Su 19.12
Hei pitkästä aikaa... Kiireitä!
Sitä on olevinaan eläkkeellä, mut allakka on yhtä täynnä, kuten ennenkin. Mulla on ollu pikkujoulujakin monet. Sit kaikenlaista muuta hässäkkää... Ihan vanhan päätä pyörryttää!
Pikkujoulut Pienen ystäväni perheen luona marraskuun lopulla:
Meillä olisi ollut Kolureitten Pikkujoulut/syyskokous Häähnintuvalla samaan aikaan. Mun periaatteisiini kuuluu, et jos allakassa on jo jotain... sitä ei pyyhitä pois. Ei valita mihin mennään, mennään sinne minne on lupauduttu! Tällä kertaa päätöksessä pysyminen oli todella helppoa! Hätätapaukset ovat tietenkin eriasia! Myös se, että jos joku pyytää, me mennään... -tulee vielä aika ettei kukaan pyydä!
Mieleenpainuvat pikkujoulut tuolla Lapinlahdella, etten sanoisi. Oli niin ihanaa katsella, kun tuolla pienellä ystävälläni on kaikki OIKEASTI hyvin. Kaunis kotipiha oli pakkaslumen peitossa. Pihaveneessä, lumikasojen päällä ulkovalot. Pienet tontut riemuissaan kurkistelivat punaisen tuvan ikkunasta uteliaana tulijoita, koirat haukkuivat... Isäntä, joka on kunnon savolaismies, tuli vastaan reilusti käsi ojossa: "Tervetuloa!" Emäntä karjalaisnaisen fereesipuvussaan, UPEA NÄKY! Ihanaa, kun nuori ihminen on kiinnostunut menneisyydestään. Meidän suvun juurethan ovat Sortavalasta! Ollaan ylpeästi ns. "Sortavala poikii!"
Pikkujoululahjat... Jee, kaikki saatiin lahjat avattavaksemme. Suurimpana yllätyksenä sain oman Ukkini vanerisen matka-askin täytettynä joulukalenterilla. Matka-aski olisi vain lainassa jouluun asti. Palautan sen, enemmän kuin mielelläni... -täytettynä! Omaa joulukalenteria minulla ei ole ollut koskaan ennen, siksi tää onkin niin suuri yllätys!! Siellä on joka päivälle kauniisti paketoitu lahja, jotain hyvää Pekalle ja minulle, sekä Karjalainen sanonta, kirja tms... Uskomattoman työn tuo pieni ystäväni, kolmen alle kolmivuotiaan lapsosen äiti... on tehnyt näiden joulukalentereitten kanssa... Niitä hää teki monelle, en edes tiedä kaikkia. Mummolle hän toi pitkäjalkaisen,-kätisen tontun hellittäväksi, sekä kalenterin, jossa oli joululaulun säkeistö ja Raamatun ilosamoma pienissä pätkissä jokaiselle päivälle. Olen laulanut niitä lauluja Äitini kanssa, ja lukenut hänelle ne kaikki lippuset. Äitini pystyy kyllä lukemaan, mut en tiedä lukemisen ymmärtämistä!?"!? Sit hää oli tehnyt veljelleni niksi-joulukalenterin. Omalle Äidilleen sekä hänen miehelleen myös, en tiedä minkälaisen. Hattua nostan!
Ja sit sanotaan, että pienten lasten vanhemmat on kovilla, pitää viedä lapsia hoitoon vaikka itse on kotona!? Mietipäs sitä omalle kohalles, sanoisi Jope Ruonansuu...!
Aikamme seurusteltuamme, ja lasten leikkiä seurailtuamme pääsimme jouluruokien kimppuun. Itsekin ruoka-alan ammattilaisena pistelin herkullista sapuskaa nassuuni niin että oikein huimasi. Oli todella monipuolisesti rakennettu joulupöytä, oikein ihmetytti! KIITOS RAKKAAT!
Baletti ja ooppera on koettava ennen kuolemaa...
Jkl:ssä oli Pietarin baletti Joutsenlampi. Lähdettiin kavereitten kanssa lunastamaan toinen noista -ennen kuolemaa tehtävistä jutuista! Kyllä oli upea esitys. Pekka sanoi, että hieno oli mutta hänelle riitti...?!
Linkki: www.google.com/search?q=pietarsaariin+baletti+joutsenlampi&oq=pietarsaariin+baletti+joutsenlampi&aqs=chrome..69i57j0i333.10347j0j15&sourceid=chrome&ie=UTF-8
Joutsenlammen jälkeen kävimme Haraldissa syömässä lammassärää. No, huh... miten hyvää, liha oikein suli suussa.
