Geneettinen sukututkimus on noussut viime vuosina suureen suosioon myös suomalaisten sukututkijoiden parissa. Se tuo kirkonkirjatutkimuksen rinnalle toisenlaisen näkökulman perhe- ja sukusuhteiden tutkimukseen. Pohdin tässä esityksessä, tarjoaako se uusia mahdollisuuksia Ruuth-Ruutu-suvun suoran isälinjan tutkimukselle.

Biologinen isälinja on katkeamaton isien linja: isä, isoisä, isoisoisä jne. aina ihmiskunnan alkuun asti. Isälinjaa voidaan tutkia testaamalla siihen kuuluvien nykyisin elävien miesten Y-DNA:ta.

Ensin pikaisesti biologian perusteita: Ihmisellä on 23 kromosomiparia, joiden toinen puolisko tulee äidiltä ja toinen isältä. 23. kromosomipari muodostuu sukupuolikromosomeista. Jos tämä pari muodostuu kahdesta X-kromosomista, on syntyvä lapsi pääsääntöisesti tyttö. Jos taas lapsi on saanut sekä X- että Y-kromosomin, on tuloksena pääsääntöisesti poika. Koska miesten perimä sisältää sekä X- että Y-kromosomin, tulee X-kromosomi aina äidiltä ja Y-kromosomi isältä.

Geneettinen isälinjan tutkimus

Geneettisen sukututkimuksen kannalta on kiinnostavaa, että Y-kromosomin DNA siirtyy isältä pojalle suhteellisen muuttumattomana. Y-DNA:n periytymisessä isältä pojalle saattaa kuitenkin tapahtua kopioitumisvirhe eli mutaatio, minkä tuloksena DNA siirtyy seuraavalle sukupolvelle hiukan muuntuneena. Oletus siis on, että esimerkiksi Ruuthien nykyisten sukuhaarojen isälinjoissa miessukupolvelta toiselle siirtyvä Y-DNA on hyvin tunnistettavasti samankaltaista, vaikka ei täysin samanlaista kuin Jöran Ruuthin Y-DNA.

Juuri tähän perustuu geneettinen isälinjojen tutkimus. DNA:n mutaatioita seuraamalla ja vertailemalla pystytään jäljittämään isälinjoja ja tekemään aika-arvioita isälinjaisista sukulaisuuksista ja isälinjojen haarautumisista. Prosessissa käytetään mm. todennäköisyyslaskentaa ja tilastotiedettä, nykyisin elävien henkilöiden DNA-testituloksia ja arkeologisissa kaivauksissa esiin saatujen ihmisjäänteiden DNA:ta. Geneettistä sukututkimusta on hyödynnetty mm. tuntemattomien, kadonneiden tai karanneiden isien selvittämisessä. Sen työkaluilla saattaa päästä kiinni kirkonkirja-aikaa edeltäviin aikoihin. Paperidokumentteihin perustuva sukututkimus ja geneettinen sukututkimus tukevat toisiaan.

Geneettiset DNA-testit

Sukututkimuksellinen DNA-testi tehdään vanutikulla posken sisäpinnasta otetusta näytteestä tai sylkinäytteestä. Kaupallisia palveluntarjoajia on useita ja testien hinnat ovat jo hyvin kohtuullisia. Tämä onkin synnyttänyt DNA-testauksen buumin erityisesti USA:ssa ja Euroopassa. Kymmenet tuhannet suomalaisetkin ovat teettäneet testin.

Testejä on karkeasti ottaen kolmenlaisia: nyt puheena olevalla Y-DNA-testillä selvitetään isälinjaa, mitokondrio-DNA-testillä äitilinjaa ja autosomaalitesteillä kaikkia polveutumislinjoja. Esimerkiksi minä löysin joitakin vuosia sitten isäni autosomaalitestitulosten avulla minulle aikaisemmin tuntemattoman Ruuth-Ruutu-sukuhaaraan 1 kuuluvan henkilön, johon otin yhteyttä ja sain häneltä tietoja ja valokuvia sukukirjaa varten.

Y-DNA-testin tuloksena testattu saa listan ”osumista”, henkilöistä, joilla on samanlaista perimää, sekä arvion haploryhmästään. Haplotyyppi määrittyy yksilön yhdeltä vanhemmalta periytyneen geeniryhmän mukaan. Isälinjainen haploryhmä tarkoittaa paikkaa Y-DNA-haplopuussa, joka on puumaisesti rakentuva esitys haploryhmistä. Paikka puussa määrittyy Y-DNA:ssa havaittujen pistemutaatioiden mukaan. Mutaatio muodostaa aina haarauman, uuden alaoksan haplopuuhun. Kaikki maailmassa koskaan eläneet miehet voidaan periaatteessa sijoittaa samaan haplopuuhun.

Ruuth-Ruutu-suvun isälinjan haploryhmä

Ruuth-Ruutu-sukuhaara IIa:n isälinjaa edustava henkilö on teettänyt Y-DNA-testin. Hänen tuloksensa sijoituu haploryhmään I eli ns. Iivarin poikiin.

