Laiskuutta ei ole olemassakaan
Laiskuutta ei ole olemassakaan, sanoo amerikkalaisprofessori – Suomalaispsykologi on samaa mieltä ja listaa todelliset syyt laiskuuden takana
Laiskalta vaikuttavassa käytöksessä ei sosiaalipsykologi Devon Pricen mukaan ole kyse laiskuudesta vaan mielen sisäisistä esteistä.
Mitä tärkeämpi jokin tehtävä ihmiselle on, sitä todennäköisemmin hän alkaa viivytellä sen tekemisessä, sanoo sosiaalipsykologi Devon Price.
Julkaistu: 14.1. 2:00 , Päivitetty: 15.1. 8:10
VÄLTTELETKÖ ikävien hommien aloittamista? Edistyvätkö työsi hitaammin kuin muilla? Pidätkö itseäsi laiskana?
Jos vastasit kyllä, seuraava väite saattaa muuttaa käsitystäsi itsestäsi.
Et ole laiska, sillä laiskuutta ei ole olemassa.
TÄTÄ mieltä on chicagolaisen Loyola-yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Devon Price.
Price kirjoitti havainnoistaan esseen verkkojulkaisu Mediumiin toissa keväänä, ja siitä lähtien tätä laiskuuden kiistävää kirjoitusta on jaettu maailmalla.
Käytös, joka arjessa tulkitaan laiskuudeksi johtuu Pricen mukaan usein pelosta.
Price kertoo kohtaavansa yliopistolla jatkuvasti tilanteita, joissa opiskelijat jättävät tulematta luennoille, eivät palauta esseitä ajoissa – tai lainkaan – eivätkä saa edistettyä jatko-opintojaan. Silti Price väittää, ettei ole koskaan tavannut laiskaa opiskelijaa.
Laiskalta vaikuttavassa käytöksessä ei hänen mukaansa nimittäin ole kyse laiskuudesta vaan mielen sisäisistä esteistä. Jokin siis estää aikaansaamattomia ihmisiä tarttumasta toimeen.
Käytös, joka arjessa tulkitaan laiskuudeksi johtuukin Pricen mukaan usein:
a) pelosta, ettei onnistu riittävän hyvin, tai
b) hämmennyksestä, joka aiheutuu siitä, ettei ihminen tiedä, miten tehtävä pitäisi aloittaa.
Se, mitä usein pidetään laiskuutena onkin todellisuudessa viivyttelyä eli prokrastinaatiota, päättelee Price.
Psykologian alan tutkimuksissa taas on jo vuosikymmeniä tiedetty, että viivyttely ei johdu laiskuudesta vaan – niin – mielen sisäisistä esteistä.
Mitä tärkeämpi tehtävä ihmiselle on ja mitä enemmän hän siinä haluaa onnistua, sitä todennäköisemmin hän alkaa viivytellä sen tekemisessä, Price kirjoittaa.
”Vaikealta tuntuvien tehtävien edessä meille muodostuu toimintatapoja, jotka näyttävät laiskuudelta.
Saatamme pelata kännykällä tai lähteä kaljalle.”
SUOMALAINEN psykologi Satu Pihlaja on perehtynyt aikaansaamiseen ja aikaansaamattomuuteen. Mitä mieltä Pihlaja on Pricen väitteestä, ettei laiskuutta ole olemassa?
”Olen samaa mieltä siitä, että laiskuus on liian yksinkertainen selitys aikaansaamattomuudelle”, Pihlaja sanoo.
Hän lisää Pricen yllä mainitsemiin mielen esteisiin vielä seuraavat seikat:
c) stressi eli mielen kaaos, kun ihminen yrittää tehdä montaa asiaa yhdellä kertaa
d) masennus, jossa toimeen tarttuminen tuntuu ylivoimaiselta, tai
e) motivaation puute, jos tehtävä ei tunnu innostavalta.
”Varsinkin vaikealta tuntuvien tehtävien edessä meille muodostuu toimintatapoja, jotka näyttävät laiskuudelta. Saatamme pelata kännykällä tai lähteä kaljalle, vaikka pitäisi saada työ tehtyä. Näin pakenemme ponnistelua nopeaan mielihyvään”, Pihlaja sanoo.
”Jos ihminen seuraisi vain kehon luontaista viettiä, ei tapahtuisi paljon mitään.”
PIHLAJAN mielestä Pricen käsitys laiskuuden ja aikaansaamattomuuden syistä on kuitenkin liian kapea.
On toki totta, että joissain tilanteissa ihminen haluaisi saada asioita aikaan, eikä silti tartu toimeen. Mutta on myös tilanteita, joissa ihan aidosti laiskottaa.
Tätä selittää Pihlajan mukaan se, että ihmisellä on biologinen vietti laiskotteluun.
Ihmiskeho on rakentunut niin, että se pyrkii säästämään energiaa. Tehdessään vaativia tai uusia asioita aivot kuitenkin käyttävät paljon energiaa. Siksi aivot toistaisivat mielellään vanhoja rutiineja ponnistelun sijaan.
”Jos ihminen seuraisi vain kehon luontaista viettiä, ei tapahtuisi paljon mitään”, Pihlaja sanoo.
Tämä selittänee ”mielen esteitä” paremmin sitä, miksi tiskit jäävät tiskaamatta ja eteisen palanut lamppu vaihtamatta.
MUTTA miksi joku tarttuu tiskeihin hanakammin kuin toinen?
Pihlajan mukaan ihmisten välillä on eroja siinä, kuinka taipuvaisia he ovat säästämään energiaa. Toiset nimittäin saavat asioiden aikaansaamisesta suuremman mielihyvätujauksen kuin toiset. Tätä taas selittää sekä yksilön biologia että vuorovaikutuksessa syntyneet kokemukset.
”Jos on oppinut, että vaivannäköä seuraa ennemmin tai myöhemmin nautinto tai palkkio, saa todennäköisemmin enemmän asioita aikaan.”
Ole utelias laiskuuttasi kohtaan.
ENTÄ jos haluaisi saada enemmän asioita aikaan, mutta mitään ei tapahdu?
Pihlaja neuvoo olemaan utelias omaa laiskuuttaan kohtaan ja pohtimaan, miksi jonkun asian tekeminen tuntuu niin haastavalta. Tähän tietoon saattaa päästä käsiksi esimerkiksi miettimällä, minkälainen mielikuva itselle on syntynyt tehtävästä, jota ei saa aikaan.
Vastausta miettiessä saattaa tulla esiin Pricen mainitsemia mielen esteitä.
Pihlajalla on kaksi neuvoa, kuinka ne voi kesyttää.
Ensinnäkin:
”Tärkeä oppi on, ettei meidän tarvitse uskoa, että nämä ajatukset ja tunteet ovat totta. Ne voi haastaa”, Pihlaja sanoo.
Haastamisessa voi auttaa esimerkiksi se, että palauttaa mieleensä aiempia kokemuksia haastavista tehtävistä, jotka ovat sujuneet paremmin kuin etukäteen kuvitteli.
Ja toiseksi: vaikealta tuntuva asia kannattaa pilkkoa pienempiin osiin.
Ennen kuin aloitat työt, käytä siis hetki aikaa konkreettiseen suunnitteluun.
”Mieti, mitä teet ensin, mitä seuraavaksi ja mitä sen jälkeen. On helpompi toimia, kun on jo päättänyt, mitä tarkalleen aikoo tehdä”, Pihlaja sanoo.
Lähde: Helsingin Sanomat 3.2.2020
https://www.hs.fi/elama/art-2000006371498.html?share=fa26b17911f28e33ecf73d869e855b61