, jos sen ryssii... -menköön sit Minnesotahoitoon! Viinankiroihin juotunut saisi tulla selvinpäin tai kännissä, mut jos lähtee pois, tai hakemaan lisää viinaa... -takaisin ei olisi tulemista! SE ON KERRASTA POIKKI!

Siellä olisi jokaiselle yksi ikkunallinen/vessallinen huone. Yhteiset tilat olo-, ruokailu-, sekä saunomistiloineen. Maatilan töitä pitäisi jokaisen tehdä kykyjensä mukaan. Työvaatteet ja -kengät saa talon puolesta. Henkilökohtaiset vaatteet ym. jokainen toisi kotoaan, tai sit haetaan yhteiskuljetuksella paikalliselta kirpparilta.

Lähes kaikki ruoka saataisiin tilalta, oman käden tuotoksena. Jokaisen eläke-, tai muu tulo kuntoutuksen aikana menisi yhteiseen kassaan. Rahat käytettäis maatilan pyörittämiseen. Siellä EI olisi lääkäreitä eikä tohtoreita. Onnettomuuksien sattuessa mentäis Natalian (kunnan lääkääri) puheille.

Kaikki työntekijät olisivat saman kokoisella palkalla ja samanarvoisia, jokainen tekisi itselleen sopivaa työtä. Porukkakokouksella valittais uusia/annettais lopputili... -työntekijöitä tarpeen mukaan.

Koko juttua pyörittäis säätiö, jolla olisi aivan omanlaisensa säännöstö. Suuria päätöksiä tekemässä olisi koko Iloharju-yhteisö. "Isoja kihoja" ei mun 40 miljoonallani elätettäis. Tämä touhu olisi maalaisjärjen sanelemaa; ahkeruuteen ja toisistaan välittämiseen tähtäävää toimintaa! Ei luomua, mut luonnollista elämistä tasavertaisina... -yhteisössä ilman päihteitä!

Siellä pidettäis päihteettömiä tapahtumia, johon koko kylä saisi osallistua, kuten sadonkorjuu-, joulu-, juhannus- ym... juhlia. Koko toiminta perustuisi luottamukseen. Kerrasta poikki, olisi Iloharjun motto.

Ilo ja harju; Ilo on koko elämää kasassa pitävä voima, ja harju taas on sellainen kalteva reuna, jolla pitää pysyä... pärjätäkseen elämässä. Elämässä kun luisuun lähtee/päästää itsensä lähtemään, sieltä on vaikea nousta!

Iloharju on iso talo, jossa Isäni suku oli evakossa ensimmäisellä evakkoreissullaan. Kuulin lapsuudessani aikuisten kertovan siitä ihania muistoja, muistellen tilan komeutta ja talon kauneutta. Itse kävin siellä ennen kahtakymmentä ikävuottani kyläilyreissulla. Sittemmin, kun muutettiin Konnevedelle, olen käynyt siellä useampaankin kertaan. Tein silloisen isäntäväen kanssa yhteistyötäkin, ja olin myös laittamassa talon tyttären Minnan häitä! Ihastelin upeaa rakennusta, jossa oli seitsemän ikkunaa tielle päin... -kuten ennen vanhaan "isoilla" tuli olla!

Tällä hetkellä maatilan metsät ja pellot on myyty kyläläisille, rakennukset rapistuvat pikavauhtia! Itkettää, kun käyn kuvaamassa sitä tasaisin välein... niin kesällä kuin talvellakin.

Linkki Konneveden tilakarttoihin 1940-luvulla, jolloin tila oli täydessä kukoistuksessaan: www.finna.fi/Record/narc.VAKKA-11134.KA_VAKKA-1637207.KA/HierarchyTree?recordID=narc.VAKKA-11134.KA_VAKKA-1637207.KA

Mun on, rehellisyyden nimissä tunnustettava, ettei mun "lyhyeksi jäänyt pinnani" riitä etsimään/katselemaan tuosta "numero/kirjainviidakosta" kohtaa, jolloin Isäni oli siellä evakossa. Olisi kiva katsella sitä, mut...! Jos teistä, arvoisat lukijani löytyyy sellainen henkilö, joka avaisi mulle tuon linkin Iloharjun kohdalta, niin tarjoaisin kaffeet oikein paakkelssin kaa! Sitä ootellessa!

Näin kaunis sisäänkäynti on myös keittiöön menevillä...

Pääsisäänkäynti. Koivuja kasvaa villinä pitkin kaunista pihaa...

Tässä koko "feissi"! Harmittaa niin, kun upea kartano rapistuu...

Navetan kivijalka, sisällä kasvaa reiden vahvuista koivua! NYYH!

Tässä navettaa lisää... Uusittu peltikatto suojaa edes vähän!

Aitta ja liiteri. Aitta on kaksi kerroksinen... -luhti-parvekkeella!

Yhden joulun alla käytiin siellä kuvaamassa joulukortti-otoksia!

Sivukuva pihatieltä kuistille..

Talon pääty kellareineen...!

Mitä Peksi tekisi?

Osan sijoittaisi..., osan jakaisi! Ostaisi sellaisen kesämökin, joka olisi suuren järven rannalla. Siinä olisi viisi huonetta ja ikkunat eletään päin. Sit MUIKUT pitäisi päästä pyytämään aivan rannasta!

Mitä tekisi vanhempi tyttäreni?

Rupeaisi sijoitusenkeliksi nuorison harrastustoimintaan. Satsaisi kaikkiin nuoriin, elämän "kohtaloista" välittämättä. Pitäisi nuorisoliikunnan yhdistysten kirjanpidoista huolta...

Lahjoittaisi lääketieteelle... -keuhkotutkimukseen suuren osan miljoonista!!!

Kävisi KOKO maailman... -ympärysmatkalla, ja lekottelemassa auringossa... (tämä viimeinen oli hänen nuoruusaikainen toiveensa).

La 18.2

Kun hätä on suuri... -mikähän hätä?

Minulla on usein suuri hätä, hätä jota ei oikeasti ole olemassakaan...! Tämä kuva kuvastaa juuri sitä tunnetta. Mun on toteutettava ajatukseni heti tai vähintään kohta. Olen joskus miettinyt, et minkähänlaisen diagnoosin saisin, jos menisin testaukseen. Silloin kun olin pieni lapsi, meitä kun ei paljoa testailtu...

Pe 17.2

Elämään eliksiiriä...

Lahja:

Sain joululahjaksi yhdeltä Pieneltä ystävältäni Saaren Taika-saippuan. Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan NIIN kaunis, melkein karu. Liitteenä lahjassa oli pahvilappu, jossa oli tietoa tuosta Saaren Taika-yrityksestä. Tuli joutilasta aikaa, menin "kuukkeliin" katsastamaan tuon Saaren Taian nettisivuja. Juuri tuohon lahja-saippuaani oli olemassa myös teline, josta saippuaa ei tarvitse ottaa käteen KOSKAAN! Kostea kankaan palanen kastellaan saippuaan, sit vaan siivoamaan! Peksi tilasi telineen mulle, tuote tuli perille kahdessa päivässä! Siinä oli myös videokilpailu. Joka kuukausi palkitaan lahjakortilla paras video... -jossa olisi asiakkaitten keksimiä, uusia käyttötapoja Saaren Taika-tuotteille. "Kyllä ne roomalaiset kaikenlaista keksii!" -sanottiin mun lapsuudessa!

Linkki: hop.saarentaika.com/?gclid=Cj0KCQiAxbefBhDfARIsAL4XLRrEBYZUuYpbEXCDflt48qQeXJXWRiCslmjWNyeXAP1HHIDcgkFJg1AaAhq6EALw_wcB

Köyhän ape...!

