Embedded Files
Täydellinen kuva Pohjois-Norjasta... Kuvaajan sormi on jäänyt otoksen oikeaan yläreunaan. En halunnut poistaa sitä, koska juuri tuo sormi kuuluu juuri tähän kuvaan.
Luonto, suuri ja tärkeä osa minua
Luonto on intohimoni. Luonnossa esim. kaikki värit sopivat toisiinsa täydellisesti. Kokonaisuudet ovat hyvässä harmoniassa... Luonto osaa muuttua kehityksen mukana, aikaa muutos tietenkin vaatii. Meillä ihmisillä kun on kiire, kestääkö luonto tällaista älytöntä hoppuilua... Entäs sit ylivarojemme eläminen!? Se on taas sit asia erikseen.
Västäräkkiperheen tragedia...
Meillä on mökin ulkokeittiön roskiksena vanha n. 7 litran kupariastia. Siinä on vähän huono kansi. En ole löytänyt kirppareilta sopivaa, joten mun piti pakottaa kannen laidan pokkaus suoraksi... lisäämään kannen ympärysmittaa puolella sentillä.
Västäräkki oli tehnyt sinne roskikseen pesänsä, ja muninut viisi kauniin sinertävää munaa.
Siitepölyn runsauden vuoksi en ole siivonnut koko keittiötä talven jäljiltä... Turhaa touhu tuo! Jompikumpi Peksi tai minä olimme kulkiessamme laittaneet kannen kiinni. Västäräkit tulevat muniensa luo, kansi on kiinni, eikä niillä raukoilla ole voimia raottaa kantta päästäkseen sisälle. Sinne jäivät pienet, todella kauniit munat kylmettymään roskiksen pohjalle. Voin kuvitella... -Miten nuo pienet on hädissään etsineet kotiaan. Peksi oli nähnyt lintuemon sirkuttavan keittiön läheisyydessä, muttei ollut osannut tulkita tuota pientä pyrstön viputtajaa. Mieheni vei pesän munineen vähän kauemmas kulkureitiltä, josko linnut osaisivat takaisin. Ei osannut! Kyllä harmittaa!
Västäräkki kyllä kerkiää munia toisen satsin, onneksi! Tuo sama lintu on pesinyt laiturin alla edellisvuosina, mutta nyt kun oli lunta paljon, vettäkin oli laiturille saakka. Se oli päätellyt viisaasti pesäpaikan vaihtamisesta.
Linkki:
Huussi metsässä... -Lintuperheen uusi koti
Tässä toinen linnun kodista ottamani kuvasarja. Harmikseni olen niin lyhyt, etten päässyt ottamaan kuvaa ylhäältäpäin. Näinollen en tiedä, mikä lintu tuossa kodissa asuu, vai asuuko enää ketään. Lintuja ei näkynyt lähiseudulla. Sorsat vaan uiskentelivat rannan tuntumassa, ja pikkukalat tekivät iloisesti happihyppelyitään!
Käärme!
Eilen tulin mökille fillarilla. Näin kyykäärmeen tien oikeanpuoleisella raiteella. Aattelin sen loikoilvan auringossa, enkä uskaltanut pysäyttää pyörää.
Tänä aamuna kun ajoin kotiin päin samasta kohtaa, siinähän se lötkäre pötkötti vainaana. Auto oli ajanut sen yli, voi pientä... -suolet vaan repsottivat hietikolla. Käänsin kaverin oikein päin ja kuvasin sen.
Linkki:
Muistan lapsuudesta, kun keväisillä koulumatkoilla Rasinmäen kupeessa soratiellä kyyt lämmittelivät. Me urheat hypittiin puukengillä niitten päällä. Oli luojan onni, ettei ketään pistänyt yksikään "kärmes". Tuo KÄRMES -on mukava sana, vaikka en edes tiedä mitä se tarkoittaa kun sanotaan jotain ihmistä kärmekseksi. Oisko jotenkin liero tai pistävä?
Luonnon omia tekeleitä..
Ihminen, luonnon kunnioitus...
Luonto muovailee aikansa kuluksi kauniita kokonaisuuksia. Kun käyskentelen tuolla lähimetsissä, vastaan tulee jopa päivittäin uusia luonnon tekemiä asetelmia...
Esim. Kun ihminen ottaa pajupuskasta yhdenkin oksan, kokonaisuus häiriintyy. Kun taas keräämme käteemme pajunoksia, pitää järjestellä kauan, ennen kuin tulee lähellekään harmoninen kimppu.
On ihmisen tekemiä asioita, jotka sopivat kauniisti luontoon...
Hyvin suunniteltu ja toteutettu, luontoa kunnioitettu yhteistyö on silmää hivelevää...
Ihmisen raiskaamaa luontoa
Tätä osiota rakentelen tuonnempana...
Page updated
Google Sites
Report abuse