Yllättävä mahdollisuus

Tiimitapaamisia on harvoin ja ne järjestetään työpäivän päätteeksi koulun seinien sisäpuolella. Aiheessa pysyminen ja syvä, luova ajatteleminen vaatii suurta päättäväisyyttä ja sisukkuutta koko ryhmältä, vaikka noin periaatteessa tahtotila olisi kohdillaan ja ihmiset motivoituneita. Kiireen tuntu ja koulun juoksevat asiat vievät väkisin ajatusta muualle eikä parasta tulosta synny millään.

Syksyllä 2019 Radikaalin toivon tiimi oli ahkeroinut jo useamman tiimikerran, mutta asiat olivat edelleen epämääräisesti levällään. Kuin taivaan lahjana putosi eteemme mahdollisuus hakea Opetushallitukselta rahoitusta vetäytymispäivän toteuttamiseen.

Rahoitus myönnettiin ja järjestimme pikavauhdilla vetäytymispäivän. Tämä sivu selventää päivän kulun. Loppuun keräsin palautetta osallistujilta.

Konseptiamme saa lainata, parannella ja kopioida ihan niin paljon kuin sielu sietää.

päivän anti aiheittain

Osa 1: Mitä Ruusiksen radikaali toivo on?

Opettajat pohtivat ryhmissä miten tällä hetkellä määrittelisivät neljällä lauseella Ruusiksen radikaalin toivon. Ryhmissä oli sekä opettajia, jotka ovat olleet Ruusuvuoressa jo pitkään ja osallistuneet erilaisiin pitämiini koulutuksiin sekä opettajia, jotka ovat liittyneet työyhteisöömme vasta syksyllä 2019. Tiimimme on ollut kasassa vasta muutaman kuukauden.

Ryhmien pohdinnat:

MITÄ ON RUUSIKSEN RADIKAALI TOIVO?

• pohtii nykymaailman ja ihmisten tilaa sekä ihmisten luontosuhdetta
• korostaa jokaisen merkityksellisyyttä ja erilaisia taitoja
• yhteistyötä ja monipuolista ajattelua
• lähiympäristön kautta maailmaan vaikuttamista

------

• Ruusuvuoren radikaali toivo on yhdessä tekemistä.
• Radikaali toivo on myös oppilaiden osallistamista.
• Se on paremman maailman rakentamista.
• Lisäksi se on paikallisella ja globaalilla tasolla vaikuttamista.
• Ennen kaikkea se on mahdollisuuksien näkemistä.

-----

• Läjä valinnaiskursseja
• Rohkeus haastaa nykyisiä ajattelumalleja ja kokeilla uutta
• Luo oppilaille ja opettajille toivon kautta toimintaa/toiminnan kautta toivoa
• Yhteistyön rakentamista myös koulun ulkopuolelle

--------

Keskustelusta nousi vielä esille vielä;

Vahvistetaan oppilaan tunnetta siitä, että on osa maailmaa, yhteiskuntaa ja että hän kuuluu johonkin “laajempaan” (laajempien kokonaisuuksien hahmottamista, systeemiajattelu). Ehkä oppilaan empatiakyky lisääntyisi ja hänen asemansa maailmassa laajenisi.

Mahdollistaa yhteistyön muidenkin osapuolien ja sukupolvien kanssa.

Sivistys-käsitteen laajeneminen. Koulun ja opettajan roolin muuttuminen.

Osa 3: Mitä meidän tulee ottaa huomioon nyt, kun olemme uuden edessä?

Jaoin ryhmille erilaiset näkulmat samaan kysymykseen. Ryhmiä oli neljä. Rehtorit pohtivat asiaa omasta näkökulmastaan ja opettajat kolmesta eri suunnasta; opettajan, oppilaan ja ympäröivän maailman näkökulmasta.

OPETTAJAN NÄKÖKULMA:

OMAN EPÄVARMUUDEN HYVÄKSYMINEN

• Pitääkö opettajan olla asiantuntija?
• pelko riittämättömyyden tunteesta vs. lupa epäonnistua ja yrittää ja oppia uudenlaista opettajuutta
• Kykeneekö opettaja tukemaan oppilaita esim. ilmastoahdistuksessa?

