Segersby - ruuthilainen sukukartano
Ruuth-Ruutu-suvun kolmas haara on omistanut Segersbyn kartanon 1820-luvulta alkaen. Kartanolla on pitkä historia jo ennen tuota aikaa. Sen omistajat tunnetaan alkaen Erik Perssonista vuonna 1552. Segersby sijaitsee Itä-Uudellamaalla noin 15 km Loviisan keskustasta ja 5 km Pernajan kirkonkylästä. Kartano oli ratsutila ja sittemmin rustholli. Myös kirkon palveluksessa olleet ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat omistaneet ja asuttaneet sitä. Se poikkeaa, kuten Olle Sirén kirjoittaa Pernajan pitäjän historiassa, muista vanhoista herraskartanoista Pernajassa, koska sen omistajissa ei ole ollut sotilashenkilöitä vaan lähinnä kirkonmiehiä ja heidän perillisiään.
Segersby hävitettiin Isonvihan aikana, mutta silloinen omistaja Henrik Gabriel Pernovius rakennutti kaiken uudelleen rauhan solmimisen jälkeen vuonna 1721. 1770-luvulla kartanon omistusoikeudesta käytiin pitkällinen oikeusprosessi Pernajan tärkeimpien pappissukujen, Serlachiusten, Forsskåhlien ja Hippingien välillä. Monimutkaisen prosessin jälkeen vuonna 1791 yhdistettiin tilukset jälleen, kun kappalainen David Hipping tuli kartanon omistajaksi. Hänen kuolemansa (1819) ja hänen vaimonsa Juliana Forsskåhlin kuoleman (1822) jälkeen tuli tyttärestä Sofia Albertina Hippingistä kartanon omistaja. Kartano siirtyi Ruuth-suvun omistukseen, kun kappalainen Gustaf Ruuth meni naimisiin Sofia Hippingin kanssa. Kun Gustaf Ruuth kuoli 1827 vain 35 vuoden ikäisenä, jäi leski yksin kartanon omistajaksi.
Karl Gustaf Ruuth kirjoittaa lukion ainevihossaan hellästi Segersbystä ja sen rakennuksista: ”rakas taloni … yksinkertainen maalaispuurakennus, punaiseksi maalatun lankkuaidan ja lehtipuiden ympäröimä. Katseemme kohtaa vielä vähemmän komeutta, kun astumme sisään sen mataliin huoneisiin, leveät ovet, neliömäiset ikkunat, suuret kaakeliuunit todistavat sen iästä”. Maalaus Segersbyn vanhoista 1700-luvun rakennuksista.
Segersbyn 1869 rakennettu päärakennus, nykyinen "Gamla Segersby" 1900-luvun alkupuolella. Museovirasto.
RUUTHILAISET SUKUPOLVET SEGERSBYSSÄ
Gustaf Ruuth alkoi vuonna 1822 tehdä yksityiskohtaisia muistiinpanoja kartanon elämästä. Hän kirjasi tietoja työstä ja palkollisista sekä erilaisista taloudellisista liiketoimista otsikolla ”Päivittäistä kaikenlaista” (Dagligt allehanda). Hänen kuolemansa jälkeen muut ottivat huolekseen kirjanpidon, joka jatkui aina vuoteen 1854. Saamme muun muassa tietää, että 15. syyskuuta 1825 ”korjattiin kiitollisesta päärynäpuustamme 4 kappaa satoa”. Lokakuussa 1824 merkitään ”seuraavat hevoset ja eläimet ruokitaan Segersbyssä ensi talven yli”, niiden joukossa hevoset Brunte ja Bläsen sekä ”10 suurta uuhta”.
Sofian kuoleman jälkeen vuonna 1854 otti poika Karl Gustaf Ruuth kartanon haltuunsa. Nykyinen karaktäärirakennus ”Gamla Segersby” rakennettiin hänen aikanaan vuonna 1869. Hän rakennutti myös urut musiikkisalonkiin vuonna 1879. Urut ovat kartanossa vielä tänä päivänä.
On kerrottu, että aiempi 1700-luvun talo purettiin, koska niin monet siellä asuneet olivat sairastuneet keuhkotautiin, Silloin luultiin, että itse talo oli sairas, ja niin se purettiin ja poltettiin ja sen sijaan rakennettiin uusi, ”terve” talo.
Karl Gustafin kuoleman jälkeen vuonna 1885 poika Gustaf Ludvig ja tytär Olga Sofia lunastivat kartanon muilta perillisiltä. Vuonna 1903 Ludvig osti myös sisarensa osuuden kartanosta, paitsi sen maa-alan, jonne Olga oli rakennuttanut Ljungby-huvilan. Samaan aikaan Ludvig osti myös naapurissa olevan Hagabölen kartanon ja myi kauempana sijaitsevia omistuksia. Ludvig oli koulutettu agronomi ja aloitti tehokkaan kartanonhoidon keskittämällä omistuksia lähemmäksi pääkartanoa. Tuolloin hän omisti melkein koko Garpgårdin kylän. Kartanon viljelymaat lisääntyivät 44 hehtaarista vuodesta 1880 lähes 151 hehtaariin vuoteen 1910. Segersby menestyi hyvin kilpailuissa, joita järjestettiin mm. maamiesseuran näyttelyissä. Kartano sai usein palkintoja sekä kotieläimistä että viljelykasveista. Uudenmaan läänin maanviljelysseura valitsi Segersbyn myös yhdeksi läänin harjoittelukartanoista.