Kattokaa, miten kaunis ruoka. Yhtenä päivänä ei ollut oikein mitään, josta laitaisin perheelle sapuskaa. Jääkaapin alalootassa oli yksi punajuuri, muutama porkkana, pari sipulia ja kuivia parsan kantoja pari kappaletta. Sit kuiva-kaapista löytyi vuosia vanhaa soijamurua...! Kuorin, ja pilkoin kasvikset, sit pannulle öljyä. Pilkotut kasvikset pannuun tirisemään välillä hellästi sekoittellen. Parikymmentä minuuttia "pöperö" hautui, lisäsin soijarouheen ja maustoin keitoksen... "-eikun syömään"! Kyllä oli HYVÄÄ! Loput jätin hellan kulmalle jäähtymään... -siitä ne hävisivät illan aikana. Se oli, jos mahdollista vieläkin maukkaampaa kylmänä kuin kuumana! KOKEILKAA, eikä ole väliä, mitä juureksia tai kasviksia pannulleen laittaa! Niin, ja se oli vielä maailman halvin ruoka!

Kaksi, erilaista katsonta kantaa asioille...

Ristikko-lehdestä löytyi seuraavanlainen toteamus! kts. alakuva

Kun "kunkku" hermostuu toimittajiin:

Katsoin aamulla Kuninkaan kahdet kasvot-ohjelman. Nauroin ääneen, kun Ruotsin Kustaa tokaisi toimittajalle tämän udellessa Silvian vointia: "No, sehän on nyt niin, että häneltä leikataan korvat kokonaan pois!" Siitäs sait juornalisti... -takaisin omalla mitallas!

Ke 15.2

Asioilla on tapana järjestyä... -niin nytkin!

Jos ei hyvin tai huonosti, niin hyvin huonosti... -näin ei onneksi käynyt!

Kyperhyökkäys

Palataan aikaan tammikuu 2021. Jäimme kumpikin eläkkeelle, joten Pikkunisun yritystoiminta oli syytä lopettaa... -ei kuitenkaan torityötä! Tilitoimiston kanssa sovittiin, että pidetään Pikkunisun tilillä vähän rahaa, jos verottaja vielä "muistaisi" meitä! Ei onneksi "muistanut" koko keväänä, joten päätimme kesäkuun alussa lopettaa Pikkunisun tilin kokonaan.

Menin kesäkuun 2. päivä pankkiin lopettaakseni tiliä: "Onko teillä jotain auki täällä, kun en pääse koko tiliin käsiksi...?" kyseli pankkivirkailija. Ei meillä ollut, koska emme olleet käyneet koko tilillä sitten tammikuun. Kello oli lähellä sulkemisaikaa, joten päätettiin yhteistuumin virkailijan kanssa, että hää laittaa paperit valmiiksi, tulemme Peksin kaa huomenna -uudelleen- sulkemaan tiliä. Seuraava päivä tuli... "Meillä on nyt juuri sähkökatko, tulisitteko huomenna uudelleen!" sanoi toinen virkailija. No, mehän mentiin taas huomenna. Sama virkailija, joka oli ekalla kerralla, otti meidät asiakkaakseen. "Siirrä ne rahat sieltä meidän omalle tilille!" sanoi Peksi virkailijalle. Hää kirjoitti 289.- pankkisiirron, minä kirjoitin sen alle sen enempiä aattelematta. Peksi katsoi olkani yli: "Alle kolmesattaaa, siellähän pitäisi olla yli 10.000!!!" Virkailija katsoo tiliä, katsoo ja katsoo... -HÄMMÄSTYI! "Ei täällä ole, eilen illalla täältä on lähtenyt Madridiin tasan 10.000.-!" Mitä!!!??? Siinä me sit seisoimme suut auki, kuin linnunpojilla!

Virkailija kehotti meitä heti lähtemään poliisin puheille. Yksikään poliisi ei vastannut puhelimeen... SOITIN ja SOITIN!!! Sit yksi meidän jumppamaikka sattui tulemaan pihaamme, minulta pääsi itku. Ei surusta, vaan suoranaisesta VITUTUKSESTA! Sitä ei kukaan tiedä, miten monta leipää pitää tehdä, ennen kuin 10.000.- euroa on puhtaana pankin tilillä! Äänekosken poliisissa oli vain toimistovirkailija... Me jatkettiin tietyön hidastamaa matkaamme Jyväskylän poliisille. Parkkipaikkaa ei ollut lähelläkään, piti juosta kuumassa kesäkelissä, hiki tippui ja.... haisi! Hermostuksen hiki haisee erilailla, kuin tavallinen jumppahiki! Vihdoin, aikamme jonotettuamme kun yksi vanha ikivalittaja valitti kerrostalonsa pihaan jätetystä autosta, ja hävinneistä avaimistaan... TURHAUTTI Ja SUUTUTTI! Teki mieleni mennä ja kiskoa se ukko irti kopista ja survoa Lutakon syvimpään kohtaan! Poliisikin oli turhautuneen näköinen istuessaan tuota ikivalittajan vastapäätä!!! "Mistä kummasta noita hörhöjä riittääkin!"... kuvittelin poliisin ajattelevan!

Vihdoin meidän aikamme tuli. Kerrottiin asia juurta jaksaen, poliisi kirjasi kaiken ylös -pilkulleen. Peksi oli hermostunut... -hää kun ymmärtää rahan päälle, minä en niinkään! Kun saatiin asiamme hoidettua, tultiin kotiin. Peksi istui olkkarin sohvaan ja huomasi ikkunan särkyneen. Kivi, ankan munan kokoinen murikka oli heitetty museon tieltä. Se oli jäänyt "köllöttelemään" sirpaleitten sekaan, kolminkertaisen ikkunan sisimmäiseen väliin. Heti hää soittamaan siitäkin poliisille. Pienen hetken he miettivät mitä yhteyttä kivellä ja kymppitonnilla olisi?! Sit meiltä kyseltiin, olimmeko käyneet Madridissa tai jossain ulkomailla, missä olimme 3.6 klo 20.02... -Ei olla käyty missään moneen vuoteen, kotona oltiin 3.6 katsomassa telkkaria, Salkkarit oli juuri loppunut.

Sit vaan ooteltiin. Pankin turvamies teki puolestamme puolueettoman tiedonannon Finanssi-valvontaan, koska meillä ei ollut antaa heille -jotain numeroa...! Tilitoimisto oli tehnyt samasta asiasta tutkintapyynnön Finanssivalvontaan ennen meitä, ja heillä oli se numero! Samaa asiaa kun ei pysty käsittelemään kahdella eri sarjanumerolla... -luonnollisestikaan. Taas ooteltiin... ja ooteltiin. Viimein pankilta tuli tutkintatiedote, etteivät he olleet tehneet mitään virhettä! Me luultiin virhettä itsemme tekemäksi... -jopa puolivuotta.

Sit taas kerran menimme pankkiin kyselemään asiasta. Siellä selvisi, että meidän antamamme tilinkäyttöoikeus tilitoimistolle... -tilitoimiston toimesta oli jossain vaiheessa pettänyt. Nyt tiedettiin, mistä "rakosesta" rahat olivat lähteneet ja minne.

Ne oli lähteneet 3.6. 2021 klo 20.02 Madridiin, ja sieltä välittömästi Cayman-saarille. Torstaina 3.6.2021 klo 20.00-20.05 välisenä aikana oli lähtenyt rikollisliigan kehittelemän robotin "sieppaamana" kymmeniä miljoonia euroja Eurooppalaisilta yrittäjiltä. Meidän ripeä toimintamme johdosta osa rikollisliigaa saatiin kiinni, mut rahoja ei löytynyt enää mistään.

