Embedded Files
Elämälle school... ja mokille!
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä...
Kovassa liikuntahuumassani päätin yhtenä talvena, että pidän polun auki Vesanderinpolvenlaavulle, koko pitkän talven. Matkaa siitä tulee edestakaisin noin 4-5 km museon polkua pitkin. Joka toinen päivä kävin laavulla Wiltsu-koirani kanssa. Olin varsin hyvässä kunnossa tuona talvena.
Sit tuli pääsiäinen. Olin Tanjalla lapsenvahtina. Satoi julmasti lunta, enkä päässyt polkemaan polkua auki, harmitti... Minkäs teit, pieni lapsi tarvitsi hoitajaa, tietenkin menin. Tykkään lapsenvahti-hommeleista. Lapset vievät minut mukaansa aivan kokonaan! Heittäydyn lapseksi jälleen, ja kivaa on!
Kun selvisin sieltä hoitokeikalta, päätin että nyt aukaisen polun...maksoi mitä maksoi! Lähdin koirani kanssa matkaan. Lunta oli haaroihin asti! Poljin ja poljin hiki hatussa...
Kun 2/3 polusta oli tallattu. Minulle tuli kakkahätä. Ei auttanut muu kuin polkea neliömetrin kokoinen "laani", johon sit pyllistin. Meinasin peittää jätökseni hankeen, mutta huomasin siinä olevan paljon kokonaisia puolukoita. Ajattelin pikkulintujen nauttivan niitä helpommin kuin... -Joten jätin keon siihen ylväänä seisomaan.
En jaksanut polkea loppu polkua, vaan palasin takaisin kotiin.
Seuraavana aamuna oli leipomispäivä. Heti kun aurinko nousi näin leipomon ikkunasta museolta päin, polkuani pitkin tulevan yhden kylän himoliikkujista -punainen pipo vilkkuen puiden välissä... Tajusin, että hää oli tulossa samalta polulta, jota eilen olin tallannut. Sanoin Pekalle, että mee sinä vastaanottamaan vieras, -minä en sit oo kotona. "Täytyi ihan lähteä katsomaan, kuka on polkenut näin syvää hankea, ja niinkin pitkän matkan. Arvasin, että Sannahan se oli!" sanoi mies riemuissaan.
Tätä polun polkemisasiaa ei otettu koskaan puheeksi, vaikka tämä mies kävi meillä useinkin liikuskellessaan metsissä.
Nyt tämä mukava kylän mies on sairastunut, eikä paljoa liikuskele sen enempää poluilla kuin metsissäkään. Säälittää, kiva mies!!!
Harmi, kun mulla ei ole kuvaa siitä polusta, jonka pidin auki koko talven!
Hommat, ne on vaan hoidettava...
Kts. Pikkunisun lisälehdeltä lisää sattumuksia. Sinne olen koonnut yritys/yrittäjä -elämässäni sattuneita juttuja!
Alakerta kuntoon...
Alakerta kuntoon...
Minulla oli kohdun laskeuma, rakenteellinen vika... EI YLÄPÄÄSSÄ!
Keskussairaalan lääkäri pisti minut selälleen hoitopöydälle... "Voiko mukaan tulla opiskelijoita, katsomaan tilannettasi ja oppimaan?" kysyi tuo naislääkäri. "Juu, kyllä sopii. Ei siellä ole mitään varastettua!" Annoin luvan, pitäähän opiskelijoiden oppia käytännössä asioita.
Opiskelijoita tulikin useampi. Siinä he sit seisoivat U:n muotoisessa puoliringissä jalkopäässäni. Lääkäri otti kylmän "lusikan", jolla levitti näkymää. Hänen valkoisen lääkäritakkinsa taskussaan soi puhelin. Lääkäri otti henkilökohtaisen puhelimensa ja kysyi minulta: "Voinko vastata, se on kotoani. Heillä on jotain tärkeää..." "Juu, TOTTAKAI vastaa vaan..."
Lääkäri alkoi selittää puhelimeen, miten vaihdetaan Tourutornista vahingossa tulleet vääränlaiset saunanlauteet oikeanlaisiksi.
Minä siinä kymmenen opiskelijan edessä r... levällään oottelen. Onneksi ei ollut kiire mihinkään, eikä kylmä!
"Ite täytyy hoitaa kaikki asiat. Ukko ja poika on niin...!" sanoi tuo toimelias naislääkäri anteeksi pyydellen.
Aikanaan menin jälkitarkastukseen. Siinä ootellessani kerroin vastaanottavalle hoitajalle tuon saunanlaudejutun. "Se lääkäri on yksi Keskisuomen parhaita gynekogeja!" En hetkeäkään epäillyt tuota, osasihan hän vaihtaa väärät lauteenkin oikeiksi!!!
Menoks!
Mierontiellä töissä ollessani Osuuspankin ruuat oli ehdittävä ajoissa. Ruokana oli pannupihvi. Kananmunat olivat päässeet loppumaan. Huikkasin ovelta baarin puolella työskenneelle Irmalle, että käyn pikaisesti kaupasta hakemassa kananmunia. Salamana vaihdoin kenkiä ja eikun menoks!
Mierontien autopaikalla oli harmaa auto, se oli tietenkin Penan "kottero"!? Istahdin penkille ja biili käyntiin. Mietiskelin ajaessani, että onpas Penalla vanhanaikaiset aurinkolasit ym. -vähän siinä ihmettelin auton sisäpuolta, mut sit: "Mitäpä se mulle kuuluu!" Saavuin kaupalle. Otin kuusi isoa kennoa munia, kassalla vielä veistelin jotain hupaisaa... Tulin munakennokasan kanssa kaupan pihaan, siellä ei ollut yhtään muuta autoa kuin yksi harmaa taksi. "VOIHAN ITKU!" -tajusin, että olen tullut tuolla Koskisen Pentin taksilla. Ei auttanut muu kuin laskea munat penkille ja ajaa takaisin Mierolle. Kävin huikkaamassa taksikopilla, että tuun ruokatunnin jälkeen selvittämään mokani, nyt ei ehdi... Osuuspankin ruo'at ei saa myöhästyä.
Pena oli huomannut pikaisen lähtöni. Hän kävi heti sanomassa kaimalleen kopilla, että se oli Sanna, kyllä se osaa ajaa autoa. Meni varmaankin käymään vain kaupoilla.
Ruokatunnin jälkeen menin taksikopille nolona tunnustamaan erehdykseni. Tarjosin Pentille kahvit. "Kyllä sinä Sanna-kulta suat ajella sillä minun aatolla toisenkin kerran..." sanoi auton omistaja nololle minulle.
Kahvitunnin aikaan työkaverini mies kirjastoautossa Pyhälahden perukoilla oli kuullut -mitä kylällä oli tapahtunut. "Sen täytty olla Tiihosen Sanna, keneltäkään muulta moinen ei onnistu!" oli tuo työkaverini mies sanonut kirjanhakijoille! TOTTA!
Page updated
Google Sites
Report abuse