"Työntekijän olisi tärkeää tiedostaa tilanne kokonaisuutena ja osata reagoida haastavaan tilanteeseen provosoitumatta. Tavoitteena tulisi aina olla, ettei tilanne pääsisi kehittymään yhteenoton suuntaan vaan, että se saataisiin ratkaistuksi puhumalla. Tärkeässä osassa ovat työntekijän tietoisuus tilanteesta ja hänen havainnointikykynsä.

...

Aina yhteistyö ei kuitenkaan suju; jotkin asiat eivät selviä puhumalla, voimakkaat tunteet estävät rationaalisen toiminnan ja stressitekijät vaikuttavat työntekijän päätöksentekoon ja toimintaan. Joskus taas asiakkaat ovat sellaisessa tunnetilassa, että ongelmilta ei vältytä, vaikka työntekijä toimisi kuinka rakentavasti."

(Rantaeskola S., Hyyti J., Kauppila J., Koskelainen M., 2015 Haastavat asiakastilanteet - väkivalta työssä s.49-51)

Väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen tukeminen ja jälkitoimet

• Kokemus voi olla hyvin traumaattinen
• Tilanteen kriittisyys ja traumatisoiva vaikutus voi kehittyä tilanteen

- odottamattomuudesta

- sattumanvaraisuudesta

- kontrollin puutteesta / hallinnan tunteen puutteesta

- halusta välttää tilanteeseen liittyviä negatiiviseksi koettuja tunteita

- valmistautumisen puutteesta

• Turvallisuuden tunne perustuu kokemukseemme siitä millainen maailma on ("perusolettamukset") – traumaattinen kokemus horjuttaa turvallisuuden tunnettamme

Väkivallan uhrin tyypillisiä stressireaktioita tilanteen jälkeen

• Fyysisiä reaktioita: kohonnut syke ja verenpaine, huimaus, pahoinvointi, hengitysvaikeudet, hikoilu, kylmänväreet, väsymys, jano, säpsähdykset, yleinen heikkous, rintakivut, päänsärky jne.
• Psyykkisiä reaktioita: sekavuus, painajaiset, ylivalppaus, epäluuloisuus, ajan ja paikantajun häiriöt, ahdistus, levottomuus, vaikeus hallita tunteita, pelkotilat, ärtyisyys, masennus, suuttumus, syyllisyyden tunteet, kostonhalu, levottomuus, pakokauhu, tapahtuneen kiistäminen, muistivaikeudet, keskittymisvaikeudet, ahdistavat/pelottavat mielikuvat jne
• Käyttäytymisen muutokset: pidättäytyminen vuorovaikutuksesta (syrjään vetäytyminen), epäsosiaalinen käytös, "ylienergisyys", kyvyttömyys levätä, ruokahalumuutokset, ylireagointi ympäristön tapahtumille, alkoholin/kahvin/lääkkeiden käytön lisääntyminen jne.
• Henkiset/sielulliset reaktiot: suuttumus maailmaa/jumalaa/elämän tarkoitusta tms. kohtaan, elämänkriisi, toivottomuus, vetäytyminen henkisestä yhteisöstä (kotona, harrastuksissa), viha "elämää kohtaan", "kukaan ei ymmärrä, kukaan ei välitä" jne.

"Vastauksia vaativat kysymykset"

• Usein uhrille nousee mieleen erilaisia kysymyksiä, joihin vastauksen saaminen voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta – tällaisia voivat olla: miksi juuri minä? olenko jollakin tavalla huono työtekijä? olisinko voinut toimia toisin ja koko juttu olisi vältetty? voiko tämä toistua? kestänkö uudelleen samanlaista?
• Itsesyytökset voivat olla erityisen piinaavia ja painostavia, sillä ne saattavat nakertaa ammatillista itsetuntoa ja -luottamusta
• Kaikenlaiset reaktiot ja kysymykset eivät ole heikkouden merkkejä vaan seurausta meidän luonnollisista sopeutumisreaktioistamme uhkaavan tai väkivaltaisen tilanteen jälkeen
• Usein reaktiot/oireet vähenevät ajan myötä

"Oireiden" pitkittyessä…

• Joissakin tapauksissa työntekijän oireet pitkittyvät: hän ei pääse painostavista ajatuksista ja tunteista eroon ja tapaus nousee toistuvasti ja vastustamattomasti mieleen ("jumittuminen" alkaa sitoa energiaa ja haitata keskittymistä esim. työhön)
• Traumaattisten kokemusten hallitsemiseen ja hoitamiseen on kehitetty erilaisia toimenpiteitä (ns. defusing ja debriefing – menettelyt, yksilöterapiat ja muut tukitoimet jne.)
• Työnantajan velvollisuus on huolehtia siitä, että työntekijöillä on tarvittaessa mahdollisuus saada näitä palveluita
• Palveluiden tarve ja käyttäminen eivät kerro heikkoudesta, hulluudesta tai mielenvikaisuudesta vaan työyhteisön valmiudesta huolehtia työntekijöistään

Kollegoiden apu auttaa

• Kriittisen tilanteen yhteydessä on OK, mitä ikinä tunnetkin
• Puhu se pois! Puhuminen auttaa ja helpottaa oloa , se vähentää tuntemusten intensiteettiä, puhumisen avulla määritetään ja selkeytetään tuntemuksia sekä kuvailu ja kertominen antavat valtaa tuntemuksiin.
• Työntekijöiden ja työyhteisöjen tuen tarve vaihtelee, koska reagoiminen tilanteeseen voi olla hyvin erilainen eri yksilöillä
• Työyhteisön on hyvä etukäteen miettiä milloin ja millaisina tukitoimet käynnistetään

Pohdinta

• Mikä on toimivaa oppilaitoksessanne jälkitoimien ja psykososiaalisen tuen käytänteistä? Mitä kehittäisit ja millä tavalla?
• Mitä hyviä käytänteitä on olemassa opettajien hyvinvoinnin ja jaksamisen tukemisen näkökulmasta? Mitä kehittäisit ja millä tavalla?
• Mitä organisaatiossanne on tehty yhteisöllisyyden parantamiseksi?

Tekijät: Psykologit Jari Hyyti (Poliisiammattikorkeakoulu) ja Riikkaelina Susipolku (TAMK), mikäli toisin ei ole mainittu.