VAIN NOPEAT ELÄVÄT... -toisten rahoilla!

Me kävimme säännöllisin väliajoin pankilla kyselemässä asiasta. Ei vieläkään mitään. Tässä välissä pankin turvamieskin oli lähtenyt kolmen kuukauden vapaille!!! SEKÖS MEITÄ OTTI PÄÄHÄN! Vuoden 2022 lopulla kirjoitin pankille kirjeen, jossa oli minuutilleen asioitten kulkulista. Peksi kirjoitti tilitoimistoon oman kirjeensä. Ennen joulua tilitoimiston omistaja soitti mulle, ettei huolta... -kyllä se asia selviää! Luotin häneen! Lähtökohtaisesti minä luotan aina ihmisiin, mut sit jos ne pettää, mun kanssa ei ole hyvä olla, sen voin taata!

Loppiaisen jälkeisenä maanantaina, kun tulin allasjumpalta, pankkivirkailija soitti mulle että pankki on valmis maksamaan meille sen kymppitonnin. Syy: Olimme kaksi eri kertaa yrittäneet lopettaa Pikkunisun tiliä, ja sit sen toisen lopetusyrityksen päivän iltana rahat olivat lähteneet "huitsin nevadaan"! Laitoin välittömästi tilitoimistolle viestin: "Pankki maksaa, ei huolta!"

Ystävänpäivänä Peksi toi postin, pankin kirje päällimmäisenä... -RAHAT OLIVAT MEIDÄN TILILLÄ! SHAMPPANJAT KYLMÄÄN!!!

Jo oli aikakin, yli puolitoista vuotta löysässä hirressä loikoilua, en toivo tällaista kenellekään! Peksille se oli tosi kova paikka, minä en niinkään ole rahan perään. Tiedän, että kun menen leipomoon, saan siellä tehtyä leipää ja vehnästä... -jos ne ei mene toreilla kaupaksi, jäähän meille leipää!

Menin sit K-kauppaan, ostin sieltä 24 ystävänpäivä munkkia ja paketin Presidentti-kahvia. Vein ne pankkiin kiitokseksi tästä kaikesta. Tiedän, miten kovilla se kyseinen työntekijä on ollut, kun ei ottanut tosissaan sitä ettei hää päässyt silloin 2 ja 3 päivä avaamaan/sulkemaan Pikkunisun tiliä. Jos hän olisi silloin ottanut asiakseen selvittää mikä on vialla, tältä kaikelta hässäkältä olisi selvitty! Nyt vielä ootellaan, miten poliisi hoitaa oman osuutensa tässä sotkussa. Ikkuna-rikosilmoituksen poliisi kuittasi jo syksyllä!

Tämä tarina on tosi!

Ystävänpäivä

Ystävänpäivätervehdys sinulle!

Linkki omatekoiseeni tervehdykseen: youtu.be/jEcJ-nGffew

Ma 13.2

Kuva-arvoitus

Mitähän tässä brojektissa on tulossa...? Kyselin perheeltä... -kukaan ei tiennyt. Pisteytin vihjeitä... -vieläkään kukaan ei tiennyt.

Helpotin uusilla vihjeillä:

1. vihje kuuluu: Liittyy autoon. 2. vihje: liittyy vaihdekeppiin... EI! Tuli vaikka minkälaisia vastauksia... Pipo, käsien lämmitin, puhelimen lämmitin, raapan lämmitin, ja viimeiseksi joku keksi... -vaihdekepin lämmitin. Eikö vieläkään kukaan tiedä? HELPPPO!

Laitoin kuvan, vieläkään ei kukaan tiennyt!

No, sehän on "TURVATUSSU". Meillä on uusi auto (ei uusi-uusi, vaan käytetty... -meille uusi). Se on automaattivaihteilla. Olen ajanut autoa 46 vuotta täysin huolettomasti...! Nyt, kun ei saakaan enää vaihtaa vaihteita, olen suuremmassa kuin "kusessa". Miten ihmeessä muistan, että vaihdekeppiin ei saa koskea ajon aikana.... -eikä kytkintä ole ollenkaan. Takaraivossa on vanha/tuttu, hyväksi koettu tapa! Miten sen voi unohtaa noin vaan... -minä kysyn vaan, kyselen -kuten Masa Niemi aikoinaan!

Mietintämyssy päähän! Sieltä se tuli! Kiitos Käsi- ja taideteollisen aikaisen ongelmaratkaisu-opetuksen. Siellä opin luottamaan taitooni ratkaista kaikenlaisia ongelmia. Välillä on ihan pakko -laittaa vähän huumoriakin peliin... -se keventää tunnelmaa, vai keventääkö? Ehkä, ehkä ei... -mitä jos "turvatussuni" pettäkin minut. Peksi varoitteli, että sit kyllä tulee tosikallis-toooosiiiiikallis moottoriremontti.

Sieltä se tulla tupsahti, aivojeni lokeroista! Teen pörröisestä karvasta tupsun vaihdekepin päähän. Kun ajatuksissani laitan käden vaihtaakseni vaihteita... -ihanan karvakosketuksen ansiosta muistan, ettei niin saakaan enää tehdä. No, heh,heh!

Meillä on työautona kesäisin Hiace, se on manuaalivaihteilla. Aamulla, työyön jälkeen tulee uusi muistaminen, pelottaa jo valmiiksi!!! Ei sitä nuorena tiedä, minkälaisiin ongelmiin sitä mummelina joutuu!

La 11.2

Kooste viikosta... -aikana, kun maailma "itkee" ja minä elän!

Maanantai

Maailman menoa... -luonnon voimat = inhimillisyys!

Maailmalta kuuluu kummia. Surullinen tuo maanjäristys. Aamu-tv:stä katsoin kun joku nainen itki: "Minun läheiseni on raunioissa, eikä kukaan tee mitään!" Olen 100-varma, että kaikki tehtiin mitä voitiin. Tuokin nainen olisi voinut itse mennä raunioita kaivamaan, jos kerran KUKAAN MUU EI TEE MITÄÄN! Aina, kun tulee katastrofi, meillä ihmisillä "keittää ns. yli". Realiteetit unohtuu, vaatimukset lisääntyy. On luonnonlaki, että tällaista tapahtuu, niin rajua kun se onkin sanoa. Tässä esim. Kun sopuleita tulee liikaa, luonto järjestää sellaiset olot, että edes osalle riittää ruokaa. Ei me ihmiset olla yhtään sen kummempia... SURULLISTA, sitä en kiistä. Tiedän, että tästäkin postauksesta minua arvostellaan... -olen kuitenkin itselleni rehellinen... -mietikkööön kuka mitä tahansa! Henkilökohtaisesti en voi asialle mitään, joten sivuutan asian... -kun muutakaan en voi!. Teen kaikkeni asioille, joille voin!!!

Ohessa lehtileike raunioista löytyneestä TÄRKEÄSTÄ! Minua hellyttää niin, että sydämeen koskee! Toivottavasti tuolla pienellä ja viattomalla on joku, joka välittää siitä niin paljon, että pystyy antamaan sille hyvän kodin. Tämä elävä olento on aivan yhtä tärkeä kuin sen itkevä nainenkin...! Pamukilla on henki, sielu ja tuntemuksia kehossaan. Siihen sattuu, ja se pahoittaa mielensä, se osaa nolostua kuten me ihmisetkin. Katsokaa nyt sen silmiä, hämmästys on melkoinen. Ihanaa, kun sillä on nuo neljä kättä apuna... -kivikasan alla odotellessaan pelastajia. Tulee mieleen, että haen sen tuolta Turkista... -KOTIIN -mut en sittenkään... Nyt järkeä...!

