Ke 24.8
Mietteitä
Ajoissa paikalla olo
Olimme Peksin kanssa Prismassa muuttamassa yksi käyttötili kahdeksi tiliksi. Toiselta saa nostella päivittäin, toiselta EI!
Peksi otti vuoromumerolapun 97, menossa oli 87... -"voi pahkeinen", istuimme oottelemaan. Pitkästyimme, kävimme syömässä, palasimme kassoille. Huomasin näytössä 97/2. "Hilpasin" tuhatta ja sataa kakkoskassalle, ehdin juuri viivan sisäpuolelle ja tuolin karmiin kiinni, kun virkailija painoi samaan aikaan 98/2, Peksi lampsi perässä. Intialaisen näköinen, vanhempi mies tulee vihaisena: "Meidän vuoro!" Näyttää lappua 98. "Olin sisällä, tuolissa kiinni vielä kun 97 paloi näytössä!" "Pitää olla oottamassa!" tuohtunut mies sanoi minulle. "Missä se niin sanotaan? PITÄÄ OLLA PAIKALLA...!" Painotin tuolle äksypäälle, ja istuin jakkaralle, Tiihonen viereeni. Ei auttanut virkailijan kun ottaa meidät seuraavaksi. Hää kyllä kohteliaasti kävi sanomassa muille virkailijoille, että tuo mies (osoitti tummaa miestä) pitää ottaa seuraavaksi. Asia selvisi, mut olisimme joutuneet oottelemaan toisenkin tunnin, jos olisin ollut sekunttiakaan hitaampi! Teki mieleni sanoa sille intialaiselle: "Vain nopeat ehtivät ajoissa!" mut en viitsinyt härnätä vanhaa miestä.
Paavo Nurmi sanoi: Pitää olla nopeampi ehtiäkseen ensimmäiseksi, ja sit vielä pitää jaksaa!
Lukekaa/kuunnelkaa Karo Hämäläisen, Yksin -Romaani Paavo Nurmesta. Tykkäsin valtavasti, kuuntelin äänikirjan lähes tauotta! Karo Hämäläinen, kirjan kirjoittaja on yksi lempikirjailijoistani, mukavasti ja jämptisti, samalla soljuvasti kirjoittava... Jukka Pitkänen, joka lukee kirjan äänikirjaksi... -hänen äänensä/lukutapansa sopii mainiosti tämän kaltaisiin, miesten elämäntarinoihin. Miehekäs ja ilmeikäs ääni! Paavo Nurmella oli hienoja, hauskoja, oivaltavia sanontoja, joskus hiukan itsekkäitäkin, ehkä myös ympäristöään halventavia sanontoja... -mut totuuden mukainen, ei yhtään kaunisteltuja. Siitä tyylist' mie piän!
Linkki: kiiltomato.net/critic/karo-hamalainen-yksin-romaani-paavo-nurmesta/
Moraali
Kävin tässä päivänä muutamana kirpparilla. Löytyi Arabian piippuleimalla varustettuja astioita... HALVALLA! Kassalle sattui kiva, tuttu mies. "Miten ne myy näitä niin halvalla? Oltaispa Hirvaskankaalla...!" "Me ollaankin nyt kirpputorilla, meillä on omat hintamme. Pitäköön keisari omansa!" Jäin sit siihen jutustelemaan tämän kyseisen myyjän kanssa, mies kertoi: "Yhtenä päivänä mun luo tuli nuori Äiti, joka kertoi lahjoittaneensa Spr:n hyväntekeväisyys-kirpparille lapsensa, hyvin laadukkaan ulkoilupuvun, ja nyt se sama puku oli jo täällä myynnissä. Sanoi tunnistavansa oman lapsensa puvun! En tietenkään voinut sanoa Äidille tuon pöydän pitäjän nimeä, mut sit kun tuli hiljaista, tarkistin asian. Spr:n työntekijähän se siinä piti kirpparipöytää... -pöytää, jossa tuo hyväntekeväisyyteen lahjoitettu puku oli!" VOI... -HÄVETTÄÄÄÄ!!! Miten joku kehtaa? Tämä ei tietenkään tarkoita Spr:ää, vaan tuota... -siinä puljussa työskentelevää yksittäistä henkilöä! En halua kertoa, millä kirpparilla tämä tapahtui, etten työnnä tätä mukavaa miestä suoraan suden suuhun...
Linkki Spr-kirppareitten lahjoitussivustolle: www.google.com/search?sxsrf=ALiCzsbWP9-1o1BUGhYjjgMJ_DE-_PlCKw:1661329434413&q=SPR-Kirppis+lahjoitukset&sa=X&ved=2ahUKEwjs5Ku2ht_5AhWFxIsKHSV_CW4Q1QJ6BAgVEAE&biw=1280&bih=645&dpr=1.5
Mulle itselleni on kerran sattunut samantyylinen tapaus. Menin Helluntaiseurakunnan kirpparilta kyselemään nuottikirjoja, etsiessäni Särkynyt saviruukku-biisin nuotteja. "Kuule, jos meille tulee sellaisia arvokkaampia tavaroita, luuletko, että ne tuodaan tänne myytäväksi!" Siinäpä se just tulikin! Tämä henkilö kuoli kohta tämän tapauksen jälkeen, sen vuoksi en halua mainita, missä Helluntaiseurakunnassa tää tapahtui. Taas pitää tähdentää... -tämäkään ei ole Helluntaiseurakunnan vika, vaan tämän yksittäisen naisen. Nainen oli tämän kirpparin "omistaja"...
Itse en käy kuin yhdellä hyväntekeväisyyskirpparilla... -Peltokankaan kirpparilla Konnevedellä, koska tiedän heidät 100-varmasti luotettaviksi.
Linkki Peltokankaan kirpparille: anteromehto.blogspot.com/2016/06/peltokangas.html
Toinen vähän samanlainen juttu: Yksi nainen oli aikoinaan ruokajakelussa. Avoimesti hää kertoi: "Kyllähän se on niin, että me työntekijät syödään parhaat päältä, ja viedään sit loput koteihimme. Kyllä... -noille kelpaa huonompikin!" Uskallan häpeäkseni tunnustaa, että tämä henkilö on vähän niinkuin sukulainen! Tämä yhteisö, jossa hää oli töissä, ei ole millään tavalla uskonnollinen lafka. Mut ei se, ettei hää itse ole menossa taivaaseen, vähennä yhtään asian rikoksenomaista luonnetta! Ruoka on lahjoitettu, ja se on tarkoitus jakaa osattomille! Jo se, että kalliilla autoilla käydään hakemassa ruokaa leipäjonosta (olen itse nähnyt)... -on kyseenalaista... -mut, jos autoon meni kaikki rahat, niin mistäs muualta ruokaa saa kuin jonottamalla...! Olen myös nähnyt, että leipäjonosta haetaan isoon kanalaan, kanojen ruuaksi leipää... -mut, jos ei ole rahoja ostaa kanoille jyviä, niin leipäjonostahan saa jyvän lopputuotetta, LEIPÄÄ! Heh...
Pikkunisustakin vietiin yhteen aikaan jäännösleivät Suolahteen, työttömien ruokalaan. Sit, kun he alkoivat leuhkoina valitsemaan, mitä ottavat ja mitä ei... -ajattelin etette te tarvitse meidän leipiä. Jos on nälkä, kelpaa vaikka "russakat" uunin rakosista!
Linkki leipäjonoihin: fi.wikipedia.org/wiki/Leip%C3%A4jono ja yle.fi/uutiset/3-11571688
