Äitienpäivä
Äitiä tapaamassa...
Kävin viikolla Äitini haudalla, samalla haravoin oman hautani... -ettei tule saniomista! Äidille vein kultaisen sydäntarran. Tarran sai myös se Äitini Isän Äiti, jonka kanssa omistamme yhteisen haudan.
Viime keväänä putsasin tuon kiven hammasharjalla, se toimenpide täytynee uusia tämän kesän aikana.
La 11.5
Linturetkellä
Lähdimme Koluriporukan kanssa Konneveden Pyhäjärvelle "bongailemaan" lintuja. Nähtiin, minun mittakaavassa hurjan paljon böödejä, niin isoja kuin pieniäkin. Lintutornilla oli säpinää, 5 plus astetta lämmintä ja aivan hirvittävä pohjoistuuli... Tiirailimme lintuja parisen tuntia, sit takas autolle!
Tulomatkalla oikaisimme yhden pellon poikki, pellon kivetyksellä söimme eväitä. Kiveltä noustessani en huomannut jalkaani takertunutta piikkilankaa... -suoraan turvalleni siihen "pöpelikköön". Kuului possahdus, luulin jo että uusi polveni halkesi...! Ei, se olikin termosmuki, joka äänekkäästi tipahti maahan repun sivutaskusta. Kaikkea ne ihmiset jättävät peltojensa reunoihin. Niihinhän voi esim. metsäneläimet sotkeentua. Tuokin piikkilanka oli osalta rullattu kerälle, jossa se oli jo sammaloitunut, osa oli jäänyt maahan... Ois taas kirveellä töitä!
Sit niihin lintuihin, joita näimme:
Ensin nähtiin Kuovi Linkki: luontoportti.com/t/596/kuovi.
Sit Joutsen Linkki: luontoportti.com/t/619/laulujoutsen
Kolmantena Metsähanhi Linkki: luontoportti.com/t/538/metsahanhi
Neljäntenä Merikotka Linkki: luontoportti.com/t/532/merikotka
Viidentenä Pensastasku Linkki: luontoportti.com/t/580/pensastasku
Kuudentena Kurki: Linkki: luontoportti.com/t/599/kurki
Seitsemäntenä Töyhtöhyyppä Linkki: luontoportti.com/t/709/toyhtohyyppa
Kahdeksantena Punajalkaviklo Linkki: luontoportti.com/t/593/punajalkaviklo
Yhdeksäntenä Haapana Linkki: luontoportti.com/t/509/haapana
Kymmenentenä Tavi Linkki: luontoportti.com/t/751/tavi
Yhdentenätoista Jouhisorsa Linkki: luontoportti.com/t/670/jouhisorsa
Kahdentenatoista: Kalasääksi Linkki: luontoportti.com/t/661/saaksi
Kolmantenatoista Naurulokki Linkki: luontoportti.com/t/562/naurulokki
Neljäntenätoista Kalalokki Linkki: luontoportti.com/t/662/kalalokki
Viidentenätoista Pajulintu: luontoportti.com/t/571/pajulintu
Kuudentenatoista Peippo Linkki: luontoportti.com/t/577/peippo
Seitsemäntenätoista Valkoviklo Linkki: luontoportti.com/t/715/valkoviklo
Kahdeksantenatoista Variksia Linkki: luontoportti.com/t/716/varis
Tullessa näin vielä Rastaan, Punarinnan sekä Västäräkin.
Pensastaskua kuunnellessamme muistelin, miten Isäni neuvoi meitä matkimaan kivitaskua: Laitetaan kämmenet yhteen niin, että kämmenien väliin jää kupera, umpinainen kolo. Sit tätä "pakettia" kopsutetaan rystyspuolelta omaan polveen... -ääni on ihan kuin kivi- sekä pensastaskulla.
Lähden kyllä uudelleenkin..., se oli kivaa ja opettavaista!
Helatorstai
Miksi Helatorstaita vietetään? En muista, mut oiskohan se jossain yhteydessä Pääsiäiseen...?
Ei ollut, vaan Jeesuksen taivaaseen astumisen muistopäivä...
Opiston päättäjäiset...
Viikko sitten oli Kansalaisopiston päättäjäiset.
Musiikkinäytelmä
Meillä, yhden kaverin kanssa oli Päivänsäde ja Menninkäinen-musiikkinäytelmä. Lumouskuoro lauloi kertojan osat, sit Menninkäinen sekä Päivänsäde omansa.
Ompelin Päivänsäteelle puvun kirpparilta ostamistani keltaisista verhoista. Säteiksi laitoin pahvista, kimalteesta sekä lampun varjostimen kehikosta tekemäni päähineen. Sain kaverilta keltaisen puseron, sukkahousut löytyi City-marketista. Näin helposti tuli Sannasta Päivänsäde!
Peikon pukuun lisäsin taskun vanhasta perunasäkistä, taskuun työnsin kelokepin ja naavaa..
Peikolle tein hännän saman perunasäkin saumasta, jonne ompelin rautalankaa sisään. Tupsu tuli hajottamalla säkinpalan kuteita sekä loimia...
Naavaa peittämään...
Naavaa hännän juureen...
Kasvot, juuri tätä postausta varten "duunasin" Canva-ohjelmalla.
Mulla näkyy huivin valkoinen sauma. Ei ollut peiliä siellä, missä pukeuduttiin. Joku oli laatinut ohjelmalehtisen väärin. Meidän ohjelma, sekä kummankin omat esitykset olisi pitänyt olla ohjelman ääripäissä, että olisimme voineet rauhassa pukeutua... Nyt tuli kiire, enkä nähnyt itseäni peilistä... Sit seuraavan kerran osaan kyl' pitää puoleni!
Eikä se väärinpäin ollut huivi haitannut, yleisöllä oli oikein hauskaa... -meillä vielä hauskempaa!
Pikku Lintunen
Minulla oli esitettävänä myös Pikku Lintunen, jonka olin "duunannut" Goerge Mamsteinin Pikku Syntisestä. Taustaan soitin haitarilla melodian sekä soinnut, lisäilin niitä Garage-bandillä aloittamaani taustaan. Se oli supervaikeaa...
Sanoin biisini saatesanoiksi, että meitä syntisiä, niin pieniä kuin isojakin on täällä maailmassa aivan tarpeeksi, joten vaihdoin sisällöksi Pienen Lintusen. Toimi!
Vappu
Voihan Wappendall!
Nyt ei yhtään tunnu keväälle... -olen "väsännyt" Kansalaisopiston päättäjäisiin taustaa sanoittamalleni biisille. Sain sen vihdoin valmiiksi, mut kyllä otti koville.
Sit eilen tein Päivänsäteelle esiintymisasun vanhoista verhoista...
Meillä oli Tyttäreni koirat muutaman päivän, niitä lenkittäessäni huomasin kevään pilkottavan.
Tämä eläinlääkärin tienhaarassa ollut Saku-sammakko oli vissiin menossa lääkäriin... -aivan liian myöhään, kuten suomalaiset miehet ikään!
Keltainen pieni, oliko sinulta jäänyt ruoka takatalven lumien alle? On niin surullista löytää näitä pieniä ja superkauniita lintusia menehtyneenä teiden varsilta. Tuolla etelämmässä kun ajelee, varsinkin aamuyöllä... -kyllä on raatoja teiden poskissa. Onhan ne tietysti toisten eläinten ruokaa, mikä minä olen siirtelemään luonnon lakia... Mut ei se luonto ole keksinyt autoja, joiden alle jää vuosittain miljoonia pieneläimiä.
Linkki: www.ts.fi/teemat/1074158976
Tämä tonttu, se arkana kurkisteli Museon riihen kivijalan takaa... "Jokohan se joulu on ovella...?"
Bertta löysi Museolta tällaisen pallon, sen oli ihan pakko tuoda pallo Mummolandiaan, kuten Tyttäreni sanoo!
"Mitä Konnevedelle kuuluu? Me jäätiin tänne viettämään kesää, mennään tuonne Työskille kesäksi... -vähän niinkuin lomaillaan... Tehköön pukki itse tämän vuoden lahjat... -koko maailman lapsille!"
Äänekosken Harmonikkamiesten kevät konserttiin Kunnantalolle varasin paikat ystävilleni. Tein oiken komiat varauslaput, liimasin niihin jopa sydämet... -sit etsin jokaiseen, sydämen värisen nuppineulan, jolla kiinnitän ne tuoleihin. "Meneeköhän nyt tällä mummelilla vähän yli?" mietin mielessäni. Saisin aivan varmasti jonkinlaisen diagnoosin, jos menisin lääkärille sellaista hakemaan...
Su 28.4
Jo on aikoihin eletty!
"Pistää miettimään...!" kuten Perjantai-ohjelmassa. Kuulin telkkarista, että Elastinen järjestää toukokuussa Hartwall Areena-keikan niin, ettei sinne TARVITSE ostaa lippuja... vaan lipun saa kun ostaa Rockstar-enesgiajuomapurkin. Elastinen, joka... -suurine hampaineen oikein "hymyn" kera edistää terveyttä, tasa-arvoa ja suvaitsevuutta, järjestää tällaisen keikan, johon on tulossa nuoria sekä lapsia... -kuka heille ostaa ne energiajuomat lippujen sijasta. NIIN, JA KUKA NE JUOMAT JUO!???
"Hei Kimmo Laiho, onko sun moraali löyhentynyt?!" kyselee hämmästynyt kansalainen
To 25.4
Katselin yhtenä iltana telkkaria... Mainoksissa yksi tyyppi pesi Kärcherillä rapattua seinää...!
Eikö tuon mainoksen tekijä, -tilaaja tai itse "aparaatin" valmistaja muista, minkälaisiin korvauksiin yksi mies joutui pestyään tyttärensä uuden (vanhana ostetun) kodin tiili-rapatun seinän painepesurilla. Siitä käytiin kovasti "käräjiä"... -niin, et' kuka on syyllinen kun talo alkoi homehtua ulkoa päin; Talon myyjää syytettiin ensin, tietenkin. Vanha ukko kertoi ylpeänä auttaneensa tyttärensä perhettä pesten talon ulkoapäin oikein painepesurilla.
Mut sit kun oikeuslaitos tutki asiaa paremmin, jotain oli pielessä... -eihän talo yleensä homehdu ulkoa päin... Joku viisas huomasi yhdistää painepesurilla pestyt, sittemmin homehtuneet seinät... -BINGO!
Jos vielä tämänkin jälkeen tarinan vävy ja appiukko ovat hyvissä väleissä.., -nostanpa hattua!
Su 21.4
Ottaa niin koville
Nyt ei, taas kerran, mene mikään asia ns. "putkeen"!
Meillä on valokuvanäyttely Konnevedellä kunnantalon aulassa ensi maananataista kuukausi eteenpäin. Valittiin kuvat, kullekin 3-5 kuvaa. Itse valitsin viisi, suureellinen kun olen. Kuvat laitettiin opettajalle korjailtavaksi... Mun kuvat olivat ensi postikortin kokoisia... Tein uudet... -olivat postimerkin kokoisia. Mietittiin, et mistä johtuu! Olin käsitellyt niitä Canvalla, Adope Exbress- sekä Photo Filtre-ohjelmilla, tuonut kuvat Gookle-kuvista. Siis kaikki asiat väärin. Mut ihmeitten aika ei olekaan ohi... -niistähän tuli todella hyviä! KIITOS KEKE... -"viilailusta"!
Jumissa-kuva on otettu Siikakoskella yhtenä keväisessä aamupakkas-päivänä. Lapsen kajakki-kuva on vuosien takaa mökkijärveltämme. Sain siihen, omasta mielestänim "jäätävän" hyvän kontrastin. Muokattu Adobe Experss-, sekä Canva-ohjelmalla.
Tämän kuvan annan tuolle kajakissa "äheltävälle" tyttöselle!
Kotikulmilla... Tämä haikean kuvan otin maaliskuisena iltarusko-iltana. Minun "taka"-kuvan otti kanssakulkija Savikosken sahalla Pääsiäismaanantaina. Kuvaa olen muokannut Photo Filtre-ohjelmalla. Tuo laskevan auringon heijastus ikkunasta on hieno!
Miksi Ihaa on surullinen? Kuva on otettu Lohjalla, kylpylän hotellihuoneessa. Älyttömän hyvät värit sekä valo! Keijo-ope vaalensi takana olevaa seinää!
Tämän kuvan lähetän yhden Pienen ystäväni lapsille synttärikortiksi. He kaikki kolme ovat "kevään lapsia"!
Mummulin sylissä. Olimme lenkkeilleet, syöneet... -nyt oli päikkäreitten aika! Kuvaa on muokattu Photoshop-ohjelmalla.
Tämän kuvan annan Vanhimman Tyttäreni nuoremmalle pojalle nimpparilahjaksi, koska Bertta-koira on hänen lemmikkinsä !
Yhdessä. Tässä on kolme kuvaa päällekkäin. Adobe Express-, Photoshop-, sekä Canva-ohjelmilla muokattu. Kamera "luisti" alaspäin, ollessaan löyhästi kiinni jalustassa.... -valuva kamera teki sadetta itsestään. Tuli ikäänkuin venyvä syyssade, pienellä kuvankäsittelyllä ohjaillen!
Tämän kuvan lähetän Korppien veistäjälle, sekä kuvaajalle Hanna Rautasaarelle Tíkkakoskelle!
Tulostus
Opettajamme, valokuvaaja Keijo Penttinen käytti muitten kuvia tulostajalla, mun kuvat eivät ehtineet mukaan...! Lähdin eilen tulostajalle, kuinka ollakaan K-S Foto oli KIINNI! Kyllä otti päähän! Ajoin Seppään, Tunnin kuvaan, siellä minua palveli kaunis tumma tyttönen, hän oli oikea asiakaspalvelija! Olin vähän "vilkaissut" muitten kuvista, ett' olivatko ne kiiltäviä, juu -joten teetin sellaisia. Tänä aamuna vertasin kuvia muitten kuviin... -aivan eri kiilto. "Eikun takaisin"! Enpäs ehdikään. Peksi on lähdössä Vaajakoskelle hommiin, pyysin häntä hoitelemaan homman. "En ehi, pyyvvä Tyttöjä!" Se siitä avusta. Aina sama juttu... -kun pyytää apua, hää aloittaa selityksen miten ei voi auttaa, etsittävä joku muu! Itketti, otti niin päähän -VITUTTI!!!
Soitin nuoremmalle tyttärelleni, hää lupasi hoidella homman. Kuvat on Peksin mukana olevalla muistitikulla. Toivottavasti saan ne illaksi! Täytyy vielä teipata ne kehyksiin!
Joskus vaan pitäisi jäädä aamulla nukkumaan, eipähän tarvitsisi mokata, pyytää apua.... -eikä tehdä mitään muutakaan! ARMOA!
Kaikesta huolimatti... On ollut superkivaa käydä kamerakurssilla koko talvi, kiva porukka, paljon tietoa... -ehkä siitä jäi vähän oppiakin! Haluan tehdä ns. taidekuvuia. Minusta ei ikinä ole konttailemaan kuvauskojuissa, YHDESSÄ PAIKKAA ihan liian pitkään!
Lähden marraskuussa Kuusamoon Kuvankäsittely-kurssille viikoksi... -SIITÄ OOTELLESSA!
Tulkaa ihmiset katsomaan näyttelyämme!
Ma 15.4
"Tiiatterriin... -syömään ranskanpullaa!"