Lahja

Sain viikonloppuna entiseltä opettajaltani Pentikin kangaspussin, ym... hyvää. Tuo ihminen tuntee minut juuri näin hyvin. Väri oli aivan minunlaiseni. Katsokaa nyt, miten kauniisti se sopii "pitelemään sylissään" keittiön pöydällä lojuvia latureitten johtoja. KIITOS Tarja!

Lahjan/tuliaisen kuuluu; -mielestäni kuvastaa "the jutskaa" antajalta - saajalle. Tässä näette, miten tärkeää on seurata aistejaan. Joskus mietin, miten kylmää on antaa läheisilleen tai tutuille rahaa lahjaksi. Jos on ylimääräistä "massia," ja jollain lähellä olevalla on siitä kova puute... -ANNA! Mun mielestä rahaa annetaan tarpeeseen! Lahjat ja tuliaiset ovat arvokkaampia kuin raha. Raha on tylsää!

Pussukka on pestävää, vahvaa, pinnoitettua puuvilla kangasta.

Nautin asioista, joita on mietitty, ei vaan tehty...!

Sit illalla, kun kävelin kotiin villasukissani koko-kehon treenistä, edessäni avautui auringon lasku. Tämä kuva ei tee todellisuudelle oikeutta. Minulla ei ollut ns. oikeaa kameraa mukana, luurin linssin läpi näkyi kymmenen kertaa valjumpi taivaanranta... -kuin se todellisuudessa oli. Taivaanranta oli oranssinen, värisävyjen koko kirjo. Häkellyttävän näköistä! Hiljaista ja kaunista. Aivan kuin olisin kuullut auringon hiljalleen huokailevan omalla radallaan... -taisi olla oma kehoni, joka se siellä huokaili kovan kuula-jumpan jäljiltä!

Tiistai

Kun istun ruokapöytään, aina unohtuu jotain... -lusikka, haarukka! Mietin, et miten tuo ratkaistaan. Mökille olen keräillyt kirppareilta hopeisia ruokailuvälineitä, jotka on pöydällä kauniissa korissa. Siitä on sit helppo -vaan ottaa tarvitsemansa väline. Miksi en tee kotiin samanlaista kippoa!!? Mietintämyssy päähän! Olen antanut joskus tyttärelleni synttärilahjaksi mustat ruokailivälineet. "Eikun" etsimään -mustia googlesta. Heti löytyi, Peksi tilasi mulle kaksi neljän hengen sarjaa. Nyt riittää meidän perheen, koko porukan yhteisruokailuun. Ruokakin on jotenkin parempaa, kun sen esille laittamiseen on paneuduttu. HYVÄ MINÄ!!!

Kylläpäs ne ovatkin kauniita. Laitoin aterimet Pentikin jalalliseen ruukkuun, "pää-puolet" ylöspäin. Nyt ei tarvitse hypätä kokoajan!

Tässä on se mökin lusikkakori. NIIIN kaunis, ai niin ja vielä... -miten mukava on syödä vaikka kaurapuuroa hopialusikalla!!!! KOKEILE!

Perjantai

Peksi toi ale-50% Norjan merilohifileen Laukaasta jo keskiviikkona. Meillä oli valmista ruokaa, joten heitin "kalaparan" puolikkaan leipomon lattialle... -siellä kun ei ole lämmöt päällä kuin tarvittaessa, joten lattia on lähellä nollapistettä. Aattelin ruoka-alan ammattilaisen aivoilla, että kyllä se siellä säilyy muutaman päivän.

Iltapäivällä, kun rupesin ruuan laittoon. Käärin hihat, kuorin muusia varten perunat, punajuuren ja muutaman porkkanan sekä yhden parsan höyry-kypsymään muusi-perunoitten päälle reikä-kattilaan. Kävin hakemassa kalan leipomon lattialta. Laitoin suurimman paistin pannuni hellalle, ja siihen Valion kirnuvoita. Avasin lohipussin. "Voi p...A!" Se haisi, hui! Salamana mieleeni palasi Katinhannässä töissä oleessani tavat, millä "esikypsynyt" liha tai kala saadaan syöntikelpoiseksi. Pyyhin fileen sanomalehteen, märkä lehti uuniin, ettei Peksi haista! Sit hanasta valumaan niin kylmää vettä kuin ikinä mahdollista. Pesin fileen oikein kunnolla. Kuivasin sen talouspaperilla ja haistoin. AIVAN IHANA TUOREEN KALAN TUOKSU!!! Leikkelin kalan kuuteen osaan ja pudotin puolet pannulle nahkapuoli ylöspäin. Kalapalat paistuivat kauniin ruskeiksi, käänsin palat ja sit vasta laitoin mausteita... -suolaa viimeiseksi ettei kalan nesteet valu pannulle ja siitä haihtumalla ilmaan. Kun kalat olivat lähes kypsiä, sivelin viikonlopulla jääneen pippurijuuston palojen päälle. Kalapalojen viereen kaadoin purkista pannulle (en kalojen päälle) Kippari-juustokermaa vähäsen, keitin kerman kokoon. Tein punertavan muusin (punajuuri värjää perunoita vähän, ja antaa myös makua) "Syömään!" Peksi tuli pöytään, söi suurella ruokahalulla. SE OLI TODELLA MAUKASTA... -eikä vatsanpurujakaan tullut. Herkkua jäi vielä lauantaillekin. Taidan ottaa tilkan valkkaria... -onhan lauantai.

Haiseva liha "tuoreutetaan" näin: -huuhdo haiseva liha. Pyyhi paperilla kuivaksi. Pudota lihaköntsä maitoon tai etikkaan. Se, laitatko maitoon vai etikkaan, riippuu siitä, mitä teet lihasta. Jos lihaan tulee kermaa, laita maitoon, muuten etikkaan. Nythän liha on jo puolikypsää, vatsalla on enää puolet sulatustehtävästä. Riiputus ajaa saman asian.... -liha lähtee esikypsymään eli märkänemään! Vielä ei ole aprilli päivä! Ette tiedä, miten monta kertaa Katinhännässä uiteltiin lihoja! Olin siellä töissä 70-luvulla. Oli Topi-katti, Katin-häntä ja Kissaan-viikset. Parviaisen ravintolakompleksi, kaupungin laadukkaimmat ravintolat. Samaa kompleksia oli myös Mummin pullapuodit Vaasankadulla, Asemakadulla ja Kauppakadulla. Olin näissä kaikissa, paitsi Vaassankadulla töissä nuorena tyttösenä. Nyt on enää kissan-viikset. KÄYKÄÄ SIELLÄ, ruuan laatu on edelleen hyvä!

Lauantai

Heräilen kaikessa rauhassa. Tänään ei ole mitään järkättyä tekemistä. On mukava vaan chillailla. Täyttelen ristikoita torstaista pitsan jämää pureskellessani. Bulgarian jogurttiin lisään sekamarjoja, voi kamala, miten väkeväksi karviaiset menevät pakastettaessa niitä talven varalle... -syön kuitenkin, onhan niissä jotain vitamiineja, sekä suolen täytteeksi kuitua!

Soittelen haitariläksyäni: Tunnetko Liisukan hei..., aina mene väärinsk.. -uusiksi meni. Mun sormet toimii nopeammin kuin aivot... -eikä nekään oo maailman hitaimmat.

