Ilmastoahdistus?

TYÖTERVEYS auttaa, mutta kärsivällisyyttä tarvitaan

Kun syksyllä 2018 IPCC- raportti ja koko maailman tilanne vei minut suohon, en mennyt lääkäriin. Elin sumussa enkä jaksanut ajatella mitään muuta kuin selviytymistä päivästä toiseen. Lopulta päädyin lukemaan kaikenlaista, onneksi, ja kehittelin itse oman tieni pois suurimmasta suosta. Siitä matkasta voi lukea tästä blogikirjoituksesta.

Pääsin eteenpäin ja kirkkaampiin maisemiin, mutta selviytymiskeinoni olivat varsin rajalliset. Niitä oli oikeastaan kolme; toiminta, blogi ja asioista puhuminen ääneen. Näistä ehdoton ykkönen oli TOIMINTA! Ja niinhän siinä kävi, että haalin itselleni niin paljon kaikenlaista maailmanpelastuksellista toimintaa, että voimat loppuivat.

Syksyllä 2019 menin pitkittyneen flunssan takia työterveyslääkäriin. Lääkäri kysyi olenko ollut väsynyt ja rupesin meidän kummankin yllätykseksi itkemään. Siitä alkoi monipolvinen tie. Kuvaan sen tähän niin kuin sen muistan, jos vaikka joku muu siellä miettii voiko työterveys auttaa. Voi se, mutta mutkikasta on.

Nähtävästi on helpompi kirjoittaa itsestään kolmannessa persoonassa- joten menköön sitten niin.

1) Potilas on hakeutunut työterveyslääkärille flunssan takia ja rupeaa itkemään, kun lääkäri kysyy väsymyksestä. Lääkäri hämmentyy ja kertoo olevansa vain tuuraamassa eikä voi ottaa kantaa työuupumukseen tai muuhun, josta tässä luultavasti on kyse määrittelemättömän ylähengitystieinfektion lisäksi. Printterissä ei ole paperia, joten sitä täytyy tuijottaa enemmän kuin potilasta. Potilas on oikeastaan1 tyytyväinen, sillä on melko hämmenytynyt itsekin. Lääkäri lähettää potilaan hoitajalle, jolle saa ajan seuraavaksi päiväksi.

2) Potilas saapuu hoitajalle aamulla ja katsoo aulassa uutislähetystä eduskuntatalon portailta, jonne kerääntyy nuoria ilmastolakkolaisia. Potilaalla on vahva tunnemyrsky käynnissä, sillä hän on varsin tietoinen siitä, että kollegat joutuvat nyt töissä hoitamaan koko retken mielenosoitukseen potilaan ollessa potilaana. Potilas pääsee vastaanotolle ja hoitaja kysyy väsymystilasta. Potilas vollottaa valtoimenaan ja selittää ilman hengitystaukoja kaiken ilmastokasvatuksen tilasta, nuorten pelästyneistä silmistä, omista peloistaan ja riittämättömyydestään ja maailmanlopusta. Hoitaja säikähtää ja luulee, että on kyse sisäilmaongelmista. Ymmärtää sittemmin, muttei osaa oikein sanoa mitään. Pyytää varaamaan ajan psykiatrille, psykologille ja työuupumusspesialistille. Antaa lähetteen labraan, jossa otetaan kaikenmaailman verikokeet ja hormonitasapainot ja nieluviljelyt.

3) Labroista ei löydy mitään poikkeavaa, mutta flunssa jatkuu. Tarvitaan jatkoa sairaslomaan, sillä ääni ei kulje edelleenkään. Maanantaina toinen lääkäri jatkaa edellisen antamaa flunssasairauslomaa, mutta unohtaa sisällyttää myös sunnuntain lomaan. Myöhemmin palkkatoimiston kanssa käydään vääntöä tästä yhdestä päivästä. Onneksi asia sutviutuu koulun loistavan sihteerin avustuksella.

4) Potilas on palannut töihin ja joutuu nyt ottamaan palkatonta vapaata mennäkseen psykologin vastaanotolle. Ilmenee kaksi asiaa; ensinnäkin kyseinen psykologi on juuri vaihtamassa työpaikkaa eikä tiedä miten jatko hoituu. Toiseksi; hän on kiinnostunut potilaasta, sillä potilas on ensimmäinen, joka puhuu ilmastoahdistuksesta hänelle. Potilas päätyy kertomaan nuorisobarometrista ja muista tutkimuksista psykologille. Potilas täyttää myös useita lappusia, joilla kartoitetaan ahdistuksen, masennuksen ja monen muun määrää. Lappusista selviää, että jotain tarttis tehdä. Psykologi pyytää potilasta laittamaan hänelle sähköpostia kun selviää voiko hän mahdollisesti jatkaa käyntejä uudessa työpaikassa toisella puolella pääkaupunkiseutua. Potilas tietää jo lähtiessään, ettei tule laittamaan psykologille postia, vaikka pieni syyllisyys kalvaakin. Olisihan toki hyvä, jos tämä psykologi saisi kokemuksen ilmastoahdistuneesta ihmisestä. Potilas on kuitenkin oppinut jo hiukan rajaamaan vastuitaan, onneksi.