Peksi huomasi pikkulehti Viikkosesta, että Vesannolla Niinivedenpäässä olisi harrastajateattrin esitys. "Ei kun sinne!" Kerättiin kivoja kavereita, lähdettiin ajelemaan. Keli oli mitä mukavin katsella maalaiskylän menoa kaikessa rauhassa.
Esityksesä oli Tatu Pekkarisen Hotelli Humina. Jos tuolla käsikirjoituksella ei lähde kansasta nauru, ei vika ole tekijöissä! Mukavan inhimillinen "tvisti" oli päällä koko esityksen ajan. Katsojia oli n. 150.
Hauskinta minusta oli, miten "rajuja" kylttejä oli liimailtu ympäri taloa...
La 13.4
Nettiongelma
Voihan itku, miten mulla onkaan ollut ikävä tätä touhua... -blokin päivitystä. Meillä meni Valokuitu siinä Pääsäismaanantain ukkosmyrskyssä. Sain onneksi kaiken "tuikitarpeellisen" tehtyä puhelimen mobiliyhteyden jaon kautta...
On se ihmeellistä, miten moneen asiaan tuo "pilvien kautta" toimiva yhteys vaikuttaa. Tuntuu, että se on kaikessa mukana, kohta alkaa pelottamaan, että jos tosiaan kaikki kaatuu, mitä sit... -etitäänkö kynät ja kumit esille! Toivottavasti paperi-, kynä- ja kumitehtaita ei viisaat päättäjät lakkauta aivan kokonaan.
Kaikesta nykymaailman ihmeistä huolimatta kevät tulee iloisesti talven runsaita lumia sulatellen...
Puro etsii kyllä uoman itselleen... -näin keväällä purosta tulee järvi, joka ravitsee ympäristöään... -silläkös pajukot rehottavat. Kaikessa on oma kauneutensa, esim. tuo kulkeutunut hieno hiekka!
Tienalusrumpu kaikuu veden "rynnätessä" tien puolelta toiselle, leskenlehtiä ootellessa!
Linnunpönttöjen kevät siivouksessa jäänyttä "patja-ainesta" olikin yllättävän paljon... -olisikohan unohtunut siivota pöntöt edellisen pesinnän jälkeen. Kyllä vuokralaisten pitäisi itse siivota jälkensä!
Alusasupäivä
Eläkeliitossa oli alusasupäivä. Minä keksin, ett' jospa mentäis kokoukseen alusasuissa. "Eikun" hakemaan vaatteita Kukkulalta... -sieltä löytyi juuri sopivat vermeet tähän tilaisuuteen.
Miehen yöhatun tein itse, sekä omaan korsettiini piti tehdä kuminauhoista jatkopala... -kuinka ollakaan, eihän se mahtunut mulle edes jalan ympärille. "Hyvin upposi!" Siitä naurusta ei meinannut tulla loppua...!
Menin vielä illalla, samassa alusasussa laulamaan karaokea. Kerroin kaikille, että olen voittanut Miss Konnevesi ALUSASU-kisan, siksi tarjoan heille kaikille kakkukaffeeet... -oikeasti mulla oli synttäripäivä, jota en itse edes muistanut, ennen kuin yksi kaverini tuli kukkapuskan kanssa kylään! Se kukka kukkii vieläkin, vaikka kukan saamisesta on jo 10 päivää.
Morsiamen korsetti, jota jatkoin leveyssuuntaan kuminauhoilla. Äitini tukisukat sekä "sukkanauhat" Tuli komea asu tähän päivään...
Antti on ihana ystävä, joka on aina valmiina hulluttelemaan jos missäkin ohjelmanumerossa...
Lankalauantai
Lainauksia netistä:
Sana on peräisin myöhäisen muinaisruotsin ilmaisusta langa freadagher (nykyruotsin långfredag), joka käännettiin suomeksi lankaperjantai. Aluksi pitkäperjantaita kutsuttiin nimellä lankaperjantai. Koska sanan alkusointu sopii paremmin lauantain kanssa, alettiin pääsiäislauantaita kutsua lankalauantaiksi.
Lankalauantai oli vanhan kansan uskomusten mukaan vuoden huonomaineisin ilta, jolloin Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään. Silloin ...
Lankalauantai on pääsiäisviikonloppuun osuva normaali lauantaipäivä.
Kyseisen päivän nimi tulee tiettävästi siitä, että ennen vanhaan pitkäperjantain jälkeisenä lauantaina – eli lankalauantaina – talven aikana kehrätyt langat pestiin ja värjättiin.
Pääsiäiskokon poltto osuu myös lankalauantaihin nimittäin uskottiin, että trullit kiertelevät juuri tuolloin ja leikkaavat karvoja pihapiirin eläimistä ja / tai varastavat talven aikana kehrätyt langat. Kokkojen uskottiin pitävän trullit, noidat ja ylipäätään pahat henget poissa. Olipa kokoilla tiettävästi myös tarkoitus turvata tuleva sato.
Toisin kuin pääsiäisviikonlopun muut päivät pitkäperjantai, pääsiäispäivä ja toinen pääsiäispäivä – lankalauantai ei ole virallinen pyhäpäivä.
Hei! Taas kerran nähdään tuosta lankalauantain merkityksestä. Nettiä ei kannata uskoa... -Netin tietopohja on varsin "laaja", heti ekalla sivulla toinen tieto kumoaa toisen. Uskokoon ken tahtoo!
Teillä ja meillä...?
Meillä kotona tämä kyseinen lauantai oli osana pääsiäistä, ikäänkuin lisävapaapäiva!
Noita-akat juoksentelivat pitkin kyliä, kananmunia värjättiin vesiväreillä ja pajunkissoja kerättiin.
Yhden lankalauantain muistan... -oli ollut yöpakkaset jo kauemman aikaa, päästiin juoksentelemaan hangenkuorilla. Hanki kesti jopa potkuria, eikä siihen aikaan ollut mitään muoviliuskoja, joita nykyään kiinnitellään potkureitten jalaksiin. Kerättiin pajunkissoja sylikaupalla... -ÄITILLE!
Yhtenä pääsiäislauantaina olimme saaneet oikein kaupasta ostettuja, pieniä keltaisia tipuja, ne oli niin hienoja, kevyitä kuin höyhen ja suloisen untuvaisia. Nyt jo "majan majoille" siirtynyt Matti-veljeni pudotti oman tipunsa Äidin tiskiveteen. Äiti keksi oitis, että tuolle tipulle on tainnut tulla valkovatsuri. "Mikä se sellainen valkovatsuri on?" Veljeni kyseli. "Se on sellaisten pikkutipujen sairaus, josta voi kyllä parantua, kun jaksaa vaan odottaa..." Seuraavalla viikolla, kun Isä kävi kaupassa, hää osti yhden pikkutipun lisää. Nyt veljelläni oli "valkovatsurista" parantunut keltainen, pörröinen tipu!
Linkki: fi.wikipedia.org/wiki/Valkovatsuri
Nyt vasta tajuan, tuon Wikipediasta löytämäni tiedon luettuani, että valkovatsuri onkin oikea tauti. Kyllä Äiti oli viisas, kun ei alkanut satuilemaan...
Meillä oli tipuhautomo, jossa "synnytettiin" pikkukanoja navetan sivussa olevaan kanalaan munia munimaan. Se oli siihen aikaan yksi maatalouden lisätulon lähde.
Tällaisina muistan ne juuri kuoriutuneet pikkukanat. Kuva: "Lainattu" netistä
Tällainen noita-akka kävi meillä... -käski kertoa kaikille tutuille terveisiä kyöpelin vuorelta.
Ti 26.3
Tyrmäys...!
Olin lauantaina Tyttäreni poikien kanssa kaupungilla. Toinen istui vieressäni ja toinen odotti Metrotukun pihassa, oli sovittu, että tulee siihen odottamaan turnauksensa loputtua. Pihassa oli jumalaton lätäkkö, katsoin, että voisinko kiertää sen jotenkin vai onko ajettava lätäkön yli. Nopeana tyttönä tulin yliajo-tulokseen. En huomannut lähellä kävelevää perhettä Isä, Äiti ja n.5-vuotias poika. Pääsin Metrotukun pihaan, kun kuskinpuoleinen ovi aukesi, suunnattoman vihainen, keski-ikäinen nainen, kirjaimellisesti syöksyi päälleni, huutaen täyttä kurkkua: "SINÄ SAATANAN ÄMMÄ AJELET TÄÄLLÄ TÄYSILLÄ JA KASTELET KURAROISKEILLA KANSSAIHMISET. OLEN LAITTANUT ITSEÄNI KAKSI TUNTIA, MEILLÄ ON TUOLLA NOIN KOLMEKYMPPISET, MITEN MINÄ MENEN SINNE NYT KUN SINÄ KASTELIT MINUT TÄMÄN NÄKÖISEKSI!?" En nähnyt hänen vaatteissaan muuta kuin muutaman pisaran, jotka olivat jo putoamassa pois hänen kiiltävästä helmasta! Sanoin: "Anteeksi kovasti, en huomannut teitä etsiessäni lätäkön kiertomahdollisuutta. Ajoin n. 20km/t lätäkön yli!" "SINÄ VITTU PERKELE ET TAJUA MINKÄLAISEN TYÖN TEIN ITSEÄNI LAITTAESSANI, NYT VITTU SAATANA KAIKKI ON PILALLA, MITEN MINÄ TÄMÄN NÄKÖISENÄ MENEN JUHLIIN?" Nainen käytti sellaista kieltä, etten ole ihan vähään aikaan moista kuullut, sit hää ei suuttumukseltaan osannut ottaa huomioon, että mun kyydissä oli lapsi ja hänellä itsellään vielä pienempi lapsi. Miestä hävetti silmin nähden. "VITTU SAATANA MUIJA, OTA SILMÄ KÄTEEN KUN AJELET IHMISTEN ILMOILLA!" "Jos otan silmän käteen, sillä ei luultavasti näe tämänkään vertaa...!" sanoin rauhallisesti naiseelle ja suljin auton oven! Poikien kanssa naurettiin ääneen tapahtumalle!!!
Mielessäni ajattelin, että saisin puupölkystäkin paremman näköisen, jos laitan sitä kaksi tuntia... HEH!!! Luultavasti hänellä oli ollut suurempikin kriisi jo ennen tätä selkkausta, nyt se vaan laukesi... -toivottavasti hää pystyy nauttimaan kolmekymppis-juhlista, minne oli menossa!!!
Kokemushan se oli tämäkin!
La 23.3
Kevättä ilmassa
Kävelin Tyttäreni koirien kanssa täällä Vaajakoskella, aamukuudelta pitkin Janakkaa sekä Kaunisharjua. Kuuntelin lintujen laulua ja katselin auringon nousua räntäsateen takaa. Aattelin, että äänitän ääniä... -ei onnistunut, tuli "suttua".
Etsin netistä keväisiä ääniä, löytyi tämä seuraava, jonka joku aikuinen on pilannut. Lapsen piirustus, lapsen lukemana... -aivan selvästi teksti ei ole alle kouluikäisen päästä! Jos näkee näin paljon vaivaa, miksi pilata se fraaseilla jotka ovat vielä jopa itsestäänselvyyksiä. Tästä videon pätkästä olisi tullut täydellinen, jos lapasi olisi itse kertonut, omia pieniä juttujaan...
Muistan kerran, kun olin Isoäiti-Lapsileirillä. Lasten piti piirtää jotain, en enää muista et mitä piti piirtää, kun yksi Mummo "auttoi" lastaan piirtämisessä. Tuli töiden esittelyn aika, jolloin lapsi sanoi: "Tämä oli ihan hyvä siihen saakka, kunnes Mummo pilasi mun piirustuksen!" Jokainen näkee omalla tavallaan, annetaan lasten piirtää omiaan.... -se on parasta. Ohoh, taas lähri sivuraiteille -tämä mun jutustelu!
Voi itku, miten märkä lumi juuttuu tuon Ellin etutassuihin... Se oli todella tiukassa, en meinannut saada sitä irrotettua, kun nuoskalumi oli "palloontunut" herkkiin jalkakarvoihin....
Lepässä oli jo isot urvut, sit kun satoi koko yön märkää lunta, keltaruskea siitepöly "valui" puun juurelle. En tiedä, saako leppä näin yhteytyksensä tapahtumaan, vai menikö suvun jatkaminen ohi tältä keväältä!?
Linnun pönttökin odottaa asukkaitaan. Yhtenä kesänä lintu teki pesän tämän pöntön päälle, en tiedä, miten tänä vuonna mahtaa käydä. Eihän luonnossakaan kaikki kolot ole vaakasuorassa, silti lintujen pesät ovat... -lintujen omissa vatupasseissaan.
Tänään lähden kaupungille hengailemaan. Vien Tyttäreni pojan pingisturnaukseen, toinen poika, isonpi tulee taksilla perästä. Hää saa taksikortteja kehitysvammansa vuoksi, näin minun ei tarvitse ajella "sataa" kertaa edestakaisin...
Etsin pääsiäiskukkia. Sepän Ahjokeskuksessa on ihana pieni kukkakauppa Vehkana, käytän sitä aina, kun tarvitsen jotain erityistä. Siellä osaavat ja ennenkaikkea uskaltavat poiketa totutusta...! Käykää ihmeessä, jos haluatte elämyksiä.
Linkki: www.vehkanna.fi/
Ma 19.3
Äiti
Sain sivusta seurata, miten yksi Äiti lähti tästä maailmasta. Olin hengessä mukana kolmen, jo aikuisen Tyttären luovuttaessa Rakasta Äitiään "tuon ilmaseen". Mitä kaikkea kipua tuo pitkä ja tuskallinen odottaminen tuokaan ihmiseen... Ei haluaisi luopua, mut järki sanoo: "Näin on paras!"
MITEN KAUAN KESTÄÄ, että -jo kaikki elämän ainekset menettänyt ihminen henkäisee viimeisen kerran? Kysymys risteili päässäni, Tyttärien odottaessa kuolemaa... -LIIAN KAUAN!
Kaikki muistot, yhteiset hetket... -ilot ja surut. Lasten Mummo, miten suuri asia lapsille on vierailla Mummolassa, sitä ei voi korvata millään. Onneksi näiden Tyttärien lapset lapset ovat jo teinejä, onneksi heillä on muistoja Mummolasta... -mitä ei enää ole! Talo ja "tanhuat" ovat, mut Mummon syli puuttuu. Isoisää nuo lapset eivät ehtineet nähdä lainkaan, hän lähti "sinne jonnekin" jo edeltä käsin, tyttäriensä ollessa alle teini-ikäisiä. Voi, voi! Ei pysty muuta sanomaan
Linkki: youtu.be/DXNVSzQbv5Q
Tuon edellä, linkin takana olevan videon tein noita, minulle kovin rakkaita Tyttäriä ajatellessani. Luonto ja musiikki merkitsee meille kaikille niin paljon! VOIMIA!
Ke 13.3
Tanhuvaara
Olemme Hankasalmelaisten ja Laukaalaisten kanssa täällä Savonlinnan Tanhuvaaraopistolla, 60+ Startissa virkistämässä vanhuusajan liikunnallista osuutta. On todella monipuolista ohjelmaa, hyvää -salaattipitoista ruokaa ja kivoja ihmisiä. Savo-Karjalaiset ihmiset ovat aivan toista luokaa kuin ne Länsi-Uusimaalaiset, joiden kanssa "seurustelin" pari viikkoa takaperin. Täällä kaikki katsovat silmiin, tervehtivät ja ovat muutenkin helposti lähestyttäviä.
