Tappelu välitunnilla

Ammatillisen oppilaitoksen välitunnilla kaksi 17-vuotiasta poikaa riitaantuu keskenään ja tilanne ajautuu käsirysyn kautta painimiseksi ja lyömiseksi maassa. Iskuja vaihdetaan puolin ja toisin, mutta hetken kuluttua toinen poika alkaa selvästi olla ottavana osapuolena. Muut opiskelijat ovat hakeneet sisältä metallitöiden opettajan, joka rientää paikalle ja ottaa aggressiivisemman osapuolen hallintaansa siten, että kietoo kätensä tämän ympäri ja vie pois tilanteesta. Poika saa kuitenkin riuhtaistua itsensä irti ja säntää takaisin maassa makaavan pojan luokse aikomuksenaan jälkeen aloittaa uudelleen tämän pahoinpitely. Opettaja puuttuu uudelleen tilanteeseen ja tönäisee hyökkäävän pojan pois maassa makaavan luota. Tönäisty poika kaatuu maahan ja loukkaa lievästi olkapäänsä sekä saa kasvoihinsa nirhaumaa. Tilanne rauhoittuu ja poliisi saapuu paikalle. Myöhemmin kuulusteluissa käy ilmi, että opettajan tönäisemän pojan huoltaja on vaatinut opettajalle rangaistusta sekä esittänyt korvausvaatimuksen.

Miten opettajan menettelyä on oikeudellisesti arvioitava?

Rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.

Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.

Mistä hätävarjelussa sitten on kysymys? Jos voimakeinojen käytössä on kyse toimivaltaisen tehtävän hoitamisesta, hätävarjelussa on kyse odottamattomasta ja poikkeuksellisesta tilanteesta, usein toisen ihmisen hyökkäyksestä, josta selviäminen edellyttää jonkinlaista puolustautumista. Sanotaan, että hätävarjelussa oikeus on vääryyttä vastassa eli hyökkääjällä ei siis ole oikeutta tehdä sitä, mitä hän on tekemässä. Puolustautuja taas on oikeutettu lain puitteissa tarpeellisiin puolustustekoihin hyökkäyksen torjumiseksi ja tilanteesta selviämiseksi. Oikeudellisessa kielenkäytössä hätävarjelua nimitetään oikeuttamisperusteeksi, mikä tarkoittaa sitä, että sen vallitessa ihminen voi tehdä jotain sellaista, mikä muutoin olisi rikoksena rangaistavaa.

Mitä tarkoitetaan aloitetulla tai välittömästi uhkaavalla hyökkäyksellä? Aloitetussa hyökkäyksessä tekijä on jo aloittanut sellaisen toiminnan, jolla hänellä on aito mahdollisuus saada aikaan jonkinlainen oikeudenloukkaus. Välittömästi uhkaavassa hyökkäyksessä on kyse siitä, että hyökkääjän toiminnasta voidaan selkeästi havaita hyökkäyksen olevan juuri sillä hetkellä käynnistymässä.

Mikä on oikeudeton hyökkäys? Hyökkäyksen oikeudettomuudella tarkoitetaan lähtökohtaisesti sitä, että hyökkääjällä ei ole laillista oikeutta toimintaansa. Luokasta laillisesti oppilasta poistavalla opettajalla on toimintaansa oikeus, jota oikeusjärjestys suojaa, joten oppilas ei voi turvautua hätävarjeluun opettajaa kohtaan. Usein hyökkäyksen oikeudettomuus on ilmeistä – kyse on tyypillisesti pahoinpitelystä tai sen yrityksestä. Entä miten voidaan määritellä keskeisin elementti – hyökkäys? Lähtökohtaisesti hyökkäyksessä on yleensä aina kyse jostain fyysisestä toiminnasta, joka ilmenee yleisimmin pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävänä tekona. Toisaalta hätävarjelusäännös ei enää luettele puolustettavia oikeushyviä kuten ennen oli tapana. Näin ollen ”hyökkäys” voi sinänsä kohdistua myös esimerkiksi omaisuuteen vaikkapa anastusrikoksen tai vahingonteon muodossa. Myös esimerkiksi kotirauhaa on mahdollista puolustaa hätävarjelulla.