Sen jälkeen kun punaiset murhasivat Ludvig Ruuthin sisällissodan aikana 24. helmikuuta 1918, hänen leskensä Fanny Ruuth os. Dahlström omisti kartanon ja hoiti sitä menestyksekkäästi. Hänen aikanaan naapurikartanot myytiin. Vuonna 1935 Fanny luovutti kartanon pojalleen Curt Ruuthille, joka rakennutti itselleen ja perheelleen uuden karaktäärirakennuksen noin 300 metrin päähän vanhasta. Arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelund piirsi talon. Uusi talo myytiin pois suvusta vuonna 1976.
Curt Ruuth oli ensimmäisiä metsänhoitoon keskittyneitä kartanonomistajia Pernajassa, joten hän vuokrasi viljelysmaita pois. Segersbyn metsäalat kasvoivat 191 hehtaarista vuonna 1920 305 hehtaariin vuonna 1950, pienentyäkseen sen jälkeen 46 hehtaariin vuoteen 1997 mennessä. Segersbyn maaomistukset olivat vuonna 1910 kattaneet 764 hehtaaria, mistä 151 hehtaaria oli peltoa. Vuonna 1969 Segersbyhyn kuului 110 hehtaaria, mistä 39 hehtaaria oli peltomaata.
Curt Ruuthin jälkeen kartanon otti haltuunsa vuonna 1967 hänen veljensä Gustaf Fredrikin poika Thor Gustaf. Kartanon omisti vuosina 1967-1981 Thor Ruuthin vaimo Dorrit, kun taas hän itse vastasi kartanon toiminnasta ja eläinten ruokinnasta. Tänä aikana vietiin siitoslehmiä ulkomaille ja Segersbyn lehmät kuuluivat Suomen kymmenen parhaan siitoseläinkannan joukkoon. Thor ja Dorrit Ruuth ottivat asunnokseen vanhan, 1700-luvun puolivälissä rakennetun sivurakennuksen, Bagarstuganin. Curt Ruuthin sisaret Inger Elisabet Ruuth (1905-1981) ja Kerstin Fanny Maria Ruuth (1900-1973) asuivat koko elämänsä vanhassa päärakennuksessa. Vuonna 1981 Thorin poika Stefan Ruuth otti kartanon haltuunsa.
KULTTUURIA JA SEURUSTELUA
Varsinaisen kartanotoiminnan lisäksi laaja ja monipuolinen kirjasto toi Segersbylle kulttuurikodin leiman. Kirjaston vanhimmat kirjat olivat 1560-luvulta. Talossa oli myös suuri sali tai musiikkihuone, missä oli mm. konserttiflyygeli ja urut.
Segersbyssä vietettiin myös eloisaa ja iloista seuraelämää. Vanhoista lehtileikkeistä voi lukea, että kartano on ollut tunnettu lämpimästä ja tervetulleeksi toivottavasta ilmapiiristä. Sen voi tuntea myös katsomalla vanhoja valokuvia mm. joulunvietosta, peltotöistä ja retkistä rannalle.
Segersby ja sen asukkaat olivat myös aktiivinen osa Pernajan yhteisöä ja ottivat osaa kunnallisten asioiden hoitamiseen. He olivat mukana kulttuuri- ja järjestöelämässä ja kehittämässä paikallisyhteisöä. Haluttiin tukea myös kansansivistystä ja koululaitoksen kehittämistä. Vuonna 1899 kulkivat Nylands Nation –osakunnan ylioppilaat ympäri Pernajaa ja järjestivät kursseja, joiden oli tarkoitus valmistaa kansankorkeakoulun opintoihin. Samalla ylioppilaat kehottivat järjestämään kursseja lapsille, jotka eivät käyneet kansakoulua. Myös Segersbyssä pidettiin kursseja lukemisessa ja kirjoittamisessa, laskennossa ja yksiäänisessä laulussa!
Päärakennus, jota nykyään kutsutaan nimellä Gamla Segersby, oli ollut tyhjillään vuodesta 1981 kun Kim Söderholm osti sen vuonna 2007. Hänen äidinäitinsä isä Karl Gustaf oli rakennuttanut talon 1869. Kim Söderholm alkoi luoda uudelleen sitä kulttuurikotia, joka kartano oli aiemmin ollut, mm. keräämällä huonekaluja ja esineitä, jotka olivat olleet siellä aikaisemmin. Konsertit, taidekeräily ja näyttelyt ovat saaneet talon uudelleen eloon.
Segersbyssä on kerrottu myös salaisista maanalaisista käytävistä ja asekätköistä ullakolla. Meistä sukulaisista, jotka olemme olleet siellä lapsena, on ollut jännittävää kuvitella ja etsiskellä niitä. Ehkä ei ole koskaan mahdollista selvittää asekätköjen ajankohtaa. Se saattoi olla venäläistämisen vastarinnan aikana ja käytävät olivat mahdollisesti olemassa jo Isonvihan aikana.
On varmaan sopivaa päättää Segersbytä koskeva artikkeli Fanny Ruuthin mietelauseella. Fanny Ruuth valittiin Pernajan kirkonkylän Marttayhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hänen mietelauseensa oli ”Kotini on aarteeni, sitä aarretta tahdon rakkaudella vaalia”. Sitä hän sovelsi myös Segersbyn elämässä ja voidaan sanoa, että myös muut omistajat näyttävät eläneen saman periaatteen mukaisesti.
Lena Karhu
Käännetty Ruuth-Ruutu -sukukirjassa (2019) julkaistusta ruotsinkielisestä artikkelista. Käännös Maini Saloheimo.
Matias Åkerlundin Loviisassa vuonna 1879 Segersbyhyn rakentamat urut. Katossa toinen Karl Gustaf Ruuthin ja Olga Meinanderin häälahjaksi saamista kattokruunuista.