"Reissussa rähjääntyy!" Niin tämä lappunenkin, joka on kulkenut muutaman päivän mukanamme tunnilta tunnille.
Tänään ohjelmassa on Lavista ja Tehovesijumppaa. Illalla on iltamat/illanvietto. Minulla ja yhdellä Irjalla on oikein ohjelmaakin sinne iltamiin. Rakastan ihmisiä, jotka lähtevät/uskaltavat lähteä ns. viihdytysjoukkoihin. Uskokaa tai älkää: "Kun antaa, niin saa!" sanoi "isotpojat" aikoinaan. Tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, ett' kun järjestää toisille hyvää mieltä, saa itse suuremman määrän just sitä -hyvää mieltä!
Eilen illalla oli koko porukan yhteinen saunailta. Saunottiin, muutama kävi jopa avannollakin. Itse en viitsinyt, koska polku laiturille oli jäässä ja epätasainen sekä PIMEÄ!!! Ei olisi paljoa vaatinut, jos joku talkkari tai joku muu olisi vaihtanut palaneet lamput uusiin. Sit paisteltiin ison tuvan takassa makkaraa! Iloinen jutustelu jatkui ihan saunailtamme viimeiselle minuutille asti. Sit hyvää yötä!
Peksi kävi toissailtana ostamassa kaksi tee-pussia, ne maksoivat 4.-€, sit eilen illalla hää kävi makkaraostoksilla, (4 kappaletta) nekin maksoivat 4.-€. Onkohan tuolla respassa jokin erilainen suhteellisuuden taju kuin meillä Kvesi/Hslm/Laukaa sektorilla? Meillä iso makkarapaketti voisi maksaa korkeintaan sen 4.-€, ja pari tee-pussia... -korkeintaan 50 centtiä. Maassa maan tavalla, tai maasta pois!
Huomenna palataan puolilta päiviltä "HIMPPEEN!" sanoisi yksi Vesku Loirin esittämistä hahmoista. En nyt juuri tähän hätään muista, ett' kuka, mut se oli siinä elokuvassa, jossa Loiri esitti vähä-älyistä ganksteri-poikaa, Hannele Lauri oli niitten poikien Äiti... Muistaako teistä joku? En viitsi soittaa Tyttärilleni, he kyllä tietäisivät... -ovat katsoneet sen elokuvan ainakin 100 kertaa!
Nyt muistin... -muisti palailee pätkittäin! Se elokuva oli: Liian iso keikka!
Su 10.3
Hyvää kannattaa odottaa... -vaikka vuosi!
Tilattiin liput Show Must Go On-konserttiin jo heti alkuvuodesta, koska viime keväänä emme saaneet edes yksittäisiä paikkoja. Oli niin älyttömän hyvä konsertti, et oikein käsikarvat nousivat pystyyn.
Olin eilen aamulla lähtenyt jo ennen seitsemää Tyttärelleni koiravahdiksi. Isoin "mummotettavani" tuli kanssani, joten päätettiin siivota... -kevätsellaista! Koirien lenkityksen lomassa siivottiin ankarasti. Siinä aamulähtö hässäkässä olin unohtanut kokonaan, että pitäähän mulla olla paremmat vaatteet mukana. Eikun soittamaan kotiin, että toisitko mulle edes jotain siistimpää päälle pantavaa sitä konserttia varten.
Käytiin pizzalla ja taas siivottiin. Peksi tuli viiden maissa, lähdin viimeiselle koiralenkille. Poika jäi naapurin Jannen kanssa Jypin peliä katsomaan ja saunomaan. Kiva, kun tuo aikuinen mies jaksaa seurustella pojan kanssa. Hän oli vävyni kavereita, ennen hänen kuolemaansa... -siksi arvostan todella tuota säilynyttä ystävyyttä todella korkealle!!!
Olin jo valmiiksi niin väsynyt, että pahaa teki! Mut, kaikki tai ei mitään, sillä periaatteella elän elämääni!
Meillä on Peksin kanssa sellainen tapa, et aina kun mennään johonkin isompaan tapahtumaan, sovimme; että se kumpi "bongaa" ensimmäisenä tutun... -on voittaja. Minä voitan lähes aina, niin nytkin. Siellä oli yksi ainoa tuttavapariskunta, he ovat tuttujamme meidän Muuramen ajoilta... -seinän takana asunut mies uuden naisensa kanssa, jonka myös tunsimme. "Mitä minä saan palkinnoksi, kun aina voitan tämän kisan?" kyselin Peksiltä... -en kuulemma mitään! Eikös olekin vähän epäreilua!?
Konsertti olikin musikaali. Se kertoi Queenin historian, ja vierellä kulki Suomalainen kover-bändi, joka ihaili Freddie Mercurya soittaen Queenin biisejä. Hieno keksintö! Suomessa on nyt juuri toinenkin porukka, joka esittää tätä samaa musikaalia, näin kuulin vieressäni istuvalta naiselta.
Konsertin yksi parhaista kohdista oli, kun aivan eteeni tuli tuo Freddyä esittänyt nuori mies, komeine pyykkilauta vatsoineen ja upeine lihaksineen. Siinä hää seisoi hopealamehaalariin pukeutuneena, edellisellä penkillä, laittoi jalkansa edessäni olevalle selkänojalle... -Huh, mitkä näkymät, olisin melkein voinut sulaa siihen!!! Hää iski mulle silmää ja sit show sai taas jatkua...
Väliaikaan asti oli Queenin nousua kaikkine kipuiluineen, mut Freddi oli vielä terve. Heti väliajan jälkeen alkoi sairastelu ja sit se pahin... -piti kertoa bändikavereille AIDS:ista. Mut siitäpäs tulikin koko jutun huipennus... -niin tässä showssa kuin oikeassakin elämässä. Hän kuoli AIDS:iin v. 1991
Linkki alkuperäiseen äänitteeseen: www.youtube.com/watch?v=t99KH0TR-J4
Harmi, kun en saanut ladattua omalle Youtube-kanavalleni, tuota eilistä esitystä ja linkitettyä sitä tähän teidän nähtäväksi... OLISIN NIIN HALUNNUT! Menen vielä tänä keväänä opiskelemaan aihetta lisää, yritän sit uudelleen!
Konsertin loputtua palasimme Vaajakoskelle hakemaan toisen automme. Ajelimme kotiin, kuivilla ja sulilla teillä peräkkäin, kuin köyhän talon porsaat. Kotona olimme yhdentoista maissa. Purin vielä auton... -sit omaan sohvaan istumaan, kuten Olli Lindholm aikoinaan... -AINA KOTIIN; oma sohva, paras paikka koko maailmassa!
Pe 8.3
Naistenpäivä
Linkki naisille...: youtu.be/WZKJCv8b4Y4
Linkki Naistenpäivän historiaan: fi.wikipedia.org/wiki/Kansainv%C3%A4linen_naistenp%C3%A4iv%C3%A4
Itse pidän, varsinkin arkijuhlapäivistä... -mahdollisuus/lupa juhlia "kissan ristiäisiä!" Minun ensimmäinen huomattava Naistenpäivä-muisto oli ennen kuin Suomi liittyi EU:hun. Olin Jalasjärvellä opiskelemassa "Englantia ja Eurotietoutta." Opiskelusta ei ollut niinkään väliä, kunhan pääsin pois kotoa. Elämä alkoi käydä liian raskaaksi. Toinen lapsista oli lähtenyt kotoa ja toinen oli lähdössä. Avioliitto rutisi liitoksissaan, töitä oli ihan liikaa. En oppinut siellä mitään muuta kuin iloista elämää kaltaisteni tyyppien kanssa! HYVÄ!
Huomasin lehdestä moisen kurssin, joka kestäisi kolme kuukautta... -sinne! Kamalan pitkä matka, mut se ei haitannut. Olin jo toivonut, että kunpa joutuisin/pääsisin edes putkaan muutamaksi yöksi. Siellä ei tarvitsisi miettiä mitään, ei tehdä töitä, eikä ottaa vastuuta mistään/kenestäkään. Puhelin ei soisi, eikä kukaan huutaisi mulle käskyjä, velvoitteita eikä YHTÄÄN MITÄÄN! No, putkaan ei päässyt, mut Jalasjärvelle kyllä.
Siellä oli samaan aikaan linja-autonkuljettajakurssi. Pari miehitä asui seinämme takana. Laura Voutilainen ja Isto Hiltunen olivat päässeet pinnalle sen yhden, surullisen kuuluisan managerin välityksellä. Kämpässämme poppi soi ja hauskaa oli. Vietettiin illanviettoja naapurin miesten kanssa... -Kerran ja Saavatko he joskus toisensa-biisit soi nonstoppina!
Linkit noihin biiseihin:
Kerran: www.youtube.com/watch?v=88DWvisTiIw
Saavatko he joskus toisensa: www.youtube.com/watch?v=OWzyJfQoUnE
Muistan sen älyttömän riidan, mikä näiden nuorten ja heidän managerinsa välille syntyi. Nuorten vanhemmat kävivät pitkiä oikeudenkäyntejä... Nuoret taisivat voittaa, niin ainakin muistelen. Manageri oli pakottanut nuoret liian raskaisiin/älyttömiin sopimuksiin. Sopimukset purettiin ja managerointi loppui lyhyeen. No, se heistä... -nyt siihen naistenpäivään!
Heti Naistenpäivän aamuna naapurin Hannu toi meille kaikille kolmelle naapurin naiselle syvänpunaiset ruusut, halasi ja sanoi illalla keittävänsä kahvit. Sit' en muista -saatiinko kaffeet, mut sen muistan, että tämä oli minun ensikosketukseni naistenpäivään. Kiva muisto! Hannua olen nähnyt muutaman kerran, mut nyt mulla ei ole enää edes hänen yhteystietojaan.
Naistenpäivän viettoni jatkuu...!
Ti 5.3
Älämölöä...
Minut vartavasten kutsuttiin kunnantalolle eilen iltaiseen Hyvinvointialueen tiedotus/keskustelutilaisuuteen. En someta, joten en tiennyt mitään koko tilaisuudesta, ennen kuin yksi henkilö kutsui minut... -vaatien osallistumista!
Vähän arvuutellen menin, mut menin kumminkin. Arvelin, ettei se tule pysymään fiksuna keskusteluna, vaan -että joku aloittaa samanlaisen älämölön, jota tulee joka torstai eduskunnan kyselytunnilla! Eikö ihmiset ikinä opi, ettei sillä tavalla saa mitään asiaa hyvin hoidettua, harvoin edes hoidettua. Oikeanlainen keskustelu ja tyhjentävien/täydentävien esimerkkien voimalla saadaan vastapuolelle haluamme viesti niin, että se menee perille. Pakottamalla ei tule kuin "Karpomaista" älämölöä!
Heti ensimmäisessä puheenvuorossa, jonka kunnanjohtaja piti, kuulostin hienoisia älämölön aineksia. Sit, kumma kyllä ihmiset jaksoivat kohtalaisesti olla, lähes hiljaa asiantuntijoitten puheenvuorojen ajan. Oman kunnan edustajien puheenvuoroissa oli jo enemmän älämölön aineksia. Eikö ammatti-ihmiset voi puhua asioita fiksusti... -kiihtymättä! Jos minulla on jollekin taholle jotain tärkeää sanottavaa, esim. puhe, minä harjoittelen sen niin hyvin, ettei tarvii "keuhkota" asiaansa ulos. Uskokaa pois, asia menee paremmin perille jos ja kun pystymme artikuloimaan sanomamme selvästi ja rauhallisesti. Tietenkin, jos puheenvuorojen tarkoituskin on yllyttää kuulijoita jotakin tahoa vastaan, niin sit, näin on tehokasta, asia meni toivotulla tavalla perille... -mut auttaako sekään, luulen ettei!
Tyhjästä on paha nyhjästä. Nykyisenlainen vanhushuolto vie niin hirveästi rahaa, ettei sitä pysty tulevaisuudessa kattamaan mikään taho, sitä ei tarvitse rautalangasta vääntää kenellekään!
Asian korjausehdotus: Konnevedellä on hyvä alku.. -meillä on oma senioreita iloisesti ohjaava Liisa-niminen liikunta ihminen. Sit, kun joku keksii, miten kaikki sohvaperunat saadaan liikkumaan iloisessa seurassa päivittäin. Hoitopaikkojen määrää saa vähentää huomattavalla kädellä. Toinen on eutanasian laillistaminen. Miksi ne ihmiset, jotka itse haluavat kuolemaa, eivät sitä saa. Uskon, että armokuoleman tultua voimaan, meilllä Konnevedelläkin on useita tyhjiä sänkyjä, oikeasti välttämätöntä hoitoa tarvitseville!!!
En pystynyt kuuntelemaan keksustelun jatkumista loppuun asti, mun pää ei kestä tuollaista ÄLÄMÖLÖÄ!
Esimerkki: Lastemme ollessa nuoria, he eivät saaneet mitään asiaa hoidettua keuhkoamalla, heidän piti selittää, ett' miksi/mihin/ milloin jokin asia olisi tarpeellinen. Ei riittänyt syyksi, että -kun kaikilla muillakin on, eikä -kiukuttelu tai huutaminen. Nyt he kumpikin osaavat omissa töissään neuvotella ja keskustella rauhallisesti asiansa julki. Minä opin tuon keskustelun jalon taidon kotonani, olen siitä superkiitollinen. Asiat pitää tehdä niin, kun ne parhaiten onnistuu... -kaikki suunnat ja vaihtoehdot huomioon ottaen. Sillä, kuka asian esittää, ei saa olla mitään painoarvoa, vaan sillä miten asiat parhaiten hoidetaan!!! Onnea vaan terveydenhoitajien työlle ja etenkin henkilökunnalle. Heillä ja "massin" nyörejä kiristelevillä/löysentävillä se suurin sananvalta pitäis olla.... -toivossa eläen, kuten lapamato!
Olen Konneveden kunnalle NIIN SUPER KIITOLLINEN, kun Äitini sai täällä todella hyvää ja arvokasta hoitoa! Itselleni en edes odota moista, aion elää täysillä niin kauan, kun se on suinkin mahdollista... -sit se on kerrasta poikki!
Pe 1.3
Hiihtoloma
Lauantai... Viikko takaperin
Lauantaiaamuna kävin Tampereella Rajala Pro-kamerakaupassa. En ole löytänyt loittorengasta mistään, joten ajattelin katsoa kivijalkakaupan lajivalikoimaa. Todella ystävällinen Toni-niminen tyyppi, pitkä, nuori ja komea katseli minulle kaikki haluamani kameratarvikkeet. "Tämä loittorengas-sarja on tullut meille näytekappaleena, saat sen ilmaiseksi. En ota siitä maksua, koska en ole itsekään siitä mitään maksanut!" TÄMÄKIN VELÄ! KIITOS TONI! Laitoin Rajala Proolle netin kautta kiitos-kirjeen, olinhan ollut pari edellistä viikkoa läntisellä uudella maalla "möllinaamojen" palveltavana. Iloinen, luonteva ja hyvä palvelu KOROSTUI PÄÄSSÄNI IHAN HUIPPUPALVELUKSI!
Tulimme aamulla, lapset ja minä Tampereelta Vaajakoskelle "vaatteiden vaihdolle!" Poikien treenileirin raskauden näännyttäminä jäimme yöksi Tyttärelleni. Söimme ja saunoimme ja rupattelimme.
