MITEN?

Miten koulu voi nykyisilä resursseilla ja aikatauluilla, rakenteilla ja oppilasmäärillä lähteä tekemään hommia niin, että Radikaalille toivolle ja yleville ajatuksille tulee lisää tilaa arkipäivään ihan konkreettisesti? Milloin näitä muka tehdään, millä ajalla ja ja energialla? PItääkö opetella kauheasti lisää ja kouluttaa koko opettajakunta? Kaikkihan sen tietää, parhaistakaan koulutuksista ei koulun arkipäivään siirry kuin joitakin hippusia muun jäädessä kiireen ja suurten ryhmäkokojen alle.

Miten voisimme muuntaa jo olemassaolevaa opetusta niin, että siitä saa enemmän irti? Voisimmeko kehittää systeemin, joka ei rasita opettajaa vaan päinvastoin poistaa painetta? Saisimmeko jotenkin esiin sen, joka on jo sen sijaan, että yrittäisimme lisätä kauheasti sisältöä jo nyt täysiin OPSeihin ja koulupäiviin?

Valinnaisainepaketti

Ainakin meidän koulun joustavin kohta on valinnaisaineet. Uudessa OPSissa valinnaisia on paljon. Ne on jaettu taito- ja taideaineisiin ja "muihin" kursseihin. Jälkimmäinen ryhmä on aiheuttanut hiukan päänvaivaa. MItä siellä oikein voi tarjota? Minkälaiset kurssit ovat järkeviä? Miten opettajien välinen yhteistyö voi ikinä onnistua? Miksei missään lue mitä tässä pitää opettaa?

Päätimme ajatella koko "muiden valinnaisten"paketin uusiksi ja tehdä siitä sellaisen, johon itse uskomme.

MUUT VALINNAISET (a.k.a. soveltavat tai syventävät) on mahtavan taipuva osa koulua. Otetaan ne ilolla vastaan!

Tähdätäänkin suoraan OPSin arvopohjaan ja koulun toimintakulttuurin kehittämiseen Radikaalin toivon hengessä, kerrankin ajan kanssa ja yhdessä. Otetaan jo lähtökohtaisesti huomioon koulun kankeudesta johtuvat "tössäyskohdat". ja kierretään ne.

Mahdollistetaan yhteistyö, arvokasvatus, retket, koulun ulkopuoliset oppimisympäristöt, yhteydet muihin toimijoihin, tempaukset ja projektit. Minimoidaan aikatauluttaminen, kiire ja pakko.

Suunnittelu ajan kanssa

Koulun resurssit eivät loputtomiin veny ja pauku, mutta antamalla aikaa suunnittelulle saamme varmasti jo olemassaolevan potentiaalin paremmin käyttöön. Etsitään yhdessä tasapaino, jossa opettaja tuntee tekevänsä juuri sellaista työtä mihin itse uskoo pyrkien kohti yhteistä tavoitetta.

Ei pakoteta kaikkia opettajia ja oppilaita samaan muottiin. Jos jollekin opettajalle tuottaa tuskaa ajatus arvokeskustelusta tai ilmastonmuutoksen luonnotieteellisestä mutkikkuudesta, voimme hyvin jakaa vastuita; voitko sä jutella näiden mun tyyppien kanssa tästä niin mä voin tulla miettimään ton toisen asian sun tyyppien kanssa. Tai vielä parempi; te kun olette miettineet noita asioita niin voisko sun oppilaat tulla jututtamaan mun oppilaita ja kertoa mitä te olette puuhanneet?

Suunnitellaan rauhassa. Aloitetaan nyt, mutta tähdätään kurssien aloitaminen melkein kahden vuoden päähän. Jaetaan ensi vuoden YS-tiimit niin, että yksi niistä on Radikaali toivo. Silloin voimme suunnitella yhdessä koko lukuvuoden 2019-2020, järjestää vetäytymispäiviä ja perehtyä asioihin monelta suunnalta.

Otetaan mukaan yhteiset arvot; yhdessä tekeminen, liittyminen osaksi jotakin itseä suurempaa, itsekeskeisen ajattelun haastaminen ja ajan antaminen ajatusten virralle.

Lähdetään tekemään aidosti yhdessä. Järjestetään vuoronperään tapahtumia ja alustuksia, joissa yhden tai kahden open vetämät ryhmät tekevät jotakin, josta kaikki muut hyötyvät. Vaikka järjestävät metsäretken tai tempauksen Korson keskustaan. Risteillään vaikuttamisen kentällä niin koulun sisällä kuin ihan koko maailmassakin ja muistetaan tehdä asiat näkyviksi.

Lähestytään ilmastokriisiä niin monesta kulmasta kuin mahdollista.

Tämänhetkinen häkkyrä


Kuvassa on pallukoita (linkki preziin, jos haluat tutkia tarkemmin). Jokainen niistä on mahdollinen kurssi, jonka joku koulun opettajista on alustavasti miettinyt tarjoavansa.

Ajatuksena on muodostaa suhteellisen pysyviä ryhmiä, joita vetää yksittäinen opettaja koko kahden vuoden ajan. Välillä kurssit yhdistyvät, jos se tuntuu järkevältä. Kuka tahansa koulun opettajista voi lähteä tarjoamaan kurssia- myös erityisopettajat ja pitempiaikaiset sijaiset. Kannustamme lämpimästi uskaltautumaan myös oman aineen ulkopuolelle!

Ryhmistä tulee ihan tavallisen kokoisia, noin 20 oppilasta/ryhmä. Lisäksi miellä on yksi resurssiopettaja, jolla ei ole omaa ryhmää. Hänen tehtävänään on tarjota mahdollisuus pienempien porukoiden irtautumiseen tekemään jotakin projektia tai keskustelemaan jostakin aiheesta, joka ei isossa ryhmässä oikein luonnistu.

Bonussektorina on vielä apulaisrehtori, joka tuntee yhteiskunnan päätöksenteon askeleet erinomaisen hyvin. Oppilaat voivat kääntyä hänen puoleensa, jos on epäselvää kehen päättäjään pitäisi olla yhteyksissä minkäkinlaisissa asioissa. Apulaisreksi on myös luvannut lähteä pikkuporukoiden kanssa tapaamaan esimerkiksi kaupunginjohtajaa, jos tarpeen on.

Osa järjestää tempauksia, osa pohdiskelee, osa tuunaa ja fiksaa tavaroita ja miettii sitä kautta ylikuluttamista. Aikaa käytetään siihen, mihin sitä ryhmän mielestä kannattaa käyttää ilman, että olisi kiire seuraavaan asiaan. Jotkut keskittyvät tieteeseen, jotkut taiteeseen ja jotkut luontosuhteeseen. Asiat ja ihmiset risteilevät ja muodostavat kokonaisuuksia ja oppimista, johon meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia ilman tällaista rakennetta.