Varoitus!!! Nyt kerron tositarinan elävästä elämästä... otsikkoon viitaten, jos et kestä lukea, siirry seuraavaan osioon...
Olimme kaveri pariskunnan kanssa Dubaissa lomailemassa. Aikamme siinä jokea pikkuveneillä yliteltyämme, päätimme lähteä mönkkärisafarille. Ajelimme niillä mönkkäreillä aikamme hiekkadyyniltä toiselle, sit tultiin taukopaikalle. Syötiin ja juotiin jos mitäkin... Kaveri pariskunnan mies sanoi: "Nyt ei tarviis kun saaha -kuutamossa, hiekalla naijaksee, vois vaikka kuolla!" Vilkaisin Pekkaan, ja siitä sit hiljalleen hiippailimme hiekkadyynin yli takavasemmalle... Sieltä palattuamme istuskelimme tulisilla kuun mollottaessa taivaalla. "Nyt vois vaikka kuolla!", sanoin noin ohimennen. Kaverini vilkaisi minua: "Et oo tosissas, kävittekö?" Tätä juttua on sit muuten naurettu ihan riittävästi. Kaveri pariskunta on jo kuollut, mut muisto elää. Ikävöin heitä todella usein. Kuvittelen usein, mitä he nyt tekisivät, ja mitä he mistäkin sanoisivat. He olivat ystäviä, jotka uskalsivat tulla kylään ilmoittamatta. Arvostan korkealle sellaista sponttaaniutta.
Linkki Dubain safareille: www.visitdubai.com/fi/articles/offroading-guide-dubai
Erityismukavien pikkujoulu
Voi itku, miten nautin näistä pikkujouluista. Kaverit olivat iloisia, ruoka hyvää ja ohjelmaa riittävästi! Näistä bileistä en voi/halua kertoa enempää, koska haluan sulkea pois eriarvoisuuden ihmisten kesken. Mut sen verran sanon, että aina kannattaa mennä siitä mistä aita on korkein!!! Jos mietit jotain kivaa juttua, toteuta se... -vaikka se aluksi tuntuisi ylivoimaiselle toteuttaa... KANNATTAA!!!
Äänekoskella laululuokkien yhteinen pikkujoulu
Olen käynyt Äänekoskella laulelemassa... Tämä on yksityisopetusta. Kuulun laululuokkaan nro 3. Meitä on Opettaja, yksi 17v. poika ja minä. Välillä olemme pojan kanssa yhteiselläkin tunnilla. Meillä on todella positiivinen opettaja. Sit hää halusi, että näkisimme muutkin laululuokat, joten ope järjesti pikkujoulut, ja opetustunnit Muskariiin. Opetuksen, syömisen ja juomisen lisäksi jokainen sai laulaa haluamansa biisin, ikäänkuin esitysharjoituksena. ETTÄ OLI KOVA POPPOO KOOLLA! Taas kerran sain olla porukan vanhin ja huonoin... heh.! Ihailin näitä nuoria ja keski-ikäisiä tyyppejä. Kaikki niin erilaisia, ja kaikilla erilaiset tarpeet! Ihmettelen/ihailen opettajaa suuresti. Miten joku pystyy tunnin välein muuttamaan koko päänsä, ja olemaan täysin läsnä kulloisenkin tyypin edessä!
Karaoken pikkujoulut
Meidän karaokeporukan pikkujoulut järjestettiin ekaa kertaa. Halusin olla järjestäjä, joten kaikki tulivat meille. Piparit ja "löökit" olin valmistanut etukäteen, joten aloitimme niillä. Ohjaajalle olin tehnyt biisin, jonka sanat olivat aivan suoraan menneestä syksystä... Arkihuolesi kaikki heitä-melodialla lauloimme kuorossa ohjaajalle...!
Sit itseensä karaokeen, laulut soimaan! Hauskaa oli, ukot kertoivat juttuja tosielämästä, minä olin koneen käyttäjä, ja kukin lauloi vuorollaan. Kyllä oli meidän pikkiriikkinen kotimme täynnä elämää, musiikkia ja naurua! Välillä keitin kahvitkin, että jaksettais jatkaa. Kiitos kaverit!
