Add Headings and they will appear in your table of contents.
Karhukaiset ovat mikroskooppisen pieniä eläimiä, jotka viihtyvät parhaiten kosteissa sammalikoissa. Karhukaisia kutsutaan englanniksi nimellä ”water bears”, eli vesikarhut. Nimi on kuvaa otusta hyvin: karhukaiset näyttävät aivan minikokoisilta karhuilta ja niitä löytää kaikkialta, missä on vähänkin vettä. Karhukaisten vanha suomenkielinen nimi on likokuhnurit. Tämäkin nimi viitaa veteen, jossa karhukaiset ”likoavat”. Sammalikosta karhukainen etsii minikokoisen vesitäytteisen taskun, johon asettuu elämään.
Kiipeillessään sammalten ja jäkälien seassa karhukaiset käyttävät apuna minikokoisia kynsiään, jotka näyttävät ihan karhun kynsiltä! Karhukaisen tieteellinen nimi, Tardigrada, tarkoittaa ”hitaasti kävelevä”. Karhukaisella on pienet töppöjalat, jotka kuljettavat sitä kiirehtimättä paikasta toiseen. Hitaasti kiiruhtavat karhukaiset syövät sammalen osia, bakteereja, leviä tai muita pikkuotuksia. Jotkut lajit asustavat järvissä ja merissä, missä levä on niiden tärkeintä ravintoa. Itämerestä tavataan karhukainen, jolla on räpylämäiset varpaat, joilla otus kiipeilee hiekanjyvien seassa ja etsii ravinnokseen mikroskooppisen pieniä piileviä.
Karhukaisista suurimmat ovat vain millin mittaisia, ja pienimmät niin pikkuruisia, että tämän lauseen lopussa olevan pisteen kohdalla niitä voisi istuskella ainakin kymmenen kappaletta. Karhukaisia on maailmassa mahdottoman paljon: yksi gramma sammalta voi sisältää 20 000 karhukaisyksilöä.
Karhukaiset ovat maapallon sinnikkäimpiä ja kestävimpiä elämiä. Ne päihittävät sitkeydessä hurjimmatkin supersankarit! Karhukaisia onkin löydetty kaikenlaisista elinympäristöistä Himalajan huipulta syvien merten pohjiin, Saharan autiomaasta Grönlannin mannerjäätiköille. Ne kestävät hyvin sekä pakkasta että kuumuutta, -272 celsiusasteesta +150 celsiusasteen lämpötiloihin. Karhukaisia on löydetty 3000 metrin syvyydestä meren pohjasta.
Katso täältä elektronimikroskooppikuva karhukaisesta.
Karhukaisia sammalen seassa. Kuva: Anu Ollanketo.