Suomen nykyisen miesväestön isälinjoista 60 % kuuluu N-haploryhmään, joka on tullut Suomeen idästä Kiinan ja Siperian kautta. Etelä-Ruotsin suunnasta on tullut germaanis-skandinaavinen I1 (I-M253)-haploryhmä, jonka isälinjoihin kuuluu 28 % suomalaisista miehistä. Loput suomalaisten isälinjat edustavat lähinnä lännestä ja etelästä saapuneita haploryhmiä.

I1-haploryhmä on siis suhteellisen yleinen Suomessa, erityisesti maan länsi- ja lounaisosissa. Se on saapunut Itämeren etelärannoille nykyisen Saksan alueelle jo 30 000 vuotta sitten. Ruuth-Ruutu-suvun isälinjan edustamaan alaryhmään kuuluvan perimän kantajia on elänyt Etelä-Ruotsissa 3 000 vuotta sitten. I1-haploa kantavaa väestöä on tullut myös Suomeen useina aaltoina jo ennen viikinkiaikaa. Skandinaavinen vaikutus nykyisen Suomen rannikkoalueilla alkoi pronssikaudella juuri 3 000 vuotta sitten.

Näyttää kuitenkin siltä, että Ruuth-Ruutu -suvun isälinja ei kuulu yleisiin suomalaisiin I1-haploryhmiin, sillä tästä isälinjasta tehdyn testin tulos poikkeaa Y-DNA:ltaan selvästi suomalaisista I-haploista. Sen saamat harvat osumat viittaavat Ruotsiin ja Sknadinaviaan, eikä läheisiä osumia ole sieltäkään. Yksi johtopäätös voisi olla, että tämä isälinja on kulkeutunut jonkinlaisten demografisten pullonkaulojen kautta ja on saapunut Suomeen suhteellisen myöhään. Viikinkikausi on yksi mahdollisuus, mutta siirtyminen on voinut tapahtua myöhemminkin. Erilaiset kauppa- ja muut yhteydet Itämeren piirissä ovat olleet vilkkaat.

Ilman tarkempia Y-DNA-testejä ja useampien henkilöiden antamia näytteitä ei suvun isälinjan kulkeutumisesta Etelä-Ruotsista Suomen puolelle saada tietoja.

Jöran Persson Ruuthin isän arvoituksen ratkaiseminen

Tiedämme, että vanhin tunnettu esi-isämme Jöran Ruuth, turkulainen puutarhuri ja kauppias, syntyi 1600-luvun alussa. Häntä ei aikalaiskirjoituksissa mainita ulkomaalaisena tai emämaan puolelta tulleena, joten hänen esi-isänsä olivat ehkä olleet jo ainakin muutaman sukupolven ajan täällä.

Jöran Persson Ruuthin isän henkilöllisyyttä ei nykytiedoin ole voitu varmistaa. Arvoitusta ei kuitenkaan voida ihan helposti ratkaista Y-DNA-testeilläkään, koska tarvittaisiin vertailukelpoista aineistoa eli näytteitä nykyisin eläviltä henkilöiltä, jotka edustavat Jöran Ruuthin mahdollisesta isästä tai tämän esi-isistä alkavia isälinjoja. Esimerkiksi Jöran Ruuthin isäksi epäillyn, Saksassa kuolemanragaistuksen kärsineen Ruotsin armeijan upseerin Per Ruuthin suvusta ei ole säilynyt isälinjoja nykypäivään. Ei siis ole ketään, kenen Y-DNA-näytettä voisi verrata jo tehtyyn Ruuth-Ruutu-isälinjan testiin. Toisaalta nyt saadut, vahvasti skandinaaviseen alkuperään viittaavat tiedot eivät myöskään sulje pois sitä mahdollisuutta, että juuri tuo Per Ruuth olisi ollut Jöranin isä. Olihan Per Ruuthin oletettu esi-isä tanskalaistaustainen Jöns Jute.

Y-DNA-tutkimuksella voitaisiin kuitenkin saada myös uutta tietoa suvun isälinjan kulkeutumisesta Etelä-Ruotsista Suomeen. Esim. suvun eri haarojen I, IIa, IIb ja III isälinjojen edustajien testaaminen ja tulosten vertaileminen voisi auttaa ajallisen ja maantieteellisen aukon umpeen kuromiseen. Nopea vilkaisu sukutietokantaan osoitti, että jokaisessa sukuhaarassa on vähintään kaksi nykypäivään jatkunutta suoraa isälinjaa.

Useita eri henkilöitä testaamalla ja ainakin yhden henkilön testaaminen tarkemmalla Big-Y-testillä voisi johtaa Ruuth-Ruutujen oman alaoksan muodostumiseen Y-DNA-haplopuuhun. Tällöin voitaisiin vertailla tuloksia tarkemmin muiden lähialahaplojen tietoihin ja tarkentaa tietoja Ruuth-Ruutujen isälinjojen kulkeutumisesta. Ehkä sukuyhdistyskin voisi olla aktiivinen uuden tiedon hankkimisessa DNA-tutkimuksen avulla.

Leena Saloheimo

Lähteet

Pirttivaara, Marja, 2017, Juuresi näkyvät. Geneettisen sukututkimuksen ABC. Kustannusosakeyhtiö Siltala, Helsinki.

Haplogroup I1 (Y-DNA), https://www.eupedia.com/europe/Haplogroup_I1_Y-DNA.shtml. Luettu 21.11.2021