Matkailu

Kuva on Hankasalmelta, juuri ennen kylää! Tuoksui medelle... -huumaavasti!

Maatilamatkailua...

Olen haaveillut koko aikuisikäni pääseväni maatilamatkalle. Veljeni on viettänyt perheensä kanssa kesälomiaan maatilamatkailu paikoissa. Hänen kertomustensa pohjalta syntyi suuri unelmani. No, tuumasta toimeen. Kesällä 2018 sain Pekka Tiihosen ylipuhuttua lähtemään kanssani maatilamatkailulle. Hänen mummolansa on Savossa, joten suunnittelimme käyvämme ensin sisareni luona Maaningalla... Siitä maatilamatkailu paikkaan, ja viimeiseksi menisimme käymään siellä Pekan mummolassa. Mummoa eikä Ukkiakaan enää ole. Talokin on ollut autiona jo vuosia, vai liekö jo purettu!?. Mummolan vieressä asuu Pekan enon-vainaan perhettä. He ovat aivan yli-ihmisiä minun kokemuksiini verrattuna. Noin mukavia ja vieraanvaraisia ihmisiä en ole muualla tavannut. Siinne olemme aina tervetulleita... -ILMOITTAMATTA etukäteen! He kaikki ottivat minut ilolla vastaan silloin 1973 syksyllä, kun kävimme "morsiamen esittely vierailulla"! Heillä kaikilla on aina aikaa läheisilleen. Kun juttelen heistä jonkun kanssa, niin tuo joku on todella läsnä kanssani! Se on hyvin harvinaista tähän, itsekkääseen maailman aikaan. Kiitos, että saan kuulua sukuunne!!!

Katsoin netistä näitä sukulaisiamme lähellä olevan maatilan, jonne sit majoittuisimme yhdeksi yöksi. Minulla on aina ollut mielessäni kuva näistä maatiloista! Menisin emännän kanssa aamulla navettaan. Syöttäisin kanat ja siat. Sit söisimme aamupalaa talonväen kanssa. Juttelisimme, saunoisimme yhdessä, ja tekisimme muita maatilantöitä! Olin niin odottanut tätä... -vuosia!

Ostin matkan varrelta oikein laatuviiniä, jota sit nauttisimme maatilan isäntäväen kanssa illan pimetessä...

Ajelimme sisareni luo Maaningalle. Oli kivaa odotusta. Söimme vatsamme täyteen herkullista karjalanpaistia. Kahvittelimme ja sit lähdimme: "Hei hei! Me tästä lähdetään maatilamatkailuun... sisemmälle Savoon!"

Navigaattoriin osoite, ja sit menoksi. Meillä oli koira mukana, Wiltsua kun ei raaski jättää muille hoidettavaksi. Vielä olisi matkaa viisi kilometriä. Pyörittelin maisemaa mielessäni... Isoja, komeita maalaistaloja. Nyt tulee jo riukuaitaakin, ja eläinten tallaamaa lehmätarhaa... -mitähän ihanaa tämän tien päässä onkaan? Silmät pyöreinä odottelin navigaattorin kertovan: "Olette perillä, valitsemanne kohde on oikealla!"

Niin loppui isot talot, lehmätarhat ja riukuaidat. Edessä oli keskinkertainen puna/valkoien leirikeskusta muistuttava "laihanlainen" talo sekä pihapiiri, joka oli huonosti hoidettu! Heti ensisilmäyksellä näin, ettei tätä "maatilaa" ole hoidettu sitten 80-luvun. Kaikki paikat oli niin ränsistyneitä, nurmikkokin ajeltu... -sieltä täältä! Ehdotin Peksille välitöntä U-käännöstä! Siinä samassa lähitalosta asteli verkkaisesti n. 85v. pariskunta iloisena, ja toivotti meidät tervetulleeksi. Olin majapaikkaa tilatessani sanonut, että meillä on koira... haluamme mökin, ei huonetta missään nimessä! Mummo ojensi meille avaimen tuohon isoon hallin näköiseen rakennukseen. Voi hyvän tähe!