Joululounas kavereitten kanssa
Kävin avantouinnilla kahden naisen kanssa vuosia. Toisen kanssa 13, toisen 16 talvea. Kävelimme, potkuttelimme tai pyöräilimme... Kiireen sattuessa menimme autolla Häyrylänrantaan kaksi kertaa viikossa. Keräsin porukat miehineen mukaan, ja niin saimme olla taas yhdessä, edes hetken. Ruoka oli tajuttoman hyvää! Muistelimme yhteisiä aamuretkiämme, keväisiä viimeisiä kertoja, ja joulun alla olevia piparikestejä avannon reunalla. Kiitos ystävät!
Kotiseutuyhdistys
Syyskokouksen yhteyteen oli järjestetty puheenjohtajan 80-vuotispäivän juhlinta. Voi ihme, miten kunnioitan näitä kaikkia kotiseututyötä tekeviä tyyppejä. Konnevedellä on kotiseututyö suuressa arvossa. On jos jonkinlaista tapahtumaa, kirjojen ja lehtien julkaisemista, Museon hoitamista, ja sen avoinna pitämistä. Itse en pysty olemaan mukana niin paljon kuin haluaisin. Minulla on vielä noita mummotettavia hoidettavana. Lupasin tehdä täsmäiskuja, ja "lapioida paskaa" kun tarvitaan, jos ei ole muuta... jo sovittua tekemistä. Museo on rajanaapurinamme, joten minulla on "sijaintietu" käytettävissäni. Olemme asuneet museon vieressä vuodesta -83. Kerään roskia "koirankusetuslenkeillä" käydessäni, ja pidän sitä silmällä ihan vaan huvikseni.
Paljon voimia vaan teille kaikille, jotka siellä sopuisasti puuhailette.
Raskasta Joulua, oman vuoteni kohokohta!
Linkki: www.paviljonki.fi/tapahtuma/raskasta-joulua-2021/
Olin kahden vaiheilla, pääsenkö tänäkään vuonna mukaan. Tyttäreni ja vanhin lapsenlapseni valmistuivat kouluistaan, ja heillä oli samaan aikaan juhlantynkää tulossa. Korona kuitenkin perui nämä pirskeet... MINÄ PÄÄSIN RASKAASEEN JOULUUN!
Voi, että miten nautin. Yksi entinen ravintola-asiakkaani sanoi kerran: "Yksin tehdään parhaat reissut!" Olenkin pitänyt lujasti kiinni tästä neuvosta. Koronan jyllätessä sain onneksi lipun, Pekka varasi mulle parhaan jäljellä olevista...
Istuskelin rauhassa odottelemassa. Sit se alkoi! Nytpä olikin panostettu aikaisempaa enemmän, jee! Laulajia oli tuplasti, ja kaikki ylimääräinen kulisseista, ja tulipalloista lähtien oli suunniteltu täydellisiksi esim. Varpunen jouluaamuna... -Taustalla oli pieni varpunen kauniin naisen kädellä, siinä he sit katselivat toisiaan kyseisen laulun ajan...
Sit mun lempibiisi... Antony Parviaisen tekemä/esittämänä Joululaulu 1939. Kun se "pamahti" soimaan, olin kuolla innostuksesta, nousin oikein seisomaan nähdäkseni kaiken! Taustalla vilisteli sota-ajan kuvia, bändi oli taivaallinen. Voi Antony! KIITOS, jos fanittaisin jotain -niin sinua, olet paras!
Linkki: www.google.com/search?tbm=vid&sxsrf=AOaemvL6oajLHd-8GoeQ0VcfkGh3sDLLZg:1639933057928&q=Joululaulu+1939&sa=X&ved=2ahUKEwjCw_3aqvD0AhWOQfEDHWcKDakQ8ccDegQICRAD&biw=1280&bih=646&dpr=1.5
Konsertin loputtua menin vielä käymään vävyni haudalla. Meillä oli yhteinen innostus musiikkiin. Pitihän meidän lähteä yhdessä käymään Roskilde-festareillakin Tanskassa... "Tiedän, että ilman sinua, en sinne pääse... -kuka nyt lähtisi mummojen kanssa bailaamaan?!!! Terveisiä Raskaasta Joulusta sinulle, rakas vävyni! Näin siellä serkkusi pojan, hänellä on kaikki hyvin, niinkuin on myös sinun perheelläsi... KAIKKI HYVIN!" puhelin siinä itsekseni hautojen valoja katsellessani. Aattelin, että jos joku näkee.. -minulle tilataan ilmaiskyyti Seinäjoelle!!!