Aloitan blogini kimpussa. Mietin hetken tuota eiliselle laittamaani postausta maanjäristyksestä... -jos en uskalla olla itselleni rehellinen, kenelle sit olisin? Maapallon liikkeille, enkä Turkin rakennuspolitiikalle voi mitään, saati sit Syyrian tilanteelle, jossa jo valmiiksi on sota. Ajattelen vaan tältä Konnevesi - Tiihosenmuija-akselilta asiaa...!

Peksi huutelee, ett lähdetäänkö mökille hiihtelemään. Täytyy lopettaa, jatkan kun tulen sieltä... -KELIKIN ON PROOOO!

Yhden kaverini veli on kuollut, hää on vähän maassa... -käyn kukkakaupan kautta! Kolme valkoista ruusus punaisella sydämellä ja kynttilällä, näillä haluan ilahduttaa kaveriani. Piipahdan heillä joskus mökkireissullani, mukavia ihmisiä... -olen tervetullut!

Vähän pitää lämmittää, että saadaan mukava loimotus mökkiin suisälle.

Eläkeläislahjaksi saamamme lintu-kartano jo oottelee etelän matkaajia.

Aurinko siivilöityy puiden välistä.

Naapuri oli ongella, kiva kun tulee uusia naapureita. Tervehti, kiva mies!

Ehta lumimatto koko pihassa!

Voisin melkein sanoa "NEITSEELLINEN" luontokuva, eikö vaan? Tulee aina mieleen se lause: "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpih..."

Laitoin kuvan naapurille: "Keltainen talo pistämättömän hangen keskellä!" "Eikö edes hiiren hyppyä?" tuli vastaus välittömästi. Ilahdutin naapuria...!

Oli aivan hurmaavaa, etten sanoisi -hiihdellä. Koskematon hanki. Vähän upotti, vaihdettiin Peksi eteen metsäsuksineen, nyt ei upota... Antaa mennä vaan. Aurinko paistaa, pikkupakkanen. Tuulta vähän idästä, se ei haittaa, koska se osuu vasta takaisin tulomatkalle heh! Lintujen laulua ei täällä vielä kuulunut, oli aivan hiljaista. Ei edes autojen melua!

Ma 6.2

Viikonloppu, parasta mitä vaan olla voi!

Perjantai-iltana kuutamohiihto:

Torstaiaamuna sulkapallopelin jälkeen yksi kaveri huikkasi mulle, et lähtisinkö kuutamohiihdolle... "Tottakai, jos se ei ole metsäladulla". Mulla on polvileikkaus tulossa, nyt ei saa sattua mitään ylimääräistä. Jos metsässä sattuu onnettomuus, ja polvien nivelsiteet vaurioituvat, uudet polvet eivät parane... -vissiin lainkaan. "Kansallispuistossa Konneveden jäällä, olen tehnyt sinne ladun... -Hei vaan, illalla klo 18.00 Mäkäräniemestä lähdetään!" huuteli kaveri mennessään.

Peksi teki eväät, ja hoiteli sukset kyytiin. Pankin pihassa treffailimme kavereita. Kaikkiaan ladulle lähtijöitä oli kahdeksan. Oli kiva keli, vähän "häpeksi" lunta ja taivas oli pilvessä, mut meillä oli otsalamput joten ei hätiämitiä!

Siellähän se isäntä, ladun päässä jo oottelikin. Sukset jalkaan ja menoks. Hiihdeltiin siinä sit aikamme, rauhallisesti kivoja rupatellen. Pyysalon laavulla pysähdyttiin kaffeille ja makkaran paistoon. Kuuta ei näkynyt, mut se ei tahtia häirinnyt.

Takaisin tulomatkalla yhdeltä särkyi toisen suksen side. Retkeilymiehenä hää vaan työnteli metsäsukseaan, ei nostanut... -näin suksi kulki mukana. Minulta kyllä olisi mennyt hermo, tämä kaveri oli vaan tyynen rauhallinen...! Hienoa iltaa ei kannata pilata "äkkäilemällä" joutavista!

Kyllä se sieltä pilkistäääää...

Avotuli pimeässä, kylmässä säässä... "Parasta ikinä" - sanoisi nuorisolaiset!

Nyt se kuu hävisi kokonaan!

Nämä metsähallituksen laavut ympäri Konnevettä ovat hyväkuntoisia. Paksusta hirrestä rakennettuja, ja myös hyvin kauniita. Parhailla mahdollisilla sijaintipaikolla... -tämäkin laavu sijaitsee saaressa. Sinne on oikeasti mentävä, ei voi milloin tahansa vain piipahtaa! Tullessa puheltiin, että tuonnekaan laavulle ei edes pääse milloin haluaa. "Rospuuttokeleillä" eikä kovilla tuulilla sinne ole mitään asiaa. Joka laavulla on huusit ja puuliiterit. Itse ei tarvitse tuoda kuin tuluskukkaro ja evästä. Iloinen mieli on myös hyvä olla olemassa, paras matkakumppani.

Linkki tuluskukkaroon: rautaportti.fi/tuote/tuluskukkaro-karkku-piikivi-ja-lunttu/

Linkki talviseen kansallispuistoomme: sannavaara.com/2019/12/19/yo-ulkona-talvella-etela-konneveden-kansallispuisto/

"Tämä kuu"... - se vaan mollotti meidän omassa pihassa sit kun tultiin kotiin... Eihän se voinut kääntää "feissiään" kun olisi hiihtäjille pitänyt näyttää latua!

Paluu vuosituhannen vaihteeseen:

Se näyttely, joka minulla on Konneveden kirjastolla... -Tänään tapaan niitä opiskelukavereita, jotka olivat silloin 1999-2003 kanssani Käsi- ja taideteollisessa koulussa, tulevat katsomaan näyttelyäni. Odotan heitä valtavalla innostuksella. Laittelen kirjastolle vähän syötävää ym... ja odotan...

Opettajani Tarja tulee ensimmäisenä. Voi hyvänen aika, miten riemullista kaikki on! Ehdimme vaihtaa kuulumiset ja katsella ensimmäisiä töitäni hänen kanssaan rauhassa, ennen kuin tytöt tulevat.

Sit repeää nauru, kun kaikki ovat paikalla Mari, Oili ja Laura, + yksi yllätyshenkilö, Anniinan mukaan tulo oli parasta pitkään aikaan. Häntä en ollut nähnyt vuosiin. Halailtiin, otettiin kuivashamppanjat, ja lauloin tyttösille itse tekemäni biisin. "Ei tiedä, itkisikö vai nauraisiko!" sanoi Laura-niminen opiskelukaverini. "Tehdään kumpaakin!" ja niin me tehtiin. Onneksi kirjastolle ei sattunut tulemaan juuri samaan aikaan oikeita asiakkaita.

Sit kun olimme nähneet riittävästi, muistelleet ja nauraneet sekä syöneet, lähdimme kauppaan. Päätimme ruokapuolen niin, et paistellaan racletteja. Silloin kenenkään ei tarvitse olla keittiössä ruokaa laittamassa.

Olin vuokrannut meille mökin Korhosen Hannulta. Mökki on lähellä ja se on laadukas, ei mitään sekasarjan kuppeja, eikä kotoa mitään vanhoja huonekaluja ym. Takassa oli tulet valmiina, ja isäntä iloisena toivottamassa tervetulleeksi. KIITOS Hannu!