Sunnuntai
Heräsin viideltä koirien "häilämiseen". Syötin ne, ja lenkitin. Ulkona vesikeli, räntää oli satanut sellainen 7 cm. Tein lumityöt... -hitsi, miten painavaa lumi oli! En jaksanut työntää sitä penkan päälle, joten kolalla työntelyni jälkeen Tyttäreni piha oli kutistunut huomattavasti. Lapset nukkuivat vielä, joten käväisin välillä (huilatessani) kaupungilla hoitelemassa muutaman rästihomman. Palattuani otin lapion, heittelin aamulla kolaamani lumet penkkojen päälle. Olin niin poikki, ettei lapio enää pysynyt kädessä. Märät hanskat autoon ja sisälle, pistin isolleen... -"Suhautin" auki yhden pienen alkoholittoman oluen. Lapset olivat heränmneet ja syöneet aamupalan. Niinpä lähdimme ajelemaan Konnevettä kohti, minä toisella kädellä oluestani nauttien.
Peksi ei ollut kotona, joten meillä oli kylmä, kukaan ei ollut lämmittänyt takkaa eikä hellaa. Lapset tyhjensivät auton, minä käväisin kaupassa. 12-vuotias poika tykkää tulien teosta, joten hää lämmitti talon asumiskelpoiseksi. Sit vaan hengailtiin koko ilta.
Illansuussa lapset hakivat vintiltä kaikki patjat päällekäin, näin heillä oli prinsessapedit, ei olisi patjan alle eksynyt herne haitannut unia!
Olimme kaikki niin reissusta rähjääntyneitä, että sunnuntaista kehkeytyi oikea lepopäivä. Ruokaa laitoin lettujälkkäri lisällä, muuten vaan olimme. TEKI TOSI HYVÄÄ! Olin edellisellä viikolla ajellut autolla lähes 1.000 km, ollut jos jonkinlaisessa paikassa erilaisten ihmisten kanssa.
Illansuussa Peksikin kotiutui...
Maanantai
Otti taas mahasta, paskansin ja oksensin yhtäaikaa. Kyllä otti päähän. Olin juuri syönyt aamupalaksi luonnonjugurttia, raejuusto-tyrni ja mustikka lisällä. Kaikki tuli yläkautta lasten pottaan, joka on vessassa wc-paperihylsyjen keräilypaikkana. Kippasin hätäpäissäni hylsyt lattialle... -ja yöäk! Sit kun molemmat päät olivat tyhjänä, tuli hyvä olo. Katselin telkkarista joitain sarjoja, lapset nukkuivat. Päivällä teimme heidän kanssaan kotipitsaa...
Jokainen teki itselleen sellaisen pitsan kuin itse halusi. Vasemmalla ylhäällä on mun tekele, vieressä Tyttösen. Alhaalla vas. Pojan ja vieressä Peksin näkemys pitsasta.
Aamun lempeässä valossa kuvaan kameraläksyjäni lapsista sekä myös koirista!
Illalla saunomme pitkään ja hartaasti...
Tiistai
Lähdemme heti aamupalan jälkeen, puoli kasilta Peurunkaan. Siellä ovat älynneet, ett' kyllä kannattaa avata ovet koululaisten lomaviikoilla jo varhain. Ei ollut jonoja pukukopeilla, ei suihkuilla eikä liukumäessä. Mieki, "vanha käpy" laskettelin Suomen pisimmässä liukumäessä... Huh! Penskat viihtyivät liukumäessä kokonaiset kolme tuntia, juuri sen enimmäismäärän, minkä sai samalla rahalla olla!
Iltapäivä menikin kaikenlaisessa kotipuuhissa, lapset piirtelivät omia juttujaan. Illalla EI saunottu, no heh!
Keskiviikko
Tänään on senioreitten SPORTTI-päivä koululla. Sitä on ootettu, lapset myös!
Ysiltä olimme ruokajonossa... -ihana, kun ei itse tarvitse laitella ruokaa!
Otin nuo kaikki jumpat niin tosissani, et itseänikin hirvitti. Joka solua väsytti! Kipeäksi en tullut, mut väsyin sitäkin enemmän... Se vanhuus!!! Kyllä oli taas valittu erityisen hyvin kaikki, koko päivän ohjelma.
Loppu-rentoutuksessa Poika nukahti niin syvään uneen, ett' luulin hänen jo kuolleen kun ei heti herännyt! Pojan Isä kuoli muutama vuosi takaperin äkkikuolemalla, joten pelko istuu koko ajan olkapäällä! KAIKKI HYVIN! Kyllä tuli rentoutus tarpeeseen.
Sit lähdimme lumikenkävaellukselle Lapunvuorelle. Mulla ei ollut kameraa mukana, käyn siellä uudelleen ja lisään kuvia tähän myöhemmin. Umpihangessa upotti niin, et yhdeltä "sukellukseltani" minut piti vetää ylös. Lumikenkä jäi pystyyn, toinen jalka koukuun hangen pinnalle. Olin haarojani myöten syvyyksissä! Titaanipolvet toimikaa!!! Päivä päättyi Hiihtomaan, siellä iloiseen rupatteluun, kahvin ja mustikkapiirakan kera.
Lapset käyttäytyivät niin fiksusti, että mummona olin heistä ylpeä!
Olen NIIN KIITOLLINEN noista kuntamme nuorista liikuntanaisista; Liisasta ja Annasta! He keksivät, ja myös toteuttavat ILOISELLA MEININGILLÄ jokaiselle jotain... -aina vaan uusia ideoita! Kyllä luulis naapurikuntalaisia ottavan päähän, kun kerron mitä kaikkea meillä täällä pienessä lintukodossa oikein on! Nytkin, ensi keskiviikkona lähden kaverini kanssa Vertaisohjaaja koulutukseen Hankasalmelle. SAATTE JATKAA!
Ei tarvinnut lapsia kehotella illalla syömään, saunaan eikä nukkumaan!
Iltapäivällä nuorempi Tyttäreni tuli miehensä kanssa etätöihin Konnevedelle. On kiva olla isolla porukalla... -vaikka meidän koti on pientäkin pienempi. Sopu sijaa jne...!
Torstai
Heti aamusta, aamupuuron jälkeen lähdimme lasten kanssa pelaamaan sulkapalloa ukkojen kanssa. Kivat pelit saimme aikaan, vaikka naisia ei ollut kuin; yksi Tyttönen ja yksi Mummeli. Ei se porukan määrä.., -vaan laatu! Hiki ja hyvä mieli kintereillämme palasimme Lahdenkyläntie 3:een. Reipas aloitus päivälle...
Hengailimme taas lasten kanssa koiria hoidellen... Iltapäivällä teimme yhdessä ruokaa. Olin ostanut Savelan S-marketista lohimedaljongeja, niistä saa isollekin porukalle nopeasti maittavaa ruokaa. Kylläpä se maistuikin perunamuusin, salaattien ja keitettyjen kasvisten kanssa hyvälle. Jälkkäriksi keitin pikkukahvit, käsin tehdyn suklaan kanssa, nam! Ostan aina joulun jälkeen kaupoista puolella hinnalla erikoissuklaita vieraitten kahvileiväksi.
Mummolassa koirat väsyvät, heillä on niin paljon lenkittäjiä, ja etenkin pallon heittäjiä!
Perjantai
Lapset nukkuivat pitkään, me lähdimme Tyttäreni ja Kaverini kanssa Häyrylänrantaa avantouinnille (täytyy kysyä kunnasta, mitä pukukopissa pukeutuminen maksaa, koska Tyttärelläni ei ole avainmaksua hoidettuna... -hoidan asian myöhemmin).
Laiturilta näimme suuren kalaparven uiskentelevan pumpun virrassa. Uituamme hetken, palasimme pukukopille. Vaihdoimme kuivat vaatteet yllemme. Näin kyllä lattialla jonkin n. 3,5 cm, ohuen "asian", mulla ei ollut silmälaseja, joten en viitsinyt perehtyä siihen sen enempää. Tyttäreni sai vaatteet päällensä noppeammin, istui vastakkaisella penkillä: "Mikä kumma tuolla lattialla kiiltelee?" sanoi hän ja tuli lähemmäs tutkimaan... "Sehän on kalan poikanen, PIKKUMUIKKU! Se on tullut jomman kumman, kaverini tai minua uikkareissa...!" Voihan hitsi, niinhän se oli, muikun poikanen. Se oli kuollut, Tyttäreni vei sen, pyrstöstä riiputtaen hangelle lintujen ruuaksi!
Meidän avantoreissumme aikana lapset keräsivät tavaransa, koirien tavarat, purkivat petinsä. Minä "delekoin" Peksin ja Tyttösen Iskän kantamaan patjoja vintille.
Söimme kaikki viikon "jäännösruuat" ja myös avatut karkkilootat kahvin kanssa jälkkäriksi.
Edellisellä kerralla kun kävin avannossa, Saukko oli "käppäillyt" hankea pitkin... -häntäänsä vetäen sukeltanut pumpuilla avoinna pysyvään avantoon...
Sinne menivät lapset ja lastenlapset, me jäätiin Vaarin kaa viettämään ikäväpäiviä. Aina lasten lähdettyä on hetken erityisen tyhjä olo!
Lauantai
Tänään teen kameraläksyjä... -jos paistaa aurinko. Palaan Lapunvuorelle. Siellä on yllättävän komiat maisemat! Olen asunut Konnevedellä vuodesta 1982, enkä ole tiennyt Lapunvuoren olemassa oloa! Hyvä seniorien sporttipäivä, kannatti lähteä. Mulla taitaa olla suuri tietopuutos lähiluonnosta, vaikka olen kuulunut Kolureihinkin alusta alkaen! Nyt, kuuleppas Mummo Tiihonen... -ympäristöoppia lukemaan!!!
Pe 23.2
Kuorsaanko...?
Mitä kuorsaaminen oikeastaan on?
Linkki kuorsaukseen: www.terveyskirjasto.fi/dlk00435
Oltiin tyttösen kanssa siellä kylpylässä. Ensimmäisen yön jälkeen mietittiin uutta nukkumisjärjestystä... -Minä kuulemma kuorsaan -minäkö?
Muutin oman patjani vessaan, näin saamme kumpikin nukutuksi pitkät ja "lepuuttavat" unet.
Hyvin mahtui... -mummeli koisimaan!
Aamulla olimme kumpikin "naurettavan" näköisiä, hiukset pystyssä ja naamari turvoksissa...
Viimeinen aamu, söimme mahat pullolleen, sit suoraan pelaamaan pingistä sekä sulkapalloa. Yhdentoista maissa siirryimme kylpylään. Yhtään ei muistettu, että huone pitää luovuttaa kahdeltatoista!!!
Parin tunnin lokoisien löylyjen ja raikastavan kylpyveden jälkeen palasimme hotellihuoneen ovelle. Avain ei käynytkään oveen... -MITÄS NYT? Lähdin siitä oitis respaan tiedustelemaan asiaa. "Minä luulin, että te olette lähteneet jo kotiin, kun kellokin on jo yli yhden!" No, voihan! Virkailija antoi avaimen, pääsimme pakkaamaan. Olimme ulkona jo 20 min. päästä. Tavarat autoon ja syömään. Meillä on reilusti aikaa, kun pojat pääsevät sieltä leiriltä vasta kolmelta. Söimme A` la Carte-ruokaa, lounas näytti aivan "mättöruualta".
Tyttönen söi pizzaa, minä talon salaatin. Hyvää oli, ja kaunista!
Itse hotelli ja kylpylä olivat kohtalaisen hyviä, mut asiakaspalvelussa on toivomisen varaa. Henkilökunta oli itseensä ja työhönsä kyllästyneitä, naamat "nutturalla!" Jotkut heistä oikein yrittivät... se kyll' näytti enemmänkin teeskentelyltä.
Solariskylpylä-ketjuun kuuluva kylpylä. Heidän pitäisi vaihtaa muutama työntekijä päikseen muutamaksi viikoksi Kuopion Rauhanlahden kanssa. Savolaiset osaavat asiakaspalvelun. Ymmärrän, että Länsi-Uudellamaalla ihmiset ovat Wiikinkien jälkeläisiä, vaaleita ja pitkiä... -mut en tiennyt, että he ovat myös "möllinaamoja."
Kylpylän saunat olivat kauniita, erikoisia: Suolasaunassa voideltiin ihoa suolalla 55°:ssa. Koivusaunassa tuoksui koivulta, siellä oli myös ikkunassa keskisuomalainen järvenrantamaisema koivuineen, lämpötila 70°. Höyrysauna tuoksui mentholille... ja Tähtisaunassa Tähtitaivas ja lämpöä 80°. Suihkuissa oli puro, joki ja sade-vesivirtaukset. Sit oli vielä ihan tavallinen uimahallin sauna sekä rantasauna, jossa me ei käyty.
Sammatti on Elias Lönnrootin synnyin pitäjä. Siitä johtuen Hotelli oli koristeltu Koivu ja Tähti-lasten kirja-aiheisella taululla. Hieno idea!
To 22.2
Matkailu avartaa...
Olemme Nuoremman Tyttäreni, 11-vuotian Tyttösen kanssa täällä Lohja Spa-Resortissa oottamassa pikkupoikia Korisleiriltä Lohjan Kisakalliolta. Siellä on joku, pelkkiin heittoihin tähtäävä leiri, johon vein pojat keskiviikkoaamuna. Sanoinkin pojille, ett' kun he heittelevät kovaa koripalloa kolme päivää aamusta iltaan, niin eiköhän pingispallo muistu mieleen!
Linkki: www.lohjaspa.fi/spa-et-hoidot/elamyskylpyla/altaat-ja-saunat
Täällä maasto on kumpuilevaa, vissiin jotain vanhaa merenpohjaa. TODELLA KAUNISTA! Kallioita ja järviä täällä on ainakin miljoona! Paikalliset kuntalaiset eivät ole niin eloisia eikä iloisia, kuin meillä Keski-Suomessa, Savossa ja Karjalassa... -ei ainakaan asiakaspalveluun lähteneet. Usein olemme Tyttösen kanssa kohdanneet epäystävällisiä ja kyllästyneitä työläisiä... Harmittaa lapsen puolesta, olisin mummona niin halunnut näyttää hänelle "helmiä Suomenmaasta"!
Linkki: fi.wikipedia.org/wiki/Karjalohjan_kirkonkyl%C3%A4
Löysin "nettuusesta" HIKIPEDIAN..., enpä ole ennen moiseen törmännyt. Tässä linkki Karjalohjaan, siis Hikipedian näkemys: hikipedia.info/wiki/Karjalohja
Fiskarssille olisin halunnut mennä käymään, mut kun aikaa on näin vähän ja vettä sataa "nyrkin" kokoisilla pisaroilla, ei ison ruukin läpikäyminen olisi kivaa! Lapsi kyllästyisi, eikä enää koskaan halua lähteä mummelin seuraksi!
Vanha kaivoskin olisi ollut kiva tarkastaa... -ihan sama syy kaivoskäynnin laistamiseen kuin Fiskarssillekin.
Su 18.2
Skifle-kurssi
Onpas tuo aika taas vierähtänyt liukkaasti. Kohta on laitettava jarrut päälle, muuten ei pysy kyydissä.
Olin Tyttäreni vanhimman pojan kanssa Äänekoskella Koskela-opistolla Skifle-soitin kurssilla. Ällistys, miten hienoa musiikkia syntyi jos jonkinlaisista "vempeleistä". Opettaja oli "roudannut" kotoaan autoillisen jos jonkin näköisiä, soittimiksi kelpaavia juttuja ...
