Liikunta

Pihajumppa

Noin viisi vuotta sitten, kun keväällä oli kunnan/kansalaisopiston jumppien viimeinen kerta... - Mökkipaikkamme naiset olivat pahoillaan jumpan loppumisesta. Mietin sekunnin: "Minä voisin vetää teille jumppaa siellä Pyhälahden mutkissa. Mitäs tuumaatte?" Oli hetken aivan hiljaista. Niinhän se sit lutviutui Tiistai-jumpaksi klo 19.00 jonkun kyläläisen pihassa. Sovittiin että satakoon tai paistakoon jumppaa ei jätetä väliin. Pari kertaa jäi... porukan ollessa retkellä. Yhden kerran oli niin kamala ilma, ettei sinne olisi mennyt kukaan vapaaehtoisesti. Yhden kerran taas ihmiset unohtivat ilmoittaa mulle jumpan peruuntumisesta. Yksi mies ajeli sinisellä traktorilla ympäriinsä. Tuli sit kertomaan, että kaikki jumppaajat ovat jossain "Huitsin Nevadassa"!!! Oli niin lähellä, etten lähtenyt tuohon siniseen traktoriin muusaksi! No, heh... EI!

Jumppia pidimme vuoronperään ihmisten pihoissa. Itikoita oli alkukesästä ihan riittävästi.

Yhtenä kesänä oli niin lämmin järvivesi, että saimme jumpata järvessä 6 kertaa. Et lukijani ikinä usko, miten hienoa oli... - kun meidän järveä pitkin tuli veneellä jumppaajia... Osa tuli pyörillä, osa käveli ja osa autoilla. Pekka lämmitti saunan, ja minä paistoin lettuja illan päätteeksi. Puheen sorinaa riitti aivan auringon laskuun asti.

Suurin voitto kuitenkin minulle oli se, että sain tutustua uusiin ihmisiin. Jumpallani kävi paikkakuntalaisia, mökkiläisiä ja osa tuli Konneveden kylältä asti... Oli lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Ja parasta, kaikista yhteiskuntaluokista, jokainen halukas sai osallistua. Jumppa kesti tunnin lämmittelyineen sekä venyttelyineen.

Hintakin oli suhteutettu laatuun... En ole mikään ammattilainen, joten maksuakaan en tietenkään ottanut. Kesistä jäi erityisen hyvät muistot!