Saatiin viimein mökin avain. Ajelimme 200 metriä rantaan päin. Nurmikko rehotti, polut vaan oli ajeltu mökille sekä lähes laiturille saakka. Puolimetriä ennen laiturin alkua oli vissiin polttoaine loppunut ruohonleikkurista, kun loput puolimetriset heinät oli vain poljettu matalaksi! Katsoimme kauhistuneina mökin edustaa....

Ei ollut yhtään TERVETULLUT OLO!

Kaikenmaailman grääsää nurkat täynnä. Tästä mökistä olisi saanut todella kodikkaan kauniin, jos olisi ollut yhtään silmää!!!

Voihan onnenpäivät!

Ensijärkytyksestä selvittyämme, sovitimme avainta mökin oven lukkoon. Sehän meni kuin puukko vanhaan lihaan! Taisi olla ainut asia, mikä toimi tällä maatilamatkalla mutkattomasti. Sisällä en tiennyt mihin kassini laskisin. Pölyä oli joka paikassa. Yritimme imuroida, IMURI OLI TUKOSSA! Ei tehnyt mieli putsata sitä, hoidelkoot ihan ite imurinsa... Astiat olivat kaikki eriparisia, sinappilaseja 70-livulta, lasten kirjavia muovisia syviä lautasia. Jäätelörasioita ym. vastaavaa. Kattilat olivat "kolhuisia alumiini purkkeja", ilman kansia! VOI P....! Minulla oli huumori hukassa, Peksillä kyllä riittää ymmärrystä tällaisellekin yllätykselle.

Petivaatteet olivat mankeloimatta ryppyisyydestä päätellen, ikivanhoja läpinäkyvän ohuita... mutta puhtaita! Pekka meni makuunurkkaukseen katsomaan sänkyä, minä en sinne mene!!! HUI OLKOON!

Saunan panimme lämpiämään. Pappa tuli ylpeänä esittelemään... -ihan itse keksimäänsä tulo-/menovesirakennelmaa.

Pesuhuoneen nurkasta havainnekuvaa! Miltä teistä tuntuisi asettua taloksi, ja vielä nauttia saunomisesta?

Papparainen selitti, että laskette lämmintä vettä tuohon siniseen pesuvatiin... Pesette siinä itsenne oikein saippuan kanssa. Sit vaan huuhtelette itsenne hyvin nopeasti, ettei vaan kulu lämmitettyä vettä liikaa!

Peksi meni ihan huvikseen katsomaan, mihin se vesi oikein meni. Seinän takana oli 25 litraa vetävä valkoinen hillosanko puolillaan likaista pesuvettä!

Vessasta en viitsi edes kertoa, sen saa jokainen lukijani miettiä omassa päässään!

Pappa siitä sit lähti mummonsa luo. Hän kutsui meidät klo 20.00 iltapalalle. Olimme tilanneet ilta-, sekä aamupalat, ettei tarvitse viedä mitään ruoka-aineksia mukana. Ummehtuneelle ja homeiselle haiseva ruokailuhuone oli pieni koppi, johon mummo oli kattanut eripariset posliinikupit. Lautasliinana oli pala talouspaperia, ruokailuvälineet olivat jotain ulkomaista metallia... ohuit ja vääntyneitä. Lauantaimakkara siivut olivat vetisiä, edellisen viikon rippileiriläisiltä jääneitä...-kertoi mummo! Leivät olivat kaupasta ostettuja viipaleita, jotka olivat myös edellisviikolta jääneitä. No, entäs sit voi?! Voileviä, jossa oli tummentunut kuori pinnalla. Otin yhden leivän ja kupillisen kiehuvaa vettä, jonne upotin nuhraantuneen teepussin. Pekka söi hyvällä ruokahalulla!!!

Vanha pariskunta istui kanssamme koko ruokailun ajan. He kertoivat pitävänsä tätä maatilamatkailupaikkaa lapsilleen. Poika ja tytär käyvät tekemässä ne raskaimmat työt, ja vievät rahat pankkiin!!! Niinpä tietenkin. Raskaita töitä kun ei oo tehty, mut rahat on kyllä viety!