Ensin meille näytettiin, ett' millä kaikilla tavoilla ääni lähtee... -ihan melkein mistä esineestä vain... -läpyttämällä, hankaamalla, lyömällä, puhaltamalla...
Seuraavana päästiin kokeilemaan... Tuossa linkissä on näyte ensimmäisen päivän tuotoksesta.
Linkki: youtu.be/tFCEn13cd5Q
Meillä kaikilla oli superkivaa. Tuossa musiikkigenressä ei ole niin tiukkaa, miten kukin haluaa/osaa soitella. Hauskan pito ja lopputulos ratkaisee. Kiitos kaikille tyypeille!..
Pe 9.2
Päivän paras
Viikko on lopuillaan, kivaa on ollut. Eilen illalla, kun olin tansseissa, kuulin taas NIIN hyvän jutun. Siellä oli haitarikurssilta yksi kolmekymppinen, pienikokoinen mies. Vieressäni istui hieman tuhdimpi, keski-ikäinen nainen... -mukava kuin mikä! Tuo mies kertoi olevansa tanssinopettaja kurssilla, valmistuvansa keväällä. Sit tuo samainen mies pyytää vieressäni istuvaa naista tanssimaan; "Enhän minä voi sinun kansa lähteä tanssimaan, vai haluatko tosissasi KOKO MAAILMAN SYLIISI?" vastasi tuo huumorintajuinen nainen. Nauruksihan se meni, mut niin he siitä sit lähtivät tanssimaan ja hyvin kävi, hienolta näytti! Pidän juuri tuollaisesta kanssakäymisestä, kaikki saavat olla laisiaan, eikä haittaa, onko vanha vai nuori, ei haittaa onko iso vai pieni... -yhdessä voi olla/saa olla kivaa! Itsekin tanssin useampia kappaleita hänen kanssaan. On kiva tanssia, kun edes toinen osaa todella hyvin tanssia.
Täällä Lehmirannassa on joka ilta tanssia. Alkoholitarjoilua on kolmessa paikassa; baarissa, ruokalassa sekä kylpylän kahvilassa, yhtään humalaista en ole nähnyt!!! Tuo huomio vaatii jo kolme huutomerkkiä...
Päivän hätkähdyttävin...
Katselin alakerran akvaariota/kala-allasta, siellä oli isoja sekä pieniä kaloja jotka uiskentelivat edes-takaisin. Sit huomasin jotain mustaa yhden oranssin kalan ala-peräpäässä. Toinen, valkoinen kala ui perässä kytäten isomman kalan ulostetta. Kun työntäminen oli lopuillaan, valkoinen kala nappasi "sonnan" suuhunsa. Tämähän on todellista kiertotaloutta, ei tarvitse putsata allasta läheskään niin usein...
Linkki: youtu.be/Sp8syYZFRuQ
Tuo allas oli todella suuri ja siisti... en ole aikoihin nähnyt noin kaunista kala-allasta.
Ke 7.2
Pois kotoa...
Lehmiranta
Linkki:youtube.com/shorts/79N2QEf5jEM?feature=share
Olen käynyt monissa kirjoittajapiireissä. Syksyllä huomasin Eläke-Liiton kurssikeskuksessa olevan Elämäntarina-kurssin, sinne! Järjestelin asiani niin, että pääsin eilen aamulla lähtemään. Ihana mennä paikkaan, jossa ei ole ikinäkuunaanpäivänä käynyt, saati sit kuullut koko paikasta. Pelolla mietin, et' toivottavasti siellä ei ole yhtään tuttua. Joskus on kiva olla ihan nobady!!! Nobadyna voi olla ihan minkälainen itse haluaa... -jaksaa sitä viikon olla jonain muuna kuin itse on. Mitenkähän mulle käy
Nyt on kulunut yksi vuorokausi... -en jaksa olla muuta kuin Sanna Tiihonen, kyllä se vaan on niin... Geenit on niin vahvat, et ei passaa vastaan rypistellä...
Aamulla kun menin aamupalalle, keski-ikäinen nainen istui yksin pöydässään... Menin hänen kaverikseen! Nainen ei sanonut mitään, vahtasi vain puhelintaan. Keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, poistui vieläkään mitään sanomatta. Kohta hää tulee puolijuoksua: "Mun kukkaro jäi tähän pöydälle!" Ihan, kuin minä olisin jemmannut hänen "pörssinsä." No, en ollut! Luuli vissiin, että olisin tarvinnut hänen roposiaan...
Ei mennyt aikaakaan kun näin hänet käytävällä, kyselin kukkarosta... "Ei minulta ole mitään hävinnyt!" Voihan! Onko sillä "dalmatia" vai mitä se hourii?
Tämä kyseinen Elämäni tarina-kurssi on todella mielenkiintoinen. Jutustellaan, kirjoitellaan, muistellaan...
Su 4.2
Wiltsu takaisin...
Kuulin, ett' yksi -Pienen Ystäväni 3-vuotias, ihanan valoisa poika oli sanonut Mummolleen: "Kyllä minä ostan Sanni-tätille sen Wiltsu-koiran takaisin!"
"Voi sinua pieni RAKAS! Miten sinä oletkaan suloinen pienine... -niin SUURINE ajatuksinesi! Sinä hommaisit minulle Wiltsu-koiran takaisin. Kunpa se olisikin mahdollista, minulla on Wiltsua kovin ikävä!"
La 3.2
Perjantai, yksi päivä Sanna Tiihosen elämästä
Aamu
Heräsin jo puoli kuudelta. Loikoilin punkassa tunnin verran kuunnellen Johanna Aatsalon "Doping-kohu" kirjaa. Sit lähden aamupalalle, että ehtisin käymään vessassa kymmenen kertaa ennen avannolle lähtemistä. Avanto on Häyrylänrannassa, jonne on lähes viiden kilometrin matka. Mahani ei ole asettunut, joten vara on pidettävä.
Avantoon
Lähden kävelemään.. Ootteli kaveria Sirkkamäen tienhaarassa. On niin huippukivaa, kun löytyi mukava/mukavat kaverit seurakseni -Konneveden hyiseen syliin. Ah' -mikä nautinto!
Kylmän kylvyn jälkeen juomme tyrnihunajalla maustettua teetä jutustellen mukavia. Pois lähtiessämme huomaan pukukopin ovenkahvan olevan lähes irti. Kokeilin, et' aukeaako ovi pelkällä avaimella... -ei auennut. Tästä on tehtävä valitus kuntaan. Jos uimari tulee märkänä, paljain jaloin avannosta, eikä ovi aukea, vaatteet, puhelin ym... vermeet ovat pukukopissa... -siinähän käy huonosti. Lähin talo on hyvän matkan päässä. Sinne juoksemiseen menee ainakin 10 min. -siinä huonompi hyytyy!!!
Lähdettiin kävelemään kotiin päin. Kirkon mäki lasketeltiin kaverini potkurilla... -Jee!
Ystävää tapaamaan...
Loppumatkan kävelin yksin. Poikkesin katsomaan vapaaehtois-ystävääni, siellä hää soitteli "urkujaan"... Jutusteltiin, juotiin "seksi" (vohveli-pipari)-kahvit. Reilun tunnin jälkeen jatkoin matkaa... -lähtiessäni tein hänelle lumityöt.
Ruokaa perheelle
Kävin pizzeriasta hakemassa perhepitsan, jonka söisimme ennen mökille lähtöä. Nuo pizzerian tyypit ovat niin kivoja, et voisin käydä siellä useamminkin, mut kun -perä ei kestä nautiskella pitsoista ylenmäärin.
Mökille
Sit vaan kamat kyytiin ja menoksi...
Sukset, sauvat, rukkaset ja kamerareppu, jonka sivutaskussa on rommia pienessä muovirasiassa... -Talviseen mökkireissuumme kuuluu AINA kuumat rommitotit!!!
Toikkalankylän sillalla sukset jalkaan ja menoks!
Linkki mökille pääsyyn...: youtu.be/lV6I6LwFWgE
Hangessa oli 5 cm paksu, kova kuori, rinteessäkin upotti, saati sit laiturin kupeessa!
Rapullakin oli lunta, kuinkas muuten?!
Peksin näkemys "märän tavaran" siivouksesta... -Ei voi olla totta!!!
Shamppanjapullo oli jäänyt hyllyyn... -sitä ei juonut kukaan!!!
Tyylipitää säilyttää, vaikka ite ei pääse edes laiturille kuin mönkien... Heh!
Takan päällä lämmitetään tee-vesi, johon sit tehdään se kuuma rommitoti.
Kumpaakohan tuo mies enemmän oottanee: Kuumaa makkaraa vai -rommitotia?
Siellä ne herkut käpristyvät...
Siisteydestä ei ole tietoakaan...!
Tuvan ikkunasta kuvattu takapiha.
Mulla nousi se Rommi-mokoma ihan piähän!
Lähtö itkua... "Äiti tulee... -ihan kohta!"
Kerrankin olen pitkä ja hoikka!
Kissa halusi lähteä mukaamme... -pesulle!
Ilahduttaminen on kivaa...
Haluan ilahduttaa mökkinaapureita... -laitan heille kuva-arvoituksen heidän rannastaan.
Tällä mökkimme ikikoristeella ilahdutan Tyttärieni pieniä laittamalla heille kyseisen kuvan tekstiviestillä... -Tässä kokoelmassa on "sitä jotain!"
Puhelu kuntaan
Soitan kuntaan siitä pukukopin ovenkahvasta. Kukaan ei vastaa, otin puhelun uudestaan ja uudestaan... -keskus kohta hermostuu minuun. Jätän asian keskusniedin hoidettavaksi. Kohta soi puhelin, joku mies kysyy, et mitäpä sulla oli asiaan. Kerroin ovesta. "Sitä kahvaa pitää käsitellä varovasti!" sain vastaukseksi. NYT MULLA PIMAHTI! "Mun vastuu asiasta loppuu tähän puheluun sun kanssa. Vastuu ovenkahvasta siirtyy nyt sulle!" "Me suomalaiset olemme aina penäämässä vastuullisia!" sanoo tuo mies puhelimen toisessa päässä. Kyllä on aikoihin eletty. Minä kun luulin tekeväni ns. HYVÄN TEON; ilmoittaessani ongelmasta, ennenkuin joku paleltuu oven taakse! "Voinhan minä kysyä, et ehtisikö tuo Kari katsomaan sitä ovea vielä tänään!" Nyt se taisi tajuta, vihdoinkin! Kari on ihana, jokapaikan mies, hää osaa kaiken ja välittää! KIITOS KARILLE!!!
Ystäville kylään...
Ajelemme Kolarinsaaren tienhaarasta Majalahteen kääntyen, ystäviämme tapaamaan. Iloinen: "Tervetuloa, käykää sisälle. Kiva kun tulitte!" Kodikkaassa, lämpimässä ja siistissä kodissa ystävien kanssa rupatellessa vierähti kello huimasti eteenpäin.
Mun huono viinapääkin selvisi herkullisen kahvinjuonnin lomassa...!
Kotiin
Kotimatkalla jutustelimme kaikenlaista, tärkeää ja vähemmän tärkeää.
Sit illalla purin älykelloni... -se "pirulainen" näyttää etten ole saanut liikuntatavoitettani ihan täyteen... -haluaisin olla sen kanssa erimieltä!
Yhteenveto
Tämän bostaukset laitoin sen vuoksi, että ihmiset näkevät, ettemme ole mikään Renny ja Johanna Harlinin perhe, joka kertoo vain "suodatettua" elämäänsä.
Viesti ystävältä
Sain yhtenä päivänä Hankasalmelaiselta ystävältäni seuraavanlaisen kortin... SE PITÄÄ NIIN PAIKKANSA! Mie uskallan nauraa itselleni...!
Kiitos sinulle ystäväni tuosta postista. Olet ihana, silloin tällöin muistat minua ihanilla viesteilläsi. Tuon kuvan katsomisen jälkeen kerron sinulle, mistä minä tunnen ystävän.
Mistä Sanna Tiihonen tuntee ystävän...?
*Ystävä on: Näen hänet linja-auton ikkunasta... -sielussani heilahtaa, sydän tekee muutaman lisälyönnin, haluan äkkiä pois autosta... -häntä halaamaan!
*Kaverin tunnistaa, kun ikkunasta näkyvä ihminen saa morjestuksen ja hymyn...
*Nobody:n tunnistan, muttei missään liikahda...
*Epämiellyttävän tyypin, mut "sen" kanssaan on pärjättävä: Käännän pääni pois, ettei hän vaan huomaisi minua!!!
*Vihamiehen kanssa en halua olla missään tekemisissä. Puhelimessanikin on vihamiesten nimenä "Älä vastaa". Onneksi tällaisia tyyppejä ei ole kuin pari...
Hyvää iltaa ja -yötä...
Illalla sit katselemme yhdessä telkkarista "Voicea", Peksin lähdettyä koisimaan... minä jatkan sarjoille, jotka ovat jääneen syystä tai toisesta kesken. Puolilta öin painelen minäkin pehkuihin. Hyvää yötä... -huomiseen!
Ke 31.1
Tukkahattu
Mulla on ollut jo 16,5 vuotta ongelmia hatun löytämisessä. Ensin ostelin korvaläppiä, sit pantoja... -kunnes keksin, että voin leikata tavallisesta piposta päälaen kokonaan irti. Sit, kun haluan olla vähän niinkuin sävysävyyn pukeutunut... -on oltava, jotain hatun väristä muussakin pukeutumisessa. Olen joutunut "silpomaan" monta pipoa!
Yhtenä päivänä minulle tuli postista pakettiviesti. Oottelin valokuvaustarvikkeita, joten en pitänyt "noutoa" kiireellisenä. Sit yllätyin iloisesti, kun paketissa olikin oikea Tukkapipo. Veljeni nuorempi tytär oli nähnyt minun "silvotut" piponi, päättänyt kutoa minulle oikean talvihatun. Se on niin älyttömän KAUNIS, ett' oikein sielussa tekee hyvää. Se on niin neutraalin värinen, että sopii ihan minkä vaatteen kanssa vain. Nyt vaan kovia pakkasia oottelemaan.
"Närhet koreilee...." sanoi Mummoni
Kun perjantaina oli se Gaala-tilaisuus, laitoin itselleni liimaamalla tekokynnet. En pidä geelikynsistä, se prosessi pilaa -jo valmiiksi huonot kynnet, joten ostin City-marketista "teeseitse-kynnet". Nyt, kun ne voivat tippua milloin hyvänsä, mun on pakko käydä allasjumpassa hanskat kädessä, ettei altaan "sihvilät" tukkeudu mun turhamaisuudesta.
Kehonhuoltojumppa
Olen käynyt jumpilla n. 57 vuotta. Eilen illalla tuli aivan uusi laji. Se oli ihanan hauska, hurjan raskas ja mielenkiintoinen... -monipuolinen. En osaa kertoa jumpasta enempää... -mikä sen jumpan nimi on, vai onko peräti meidän Niina-ope kehitellyt sen ihan itse. Tällaisia jumppia lisää.
Meillä on tiistai-iltaisin Step-aerobic ja kehonhuolto peräkkäin. Minua harmittaa suunnattomasti, kun joudun/pääsen lapsenvahtihommiin usein juuri tiistaina. Ei mulla liikuntapulaa ole, mut noissa kummassakin elimistö joutuu ponnistelemaan äärirajoilla... -siitä minä pidän!!!
Mulla ei ole koskaan sellainen mieli, etten viitsisi lähteä jumpalla. Aina, jos ei pääse, harmittaa suunnattomasti. Sitten, kun asia on toisinpäin, lopetan justiinsa... HEH, EN!
