Oma vanhempi tyttäreni pienenpienenä... -mummolan sängyllä.
Embedded Files
Oma nuorempi tyttäreni pientäkin pienenpänä... -mummolan sängyllä.
Lapset, lastenlapset ym. pienet
Omia lapsia minulla on kaksi, tyttöjä molemmat. Haamulapsia on myös... kaksi: -hekin on tyttöjä, Katja sekä Emma.
Kummilapsia on myös kaksi, tyttö ja poika.
Lastenlapsia onkin jo kolme. Vanhin on jo aikuinen, häntä saimme pitää ainokaisena kymmenen vuotta. Sitten syntyikin kaksi heti peräkkäisin vuosina. He ovat nyt kymmenen vuoden paikkeilla kumpikin.
Lasten suusta:
Tähän osioon olen ajatellut laittaa kaikkien tuntemieni pienten sanomisia sekä tekemisiä. Lasten sanonnat on niin hauskoja...
Pe 9.7
Väälin meni!
Eilen aamulla, kun olimme apulaistyttöseni kanssa töissä... Mieleeni tuli yksi tuon vanhimman mummotettavani sanominen...
Minulla on Kummisetä, hänen vaimonsa on ortodoksi. Nyt he ovat kumpikin jo mananmajoilla. Kummisetäni vaimon täyttäessä (muistaakseni) 60 vuotta, olimme heillä juhlimassa. Ortodoksi-papin oli määrä tulla myös tervehtimään päivänsankaria. Tällä ISÄLLÄ oli alkoholiongelma. Niinpä nytkin hänellä oli kuski mukana, ja silmä kiilteli iloisesti. Isä-Arto oli oikein mukava... jutusteli, ja siunaili mummoja luontaisella karismallaan. Sit tuli rukouksen vuoro. Seisoimme kaikki päivänsankarin ja Isä-Arton ympärillä. Raamattua siteeratessaan Isä-Arto muisti tekstin väärin. Kuiskasin Peksille, ettei se noin mennyt! Ukin ja koulun opetuksista muistan Raamatun pääasiat varsin hyvin. Pieni, n. 5...6v. tyttäreni poika sanoi isoon ääneen. "VÄÄLIN MENI!" Iloisesti hymyyn kaartui juhlavieraitten suupielet. Sankari eikä kirkonmies edes tajunneet mitä tapahtui, ja hyvä niin...
Lämmittelyä...
Vietimme 80-luvulla paljon kesiä meidän vanhalla mökillä. Kummipoikamme oli pieni, iloinen vesseli. Heidän mökkinsä on meidän mökimme paripuolikas. Tämä pieni poika istui usein sylissäni lämmittelemässä, kun uidessa tuli kylmä. Meillä oli erityisen hyvä "suhe" hänen kanssaan. Yhtenä iltana hän taas istui sylissäni, luin hänelle kirjaa. "Tuuppas nyt J.... nukkumaan, on jo myöhä!" huuteli äiti omalta puoleltaan. "En ielä oi ulla, inä ämmittelen ensin annan ykyssä!" (en vielä voi tulla, minä lämmittelen ensin Sanna sykyssä) Kyllä hellytti tuo pieni poika, joka etsi minusta lämpöpatteria! Hänellä oli jokin puhevika, joka sittemmin iän myötä korjaantui.
Önttö, önttö...
Tämä samainen kummipoikamme käveli usein Pekan perässä tekemässä pieniä passinkeja. Kerran he yhdessä rakentelivat linnuille pönttöjä. Viimeisenä valmistui kerrostalopönttö. Sit he yhdessä kiinnittivät pöntöt puihin. Veljeni tuli käymään kylässä. Poika otti veljeäni sormesta kiinni, toisessa kädessään iso vasara. "Uu etä attoaan! E ekan aa ehtiin innuie önttö... öntö a ÖNTÖ-ÖNTÖ-ÖNTTÖ! (Tuu setä kattomaan, me Pekan kaa tehtiin linnuille pönttö, pönttö ja pönttö-pönttö-pönttö!) He kulkivat käsi-kädessä katsomaan linnunpönttöjen paikkoja, poika osoitteli isolla vasaralla pönttöjä puissa. Voi ihme miten rakas tuo pieni kummipoika oli minulle. Meillä itsellä kun ei ollut poikaa. Tämä kyseinen pikkupoika oli lapsena hyvin miellyttävä käytöksinen ja herkkä poika. Meillä oli monta kivaa kesää yhdessä...
Krokotiilin kalastaja
Kerran taas Kummisetäni tuli käymään mökillämme. Tämä kyseinen pikkupoika uitteli solmuun mennyttä narunpätkää järvessä. "Mitäs se J... täällä puuhailee?" kysyi kummisetäni pojalta. "Okoiiliä ylitän aata erkkoon!" (Krokotiiliä yritän saada verkkoon!") Kuolemaansa asti Kummisetäni jaksoi kysyä aina meidät nähdessään, että mitäs sille KROKOTIILIN-MIEHELLE kuuluu?
Page updated
Google Sites
Report abuse