Keijujat

Epläinlanktonit ovat otuksia, joilla on omintakeinen tapa liikkua: ne keijuvat. Keijuminen on eräänlaista vedessä leijumista: planktonit eivät kellu, mutta eivät myöskään vajoa pohjaan. Pienet keijujat kulkevat paikasta toiseen veden virtausten mukana taikka liikkuvat hitaasti pienten ripsien tai raajojen avulla. Keijujat ovat tarmokkaita pikkueläimiä, jotka liikkuvat pitkiä matkoja päivittäin. Ne viettävät päivänsä alemmissa, hämärissä vesikerroksissa, missä ne ovat turvassa niitä saalistavilta kaloilta ja muilta pedoilta. Hämärän laskeuduttua ne vaeltavat ravintorikkaisiin pintakerroksiin syömään. Nämä hyvin pienet otukset voivat vaeltaa jopa 100 metrin edestakaisen matkan päivässä. Tätä voi verrata siihen, että meidän täytyisi kävellä yli viisikymmentä kilometriä päästäksemme aamiaispöytään!

Eläinplankton on vesistöjen ravintoketjujen perusta: ne ovat ravinnonlähde monille muille meren eläjille kuten kaloille, ravuille, merilinnuille ja jopa suurille nisäkkäille kuten valaille. Siten ne ovat tärkeitä myös meille ihmisille, jotka syömme mielellämme kalaa. Keijujat itse syövät muita pieniä eläimiä ja kasveja sekä kaikenlaisia vedessä leijuvia hiukkasia, joista käytetään nimeä liuennut orgaaninen aines. Eläinplankton jaetaan kolmeen pääryhmään: alkueläimiin, rataseläimiin ja äyriäisiin.

Kuva: Anu Ollanketo