ERILAISET OPPILAAT

• kurssille päätyy myös ei-motivoituneita oppilaita
• kurssin ryhmäyttäminen

KÄYTÄNNÖN ASIAT

• opettajan oltava perillä OPS:n laaja-alaisista tavoitteista ja korostettava niitä
• ajankäytön järkeistäminen, että suunnittelu ei vie liikaa aikaa ja voimia
• Mistä saadaan ja kenen vastuulla ovat resurssit? Välineet, materiaalit, tilat, teknologia, tietolähteet…
• kurssin arvioinnin läpinäkyvyys oppilaille

OPPILAAN NÄKÖKULMA

Oppilaiden tunteet/ajatukset/kokemukset/motivaatio:

• Kurssin selkeä rakenne helpottaa oppilaan toimintaa/tunteita
• Ryhmäytyminen
• Lähtötason huomioiminen ja lähdetään tarpeeksi pienesti eteenpäin - ei ennakko-oletuksia osaamisesta, haastaminen myöhemmin
• Mahdollisuus oppia ja syventää digitaitoja
• Oppilaille kerrotaan aina, että mitä harjoitellaan
• Ahdistuksen käsittely - mihin ohjataan ahdistunut oppilas

YMPÄRÖIVÄN MAAILMAN KANNALTA

Maailma hyötyy siitä, että tulee enemmän toimijoita ja vähemmän päänaukojia. Koskee myös opettajia.

• saattaa tulla sanomista (kaikki kodit ja muut tahot ei ehkä hyväksy)
• luultavasti ulkopuolella on kiinnostusta (järjestöt, yhteistyökumppanit)- millä ajalla hoidetaan yhteistyö?
• tätä olisi hyvä levittää muihinkin kouluihin. Millä ajalla, kuka?
• Perheet? Vanhempainilta? Some? Raportointi?
• Korsossa jo paljon yhteistyökumppaneita. Osa voisi olla kaikkien kurssien yhteisiä juttuja- esim erilaisia tempauksia K-kauppaan- palmuöljytön perjantai, kauppakaveri auttamaan mummeleita, korjauspaja, lainaa nuori pihatöihin, keskustelukulmaus, pop up "teini auttaa puhelimen kanssa", ilmastoystävällinen kouluruoka-maistiaiset...). Jos sovitaan valmiiksi K-kauppiaan kanssa ei kaikkien tarvitse erikseen käyttää aikaa.
• Yhteistyö alakoulun kanssa hyödyttäisi kaikkia. Alakoululaiset saisivat vilauksen yläkouluelämästä, meidän nuoret saisivat merkityksellisen kohtaamisen pienten kanssa. Silta.
• yhteisöllisyys!
• yhtenä rintamana! Radikaali toivo on koulun yhteinen linjaus, ope ei saa jäädä yksin jos esim kodeista tulee kuraa

REHTORIN VINKKELISTÄ

-ajan mahdollistaminen

-rakenteiden tuki kehittämistyöhön

-olla kiinnostuneita, sanoa kyllä

-antaa tilaa tunteille

-asettua itsekin oppimaan

-estää polarisaatiota

Yhteinen keskustelu (Sami ja Salla, kaksi rehtoria):

Ihmiset janoavat tarinoita. Keskustelimme reksikaksikossa siitä, uskaltaako rehtori lähteä rakentamaan tarinaa omasta koulustaan? Ja uskaltavatko reksit ylipäätään astua tähän muutokseen johtajina mukaan? Huolena voi olla pelko siitä, että koulu saa politisoitumisen leiman. Meidän mielestämme huoli on turha. Ilmastonmuutos on tosiasia, eikä politikoinnin aihe. Kuten yritysten, myös koulujen olisi ehdottoman tärkeää kantaa yhteiskuntavastuuta. Valinnaiskurssi on yksi tapa toteuttaa yhteiskuntavastuuta.

Pohdimme, miten oppimisen arviointi toteutetaan. Kaikilla Radikaalin toivon kursseilla on yhteisiä nimittäjiä, niiden varaan voi rakentaa keskeiset arvioitavat osa-alueet. Lähtötasotesti voisi olla hyvä tarpeen, jotta oppimisen seuranta mahdollistuu. Ilmastonmuutoksen mekanismien ymmärtäminen tulee liittää osaksi arviointia.

Osa 5: Kysy ja vastaa- palsta

Päivän kuluessa olimme keränneet seinälle posti-it lapuilla kysymyksiä, jotka vielä askarruttivat opettajia. Nyt oli aika kysyä täsmäkysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia. Suurin osa kysymyksistä koski resursseja ja käytännön järjestelyjä. Tässä muutamia esimerkkejä:

• ryhmäkoko? MIten pieniin tai suuriin syhmiin tulee varautua? (vastaus: keskimäärin 20 oppilasta/ryhmä)
• tilat? Mihin mahdutaan? (koulun normaalit luokat, kannustamme retkeilyyn!)
• budjetti; välineet, retket? (koulu panostaa nyt tähän, vähintään yhtä suuri budjetti kuin tavallisissa valinnaisissa)
• saadaanko yksi ylimääräinen resurssiope? (onnistuu. Myös avustajaresurssia voi käyttää)
• miten opettajien yhteistyö onnistuu "lennosta"? (Yhteispäätös: Radikaalin toivon opettajat muodostavat oman tiimin myös ensi vuonna. Varataan myös ensi vuoden taksvärkkipäivä vetäytymiseen. Tutkitaan voiko yhden veson pyhittää tiimien omalle työskentelylle)
• millä nimellä valinnaisainepakettia markkinoidaan oppilaille (Yhteispäätös: MOK- aineet)
• pitääkö koko kurssi suunnitella valmiiksi ennen kuin aloittaa? (ei. Saa toimia miten itse parhaaksi näkee. Oppilaita osallistetaan kuitenkin suunnitteluun)

SELVITTÄMÄTTÄ JÄI VIELÄ:

• oppilaiden arviointi
• millä systeemillä arvioimme koko paketin onnistumista (koulun taso)
• miten keräämme tietoa kursseista ja etenemisestä ja miten saamme tiedon jakoon koulun ulkopuolelle (näiden kotisivujen päivittäminen; kuka, millä ajalla, millä laajuudella)
• miten teemme näkyväksi työn myös oman koulun sisällä (tulevat sukupolvet)

Osa 7: Palautetta päivästä

Palautekyselyyn vastasi arviointikiireiden keskeltä 11 opettajaa. Ohessa kaikki vastaukset, mutta nostan yhden opettajan ajatuksen tähän erilleen. Haluamme kiittää Opetushallitusta tuesta juuri näillä sanoilla:

"Oma epävarmuuden sietokyky kasvaa aina, kun saa tukea uuden kokeilemiseen muilta. Sen tapahtumiseksi tarvitaan puitteet, joissa kohtaaminen ja rauhassa keskusteleminen on mahdollista. Radikaalin Toivon rakentaminen tarvitsee juuri tämänlaisia rauhallisia kohtaamisia."

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sanallisia arvioita:

Sami Suomela, Jokivarren koulun rehtori, Vantaa:

Koin, että Ruusuvuoren opettajilla ja rehtorilla on aito halu muuttaa maailmaa ja omalla toiminnallaan lisätä ymmärrystä yhteiskunnallisellakin tasolla. Olin todella vaikuttunut keskustelun laadusta; se ei ollut syyllistävää ja ongelmiin keskittyvää, vaan keskityimme ratkaisuihin konkreettien esimerkkien ja suunnitelmien avulla. Rehtorina tällaisen työskentelyn ohjaaminen on miellyttävää; luottaa ammattilaisten näkemykseen ja kykyyn rakentaa oppimisratkaisut ja -ympäristöt opiskelijoiden ajatusmaailmaa arvostaen ja antaa heille siivet niiden toteuttamiseen. Aivan huippupäivä!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ruusiksen oman väen kommentit:

MIKSI VETÄYTYMISPÄIVÄ OLI HYVÄ ASIA?

Sai rauhassa, ilman kiirettä, suunnitella omaa kurssia keskustellen. Jos suunnittelu olisi tapahtunut koululla, keskittyminen suunnittelutyöhön ei olisi onnistunut samalla tavalla.

Oli mahdollisuus keskittyä vain kyseiseen asiaan ilman muita työhön liittyviä ärsykkeitä tai velvotteita.

Aikaa pysähtyä hetkeksi miettimään asiaa ilman muun työn aiheuttamaa häiriötä. Mahdollisuus peilata omia näkemyksiä muiden ajatuksiin ja saada selkeämpi kokonaiskuva siitä, mitä ollaan rakentamassa.

Parasta oli se, että pääsi pois koulusta ja sai olla vain aikuisten kesken. Jäi aikaa keskittyä itse aiheeseen eikä tullut ylimääräisiä häiriötekijöitä.

Se selkiytti radikaalin toivon punaista lankaa siitä, millainen kokonaisuus on kyseessä ja mikä on oma osani sen toteutuksessa.

Sai ajatuksen fokusoitua tähän asiaan moneksi tunniksi (poissa koulun hälinästä) ja oli tosi hyödyllistä ja hedelmällistä pohtia asioita toisten kanssa, yli ainerajojen.

Sai kerrankin freeseillä aivoilla ja rauhassa suunnitella ja ideoida uutta yhdessä muiden kanssa. Sain päivästä paljon toivoa ja energiaa ja tuntui, että asiat edistyivät.

Oli voimauttavaa kuulla toisten ajatuksia ja hienoja ideoita kurssien sisällöistä.

Minulle selkeytyi erityisesti käytännön tasolla, että mitä ollaan tekemässä ja miten kurssi käytännössä järjestetään.