Linkki käpälämäkeen: omarengas.fi/mokit/konnevesi-kapalamaki-9865

Mahduimme pöydän ääreen oikein hyvin, keskellä grilli ja ja raaka-aineet. Jokainen sai kasata sellaisen satsin "lapioonsa" kuin ikinä itse halusi. Paistoi sen, ja söi omaan tahtiin. Jutusteltiin siinä -mitä kullekin kuuluu aivan kaikessa rauhassa samalla kun syötiin. Sit saunottiin ja taas vaan jutusteltiin. Illan mittaan pari lähti kotiinsa, me muut jatkettiin juttua! Yhden tienoilla tyttöset etsivät tyynyä ja minä ajelin kotiin. Aattelin, et samalla kun rupean laittelemaan petiä, olen jo kotona omassa punkassa. Aamulla sit kun tyttöset heräilivät tulin takaisin. Syötiin aamupala, juteltiin, itkettiin ja naurettiin. Siivottiin loppusiivous ja kaikki omiin koteihinsa. KIITOS KAIKILLE! Oli taas niin mukava tavata: Seuraavan kerran tapaamme syksyllä, rotinoitten merkeissä Kolhossa.

Pimperopaatti. Rautakärpasen Sami teki mulle tämän. Samin olemassa oloa nykyisessä opinahjossa (joka tehtiin meidän jälkeemme) muisteltiin illan aikana. Minä tutustuin Samiin messuilla ja markkinoilla. Takojat vetävät minua puoleensa... -Kummisetäni opetti mulle takomista, hän myös teki mulle oman pajan. Lämmöllä muistelen!!!

"Suunniteltu on" -työ, josta en saanut arvosanaa, koska en ollut muka suunnitellut työtäni. Oma opettajamme korjasi tilanteen antamalle mulle jälkikäteen numeron kyseisestä kurssista.

Ensimmäinen kuukausi opiskeluja takana...

Olisi niin kiva laitella tähän kuvia koko viikonlopusta, mut kun ei voi... -en halua "härkkiä" kenenkään yksityisyyrttä!

To 2.2

Onni/onnellisuus...

Mietin onnellisuutta, kun muistelin tuota edellä kertomaani kfor-joukoissa ollutta miestä. Hänellä oli suu-alueen syöpä, muija hyppäsi vieraissa... -silti hää selitti minulle: "Et ikinä voi uskoa, miten kaunista oli Kosovossa katsella, kun voikukka työntyi rikkinäisen asfaltin rakosesta. Isot tankit ajoivat sen yli, mut kohta se taas jo nostaa päätään!" Eilen kuulin telkkarista, että puolet kasvista on maan alla, ja se on juuri se elinvoimaisin osa. Siellä sodan keskellä pieni voikukka ilahdutti ihmisiä, myös suomalaisia karskejakin miehiä. Sit hää kertoi, miten pienet tummat/likaiset lapset juoksentelivat kylällä iloisina, likaiset jalkapojat vilkkuen. Ryysytkään eivät lannistaneet näitä pieniä ihmisiä, jotka kasvoivat siellä sodan keskellä... -isättöminä, osa myös äidittöminä.

Joskus muistan lukeneeni jostain, että yksi suuri tekijä onnellisuuteen olisi KYKY NÄHDÄ KAUNEUTTA. Tämän allekirjoitan kyllä! Jos tajuaa nähneensä jotain oikein kaunista, ihminen ei voi olla myrtsinä...!

Tämä voikukka on saanut kasvaa rauhassa. Se voi hyvin, sen päältä ei... -ehkä ole tankit ajaneet, mut asia on sama... Sieltä se puskee asfaltin läpi ilahduttamaan ihmisiä. On ehkä saanut typpeä "yönkulkijoitten" pissasta, kun on noin vihreä ja tuuhea...

Kuva: Ilmaisia kuvia

Su 29.1

"Jäi kiinni rysän päältä!"

Puhuttiin sodasta, ja sen tuomista ongelmista ympäristöön. Sanoin, että ei ne ongelmat aina ole sodan syytä... Selitin Peksille ja Tyttäremme vanhimmallle pojalle asiaa oikein tosissani...: "-ja sit se jäi rysän päältä kiinni!" "Mikä on rysä, ja mitä se kiinni jääminen on... -jos jää päältä kiinni?" No, niin! Selitä sit tunnottomille tuokin asia niin, että se menee oikealla tavalla jakeluun.

Me on puhuttu poikien, ja myös tytön kanssa asioista oikeilla nimillä -aina. Sit kun tulee kysyttävää, minä vaan vastailen/selittelen.

Kerroin esimerkin:

Yksi tuttava, toriasiakas kertoi minulle, että hänen vaimonsa jäi rysän päältä kiinni. Tämä mies oli KFOR-joukoissa palvelemassa silloin vuosituhannen lopulla Kosovossa. Vaimolle jäi "liikaa aikaa", joten hää -yksin ollessaan tutustui "paremmin" yläkerran vuokralaiseen. Sit, kun tämä tuttavani palasi sieltä Kosovosta, hänelle tuli kilpirauhassyöpä (oisko ollut Ts`ernobylistä tuo tauti lähtöisin?). Mies kävi mun luona paljon juttelemassa asioistaan. Kerran, kun hän tuli aamulla varhain torille, huomasin et nyt on selvästi suru puserossa! "Mikä hätänä?" kyselin mieheltä. Mies kertoi, ett' kun hää lähti käymään sairaalassa, yläkerran vuokralainen oli tullut hänen sänkyynsä "vain käväisemään", oli vaimo selittänyt. Juteltiin asiasta, ja tultiin yhteistuumin sellaiseen tulokseen, ettei ainakaan miehen syöpä ole ollut syynä vaimon petokseen... -niin kuin mies ensin oli ajatellut. Tällaisilla asioilla kun tuppaa olemaan pisemmät juuret.

Kun pojalle selvisi, mistä asiasta oli kyse, hää hymähti ja sanoi: "Kyllä siinä ei enää selittelyt auta! HUH, HUH... -mut mitä se on, kun jää rysän päältä kiinni?" Näytin käsilläni, mikä on rysä ja miten sitä nostetaan järvestä. Sit kun kalavaras nostaa rysää katsoakseen onko -/varastaakseen kaloja, rysän omistaja tuleekin paikalle... -Varas on jäänyt rysän päältä kiinni... -aivan sanan kirjaimellisessa merkityksessä!

Tälle tarinan pariskunnalle tuli ero, mieskin on jo kuollut. Vuokralaisen ja vaimon suhteesta en tiedä, eikä kiinnosta!

Linkki KFOR:iin: puolustusvoimat.fi/web/kansainvalinen-kriisinhallinta/kosovo-kfor-

Linkki rysään: fi.wikipedia.org/wiki/Rys%C3%A4

Linkki Ts´ern...: www.duodecimlehti.fi/duo96145

Tilannekomiikkaa

Peksi

Tuo, meille erityisen rakas poika on kehittyny kovasti viimeisen vuoden aikana, kun hää on asunut omassa, yhteisöasunnossaan Vehkassa tuolla Jkl:n laitamilla, Haukkalan asuinalueella. Tohkeissani aloitin kertomaan Peksille jotain, mistä huomaan A...n kehityksen...? Mitä se A... sanoikaan, en enää muista!!! "Sanoitko sinä mummolle että, OO NY HILJAA SIINÄ!" kysyi Vaari ilkikurinen katse silmänurkassa. Voi hyvänen aika, kun nauratti. Peksillä on sellainen, salainen huumorin taju, et sitä ei etukäteen osaa edes aavistaa... HYVÄÄ TILANNE KOMIIKKAA! Minusta on parasta juuri tällainen huumori, osaan nauraa itselleni ja ymmärrän jujun!