Saunan lämmittyä otin oman pyyhkeeni, istuin pienen hetken keskellä lauteita... Huuhtelin noppeasti, sit jäähdyttelin laiturilla. Uimaan ei päässyt, koska vettä oli n. 20 cm vielä pitkälti laiturin loputtua!

Viiniä emme uskaltaneet edes avata! On oltava tarkkana mihin päänsä kallistaa. Peksi meni makuusoppeen unilleen siinä kymmenen maissa. Minä jäin vielä "NAATTIMAAN" lomailusta telkkaria katsellen. Sekin oli pieni mötikkä ja aivan liian korkealla katonrajassa, eikä siitä näkynyt kuin Tv 1 ja MTV. Nukuin sohvalla vaatteet päälläni. Olin asetellut ryppyisen mutta puhtaan lakanan valmiiksi sohvalle jo iltapäivällä.

Aamupalalla oli ne samat leivät, makkarat ja voilevit kuin edellisiltanakin. Kahvi oli hyvää!!! Taas nämä Mummo ja Pappa tulivat seurustelemaan kanssamme koko ruokailun ajan. Mummo ihmetteli etteikö ROUVALLE MAISTU? Tällä konstilla kyllä laihtuisin alle aikayksikön!

No, Siitä sit pakkaamaan tavaroita autoon...

Pekka se jaksaa! Hää viikkasi lakanatkin oikein kauniiksi pinkoiksi! Ilmeestä päätellen... -teki sen minua kiusatakseen!?

Kuvasta näkyy, miten sinne oli hankittu kaikki saatavilla olevat huonekalut jostain... -eripaikoista! Kaikki eriparisia, ja huoneen kokoon nähden aivan liian suuria. Verhot olivat muovia, kohokukkakuviosia... JEE!

Ei sit minkäänlaista silmää tyylille! Paikkana maisemallisesti,ja pyöröhirsinen mökki itse oli ihan jees! Täällä olisi konsultille oiva paikka tehdä ihmeitä! Saisi pienellä rahalla kauniin kokonaisuuden!

PALOVAROITIN KYLLÄ OLI... -PÖYDÄLLÄ!

Emme jääneet yhtään ylimääräistä fiilistelemään -tähän MAATILAMATKAILUPAIKKAAN en palaa... -en koskaan!!!

Vanha pariskunta toivotteli meidät tervetulleiksi toisellakin kertaa, jos/kun olette ohi ajamassa! Juu, pitäisköhän lähteä maatilamatkailulle!?

Kun tulimme kotiin, Peksi kysyi: "Katsoitko netistä muiden matkailijoitten arvosteluja paikasta?" No, enpä tietenkään, haluan itse kokea. En koskaan katsele muiden arvioita mistään asioista. Jos olisin katsonut, olisi tämäkin kokemus jäänyt kokematta! Pekka katsoi toisten lomalaisten arviot sit jälkikäteen!!! Nauratti ja suututti... IHMETYTTI!!!

Eikä se ollut edes halpa yöpyminen, tuohon hintaan olisi pitänyt saada vähän enemmän!

"Matkailu avartaa!" sanoi yksi tuttu mies!

Yksin kesälomalla -maakuntamatkalla...

Kiertoajelu Korpihotellilta toiselle

Kesällä, jo vuosia sitten... Oisko ollut n. 25 vuotta takaperin... aikana, jolloin TOPLES-tytöt olivat iso hitti! Toples-tyttö oli pukeutunut yläosattomaan tarjoiluasuun. Jos tilasi ison kaljan rusinalla, -sai ison kaljan, johon tarjoilija kostutti nänniään ja sit asiakas sai eri-MAKSUSTA nuolla nännistä vaahdon pois! Että sellaista!

Mieheni lähti jätkien kanssa Pohjoiseen kalastamaan. Mie jäin yksin kotiin, lapset olivat jo lähteneet omille teilleen. Silloin meillä ei ollut koiraakaan, joten mikä oli lähtiessä. " Yksin tehdään parhaat reissut", sanoi kerran yksi tuttu isäntämies, kun lähti herroille kuskiksi. Isäntä tiesi, että kuskattavat sammuisivat yksi kerrallaan ja hänelle jäisi kunnon saalis -mistä valita! Heh, heh!