Ti 30.1
Auringonpimennys
Aira Samulinin osa-elämänkertakirja.
Kuuntelin Airan kirjaa; Auringon pimennys. Ensin ajattelin, että noinhan minunkin lapsuudessani... -kirjan edetessä kauhut vain kasvoivat. Tuota Airan elämää ei voi sanoin kuvata. Miten hää joutui valitsemaan mielisairaan miehen kohtelun ja lasten huoltajuuden välillä. Hää antoi Äitinsä hoitaa Tytärtään mahdollisimman paljon, että lapsi saisi lapsen arvoisen elämän. Insesti on sit vielä pahempi asia... -kuoleman rangaistus, sanon minä!!!
Nyt, kun tietää Airan positiivisuuden ihan kuolemaansa saakka... -On ilmassa vaan huikea elämän kaari, josta oli vaan PAKKO SELVIYTYÄ! Onneksi Aira sai nauttia lopun elämäänsä lähes kaikkien ihmisten kunnioituksesta ja ihailusta. Nyt on ihan pakko peukutta!!!
Kirjan lukee Krista Putkonen-Örn. Pidän hänen matasta, rauhallisesta äänestään.
Linkki Airan kirjaan: kirja.elisa.fi/aanikirja/auringonpimennys?gad_source=1&gclid=CjwKCAiA_OetBhAtEiwAPTeQZ5IgqT5ZwOk_WA9FDcpajacDx2EXQHxHda9bP1id9LC8UN2Zo9wY1RoCU90QAvD_BwE
Ma 29.1
Korjaus edelliseen päivitykseen... Kts. 14:sta kuva taaksepäin... kuvan teksti. Kuvan, jossa puhun juontajan mikkiin...
La 27.1
Gaala
Kutsu
Heti vuoden vaihduttua sähköpostini kilahti. En heti "viitsinyt" tarkistaa, kenellä taas on asiaa. Seuraavan kerran, avatessani tietsikan, muistin... -siellähän oli se eilen tullut "kirje." Kutsu Keski-Suomem Urheilugaalaan! MITÄ, MIHIN, MIKSI... -meillekö?
Luin kirjeen alun... Mietin, että mitähän pilaa tämä on! Suurensin kutsun, tulostin sen ja sit vein Peksille: "Kato nyt, mikä tämä on?" Siinä luki, ettei saa kertoa kenellekään. Miten asia selvitetään, kun ei saa kertoa/kysellä/varmistaa. Jäimme oottelemaan.
Maanantaina menin allasjumpalle, ohjaaja-Liisa kysyi jännä katse kauniissa silmissään: "Saitteko sähköpostia?" Silloin mulla välähti, tuo Liisahan sen Kutsun on porukoineen "tehtaillut!" "Juu, saatiin...!" "Me Annan kanssa lähdetään viemään teitä, joten; -oottakaa vaan rauhassa, Taksi tulee hakemaan kotipihasta kello 17.30".
Annettiin ajan kulua, olisi niin tehnyt mieli kertoa -edes jollekin...
Sit kaiken hulinan keskellä alkoi miettinnät, mitä kaikkea tarkoittaa, kun saa kutsun Urheilugaalaan. Mietittiin vaatteet, kengät, asusteet, hiukset, kynnet... -mitä vielä?
Nahkamekossani oli lyhyet hihat, alle ei voi laittaa puseroa... -ihan liian kuuma. Mietintämyssy päähän: -Teen irtohihat. Ostin mustat, kiiluvaiset sukkahopusut.
Sakset ja sytkäri, siinä työvälineet.
Leikkasin sukkiksista kärjen
Leikkasin housujen yläosan pois, jätin yhdistävän suilakkeen haaraväliin.
Työnsin juomalasit molempiin lahkeisiin... -tuleviin hihoihin...
Poltin leikkauskohdan, ettei se purkaannu... -JEE! Tästä tulee hyvä, mietin mielessäni!
Valmis edestä päin, hyvin toimii...
Sit takaa, toimii -ja pysyy vielä päälläkin.
Siinä sen nyt näemme. "Ei kannata ostaa koko sikaa... -jouluksi tarvitaan vain kinkku!"
Sit tuli noutaja 17.25. Kaunein taksikuski, jonka olen ikinä nähnyt. Iloinen "kuski" halasi meitä... -Ihana se on! Sit vaan kyytiin ja menoks! Anna sairastui, HARMITTI niin!
Takit narikkaan, jonossa sisälle Laajavuoren suureen saliin. Heti saatiin kuohuvaa lasilliset... -iloinen tarjoilija ohjasi meidät numeroituun pöytään. Kuvia otettiin...
"Sen kunniaksi, kun sisko pääsi sahalle töihin!" sanoo aina mun Raija-kälyni, heh!
Väkeä valui pikkuhiljaa. Saimme pöytäkavereiksemme Viitasaarelta Keihäskarnevaalien puuhaihmiset, toiselle puolelle Hankasalmelta jalkapallotoiminnan käynnistäjät -kaksi komiaa nuorta miestä. Jutustelimme gaalan alkua ootellessamme.
Palkintojen saajien järjestys oli tarkkaan suunniteltu. Vuoden Keski-Suomalainen urheilija palkittais viimeisenä... -jännitys nousee huippuunsa.
Linkki; Liikuntateko-palkinnon saantitilanteeseen...: youtu.be/xUSKgSUsBOM
Oli kyl hienoa seisoa kuuntelemassa niitä syitä, miksi gaalaan kutsuttiin. Tuli mieleen, et olikohan siinä vähän liiiikaaa! Mehän elämme vain ihan tavallista... -omaa elämäämme!
Vielä lopuksi haluasin totuuden esille: "Ihmiset liikkuvat, innostavien liikkuttajien myötävaikutuksella. Kiitos niille, joille se oikeasti kuuluu! Konnevedellä on aina ollut hyvät liikunnan "vetäjät".
Mieli iloisena, mahat pullollaan lähdimme Liisa-taksin kyydillä kohti Konnevettä.
Seuraavana aamuna alkoi puhelimet soida, viestikentät täyttyivät onnentoivotuksista.
Ei auttanut jäädä "paistattelemaan", oli lähdettävä hakemaan Vaajakoskelta Tyttäreni koiria "Mummolandiaan", kuten lapset sanovat.
Vein samalla Annan tietsikan, joka jäi sairastapauksen vuoksi kunnantalolle. Pikkuinen, vaalea poika avasi oven, annoin koneen pojalle terveisten myötä! PARANE PIAN!
Olin Äijälässä tulossa, kun puhelimeni soi, Annahan se siellä. Voi sitä pientä, hää oli niin väsyneen kuuloinen.
Kaiken kaikkiaan kiva, juhlava viikonloppu. Koirien lenkityksen myötä teen ruokaa, lähdemme katsomaan Myrskyluodon Maijaa, ja sit vielä illaksi Työskille tansseihin.
Ai, niin... -koiratkin pitää vielä palauttaa kotiinsa Vaajakoskelle... NO, huh!!!
Pe 26.1
Elämäni (suolistoni) pahimmat kaksi päivää...
Pistin jo syksyllä näille sivuille et meinaa olla vatsan kanssa ongelmia... Tyttäret pakottivat tutkimuksiin, vaikka tiesin oikein hyvin, että se johtuu stressistä. Joulun alla oli kaikkea... -vähän liikaa! No, menin terkkariin. Sain heti verikokeet, pa... näytteet hoideltua, ei mitään. Sit tuli viesti, että pitäisi mennä paksusuolen tähystykseen.
Esivalmistelut oli niin karmeita, että pois tieltä! Piti ottaa ulostuslääkettä parina päivänä, sit sitä suoliston tyhjennys litkua keskiviikkona klo 17.00. Kylläpä olikin häijyn etovan makuista. Se ei kuulemma imeydy elimistöön, vaan tuo kaiken entisenkin pois tullessaan. Ilta oli ihan kamala mahaan koski, oksetti ja paskatti ihan yhtenään. Yö meni kohtalaisesti. Ohjeessa sanottiin, että pitää liikkua, joten menin aamulla seiskalta kuntosalille, ja sieltä klo 8.00 sulkapalloa pelaamaan. Jouduin lähtemään kesken pois, kun mun piti ottaa toinen satsi sitä suoliston tyhjennysjuttua klo 8.30. Kymmenen minuuttia, kun mun elämä muuttui lähes sietämättömäksi. Molemmista päistä tuli yhtenään jotain keltaista nestettä. Muuta ei enää tullut, kun suolisto oli tyhjentynyt jo keskiviikkoiltana ja seuraavana yönä.
Eilen sit lähdimme ennen yhtätoista Laukaaseen, Peksi lähti kuskiksi, sinne tähystykseen. Olin kotona käynyt "potalla" jo miljoona kertaa. Laitoin Äidiltäni jääneen vaippahousut jalkaani, kaiken varalta... -tarpeen olivat! Kolme kertaa ehdin käydä vessan pöntöllä ootellessani viisitoista minuuttia operaation alkamista.
Sain sellaiset, ihanan lämpöiset pitkät kalsarit, joissa oli n. 10 cm halkaisijaltaan oleva aukko peräreijän kohdalla. Siitä lääkäri työnsi ensin puudutetta, sit jotain vehkeitä sisuksiini. Tämä toimenpide ei sattunut enää yhtään! Löytyi kolme polyyppiä, jotka poistettiin, ja yhdestä kohtaa tulehdusta. Sit viimeiseksi lääkäri otti koepaloja ohut-, paksu- ja peräsuolesta. Kotimatka, ja koko ilta oli ihan p...! En halua tätä enää koskaan!
Su 21.1
Sunnuntaiaamun ajatuksia...
Värit
Kuulin radiosta, että minun suuresti ihailemani taiteilija Helene Schjerbeckkin on käyttänyt eläimiä kiduttamalla valmistettua keltaista väriä... -ja vielä siinä taulussa, joka on mun suurin suosikkini...! No, höh...
Tyttö ja pajunkissat
Noihin pajunkissoihin on laitettu "hippunen" Intiankeltaista väriä. Se heijastelee kultaa auringon valossa. En kyllä muuta mieltäni, maalauksen kauneudesta/herkkyydestä...
Linkki: coloria.net/varit/intiankeltainen.htm
Intian keltainen värihän on, ainoastaan mangopuun lehdillä syötettyjen lehmien virtsasta valmistettu hohtava väri. Lehmille ei annettu mitään muuta ruokaa (ilmankos siellä lehmät ovat luurangon laihoja), sit niille ei annettu juotavaa lainkaan. Näin virtsa oli tumman keltaista, sitä uuttamalla saatiin auringon valossa kultaiselle hohtava väri!!!
Ihmetyttää, miten juuri Intiassa on keksitty valmistaa tätä kyseenalaista väriä, heillehän lehmät ovat lähes jumalolentoja!
Kuljetuskalustoa...
Avantoreppu...
Harrastan niin monenlaista lajia, ett' reppuja/laukkuja/kasseja on oltava miljoona... -jokaisessa on omanlaisensa "kalusto." Tässä iässä ei kannata vaihtaa reppua, eikä sen paikkaa. Kun lähdettiin sinne Tahkolle, otin avantouinti kamat mukaan.
Sit kun olin lähdössä täällä Konnevedellä kavereitten kanssa avannolle, en löytänyt pukukaapin avainta mistään. En vielä, onneksi mennyt kuntaan kertomaan "hukantiellä" olevasta avaimesta. Meni kolme viikkoa, kun yhtenä aamuna avannolle kävellessämme mulla välähtiu. Olin saanut Tyttäreni pojalta kauniin vihreän repun. Avain oli sen sivutaskussa pitkän nauhan päässä roikkumassa.
Kaikki, kevään 2024 käytössä olevat reput...
Musiikkitunneille on musta laukku, musta reppu on kamerakurssia varten. Harmaa selkäreppu on varalla, jos lähden kävelemällä johonkin musiikki, tai tietokonetta tarvitsemaani juttuun. Harmaa kassi on nuottien kuljetukseen, ruskea salkku tietokoneelle ja pikkunäytölle. Etualan laukut, toinen on kirjoitus-välineille ja lämpimille vaatteille (Laukaan kirjastossa on kylmä) toinen musta on Eläkeliiton ohjelmavastaavan tarvekassi.
Vas. on se avantoreppu, sit Eläkkeensaajien jumppaohjaustarvikereppu. Sit allasjumppa-, sit aerobik-/kehonhuoltoreppu. Pieni jenkkikassi on punttisali/sulkapalloiluun. Viimeisenä on punainen lapsenvahtikassi, jossa on lisänä myös yöpymistarvikkeet! Vaatteille täytyy vielä ottaa isompi kassi, varsinkin näin talviseen aikaan, kun siellä on koirien kusetusta useamman kerran päivässä.
Välillä Peksi naureskelee mun kasseille!
*Tässä esimerkki, miksi reppujen pitää olla aina valmiina... -lähtöön!
Tänä iltana lähden Vaajakoskelle lapsenvahtihommiin. Tuun sieltä aamulla allajumpalle (hyvällä tuurilla kaksi jumppatuntia peräkkäin), kunhan saan pojan kouluun. Sit siitä menen kamerakurssille, takaisin Vaajakoskelle, jossa teen koiran kusetuksien lomassa Eläkeliiton jäsenistön valitsemiin biiseihin taustoja. Teen ruokaa pojalle ja itselleni, jos ei ole jotain viikonlopulta jäänyttä! Illalla vien pojan harrastuksiin (kahteen eri lajiin) Käyn ootellessani "hiiri"-ostoksilla..., sekä kirpparilla. Aamulla laitan pojan kouluun ja lenkittelen koirat, teen kamerakurssin läksyt, harjoittelen haitariläksyäni (tässä haitari harrastuksessani opettaja käy meillä kotona keskiviikkoisin, siihen en onnekseni tarvitse reppua!) Sit taas illalla ruokailun jälkeen, kun koirat on lenkitetty... -käytän poikaa temppupyörä- sekä koristreeneissä. illalla myöhään tuun takaisin kotiin... Tiistai-illan Steppi aerobik- ja kehonhuoltotunnit jää tältä viikolta väliin. Ottaa vähän päähän, mut minkäs teet. Saan kyllä liikuntaa, kun juoksetan koiria ympäri kyliä neljä kertaa päivässä.
Jos jokaiseen harrastukseeni pitäisi vaihtaa välillä repun sisältöä... -ei tulisi yhtään mitään!!!
Löytö
Putsattiin eilen Peksin kanssa kassakaapin sisältöä. Siellä oli miljoona, 60-85 lukuvuilta paperivalokuvien negatiivejä. Kirjeitä, kortteja, koruja. Vanhoja passeja, tyhjiä rahapusseja. Lastenlasten sinne laittamia "tärkeisiä" juttuja ym...
Näytän teille yhden, minkä olen tehnyt... -en kyl yhtään muista, missä/minkälaisessa tilanteessa/elämänvaiheessa olen moisen kortin kirjoittanut...
Äiti-ihmisen viimeinen toive! Nyt siihen pitää vielä lisätä lapsenlapset, vävy ja heidän koiransa!
La 20.1
Yhdessä-konsertti
Oltiin Peksin kanssa eilen illalla Jkl:n Paviljongin uudessa Engore-salissa muistelemassa nuoruutta, täyden salillisen yleisöä -kanssa.