Poika pistelee, itse tekemäänsä omenapaistosta suurena herkkuna aamupalaksi.

Tilannekomiikkaa

Vävy:

Katseltiin pojan kanssa vanhoja kuvia. Meitä nauratti, mitä hulluimpia otoksia... Läheteltiin niitä sit asianomaisille muistutukseksi...!

Vävylle laitoin noita, kuperosan poisto/kauneusleikkauksen jälkeisen aamun kuvia. "Sileät posket!" vastasi vävy välittömästi viestiini. Ai, että minä pidän tällaisesta, ironisesta huumorista! Kyllä me pojan kanssa nauroimme... -nauroimme niin, että mahat oli kipeänä.

Ps 1. Vävyni oli silloin tutkimassa tuota laaserhoito asiaa, ja he tarvitsivat koekaniineja. Minähän olin heti valmiina kuin lukkari sotaan! Toisessa poskessa oli vanha menetelmä, ja toisessa tuo uusi, laser-kokeilu. En muista, kummassa oli kumpi, mut toinen sattui, toinen ei. Se mihin sattui, ei turvonnut niin paljoa kuin se hellävaraisempi hoitomuoto puolisko.

-Ps 2. Tuona aamuna, kun heräsin: -EI NAURATTANUT!!!

Linkki kuperosaan: www.mehilainen.fi/ihotaudit/couperosa

La 29.1

Kamalaa, miten nopeasti aika menee... -ei ehdi läheskään kaikkeen, mihin olen ajatuksiani asetellut. Meillä on vähän/eikä niinkään vähän ongelmia lähipiirissä, ja näin ollen kaikki aika menee asioitten järjestelemiseen... -OMASSA PÄÄSSÄNI, luit aivan oikein... -OMASSA PÄÄSSÄNI ASIOITTEN JÄRJESTELEMINEN ON KAIKIST' VAIKEINTA! Muuten kaikki on kohtalaisen hyvin, asiat eivät ole peruuttamattomia, mut surullisia. Ja juuri se vie ajatukseni pois epäolennaisesta.
Epäolennaisia; -mut vapauttavia. Epäolennaisten asioitten puiminen vie ajatukset pois surullisista asioista.

Mozartinkuulat:

Eilen aamulla, kun ajelimme Vaajakoskelle ennen kukon laulua, radiossa toimittaja aloitti pohtimisen "KUULISTA", se meni jotenkin näin: "Kun olin ala-asteella koulussa, opettaja kertoi meille Mozartista. Ajattelin, ett' mitä kummaa se nyt suklaasta rupesi kertomaan kesken musiikin tunnin. Sit tajusin, että Mozartin kuulat ovat saaneet nimensä säveltäjä Mozartista, ja ne on keksitty/kehitetty, ja ensimmäiset valmistettu, tummasta suklaasta palloja pyörittämällä jo 1800-luvun lopulla." Siinähän sitä oli minullekin pohdittavaa. Jutustelimme Peksin kanssa Mozartin kuulista ajellesamme kuivassa pakkasaamussa. Toimittaja jatkaa: "Joka jouluinen väittely on siitä onko Vihreät kuulat hyviä vai kamalia, kumpi kuula on parempaa... -Mozart vai Vihreä? Kohta Mozsartin kuulia ei sit tarvitsekaan arvostella, kun niitä valmistava tehdas on menossa konkurssiin. Syynä siihen näyttäisi olevan "Feikki-Mozarttien" tekeminen jos jossakin nurkkatehtaissa!" Siitä sit saimme uuden puheen aiheen... -kumpi on meistä parempaa, Vihreät vai Mozartit?

Linkki : www.original-mozartkugel.com/en/

Nuorempana, kun vielä laittelin joulua kotona, mun piti saada "värisekoitus" kuulia. Ne on kivan makuisia, appelsiiniä ym... -en edes muista mitä kaikkia makuja sarjassa on. Siitä on niin kauan, kun olen ostanut... -tai edes muistanut koko eriväriset kuulat. Olisin halunnut laittaa ne jälkiruokapöytään Mariskoolissa, mut kun ei ollut vara ostaa Marimekolta mitään, laitoin herkut lasiseen jalkavatiin, olihan ne kauniita siinäkin!

Kynnet:

Jos ei ole mitään muuta, laittelen kynsiä. Nyt huomaan yhtäkkiä, että kynsinauhat kovettuvat, tarttuvat kynteen kiinni, repeytyvät ja tulehtuvat. Sormet on niin surkean näköiset, et tekisi mieli pitää kokoajan hanskoja... -ikäänkuin "hienot naiset"! Vein jus yhtenä päivänä Äitini vihkihanskat vintille MUISTOJEN ARKKUUN. Lähdenkin nyt heti kuvaamaan ne teille nähtäväksi. Ne on niin kauniit. Äitini ei ollu mikään hieno nainen, mut ymmärsi... -tilannetajusi, milloin mihinkin asiaan kannattaa panostaa!

Tässä teille kuva-arvoitus!

Kun laittelen kynsiäni, minun täytyy ensin lämmittää kynsilakka. Siellä, missä varastoin näitä aineita, on niin paljon kylmempi kuin huoneen lämmössä, että on aivan pakko lämmittää lakat ennen kynnelle sivelyä. Mikäs muu lähellä oleva, helppo paikka se olisikaan kuin tissien väli... -SINNE, sinne vakoon uppoaa tarvittaessa useampikin pullo! Peksiä tämä lämmitystapa huvittaa suunnattomasti, samoin Tyttärienikin lapsia.

Mummon opetukset:

Tyttäreni vei poikaansa, joka on viidennellä luokalla, johonkin "poikien" rokotukseen syöpää vastaan. Lääkäri oli selittänyty pojalle kaikkea, terveyteen liittyviä asioita, ja samalla myös tietoa syövästä, jota vastaan häntä juuri oli rokotettu. "Juu, minä tiedän, että miesten suualueen syöpä on pahin mahdollinen syöpä. Kivuliain ja samalla näkyvin!" oli poika sanonut tohtorille. Lääkäri oli vilkaissut tytärtäni, joka sanoi vain kohauttaneensa hartioitaan vinosti hymyillen. "Mummo kertoi!" oli poika todennut silmät ympyrkäisinä. No, oppi on mennyt perille. Meillä oli kerran puhetta tupakan poltosta ja sen aiheuttamasta keuhkosyövästä. Poika otti puheeksi nuuskan, joka ei edistä keuhkosyöpää. Minä siihen oitis kertomaan, että... -Miesten suualueen syöpä... jne! Heh, hee!

Hätä keinot keksii:

Olin viime viikolla lapsi- ja koiravahtina Tyttäreni luona. Lähtö tuli niin äkkiä, etten ehtinyt varustautua varavaatteilla. Olin koko viikon samoissa vaatteissa. Kylläpä oli oltavat! Tyttäreni vaatteet kun ei mulle mahdu! Pesin nyrkkipyykillä vain bodya ja sukkia. Sukat olivat sen verran paksut, etteivät ne ehtineen kuivua, joten kehittelin kätevän kuivatustelineen.... -kaksi pitkää kynttilää!