Milloin puolustusteko on tarpeellinen? Tarpeellisuutta voidaan luonnehtia monella tavalla, mutta eräs keskeinen tarpeellisuuden kriteeri on toiminnan ajallinen rajaus. Hätävarjeluoikeus voi ylipäätään olla tarpeellinen aikaisintaan silloin kun hyökkäys on välittömästi uhkaava ja toisaalta se ei voi kestää pidempään kuin hyökkäys on torjuttu tai olosuhteista ilmenee että uutta hyökkäystä ei ole enää tulossa. Tarpeellisuutta ilmentää myös vaatimus ”lievimmästä mahdollisesta väkivallasta”, jonka ajatuksena on se, että hyökkäys on torjuttava lievimmällä käsillä olevalla keinolla, ellei tilanteesta muutoin ole mahdollisuutta päästä pois.

Miten arvioidaan puolustusteon puolustettavuutta? Lainkohdan mukaan tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet. Puolustettavuusarvioinnissa on ennen muuta kysymys kohtuudesta ja kohtuuttomien seurausten välttämisestä, mitä voidaan arvioida intressivertailun kautta. Minkälainen hyökkäys oli kyseessä ja minkälainen hyökkääjän henkilö oli? Oliko hyökkääjällä mahdollisesti jotain välineitä käytössään? Minkälainen puolustusteko tehtiin ja minkälaista haittaa se aiheutti hyökkääjälle? Klassinen kasku siitä, että omenavarasta ei saa ampua, ilmentää mitä parhaiten puolustettavuuden olemusta.

Yllä lausutun valossa opettajan toimintaa voitaneen pitää kokonaisuutena arvioiden tarpeellisena ja puolustettavana puolustustekona eli hätävarjeluna. Opettaja on ensiksi yrittänyt saada toisen pojan sidottua käsillään ja siinä onnistunutkin, mutta poika on rimpuillut itsensä irti ja ollut välittömästi aikeissa aloittaa pahoinpitely uudelleen. Vaikka hyökkäys ei kohdistunutkaan opettajaan itseensä, on hänellä siitä huolimatta oikeus puolustaa kolmatta eli tässä tapauksessa maassa makaavaa poikaa oikeudettomalta hyökkäykseltä.

Mikä merkitys on annettava sille, että puolustusteon kohteena ollut poika loukkaantuu lievästi? Tilanteen arvioinnissa on edellä kerrotuin tavoin arvioitava sitä, minkälainen pojan hyökkäys ja vaara toisten oikeushyville on ollut. Edeltävä käyttäytyminen oli selkeästi ollut aggressiivista lyömistä ja välittömästi uuden mahdollisuuden tultua saman toiminnan jatkamista eli hyökkäävän pojan toimintaa voidaan pitää vakavana toisen terveydelle. Tämän jälkeen on arvioitava ikään kuin vaakakupissa sitä seuraamusta, joka puolustusteosta eli hätävarjelusta toiselle aiheutui ja minkälaisen toiminnan seurauksena. Olkapäähän aiheutunutta vammaa ei voitane näissä olosuhteissa pitää kohtuuttomana kun otetaan huomioon pojan toiminta.

On kuitenkin lopuksi huomautettava, että oikeus hätävarjeluun turvautumiseen on aina poikkeustilanne ja sitä tulkitaan oikeuskäytännössä hyvin ahtaasti. Hätävarjelu ei siten ole minkään sortin valttikortti toisen koskemattomuuteen puuttumiseen vaan äärimmäinen keino poikkeustilanteista selviämiseksi.