Tuulen viemää

Pieniä selkärangattomia tavataan kaikkialta maapallolta. Tutkijoita on pitkään askarruttanut, miten hitaasti liikkuvat pienet otukset ovat onnistuneet kulkemaan yli merten ja suurten mantereiden, kaukaisille jäämeren saarille ja jopa Etelämantereelle saakka. Tutkimusten avulla on saatu selville, että pikkuotukset kulkeutuvat uusille elinalueille tuulten ja merivirtojen mukana, sekä salamatkustajina niitä suurempien eläinten kyydissä.

Tuulen merkitystä pikkuotusten kuljettajana on tutkittu paljon. Tutkijat ovat laskeneet pyydyksiä lentokoneesta, ja löytäneet hyppyhäntäisiä, kirvoja ja pieniä riippuhämähäkkejä yläilmoista usean kilometrin korkeudesta! Hyppyhäntäisten ja kirvojen tiedetään kiipeävän sankoin joukoin kasvien ja jopa puiden latvoihin, jotta tuuli nappaisi ne korkeuksista ja ne leviäisivät sen mukana uusille alueille. Pienestä koosta on hyötyä leviämisessä: kevyitä kavereita kuljettavat helposti merivirrat, tuuli ja sadepisarat, toisinaan hyvinkin kauas.

Karhukaiset ja rataseläimet lentävät tuulen mukana etenkin ollessaan lepo- tai horrostilassa. Lepotilassa oleva karhukainen on kuin pölyhiukkanen. On hirmuisen hauskaa ajatella, että joskus tuulen tyynnyttyä voi taivaalta sataa karhukaisia. Että tietämättään saattaa seisoa pihalla karhukaissateessa!

Myös pienillä riippuhämähäkeillä on mainio keino levitä paikasta toiseen: ne riippuliitävät seittinsä varassa. Hämähäkki kiipeää oksan tai ruohonkorren kärkeen mahdollisimman avoimelle paikalle ja alkaa erittää takaruumiistaan seittiä ilmaan. Kun seittirihma on riittävän pitkä, hämähäkki heittäytyy sen varaan ja purjehtii sen avulla ilmojen halki! Riippuhämähäkit ovat yleensä ensimmäisten saapujien joukoissa esimerkiksi merestä juuri nousseilla tulivuorisaarilla.

Hyppyhäntäiset vaeltavat pitkiä matkoja pomppivasti, mutta hyvin hitaasti. Niitä on nähty sankoin joukoin vaeltamassa maanteillä, ja toisinaan ne ylittävät kevättalvella jäätyneitä järviä ja jokia. Toisinaan pienet selkärangattomat ylittävät meriä ajopuiden ja jäälauttojen mukana.

Pitkä lentomatka tuulen tai sateen mukana, tai matka meren yli voi kuitenkin olla varsin vaarallinen. Jäälautta voi sulaa kesken matkan tai ajopuu upota keskellä valtamerta. Myös pitkä matka ilmakehässä voi koitua kohtalokkaaksi. Onkin olemassa myös muita, ehkäpä turvallisempia, tapoja matkustaa: liftata muiden eläinten kyydissä. Kuoripunkkien ja hyppyhäntäisten tiedetään matkustavan paikasta toiseen lintujen hyöhenten seassa.

Toisinaan pikkuotukset joutuvat lintujen vatsaan niiden ravinnon, esimerkiksi vesikasvien mukana. Sammaleläimet ja vesikirput voivat jopa kulkeutua linnun ruuansulatuksen läpi vahingoittumattomina! Myös pikkuotusten munat voivat kulkeutua lintujen ja muiden eläinten ruuansulatuksen läpi. Kerran ranskalaiset tutkijat keräsivät villisikojen kakkaa, kuivattivat sen laboratoriossa ja selvittivät, mitä sen seasta löytyy. Kakkojen kuivuessa laboratorion lämmössä niiden sisältä ilmestyi rataseläinten, raakkuäyriäisten ja hankajalkaisten poikasia! Otusten munat olivat päätyneen villisikojen vatsaan niiden käydessä lammen rannalla ruokailemassa, ja kulkeneet pitkän matkan niiden vatsassa.

Monet nisäkkäät kuljettavat turkissaan pikkuotuksia: maaperän pikkueläimet matkustavat metsämyyrien ja hiirten matkassa, majavat kuljettavat pieniä äyriäisiä, vesistöjen pikkueläimet kiinnittyvät suurten eläinten, kuten valaiden, nahkaan matkalla merten halki. Myös vähän isommat selkärangattomat kuljettavat itseään pienempiä, esimerkiksi valeskorpionit matkustavat paikasta toiseen perhosten kyydissä tai kovakuoriaisten kuoren alla. Merietanat toimivat toisinaan hissinä merten syvien ja matalien vesikerrosten välillä matkustaville pienille äyriäisille.

Jotkut lajit ovat hyvin uskollisia sille paikalle, jossa ovat sattuneet syntymään, eikä niitä tavata kuin hyvin rajatulta alueelta maapallolta. Kotoperäinen, eli endeeminen eliölaji, on laji, joka esiintyy vain pienellä alueella, esimerkiksi yhdellä saarella. Toiset lajit taas ovat kosmopoliitteja, eli ne ovat levinneet maapallon kaikille mantereille.

Hyppyhäntäisten tiedetään matkustaneen Etelämantereelle myrskyliitäjien matkassa. Kuva: I. Markkula