Askel 5) Työuupumusspesialistilla keskitytään uneen ja sen laatuun. Potilas on jälleen ottanut palkatonta vapaata töistä ja istuu nyt kertomassa ilmastotoiminnastaan ja huonosti nukutuista öistä lääkärille. Yksikään työterveyden ammattilaisista ei ole tähän mennessä ollut kartalla opettajien työnkuvasta. Potilas yrittää selittää miten ilmastokasvatus toisaalta on ja toisaalta ei ole vapaaehtoistoimintaa. Lääkäri toteaa "Ihmisenä minun on kiitettävä sinua siitä, mitä teet. Mutta näin lääkärinä en voi muuta kuin kehoittaa tekemään huomattavasti vähemmän." Potilas täyttää lisää lappusia ja ajattelee, että jo nyt on perkele. Potilaalle määrätään uneen liittyvä lääkitys ja kerrotaan, että tämänkään käynnin perusteella ei voi saada lähetettä terapiaan. Siihen tarvitaan käynti psykiatrilla. Lääkitystä on toki tarjolla monenlaista. Ja voi myös meditoida ja kuljeskella luonnossa. Ja hengittää.

Askel 6) Potilas käy uudella psykologilla vielä kahdesti. Keskustelut ovat aivan mukavia ja varmaan myös hyödyllisiä. Psykologi jää itsekin miettimään miten kehoitus vaihtaa hetkeksi ympäristöä toimii ihmisellä, joka on huolissaan koko planeetasta.

Askel 7-8) Potilas käy psykiatrilla. Ilmenee, että KELAn lähetettä varten potilaan vointia on seurattava kolmen kuukauden ajan. Näin päätetään tehdä. Käynneillä keskustellaan paljon ja täytetään vimmattu pino erilaisia lappusia. Potilas kuulee olevansa mahdollisesti erityisherkkä, epäilemättä vaativa ja ylivastuullinen persoona, keskivaikeasti masentunut ja ahdistunut. Tai jotakin sinnepäin. Potilas haluaisi lähinnä lähetteen KELAlle, jotta joku pidempi terapiajakso olisi mahdollinen. Ennen toiseksi viimeistä käyntiä ilmenee, että työterveys on vaihtumassa vuodenvaihteessa, juuri ennen komen kuukauden jakson päättymistä.

Askel 9) Nykyhetki. Koko prosessi tähän hetkeen saakka kesti noin kome kuukautta ja sisälsi yhdeksän erillistä käyntiä työterveydessä. Nyt minulla on paperi KELAlle, mutta emme vielä tiedä kelpuutetaanko se, sillä kolmen kuukauden seuranta-aika ei ihan täyttynyt. Seuraavaksi pitää ruveta kahlaamaan läpi terapeutteja. Se ei ole ihan helppo homma, sillä mistään ei näe ketkä ottavat uusia asiakkaita eikä missä vastaanotot sijaitsevat. Niinpä ainoa vaihtoehto on kahlata terapeutit läpi yksi kerrallaan, tutkia kotisivut ja lähettää s-postia.

Jos löytyy joku, jolle vielä mahtuu lisää asiakkaita, täytyy sopia tutustumiskäynti. Sen jälkeen, mikäli terapeutti vaikuttaa sopivalta, lähetetään lääkäriltä saatu paperi KELAan ja täytetään hakemus. Noin kuukauden kuluttua saapuu päätös. Mikäli KELA hyväksyy hakemuksen, terpapiakäynnit maksavat noin kolme kymppiä/kerta. Ilman lähetettä ne maksavat noin 90e/kerta. Koska ainakin alussa käyntejä suositellaan noin kerran viikossa on KELAn korvaus ainakin minulle aivan ehdoton edellytys terapian aloittamiselle.

Ihmettelen, miten kukaan syvemmin masentunut tai muuten suossa kahlaava ihminen jaksaa ikinä hoitaa itsensä terapiaan saakka. Lääkkeitä oli kyllä tarjolla jo alkutaipaleella.

Summa summarum; voimia, toverit! Terapia on kuulemma ihan mahtava juttu ihmisen elämässä, jahka sinne asti pääsee.

Sitä odotellessa.... peukut pystyyn ja katse eteenpäin.