Kotipihalla

Oletko koskaan miettinyt, miltä omalla kotipihallasi voisi näyttää, jos pieni olisikin suurta, taikka vain ihan vähän suurempaa?

Jos pieni olisi suurta, taipuisivat ikkunalaudalla nököttävän ruukkukukan oksat samettipunkkien painosta ja hopeanhohtoinen hyppyhäntäinen kiiruhtaisi yhdellä hypyllä ulos ikkunasta. Hämmästyisimme lintujen juoma-astiassa kelluvaa rataseläintä. Kun kurkistaisimme vanhan omenapuun tai tammen koloon, voisimme seurata pienten kuoripunkkien kuhinaa. Kompostista nappaisimme siellä mönkivän sukkula- tai änkyrimadon. Valkoiset hyppyhäntäiset näyttäisivät valtaavan kompostin kokonaan.

Jos pieni olisi suurta, näkisimme kuinka täynnä karhukaisia ja kuoripunkkeja ovat lähimetsien sammalet. Seuraisimme lammikossa nykivästi etenevää vesikirppua. Puuvaraston purujen seasta peruuttaisi valeskorpioni yli kynnyksen. Kukkapenkissä ja kasvimaalla vaeltelisivat pyöreät pallohyppiäiset ja kirvat, niitä pyydystäisi kirkkaan keltainen petopunkki pitkillä jaloillaan kovaa vauhtia vilistäen. Tuuli nappaisi puun oksalta kellokukkaa muistuttavan rataseläimen sekä töppöjalkaisen minikarhun, joiden pikkuruinen vesipisarakoti oksanhangassa olisi juuri kuivunut.

Monia pikkuotuksia voi nähdä, kun tarkkailee maailmaa tarkasti ja kärsivällisesti. Suurennuslasilla ja mikroskoopilla pääsee näkemään otusten yksityiskohtia. Välillä on hauskaa metsässä kulkiessa tai kotipihalla istuessa kuvitella, mitä kaikkea pientä ja meille näkymätöntä ympäröivä luonto pitää sisällään. Pienissä selkärangattomissa ja niiden elämäntavoissa riittää tutkittavaa. Lajeista on löydetty vasta osa, ja vasta osalle on annettu tieteellinen nimi. Emme edes tiedä, minkälaisia näkymättömiä pienoismaailmoja erikoisine asukkaineen ja elämänmuotoineen vielä odottaa löytymistään. Matka pienten otusten maailmaan voi alkaa omalta kotipihalta.

Sivujen tekijä: inkeri.markkula@utu.fi