Etsi ja tutki

Mielenkiintoisia pikkuotuksia voi löytää ihan läheltä: pihalta, lähimetsästä tai puistoista. Kaikkein pienimpien otusten, kuten karhukaisten, piilevien ja rataseläinten tutkimiseen tarvitaan kymmeniä tai satoja kertoja suurentava mikroskooppi, kun taas esimerkiksi hyppyhäntäisiä, punkkeja, kirvoja, valeskorpioneja ja sammaleläimiä voi helposti tutkailla suurennuslasilla.

Punkkeja, hyppyhäntäisiä ja kirvoja löytää, kun kääntelee kasvien lehtiä ympäri, tutkailee puiden runkojen sammalia suurennuslasilla, kurkkii kivien alle tai avokompostiin. Etenkin valkoiset hyppyhäntäiset viihtyvät komposteissa. Jos sinulla on mikroskooppi, tarkastele sillä maljalle laitettuja kasvien lehtiä. Kaiva puutarhasta, metsästä tai niityltä pieni määrä multaa lapiolla tai kuokalla ja levitä se muovin päälle, katso hyppääkö mullan ja karikkeen seasta joku, tai vipeltääkö siellä punainen samettipunkki.

Tarkkaile pieniä vesilammikoita rannoilla ja rantakivikoissa. Lammikoihin kerääntyy usein vesihyppiäisiä runsain mitoin. Kevättalvella kannattaa mennä aurinkoisena päivänä järven jäälle tai pellolle ja katsella tarkasti lumen pintaa. Silloin voi nähdä lumihyppiäisiä. Useimmiten hyppyhäntäisiä näkee sateen jälkeen. Mestarihyppääjä on myös yleinen vieras sieniretkillä.

Jos haluat löytää valeskorpionin, kauho lapiolla puupurua puuvarastosta, suurten lehtipuiden onkaloista tai puiden alta ja levitä puupuru muovin päälle. Muista, että valeskorpioni on hyvä piiloutuja.

Vilkasliikkeisimpiä punkkeja, hyppyhäntäisiä ja muita otuksia voi pyydystää kuoppaloukulla. Kaiva maahan kuoppa ja aseta siihen lasinen tai muovinen pieni purkki siten, että purkin yläreuna on maan pinnan tasalla. Esimerkiksi pilttipurkit tai kertakäyttömukit toimivat hyvin kuoppapyydyksinä. Purkin ja maan väliin ei saa jäädä yhtään tyhjää tilaa, näin varmistetaan, että otukset putoavat pyydykseen. Kuoppapyydykseen voi laittaa laimeaa suolaliuosta tai vettä. Se kannattaa tyhjentää vähintään kerran päivässä, ja tutkia minkälaisia otuksia pyydykseen on tullut.

Sammaleläimiä on helppo löytää, sillä vaikka yksittäinen sammaleläin onkin hyvin pieni, voivat runkokunnat olla tosi suuria, jopa 30 senttimetrin mittaisia. Käännä ulpukan lehti ympäri ja etsi alapinnalta pitsimäistä peitettä. Se on rönsysammaleläin, joka nuorena on vaalea väriltään, mutta tummuu ajan kuluessa. Lammikoiden vesikasvien, etenkin lumpeen, pinnoilta voi löytää kulkusammaleläimen, joka muodostaa pitkänomaisia runkokuntia, jotka muistuttavat ulkonäöltään perhostoukkaa. Itämeren rannoilta on helppo löytää sammaleläimiä: yleinen levärupi kiinnittyy rakkolevän pintaa, sinisimpukoihin kuoriin ja järviruo’on varsiin. Se näyttää kauempaa katsottuna vaalealta verkolta, läheltä katsoessa voi huomata verkon muodostuvan pienistä sammaleläinyksilöistä.

Jos haluat tutkia, mitä eläimiä vesistöjen pohjissa asustaa, voit kauhoa pieniä määriä hiekkaa tai mutaa lapiolla matalien rantavesien pohjista ja huuhtoa ainesta vadissa tai tiheässä siivilässä juoksevan veden alla. Näin pikkuotukset tulevat näkyviin. Jos sinulla on käytössäsi mikroskooppi, voit tutkia seulomaasi pohja-ainesta pienissä erissä mikroskoopin alla. Näytettä voi myös katsella suurennuslasilla. Katso keräämääsi näytettä sekä vaaleaa, että tummaa pohjaväriä vasten, jolloin sekä tummat että läpikuultavat otukset tulevat hyvin näkyviin. Hauskoja maitolattanoita löytää rantakiviä kääntelemällä.

Kuvat: Aaron Muderick, Olga Cuevas ja Sandra Photographie