Hankajalkaisäyriäiset eli hankajalkaiset ovat kyyneleen muotoisia tai soikeita pikkuotuksia, jotka ovat noin millin mittaisia. Niiden ruumis on haalean värinen tai läpikuultava, tuntosarvet ovat usein värikkäät. Hankajalkaisia on useita eri lajeja, joista toiset keijuvat vesimassojen keskellä ja toiset elävät vesistöjen pohjissa tai kiinnittyneinä merijäähän. Hankajalkaiset ovat merten tärkeimpiä eläimiä, sillä ne ovat monen ravintoketjun alku ja niitä syövät monet muut merieläimet.
Jäämeressä elävä keijuhankajalkainen, nimeltään Calanus glacialis, on hyvin tärkeä eläin. Tämä pieni keijuja käyttää ravinnokseen mikroskooppisia, rasvapitoisia leviä. Selvitäkseen yli kylmän arktisen talven keijuhankajalkainen tallettaa levien sisältämän rasvan pienen ruumiinsa varastoihin. Sen ruumiinpainosta voi olla jopa 70 prosenttia rasvaa, kun normaalipainoisen ihmisen kehossa rasvaa on 20 prosenttia. Juuri suuren rasvapitoisuutensa vuoksi tämä pieni keijuhankajalkainen on tärkeää ravintoa monille merilinnuille, kaloille ja jopa suurille grönlanninvalaille. Kalat taas ovat hylkeiden ravintoa ja hylkeet jääkarhun ruokaa. Kaikki kylmillä alueilla elävät eläimet tarvitsevat lämmittävää rasvaa selvitäkseen pitkän talven yli, eikä yksikään siksi selviäisi ilman pientä keijuhankajalkaista.
Calanus glacialis -keijuhankajalkaisella ei ole suomenkielistä nimeä. Sen sukunimi, Calanus, kertoo sen kuuluvan keijuhankajalkaisten sukuun. Lajinimi glacialis taas kertoo otuksen elävän jääkylmässä ympäristössä. Tutkijat ovat nimenneet kaikki maapallon tunnetut eliöt tällä tavoin, etu- ja sukunimin. Järjestelmän kehitti ruotsalainen Carl von Linné lähes 300 vuotta sitten.
Pimeässä hohtava hankajalkainen. Kuva: NOAA photo library via Flickr
Keijuhankajalkainen. Kuva: NOAA photo library via Flickr