MuceSgore:

Nuotitus-ohjelmaan tuli uusi, 4:s versio. Päivityksen jälkeen aloitin Irvinin Tumman virran nuotin jäljentämisen, että voisin vaihtaa sille uuden sävellajin. Nytpä tarvitaankin kaikkia aivonystyröitä, että pääsen perille noista uusista ja entistä hienoimmista muutoksista, joita ohjelmaan on tehty. Samalla mietin, et miten joku viitsii parannella jo entuudestaan hyvää ILMAISOHJELMAAAA!? Kyllä joillakin ihmisillä on sit luja innostus asiaan, ja halu suoda kanssaihmisille... -vähempi varaisillekin mahdollisuus laadukkaaseen työskentelyyn musiikin parissa. Kaikkea en pysty itse edes tajuamaan. Onneksi mulla on neljä opettajaa, joilta voin kysellä... -kultakin jotain eriasiaa. Näin opin (jos opin)!? Eija: -perustietokone. Jesi: -Haitari, ja asioitten helpottaminen = muuttaminen helpommaksi, minun älykkyysosamäärälleni sopivaksi versioiksi. Merja: -kokonaisuus kaikessa musiikista ja MuceSgoren käyttö. Katja: -laulamiseen tarvittavat tiedot! Ymmärrän kyllä oikein hyvin, etten ehdi oppia kuin murto-osan musiikista, kun aikani loppuu... -mut onhan mulla koko loppuelämä aikaa! Mielenkiintoista tämä musiikki KYLLÄ on! Sanon kaikille musiikin parissa tapaamilleni lapsille ja nuorille: "Ottakaa kaikki irti näistä hetkistä, kaikki... -mitä musiikin opiskelussa teette, teette sen itsellenne. Sitä ette tule koskaan katumaan!" Minua harmittaa, kun löysin musiikin vasta 60-vuotiaana, EI VOI MITÄÄN!

Su 22.1

Löytöjä kassakaapista...

Konneteatteri

Olin eilen, illansuussaa lähdössä käymään sen mun 93-vuotiaan poikaystäväni luona. Peksi huuteli perääni: "Älä mee vielä, näytä tätä lehtileikettä A...lle!" Otin sanomalehden kappaleen käteeni... -voi hurja, tämäkin on vielä tallessa....?! "Mistä löysit?" kyselin ilahtuneena. "Täällähän niitä on vaikka kuinka... -vanhoja, kellastuneita lehtileikkeitä!" APUA! NÄYTÄ MULLEKIN!!!

Olimme, heti Konnevedelle tultuamme, mukana Konneteatterin toiminnassa. Olin lasten kanssa kirjastolla käymässä, kun yksi emäntä-ihminen tuli luokseni: "Sinä olet niin reippaan näköinen, että hyvin voisit tulla meidän näytelmäporukkaan.!" Vein lapset kotiin ja palasin kirjastolle, jossa oli alkamassa lukuharjoitukset. Ikäänkuin "solahdin" heidän joukkoonsa. Peksikin lähti mukaan muutaman vuoden päästä. Se oli todella kivaa puuhaa, nyt kun olisi valmiuksia näyttelemiseen, ei pysty muistamaan tekstiä ulkoa. Mut kyllä on huippu-kiva katella näitä lehtileikkeitä siltä ajalta. Muutama "hemmo" tästä erittäin huumorintajuisesta porukastamme on jo muuttanut "tuon ilmaisiin". Osa on muuttanut paikkakuntaa, ja nuoremmat ovat lähteneet; ties minne! Elossa olevien, samalla kylällä asuvien kanssa meillä on oikein kivat kaveruusvälit, tapailemme tuontuostakin. Moikkailemme ja muistelemme aikaa näytelmien repliikkien kautta! "Heissuli vei puput ja nallet, heissuli kettu ja kissa!" Tämä on minun repliikkini yhteen lastennäytelmään, en muista mikä... Käytän sitä vieläkin lähes viikottain...

Uskallan julkaista tämän alla olevan kokonaisuuden , koska se on ollut jo kaiken kansan nähtävillä Laukaa-Konnevesilehdessä...!

Liimailin heti kaikki löydökset leikekirjaan, jota olen "duunaillut" meistä, ja Pikkunisusta, sekä harrastuksista, ja myös matkoistamme vuosien varrelta. On hurjan kiva katsella niitä muistellen eri aikaa, sekä ihmisiä, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä, huimaa...!

Elinkakku; -seutukunnan elinkeinoasiamiesten "tuliainen" Sisä-Suomen Lehden toimittajille!

Minulla ei ole pienintäkään muistikuvaa mokoman kakun leipomisesta. Sen kyllä muistan, ett' olen tehnyt jos jonkinlaisia luomuksia Pikkunisun nimissä. Ari Heimosen kanssa suunnittelimme vaikka mitä! Hää auttoi minua yrityksen asioissa hyvinkin paljon, KIITOS!

Hauskoja tuulahduksia sieltä 1980-90-luvuilta, silloin kun olimme vielä nuoria ja innovatiivisia, ahkeria ja täynnä tarmoa, heh...!

Ma 16.1

Miten pidetään hullua jännityksessä?

Näin...!

Joskus puolitoista vuotta siten kerroin teille, ett' meitä on kohdannut onnettomuus ilman omaa syytämme. Silloin sanoin, etten vielä kerro asiaa tarkemmin... -enkä kyllä ihan vieläkään! Mut nyt sieltä näkyy jo lupaavaa valoa! Vielä ei uskalla kilistää shamppanjalla, mut lähellä se jo on. Kerron sit kohta! Anteeksi, etten vielä kerro, mut kun ei vaan uskalla, pelkään takapakkia!

Huomio:

Hei tutut ja tuntemattomat!

Taas tuli yksi "osasto" täyteen. Huomaan sen siitä, kun tää "rakkine" aloittaa päivitykset kuvien laiton yhteydessä, pyörittää ja pyörittää vaan... Meinaa mennä hermo, ennen kuin muistan, että on aika vaihtaa sivua... heh!

Muistathan, et' jos sinulla on kysyttävää/kommentoitavaa niin soittele, viestittele tai laita sähköpostia. Itse en tykkää mainoksista enkä peukutuksista, sen vuoksi käytän tällaista "outolintu" alustaa blogissani. En saa tästä mitään korvausta, josko minulle ei myöskään tule laskua tästä, tää alusta on ilmainen. En myöskään pidä turhista/nimettömistä arvosteluista, sen vuoksi en päästä ketään kommentoimaan anonyymisti. En itsekään käytä edes nimimerkkiä. Olen luonteeltani hyvin/joskus liiankin suora... Se aiheuttaa välillä närää, mut takaan, että voittokerroin on näin tehden paljon suurempi! Annan kaikille mahdollisuuden vuoropuheluun kanssani. Iloisiin kuulumisiin/näkemisiin...

ps.1 En pidä turhista kehuista, mut' rakentava kritiikki on parasta, kun se tulee oikein ilmaistua! Uskonkin, et' näitä mun juttuja/katselee lukee vain "reilut" tyypit...

"Ei helmiä sioille!? sanoi yksi mun Pienistä ystävistäni!!!

ps.2 Pyrin aina kertomaan ihmisille, joita juttuni koskettaa... -kaikkia en tietenkään saa kiinni, mut! Poistan kasvot/nimet, mikäli mulla ei ole kyseisen tyypin lupaa kuvan julkaisuun. Toisten ottamat kuvat merkkaan tekijänoikeuksilla, kertomalla kuvaajan nimen kuvan julkaisun yhteydessä. Jos huomaat väärinkäytöksiä, ilmoitathan mulle!? Tekevälle sattuu, mut oikaisen asiat hetimiten.

Hauskoja/ihmetteleviä/hämmästyneitä/opettavaisiakin luku hetkiä kanssani!

Kiitos kun olet mukana.

Sanna Tiihonen Lahdenkyläntie 3 44300 Konnevesi

Puh. 0400-640799 Sähköposti: sanna.wiltsu@gmail.com

Page updated

Google Sites

Report abuse