MUSIKAALISTA TOIMINTAA

Karl Gustaf Ruuth oli musikaalisesti lahjakas ja kiinnostunut musiikista. Vaikka hänellä ei nuorena ollut varaa moniin musiikin oppitunteihin, tuli hänestä niin taitava, että hän soitti huilua amatööriorkesterissä, joka vuonna 1852 kantaesitti Fredrik Paciuksen oopperan ”Kuningas Kaarlen metsästys” Helsingissä.

Hän jatkoi musiikille omistautumista asetuttuaan asumaan Loviisaan, ja hänestä tuli siellä musiikkielämän tulisielu. Hän johti kaupungin ensimmäistä kuoroa, joka muodostettiin 1870-luvulla. Kuoro hajosi pian, mutta hän ei antanut periksi vaan kokosi 1885 uuden kuoron, jolla oli pysyvämpi organisaatio.

Kotona Segersbyn kartanossa, jonka hän peri vanhempiensa kuoleman jälkeen, musisoitiin paljon, soitettiin mm. huilua, torvea, viulua, pianoa ja urkuja. Hän rakennutti urut Segersbyn musiikkisaliin vuonna 1879. Urut rakennettiin Loviisassa ja ne ovat paikallaan kartanossa edelleen.

YHTEISIÄ ASIOITA

Opettajan- ja rehtorintyönsä ohessa Karl Gustaf Ruuth ehti ottaa osaa myös kunnallisten asioiden hoitamiseen sekä Pernajassa että Loviisassa. 1860-luvun lopulla oli Pernajassa saatu kolmena peräkkäisenä vuotena hyvä sato, ja kansakoulun perustamiseen alkoi olla taloudellisia edellytyksiä. Karl Gustaf Ruuth oli mukana muodostamassa koululle hallintoa ja sääntöjä.

Kun Pernajan kuntakokous vuonna 1872 äänesti anomuksesta saada perustaa, kuten pöytäkirja kertoo, ”paloviinanpolttopolttimo”, osallistui kokoukseen epätavallisen monta jäsentä, 48 henkeä. Anomus hylättiin, sillä enemmistö, kuten Karl Gustaf Ruuth, äänesti ehdotusta vastaan.

Loviisassa hänet valittiin kaupungin ensimmäiseen valtuustoon vuonna 1874. Hän oli myös terveydenhuoltolautakunnan jäsen, sunnuntaikoulun hallituksen puheenjohtaja ja toimi kansakoulutarkastajana. Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että hän toimi myös Loviisan naisyhdistyksen (”Fruntimmersföreningen i Lovisa”) sihteerinä. Kaikki hallituksen jäsenet olivat naisia, mutta yhdistys hyväksyi miespuoliset toimihenkilöt.

KIINNOSTUS TEKNIIKKAAN JA KEHITYKSEEN

Karl Gustaf Ruuth oli monipuolisesti lahjakas mies, joka oli myös avoin uusille keksinnöille ja tekniikan kehitykselle. Loviisaan alettiin 1880-luvulla vetää puhelinlinjoja. Ensimmäinen linja vedettiin kahden nuoren miehen yksityisenä aloitteena vuonna 1883. Linja oli ilmeisesti menestys, sillä uutinen Östra Nyland –lehdessä kertoo, että ääni ”eteni niin selkeästi, että tyynellä säällä saattoi jopa tunnistaa puhujan äänestä”. Rehtori Ruuth ehdotti tuolloin kaupunginvaltuustolle, että selvitettäisiin puhelinlinjan kustannukset ja edut Loviisassa. Valtuusto katsoi kuitenkin, että kaupungilla ei ollut siihen varaa, joten puhelinverkon rakentamisen jatkaminen jäi yksityishenkilöille.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi sitä vastoin hänen toisen aloitteensa, kun hän vuonna 1881 pyysi rahaa lyhtyyn koulun portin ulkopuolelle. Tuohon aikaan keskusteltiin paljon siitä, miten pimeää kaupungissa oli katuvalaistuksen puuttuessa. Valtuusto päätti, että kaupunki ostaisi kolme lyhtyä, jotka sijoitettaisiin alkeiskoulun, kansakoulun ja raatihuoneen luo.

Karl Gustafin mielenkiinto tekniikkaan ja kehitykseen ei ollut vain teoreettista, vaan näkyi myös omissa keksinnöissä. Hän rakensi muun muassa laskukoneen. Hän valmisti myös erilaisia laitteita reaalikoulun fysikaaliseen instrumenttikokoelmaan. Hän sai kunniakirjan fysikaalisista instrumenteista Suomen yleisessä näyttelyssä Helsingissä vuonna 1876. Hän sai myös pronssimitalin lehtisahaustöistä kotiteollisuusnäyttelyssä Helsingissä vuonna 1875.