Siihen aikaan oli vielä tansseja kesäisin -lähes joka illalle, kunhan vaan osui oikeaan paikkaan. Suunnittelin reissuni niin, että joku, mielestäni hyvä esiintyjä sattui soittamaan juuri siellä hotellilla missä milloinkin olin. Kiersin kaikki Korpihotellit... ja kivaa oli. Porukkaa oli kovasti ja kaikilla iloinen mieli. Tykkään tanssimisesta. "Ällötyksille" annan heti pakit, silloin kun minä laitan itseni juhlakuntoon ja käyttäydyn naisellisesti, en siedä "likaisia örveltäjiä". Joku sanoi minulle kerran, että kaikkien tanssiin hakijoitten kanssa on HIENOTUNTEISTA lähteä... -lähteköön vaan ihan ite, mie en lähe!

Maakuntamatkani viimeisenä paikkana oli Keurusselkä. Tanssin siellä itseni läkähdyksiin. Aamulla kävin järvessä uimassa ja aattelin lähteä kotiin. Olin respassa maksamassa yöpymistäni, kun huomasin ilmoitustaululla: Tule Kärkistenlossin päässä olevaan HELENAAN viihtymään. Helena on tasokas hotelli kirkasvetisen järven rannassa, aivan lossin päässä. Tänään meillä esiintyy: HARRI MARSTIO! Eikun sinne!

Ajelin pikkuteitä Keuruulta Korpilahdelle, ja sieltä takaisin päin Kärkisiin. Kirjauduin hotelliin, menin vaihtamaan KUKKAMEKON ylleni. Huone oli rähjäinen, mutta lakanat oli vaihdettu, joten leiriydyin Kärkisiin. Olin kyllä kuullut Helenasta juttuja, mutten yleensäkään tartu muitten kommentteihin...-vaan haluan kokea asiat ihan itse.

Menin syömään keskinkertaista baariruokaa, ja sit käyskentelin rauhassa... -ympäristöani havainnoiden hotelli-ravintolan käytävillä. Seisahdin pääoven suuhun odottelemaan Harri Marstion esiintymistä. "Paljonko koko homma maksaa?" kuiskasi yksi herrasmies korvaani siinä seisoessani!!!

Marstion tuloon olisi vielä reipas tunti!? Olin jo niin väsynyt, etten jaksanut pistää äijän kysymystä huumorilla vaan menin huoneeseeni. Pakkasin tavarani ja palasin kotiin. Kyllä nukutti hyvin... -omassa sängyssä!

"Matkailu avartaa!" sanoi yksi kaverini kun hänet putsattiin Venäjällä. Silloin oli juuri tullut nämä muoviset maksukortit maksuvälinneiksi. Kuitti höylättiin mankelilla. Niinpä tämä älykäs vakuutusasiamies höylyytti vakuutusyhtiön henkilökortilla ostoksensa... koko Pietarin lomansa loppuosan. "Mitäs varastivat hänen rahansa!"

Aattelin laittaa tähän loppuun linkin Hotelli-Helenasta, mut kun siellä oli niin ala-arvoista tekstiä, jätin väliin... Ei kannata katsoa!

Paikkanahan tämä kaunis Keski-Suomalainen maisema on omiaan viihdyttämään asiakkaitaan. Kaunis luonto, johon on tehty komea silta, lossi on muisto vain. Lossissa oli sitä jotain. Ei auttanut kiirehtiä. Lossi tuli ja meni omia aikojaan... Me ihmisethän teemme niistä likaisia sikailupaikkoja. Siihen ei vielä ollut tämä somemaailma näin suosittua, piti mennä henkilökohtaisesti paikan päälle kokemaan!

Olenkin saanut monet naurut eri porukoissa, tämän kokemuksen kerrottuani!

Page updated

Google Sites

Report abuse