Linkki: www.gramofoni.fi/yhdessa-kiertue/
Siellä oli NIIN hauskaa, konsertti oli rakennettu ikäihmisten luomaksi iloitteluksi, muistamisen/unohtamisen ympärille. Mun, ja mun Äitin lempibiisiä ootin ja sain. Marion Rung on yksi sen ajan idolini. Kyyneleet silmissä kuuntelin Mirjamin kohtaloa!
Linkki: youtu.be/L5WakfG7kE8
Tarkkailin yleisöä, se oli keskimäärin kymmenen vuotta meistäkin vanhempaa. Kerrankin kuuluttiin porukan nuoriso-osastoon, heh! Laulajat olivat 1945-1950 välillä syntyneitä. Kaikki onnistui todella hyvin, esiinytyjät jaksoivat yli 2,5 tuntia + 1/2 tunnin tauko. On huima suoritus, kun laskee heidän ikänsä, matkat, valmistelut, esitykset... kaikki tämä!
Ovat kuulemma joutuneet ottamaan lisä konsertteja, koska on niin paljon "rannalle jääneitä"!
Linkki: youtu.be/hbvWkHpG-B0
Sit parasta oli, kun nähtiin yhdet entiset Konnevetiset Koluri-kaverit. Ihana jälleen näkeminen!!! Kohtaamisen ilo oli silminnähden molemmin puolinen, tätä lisää!
Kolurit on Suomenladun alajaosto, jonka kanssa ollaan retkeilty yli 30 vuotta.
Tervetuloa Kolureihin mukaan, luonnonläheisiä, kivoja ihmisiä kaikista ikä- ja yhteiskuntaluokista. Luonnon keskellä liikkuessa ei kysellä kavereitten taustoja, siellä katsellaan luonnon ihmeitä, liikutaan jos milläkin välineellä. Yhteisiä retkiä on silloin tällöin, sit kun joku keksii jotain...-ilmoittaa vaan porukalle ja "eikun matkaan"!
Siinä pikapikaa suunniteltiin ensi kesäksi "vanhoille" Kolureille yhteistä muistelu-päivää. Ois kiva tavata kaikkia "Hemmoja," on koettu NIIN paljon hauskoja hetkiä!
Sanoinkin syksyllä Konneveden Joululehteen kirjoittamassani artikkelissa, ett' on ollut ilo vanheta Koulreitten kanssa yhdessä. Retkiä on tehty lyhyistä potkurireissuista Haltin huiputukseen ja kaikkea siltä väliltä. Tule mukaan, lupaan ettet pety!
Linkki: peda.net/konnevesi/kolurit
To18.2
Automatiikka pelaa...
Eilen, kun otin puhelimen pöydältä käteeni, siitä kuului raksutusta. Se otti kuvia itsestään... (siis ei itsestään kamerasta, vaan ITSESTÄÄN, kenenkään käskemättä). Otin "luurin" lähempään tarkasteluun, siinähän se filmaili kuin parempikin Linssi (Musta Pekka korttien sankari)... -ei kovinkaan mairittelevia, nämä automaattiset fotot... Sanoin Peksille: "Kato nyt sinäkin -mitä tämä vekotin puuhailee...!
Noitten seuraavien kuvien perusteella ei kyl kannata suunnata valokuvamalli-alalle... -kummankaan meistä, vai mitä olet mieltä?
Chillailua...
Aina, mikäli ehdin, otan ruuan jälkeen nokosten tilalle ns. Päiväkatselut. Katselen iPad:ltä, pikkuruudulta sarjoja, kaiken-/erilaisia. Ruoka sulaa hyvin, eikä mieli askartele tekemättömissä töissä, kuten esim. nyt juuri silitystä oottavissa pyykeissä!
Täysi kopallinen... Mie kuulun niihin "outoihin", jotka silittävät kaikki -silitystä kestävät pyykit.
Ryöstö...
Olen kuunnellut radiosta, lukenut keskisuomalaisesta ja katsellut tv:stä erilaisia ryöstöjä. Kuka kehittelee veroalustan, josta saadaan ihmisten pankkitilit tyhjiksi... Kaupungilla ryöstetään merkkivaatteita suoraan ihmisten päältä. Kuka punnitsee satasen lihaköntsän hedelmävaa'an halvimmalla tuotteella, kuka ohittaa tuotteen maksamisen itsepalvelukassalla. Miten paljon kaupoista näpistelään, ja sit meillä, täällä "lintukodossa" Konnevedellä ryöstetään Matkahuollon viinat!
Johan nyt on markkinat!
Petos on mielestäni pahin epärehellisyyden muoto. Petoksiakin on vaikka mitä lajia... Ennen vanhaan ryöstettiin muutama kolikko kirkon oven suussa olevilta vaivaisukoilta (puusta tehdyt, miehen näköiset kolikkopankit). Siitä saattoi saada kuritushuonetta tai häpeäpaalua.
Linkki: wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Vaivaisukot_ja_vaivaisukkoperinne
Linkki viimeiseen vaivaisukon ryöstöön: yle.fi/a/3-7224646
No, huh! Menin netistä katsomaan tietoa vaivaisukoista. Sieltä aukesi ensimmäisenä sivusto, jossa oli vilkkuvalot useammassa kohtaa. "EI TURVALLINEN SIVUSTO!" En tiedä, mikä taho tarkastaa noita sivuja, mut kyllä on hieno systeemi kaiken kaikkiaan!
Nyt kun on mahdollisuuksia miljoona, on myös tekijöitä miljoona! Ei voi sanoa muuta kuin, että tuurilla ne seilaa valtamerilaivatkin. Koskaan ei voi tietää, milloin petos sattuu omalle kohdalle, vaikka olisit miten varovainen. Onnea vaan meille kaikille"
Ti 17.1
Elokuvat
Käytiin "akkojen" kanssa kattomassa Syke-elokuva. Hyvä sekin oli, mut kyllä mie niin ootan uutta versiota Myrskyluodon Maijasta. Kuulin sen tekemisestä jo aikoja sitten, mut nyt kun sitä on mainostettu kovasti, niin oikein kihelmöi. Elokuvan on Tiina Lymin tekele, pidän Lymistä, hää osaa ja uskaltaa mennä naisen/ihmisen nahkoihin.
Olen lukenut Anni Blomqvistin kirjan Myrskyluoto muistoissani monta kertaa, samoin kuin Myrskyluodon Maijankin. Kirjailijalla on omakohtaisia kokemuksia Ahvenanmaalla elämisestä, pärjäämisestä sekä myöskin rannalla kalastajien odottamisesta... -suruun päättyvästä odotuksesta!
Olen katsonut Oke Lindmanin, Myrskyluodon Maijan elämästä kertovan Tv-sarjan ainakin kolme kertaa ja teatterissa näin Maijan tarinan vuosia takaperin. Se oli muuten hyvä, mut Lasse Mårttensonin kaunis sävellys Myrskyluodon Maija ei ollut siinä musiikkina... -sopimus erimielisyyksien vuoksi!
Jukka Virtasen sanoituskin on "ihan hyvä"... -vähän kertova, ei yllä lähellekään sävellystä. Ne on kuin eriparia, sanoitus ja sävellys!
Linkki A. Blomqvistin elämään: fi.wikipedia.org/wiki/Anni_Blomqvist
Soittelin tuota biisiä kitaralla, mut eihä se kuulostanut hyvältä... -se on piano-kappale! Suutarin pitää pysyä lestissään! Nyt mietin, että pitäisiköhän opetella laulamaan. Mulla on vielä tämä kevät aikaa Akmolla... Täytyy kysellä, mitä mieltä Katja-ope asiasta on. Aion opetella laulamaan Matti Nykäsen viimeisen biisin Maankorvessa kulkevi.... Muuttelen tarvittaessa sanoja... -omaan suuhuni sopiviksi!
Tuo biisi kannattaa kuunnella! Syön hatullisen sitä ihtiään, jos ei mikään "viisari värähdä" biisiä kuunnellessa, tietäen Matin "vauhdikkaan" historian!
Linkki Matti Nykäsen ja Jussi Niemen Biisiin Maankorvassa: www.google.com/search?q=Maankorvessa+kulkevi+Matti+nyk%C3%A4sen+viimeinen+biisi&oq=Maankorvessa+kulkevi+Matti+nyk%C3%A4sen+viimeinen+biisi&gs_lcrp=EgZjaHJvbWUyBggAEEUYOTIKCAEQABiABBiiBDIKCAIQABiABBiiBDIKCAMQABiABBiiBDIKCAQQABiABBiiBDIKCAUQABiABBiiBNIBCTE0MDkwajBqN6gCALACAA&sourceid=chrome&ie=UTF-8#fpstate=ive&vld=cid:5a0edcd4,vid:5FS5e7_JLFQ,st:0
Sit elokuvateattereihin on tulossa, Elviksen vaimosta Priscilasta kertova elokuva... -se on myös nähtävä!
Ai, niin ja sit Vaajakosken Elvis-museossa on käytävä ensi kesänä. Piti käydä siellä jo viime kesänä, mut niin se vaan jäi!
Huh, Tulipas siitä taas sekasotku! SORRY!
Ma 15.1
Syväterävyys...
Tuo edellä mainitsemani valokuvaus termi pitäisi olla sisäistettynä ensi maanantaiksi. Ymmärrän kyllä, mitä se tarkoittaa, mut kun en osaa viedä tietoani käytäntöön... Olen lukenut, tulostanut lukemani A-neloselle (20:n kokoisella fontilla)... -mut ei, EI mene jakeluun.
Linkki Kamerakouluun: kamerakoulu.fi/valokuvauksen-perusteet-syvateravyys
Tein kokeen: Muutin F-arvon pieneksi, samoin isoluvun..., otin muutaman kuvan... Sit lisäilin lukemia.... Tulos oli seuraavanlainen... -en ole tyytyväinen, APUVA!
Su 14.1
Synttärit
Oltiin Peksin kanssa eilen illansuussa Työskillä 70-vuotis synttäreillä. Kerrankin juhlat olivat sankarinsa näköiset. Kukaan ei "pönöttänyt" ei ollut mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Lopuksi oli tanssia, niihin me ei Peksin kanssa enää jääty, koska väsytti jo niin... -vanhoja kun ollaan!
Ruoka oli herkullista, kahvipöydässä oli kaikkea mahdollista ja sit karkkeja -miljoona, omalla pöydällään. Jälkiruokapöydällä oli mangokiisseliä. Booligallonakin tuotiin loppuillasta kaiken kansan käyttöön. Synttärisankarin itse tekemiä Karjalanpiirakoita oli myös luvassa!
Vieraslistalla oli sukulaisia, ystäviä, kavereita, työkavereita, naapureita, sekä kaksi eri kuoroa, joissa juhlan sankari itsekin laulaa... Paljon kaunista, monipuolista musiikkia...
Veimme lahjaksi Tarmo Kallion runokirjan, koska tämä synttärisankarimme runoilee itsekin. Yhtenä iltana, kun hää oli meillä käymässä, Baileys-pullo oli pöydällä. "Tuota minäkin olen kerran maistanut, se oli ihan kuin linnunmaitoa!" Siinä paikassa keksin, että teen hänelle lahjaksi oman Baileys-pullon. Tein tietokoneella etiketin. Liimasin sen pullon kylkeen... Sit tein vielä samaa sarjaa olevan kortin.
Linkki liköriin: fi.wikipedia.org/wiki/Baileys_Irish_Cream
Tuo etiketti kun liimataan pulloon, se on siinä! Pullo oli kirkas, vanhan aikaisella korkilla, en tajunnut ottaa kuvaa... Nyyh!
Kuvan liimasin keltaiselle pahville, koska kuvassa on vähän keltaista sävyä, Tarmon runokirja on keltasävyinen, ja juhlien sankari on aivan superaurinkoinen tyyppi! ONNEA!!!
Ke 10.1
Tietoisku
Olen jo useita vuosia "saarnannut" perheelleni pattereitten, myös käytettyjen säilyttämisestä... -säilyttämisestä ihan miten vaan!
Tämän päivän pikkulehdessä oli sivun kokoinen artikkeli asiasta...
Patterit pitää säilyttää niin, ettei niitten navat kosketa toisiaan... Kannattaa hankkia sellainen lokerikkoloota, mihin patterit saa nätisti riveihin... -navat sojottavat samoihin suuntiin!!!
Mulla on pattereitten säilyttämiseen kirpparilta löytämäni teelajitelma-loota... -paras mahdollinen, kokoa ajatellen!
Ettei menisi ihan saarnaamiseksi, kerron... -mitä uutta olen löytänyt.
City-marketissa Äänekoskelta osui silmiini rieska, Kainuulainen ohrarieska... -valtavan hyvää ja sitkeää, niin sitkeää, et leuat kipeytyivät! Ja, mikä parasta, Peksi ei tykännyt siitä... -sain syödä uutuusleipäni lähes kokonaan yksin!!!
Oliiviöljyistä Oivariinia pitää olla niin paljon, ettei tarvii juotavaa, maku/suu tuntuma kärsii, jos hörppää esim. piimää päälle... NAUTIN!
Su 6.1
Sielun kylmyys...
"Täytyy laittaa takkaan vielä muutama puu, kun oikein sieluun asti palelee!" tuumasi Peksi aamulla. Nuorimman tyttäremme 11 vuotias tyttönen vastasi: "Noinkohan se takkatuli auttanee sielun kylmyyteen...!?" Jaa'a, tätä täytyy oikein pohtia. Mikä on sielu, ja voiko se tuntea säätilojen vaihtelut? Katotaanpas taas "nettuussesta"!
Linkki Sieluun: fi.wikipedia.org/wiki/Sielu En jaksa lukea, lukekoon se jota sielu riittävästi kiinnostaa. Minusta oli hauskaa, kun mieheni toi aiaansa näin esille!
Valitsen usein Wikipedian, koska siitä saan monipuolisimman vastauksen asiaan kuin asiaan... -myös sieluun, jota kukaan ei varmuudella tiedä edes olevan olemassa! Wikipediaa saa jokainen täydentää, siksi se on mielenkiintoinen.... -se ei ole ainoastaan yhden tahon ylläpitämä, vaan jokainen saa sanoa sanasensa...
Loppiainen
Itämaantietäjien, Beetlehemiin saapumisen muistopäivä...
Nyt on (hävettää) pakko kertoa, etten yhtään muistanut -miksi loppiaista vietetään, ennenkuin katsoin "nettuusesta."
Minä viettelen omaa loppiaista kotia siivoten, haitariläksyä opetellen, blogia päivitellen... -kerrankin on aikaa. Kohta pitää lähteä ulos kameran kanssa, siitäkin on läksyä... -vaikea laji!!!
Linkki: fi.wikipedia.org/wiki/Loppiainen
Mulla on ikävä mökille!
Muistaminen...
Mun vanhan poikaystäväni vaimo kuoli, sit oli hautajaiset... Olen ollut niin stressaantunut, etten ole muistanut koko hautajaispäivää -sen jälkeen.
Selailin kuvia, sieltä löytyi meidän tekemä kukka-asetelma. Tehtiin Peksin kanssa yhteistyötä, hää rakenteli ristin kakkosnelosesta ja minä poltin toholla ristin toisen puolen mustaksi... -Kukkakauppa Kimpusta Sirkku kiinnitti siihen valkoisen liljan. Tuli NIIN kaunis!
Harmi, kun emme tajunneet ottaa kuvaa itse ristin tekemisestä. Mulla oli syksyllä niin monta rautaa tulessa yhtäaikaa, etten tajunnut oikeastaan yhtään mitään!!!
Tykkään kovasti yhdessä tekemisestä... -silloin kun se sujuu! Joskus täytyy vääntää, se ärsyttää, turhaa energiankulutusta!
