Kovaääninen opiskelija luokassa

Ammatillisessa koulutuksessa oleva opiskelija häiritsee opetusta kovaäänisellä huutamisella, mihin opettaja on jo sanallisesti puuttunut useita kertoja ja kehottanut opiskelijaa lopettamaan tunnin häiritsemisen. Kehotuksesta huolimatta tämä jatkaa tunnin häirintää ja opettaja päättää antaa poistumismääräyksen, jotta opetustapahtuma voidaan pitää rauhallisena ja muut opiskelijat voivat saada heille tarkoitettua opetusta. Opiskelija ei noudata määräystä vaan jatkaa edelleen kovaäänistä oppitunnin häirintää, tehostaen sitä haistattelemisella ja muilla kirosanoilla. Opettaja tehostaa määräystään ohjaavalla liikkeellä, mutta opiskelija ei vieläkään suostu poistumaan luokkahuoneesta. Opettaja tekee päätöksen opiskelijan poistamisesta voimakeinoin ja kuljettaa tämän käsivarresta kiinni pitämällä luokkatilan ulkopuolelle.

Miten yllä kuvattua tilannetta ja opettajan menettelyä tulisi oikeudellisesti arvioida?

Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 85 §:n mukaan opetusta häiritsevä opiskelija voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta. Kyseinen normi muodostaa opettajalle toimivaltuuden antaa opiskelijaa velvoittava poistumismääräys luokkahuoneesta jäljellä olevan oppitunnin ajaksi. Esimerkkitapauksessa oppitunnin häirintä oli ilmeistä eli opettajan toimivallan käyttö oli tässä suhteessa ehdottomasti perusteltua.

Kehotukset eivät kuitenkaan johtaneen toivottuun lopputulokseen eli häiritsevän käyttäytymisen lopettamiseen, joten seuraavaksi on arvioitava opettajan menettelyä luokasta poistamisen osalta. Ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 87 §:n perusteella opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta opiskelija, joka ei noudata yllä mainittua poistumismääräystä. Näin ollen toimivalta poistamiseen oli myös olemassa.

Poistettava opiskelija yrittää kuitenkin vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, joten opettajalla on oikeus käyttää sellaisia opiskelijan poistamiseksi tarpeellisia voimakeinoja (kuljettaminen käsivarresta kiinni pitämällä), joita voidaan pitää puolustettavina opiskelijan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vaarallisuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.

Seuraavaksi teemme pienen katsauksen voimakeinojen käyttämisen oikeudelliseen viitekehykseen.

Mistä voimakeinojen käytössä on kysymys?

Voimakeinojen käytön tarkoituksena on turvata toimivaltaisen tehtävän suorittaminen. Voimakeinojen käytön ensimmäinen tärkeä asia on siis tarkastella sitä, mitä tehtävää ollaan suorittamassa ja että juuri tämän tehtävän suorittaminen kuuluu toimivaltuuksien piiriin. Voimakeinojen käytön teoriassa puhutaan monesti ensisijaisesta toimivaltanormista eli niin sanotusta primäärisestä toimivaltanormista.

Ensisijaisen toimivaltanormin tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, sillä vain sen toteuttamiseksi voimakeinot voivat ylipäätään olla mahdollisia. Voimakeinoja ei voida käyttää voimakeinojen vuoksi. Voimakeinojen käyttö ilmentää myös oikeusjärjestykseemme kuuluvaa pakkoelementtiä ja vallankäytön perimmäistä luonnetta. On siis ymmärrettävää, että voimakeinojen käytössä perus- ja ihmisoikeudet ja muut oikeusturvatakeet ovat korostettuja.

Samaten on hyvin ymmärrettävää, että näin ison vallankäytön kääntöpuolena on myös oikeudellinen vastuu toimenpiteistään. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa rikosoikeusvastuuta, jota voidaan toteuttaa esimerkiksi virkavastuun tai muiden rikostunnusmerkistöjen (esimerkiksi pahoinpitely) kautta.

Vasta sen jälkeen kun toimivaltaisen tehtävän suorittaminen jostain inhimillisestä syystä estyy, voidaan ylipäätään siirtyä tarkastelemaan voimakeinojen käyttösäännöstä, jota voidaan kutsua myös toisen asteen toimivaltanormiksi.

Suomalaisessa oikeusperinteessä voimakeinojen käyttösäännösten rakenne on verraten samankaltainen. Yleensä normissa on kuvattu ensimmäiseksi se, missä tilanteissa voimakeinoja voidaan käyttää (esimerkiksi poistamisen toimittamiseksi). Toiseksi normissa on kuvattu ne edellytykset, joiden vallitessa voimakeinoihin voidaan turvautua (esimerkiksi vastarinnan tekeminen). Lisäksi voimakeinojen käyttösäännöksissä on aina mainittu tarpeellisuuden/välttämättömyyden ja puolustettavuuden periaatteet sekä kokonaisarvioinnin vaatimus. Lähes kaikissa voimakeinojen käyttösäännöksissä on lopuksi viittaus voimakeinojen käytön liioitteluun.

Mitä voimakeinojen tarpeellisuudella tarkoitetaan? Yleisesti voidaan todeta, että voimakeinojen tarpeellisuudessa on kyse siitä, että voimakeinoja tulee pitää kyseisessä tapauksessa välttämättömänä eli tehtävää ei muutoin saataisi suoritetuksi. Tarpeellisuudessa on tämän lisäksi kyse myös aikarajoista eli voimakeinoja ei voi eikä saa käyttää kuin vasta silloin kun edellytykset niiden käyttöön ovat käsillä. Voimakeinoja ei saa myöskään käyttää sen jälkeen kun tavoiteltava toimenpide tai päämäärä on saavutettu. Ei siis liian aikaisin eikä liian myöhään. Tarpeellisuusperiaate pitää lisäksi sisällään vaatimuksen siitä, että voimankäyttötilanteessa on käytettävä lievintä keinoa, jolla tavoite voidaan saavuttaa. Keinon on kuitenkin oltava riittävän tehokas ja toimiva.

Voimakeinojen puolustettavuudella tarkoitetaan ennen muuta voimakeinojen käytöstä aiheutuvien haittojen kohtuullisuutta. Puolustettavuusarvioinnissa tarkastellaan sitä, onko voimakeinojen käyttöön oikeuttava tilanne ja käytetyt voimakeinot oikeudenmukaisessa ja kohtuullisessa suhteessa keskenään. Eri säännöksissä on lisäksi voitu kuvata niitä kriteereitä, joilla puolustettavuutta erityisesti arvioidaan. Opettajan toimintaoikeuksia koskevissa lainkohdissa puolustettavuuskriteereinä on mainittu opiskelijan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus. Lopuksi on syytä muistaa se, että jokaista voimankäyttötilannetta arvioidaan lopulta kuitenkin kokonaisuutena.

Voimakeinojen käytön oikeudellinen rakennelma saattaa siis vaikuttaa monimutkaiselta, ja osaltaan se sitä onkin. Oman haasteensa voimakeinojen käyttöön tuo aina se, että jokainen tilanne on erilainen ja siinä on omat erityispiirteensä. Mitään kiveen hattua toimintamallikäsikirjaa tai rautalankamallia ei voi voimankäyttötilanteisiin rakentaa.