Me ollaan Peksin kanssa kuin tuli ja vesi... -toimii hyvin -jos toimii!!! Ollaanhan me harjoiteltu jo yli 50-vuotta...
Tästä tuli todella kaunis. Tuo jäi vähän harmittamaan, kun musta silkkinauha menee ristin ympäri. Olin tarkoittanut että nauhassa riippuisi tuo kortti... -irti rististä. Oma syy, kun en kertonut Sirkulle ohjeita riittävän selvästi, enkä enää sit kappelilla ehtinyt/kehdannut korjata asiaa.
Vahingosta viisastuneena, en tee samaa virhettä toiste. Mut uskon, ettei kukaan muu edes huomannut väärässä kohdassa olevaa nauhaa!
Pe 5.1
Mietteitä:
Varattu...
Nyt se edellä mainitsemani vessan ovi on muuten kunnossa, mut toimivaa lukkoa ei vieläkään. Se naru-lukko ei toiminut ulospäin-merkkinä vessaan menijöille. Keksin laittaa siihen vapaa/varattu lapun. Toimii!
Kylille...
Kauppaan, lääkäriin ja vapaaehtoisystävän luokse on päästävä, oli pakkasta sit miten paljon hyvänsä. Tänään oli 31°, pakkasin päälleni..., villasukat jalkaan ja reppu selkään. Meno oli kevyttä, kuuma vaan mainasi tulla. Tulomatkalla reppu painoi valtavasti, olkapäissä ei enää kiertänyt veri, dallasin ja dallasin, kun takaapäin kuului: "Mihin se MUMMO on menossa?" En tunnistanut ääntä, käännyin katsomaan.... -Peksihän se siinä. Hää olisi "herasmiehenä" ottanut reppuni, kantaakseen sitä loppumatkan, mut en antanut... -kun on leikkiin ryhtynyt, leikki pitää kestää! sanoi minulle kätilö, kun olin ensimmäistä kertaa synnytyslaitoksella... -osasin ottaa jo silloin "neuvosta vaarin!"
Kyllä sitä pitääkin vähän olla mummon näköinen... -tässä isässä, mieli ei vaan meinaa antaa periksi fyysiselle iälle!!! Tonttumuorille tuo enemmänkin näyttää, ei mummolle!
Nyt tulee sähköä jo korvistakin...
Puulämmitys talossa on lattiat täynnä -AINA- puun roskia. Lapsenlapsi imuroi roskat maanantaina, minä otin harjalla tiistaina. Keskiviikkona oli taas roskia pitkin lattioita, otin imurin ja aloitin... "Nytkö sinä alat imuroimaan... -kalliin sähkön aikaan?" "Voihan V...!" ajattelin ja jatkoin imurointia. Saatuani homman hoidettua, otin ja laskin, et miten paljon se imurointi maksaa. Kymmenen minuuttia maksaa 3,17c, se kun jaetaan puoliksi summaksi tulee 1,585c. Olin löytänyt kaupan eteisestä 5c:n kolikon, annoin sen Peksille: "Voinko imuroida tällä vielä toisenkin kerran?" "Leikilläni sanoin..." tuumasi nuuka mieheni! Just niin, siinä ei kyllä ollut leikkiä hiventäkään...
Köyhän ei kannata ostaa huonoa!
Isäni sanoi aina, et jos ostatte jotain, niin ostakaa laadukasta, köyhällä ei ole varaa ostella...
Mulla on hyvä esimerkki: Muistan, kun Mummoni sai lahjaksi lakanat ja tyynyliinat joskus 1980-luvulla, sain ne häneltä perinnöksi. Lakanat ovat kauniin yksinkertaiset ja pehmoista puuvillaa. Olen käyttänyt lakanoita tähän päivään asti, nyt yhden tyynyliinan elämä on lopussa. Otin siitä tuon tyylitellyn ruusun talteen, voisin tehdä siitä itse sitomaani kirjaan kannen ja antaa sen vaikkapa jollekin sukulaiselle lahjaksi...
To 4.1
"Katkeruus tappaa luovuuden...!" sanoi Meeri Koutaniemi👍
Löysin Areenasta Meeri Koutaniemen sarjan Irti kuvasta. En ole aikoihin nauttinut telkkarin katselusta yhtä paljon... Pidän Meeristä, mut en pitänyt siitä että hää pariutui Sami Jaffan kanssa. Sehän ei tietenkään minulle kuulu, mut "sanonpahan vaan" kuten Masa Niemi aikoinaan. Jaffassa on jotain, en itsekään tiedä, miksi en pidä hänestä.
Irti kuvasta-sarja esittelee jakso kerrallaan erilaisia, Suomalaisia taiteilijoita, joista Meeri ottaa... -juuri tämän taiteilijan, teosten näköisen potretin. Niistä kuvista tuli niin hienoja ja sit se ilo, joka kuvan ottamis/suunnittelu hetkellä oli: HYVÄ MEERI!
Olen vasta katsonut ensimmäisen kauden sekä toiselta kaudelta Miina Äkkijyrkkä-osuuden. Äkkiä katsottuna ensimmäisessä jaksossa oli tuntemattomanpia taiteilijoita ja toisessa kuuluisampia... -nimien selauksen perusteella.
Erityisesti minun mieltäni positiivisesti "kohautti" ja mielenkiintoani herätteli seuraavat kolme nuorta taiteilijaa:
Antti Laitinen, Luonto ihmisen muovaamana -valokuvissa.
Jussi TwoSeven, Muraalit, ja niiden erityinen valmistustekniikka.
Outi Pieski Koko kokonaisuudessaan, hänellä oli niin laaja taidearsenaali; Lappalaisnaisen hatuista maalauksiin ja riippuviin tilataideteoksiin.
Jos, ja kun sinulle jää tyhjää aikaa, toivon että käväiset katsomassa myös Sarpaneva ja Muodon taju-, sekä Anu Pentik Diletantti-dokumentit.
Tuo Sarpaneva oli meidän ensimmäisen Konnevetisen ystävämme Lauri Hujasen serkku. Muistan, kun Hujasen Eila ja Lassi lähtivät Sarpanevojen häihin Helsinkiin. Sarpanevoilla oli ollut Lassin lapsuudessa sepänpaja Pielavedellä, Lassi kertoili heistä usein.
Linkki Irti kuvasta-sarjaan: areena.yle.fi/1-50701000?list_filters_0=1
Linkki Timo Sarpaneva: areena.yle.fi/1-50702730
Linkki Anu Pentik: areena.yle.fi/1-51011469 !
Päivä eläkeläisen elämässä...
Minulla itselläni on suunnitteilla tehdä keväällä, taas kerran, näyttely kirjastolle. Pohdiskelin sellaista valokuva-teksti-sarjaa yhden eläkeläispariskunnan, yhdestä ihan tavallisesta arkipäivästä. "Heitin jo verkot veteen", eli kysyin näiltä näyttelyni päähenkilöiksi haluamiltani ihmisiltä, suostumusta... -jäivät vielä miettimään! YMMÄRRÄN!!! Nähtäväksi jää, toteutuuko tämä yhteistyö elävien ihmisten kanssa. Jotain materiaalia voin muotoilla sekä koota tai rikkoa mieleni mukaan, mut että elävät ihmiset... -vaatii suurta rohkeutta antaa itsestään, kodistaan, harrastuksistaan sekä syömisistään "paljaan" kaunistelemattoman kuvan kaiken kansan nähtäväksi.
Uskon, että jos ja kun tämä upealta tuntuva hankkeeni toteutuu/onnistuu, se kantaa pitkälle. Mehän emme tiedä toisistamme, kuin sen, minkä ohikulkiessamme näemme... Näin pääsisimme ikäänkuin "tirkistämään" Konnevetisen ikäihmisen ihan tavalliseen arkeen! Juuri tästä syystä meille saa tulla ihan milloin vaan kylään. En haluaisi olla sellainen, jonka koti on siivottu ja kahvipöydässä on sen seitsemää, sorttia kun kutsun saaneet tulevat kyläilemään...! Minua kammottaa teennäisyys...
Ke 3.1
Metsäretki
Lähdin kamerani kanssa tuonne museon metsään, siellä oli niin kauniisti huurtuneita puita, matalalta paistava talviaurinko ja lumikengillä sopivasti "tallottu" polku. Kävelin ja kävelin... -Kunnes tuli armoton kakkahätä! Ei auttanut muu kuin "rykästä" oikein kunnon "torttu" polun laitaan ja lunta päälle! Kaikki omistamani vaatteet päällä, mut villasukkasillani olin liikkeellä, ei ollut helppo toimitus! Mulla on ollut maha kipeänä jo pari kuukautta, olen käynyt siitä lääkärissäkin. Kokeita ja näytteitä on otettu vaikka kuinka paljon, loput tuloksista ovat oottamassa lääkärin vastaanotolla... -se on joulun vuoksi kiinni. Mulla on ollut kamalan kiire syksy, varmaankin stressiä pukkaa! Luin kerran jostain, että jos stressiin reagoi vatsallaan, se ei nouse päähän! Enää en ole yhtään varma, kumman sekoaminen on pahempi juttu... -pään vai vatsan!?
Kuvia sain paljon, en vain osaa lukea niitä, ovatko valokuvauksellisesti oikeanlaisia... Isoluvut ja kaikki muut asetukset kohdillaan... -ONKO?
Sit pääsin takaisin museon nurkalle, jatkoin matkaani lehmipolkua pitkin. Silvastin Leenahan se siellä huuteli lehmiään yhdessä kauniisti huurtuneessa taulussa.
Linkki Lehmipolkuun: konnevedenmuseo.fi/lehmipolku-ar/
Kuvan on ottanut Eija Pääkkönen. Tätä kuvaa osaan lukea, siinä vasta on kuvien kuva!!!
Ti 2.1
ps. Uudenvuodenpäivän päivitys on edellisessä päivitysosiossa ensimmäisenä!
Kuningasajatus
Sain viime jouluna Pukilta (nuoremmalta Tyttäreltäni) superkauniin seinäkalenterin. En raaski heittää sitä pois, mietintämyssy päähän... -Säästän sitä seitsemän vuotta (otan tietenkin karkausvuoden huomioon) ja käytän taas tätä samaa kalenteria.
Olen käyttänyt tätä kalenteria muutenkin hyväkseni. Tehdessäni joulukorttia, samaa jonka liitin myös tälle sivustolle jouluaattona. Laitoin siihen viimevuonna, joka kuukaudelle ottamani valokuvan ja kuviin lisäsin tuosta kalenterista (lähes joka kuukaudelle) kalenterin kuvan "photoshopattuna". En tiedä, teinkö miten suuren rikoksen, mut en ainakaan tienaa sillä mitään, enkä käytä yleissä jakelussa. Kaikki, joita teen, on "piilotettu" ja käyttölupa on annettu vain linkin, minulta saaneille. Yksi kortin saaneista kysyi, että voiko hää jakaa videokuvaani, en antanut lupaa juuri tästä syystä. Laitan AINA oman nimeni kaikkiin tekemisiin, näin ei kukaan muu pysty sitä jakelemaan. Olisihan se hullua, että joku toivottaisi Jouluiloa Sannalta omanaan... Heh! Laitan esimerkin...
Tämä taustana oleva kuva on otettu Etelä-Konneveden Kansallispuistossa, Kalajanlammen rannalta. Tonttuhattu omista latauksistani, ja kalastava poika tämän kyseisen kalenterin heinäkuun kalenterikuva, jonka käsittelin Adope Express:n ilmaisella kuvankäsittely ohjelmalla.
Tämä on tallennettu videona, joten nimeni on viimeisessä, joulukuun dia-kuvassa.
Tässä taas on taustalla Sukselan Antin, puoliksi Jouhtjärveen uponnut soutuvene... -kokka pinnalla. Eläimet ovat siitä kyseisestä kalenterista ja tonttuhattu omia latauksiani... Tuossa tuo -T. Sanna ja Pekka- toivottajana estää "teokseni" luvattoman käytön...!
Omaan käyttöön saa käyttää... -vähäisissä määrin "yhteisön" tuotoksia, jos ei tee sitä hyötymistarkoituksessa eikä jakele niitä yleiseen käyttöön, jossa ne oitis lähtevät "maailman kierrokselle"!
Italialainen kalenteri
Mulla on yksi toinenkin allakka, jonka sain Rooman tuliaisina vanhimmalta Tyttäreltäni, ja jo edesmenneeltä vävyltäni. Pidän sitä jatkuvasti jääkaapin ovessa, koska se on 10 kertaa 10 cm: n kokoinen jääkaapin ovimagneetti. Se on pieni ja "tehokas", heh! Huumoria riittävästi ja yleisilme taiteellinen.
Jokainen, joka meillä käy, huomaa KYLLÄ kalenterin, katsoo sitä pitkään, kukin omalla ilmeellään. Toiset huvittuvat, toiset ihmettelevät ja osalla on -omasta mielestään oikeus paheksua... -jopa ääneen!
Se on meidän ikioman jääkaappimme ovi, en usko, että kellään muulla on lupa arvostella sen magneetteja!
Lukkojen takana
Lapsenlapsemme jäi vessaan lukkojen taakse, eikä auttanut edes lukon kääntäminen ruuvimeisselillä. Oli pakko särkeä ovi. Poika on kehitysvammainen, näin ollen ei uskallettu ottaa riskiä, et hää saa paniikkikohtauksen pienessä ja ahtaassa tilassa. Kaikki hyvin!
Vanha ja kulunut ovi, ei haittaa vaikka sen joutuukin uusimaan.
Väliaikainen lukko. Ei muuten jää jumiin... -tämä lukko!
Kotikonsti
Kovassa menossa mun varpaat eivät meinaa pysyä mukana. Joten olen pitänyt paljasjalkakenkiä kesät ja talvet, säärystimet vaan lämmittämään! Nyt, kun tuli julmat pakkaset, mietin; et enää en tarkene pelkillä tossuilla... Kuningasajatus: -Laitan villasulat kenkien päälle. Mulla on ollut kaapissa vuosia yhdet tosi hyvin tehdyt villasukat (Hankasalmelta, Melli-Ellin yläkerran Tyyne-mummon tekemät), mulle isot ja Peksille pienet. Nyt, kun vedän ne kenkien päälle, ne on just eikä melkein! Lämpimät, mut kylläkin vähän liukkaat. Olen tottunut, että varvaskenkien pohjassa on kumi, nyt on muistettava -varsinkin rapussa, etten liukastu! Vähänkö olin ylpeä keksinnöstäni... -aivotreeniä tämäkin! Oikein hyvä keksintö korvaa tullen mennen hyvänkin orgasmin!!!
Taas tuli yksi sessio täyteen.
Muistathan, että voit soittaa (0400-640799) tai laittaa sähköpostia (sanna.wiltsu@gmail.com) mulle ihan milloin vaan. Toivonkin, että ottaisitte yhteyttä jos joku kirjoituksissani arveluttaa, mietityttää tai on jopa virheellinen. Korjaan mielelläni... -tähän jotenkin "sokeutuu", yksikseen kun miettii asioita!
En halua, että tuntemattomana viestitellään, koska se ei ole reilua ketään kohtaan.
Hauskoja lukuhetkiä kanssani sinulle, joka silloin tällöin piipahdat katsomassa -mitä mulla milloinkin on sydämellä.
Pidän kovasti tämän sivuston ylläpitämisestä, Simo -siihen tulee melkein HIMO! -Tuo on vanha sinappimainos!