Gustaf Ludvig Ruuthin isä ja isoisä olivat opiskelleet teologiaa, mutta Ludvigin tavoitteena oli jo varhain tulla maanviljelijäksi ja hän kouluttautui agronomiksi. Hän oli viides Karl Gustaf ja Olga Elisabeth Ruuthin kuudesta lapsesta.

Päätettyään opinnot Loviisan reaalikoulussa (jossa hänen isänsä oli rehtori) vuonna 1881 oli hän vuoden harjoittelijana Kiuttulan kartanossa ja opiskeli sen jälkeen Mustialan maanviljelysopistossa Tammelassa, Hämeenlinnassa, ja valmistui sieltä vuonna 1884. Ludvig Ruuth oli yksi harvoista Pernajan maanviljelijöistä, joilla jo tuohon aikaan oli akateemista koulutusta maatalouden hoitamisessa. Vanhempien kuoltua hän otti hoitoonsa Segersbyn sukukartanon Pernajassa.

Hän järkiperäisti kartanon toimintaa myymällä kauempana sijaitsevia maa-alueita ja keskittämällä omistukset lähemmäksi Segersbytä. 1900-luvun alussa Pernajassa alettiin kohottaa maanviljelijöiden ammattitaitoa ja tietotasoa. Kuntaan perustettiin maamies- ja emäntäkoulut sekä maamiesseura. Ludvig Ruuth valittiin maamiesseuran puheenjohtajaksi.

Vuonna 1892 Ludvig Ruuth solmi avioliiton Fanny Dahlströmin kanssa. Fanny oli kotoisin Bergbyn kartanosta Pernajassa. He hoitivat menestyksekkäästi yhdessä Segersbyn kartanoa, joka tuli tunnetuksi lämpimästä ja tervetulleeksi toivottavasta vieraanvaraisuudesta suvun, ystävien ja naapurien piirissä. Sekä Fanny ja Ludvig erikseen että itse kartano saivat usein palkintoja viljelykasveista ja sekä karjasta että siipikarjasta eri maatalousnäyttelyissä.

Ludvig Ruuthin muotokuva (oikealla ylhäällä).

Fanny Ruuth os. Dahlström Segersbyn salissa (oikealla alhaalla).

TAISTELU VENÄLÄISTÄMISTÄ VASTAAN

Venäläistämistoimien vastustus oli vahvaa Pernajassa, erityisesti ensimmäisen sortokauden aikana 1899-1905. Kunnassa organisoitiin systemaattinen kampanja, jolla valistettiin asukkaista vastarinnan ja laillisuuden puolesta käytävän taistelun välttämättömyydestä. Erityisesti puolustettiin kunnallista itsemääräämisoikeutta.

Eräs toimi taistelussa oli kutsuntojen vastustaminen, kun uusi asevelvollisuuslaki tuli voimaan 1901. Myös Pernajassa protestoitiin lakia vastaan, sillä sen katsottiin olevan ristiriidassa Suomen lain ja keisarilta saatujen lupausten kanssa. Kutsuntalistat oli tarkoitus lukea Pernajan kirkossa sunnuntaina 2. päivänä maaliskuuta 1902, mutta Luvdig Ruuth nousi jumalanpalveluksessa seisomaan ja julisti, että lakia ei hyväksytty; ”sillä tämä on joutunut ristiriitaan niin meidän lakiemme kuin oikeudenmukaisuudenkin kanssa”. Hänen jälkeensä nousi ylös muitakin protestoimaan ja sillä tavalla estämään kutsuntalistojen lukemisen.

Tästä raportoitiin tietenkin Uudenmaan läänin kuvernöörille, joka oli venäläinen kenraalimajuri Kaigorodoff, ja tämä piti pernajalaisia erityisen itsepäisinä ja vaivalloisina. Raportissa oltiin sitä mieltä, että kartanonomistajat Constantin Roselius ja Ludvig Ruuth olivat ”Pernajan etummaiset kutsuntoja vastustavat agitaattorit”.

Vuonna 1904 kirjoitettiin monissa lehdissä ”Pernaja- jutusta”, jossa viranomaiset syyttivät väärin perustein Pernajan kuntaa kavalluksesta. Ludvig Ruuth oli tuolloin kunnallislautakunnan puheenjohtaja ja oli myös toiminut rahastonhoitajana. Hänet pidätettiin ja pidettiin viikon ajan syyttömästi vangittuna lääninvankilassa Helsingissä. Vapauttamisen jälkeen hänet pidettiin vielä jonkin aikaa kotiarestissa Segersbyssä. Pernajan kunta kääntyi puolustusasianajaja Pehr Evind Svinhufvudin puoleen ja voitti oikeusjutun. Ludvig Ruuthia puolusti Fanny Ruuthin veli, kihlakunnantuomari John Dahlström. Svinhufvud tähdensi keväällä 1905, että Pernaja oli laillisuustaistelussa ”maan etummaisten joukossa” ja että syyte oli ”jatkoa poliittiselle vainolle, jonka kohteeksi Pernajan kunta ja sen johtomiehet olivat joutuneet Bobrikoffin väkivaltahallinnon aikana”.

Ludvig Ruuthin epäiltiin myös olleen mukana levittämässä vastarintaliikkeen lehtiä ja esitteitä, näiden joukossa mm. ”Fria Ord” (Vapaita sanoja) ja ”Upprop till fäderneslandets försvar” (Vetoomus isänmaan puolustamiseen).

Pernajassa perustettiin 1898 nuorisoseura ”Hembygdens Vänner i Pernå” (Pernajan kotiseudun ystävät) ja Ludvig Ruuth valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän oli itse aktiivisesti puhunut siitä, että myös Pernajaan pitäisi perustaa nuorisoseura. Nuorisoseurat olivat osa kansansivistystyötä, jota pidettiin tarpeellisena vahvistamaan taistelua venäläistämistoimia vastaan. Yhdistys järjesti keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista kysymyksistä, mm. joulukuussa 1898 Ludvig Ruuth nosti keskusteluun kysymyksen eläinsuojelusta. Yhdistys järjesti myös teatteriesityksiä, ja eräs näytelmä oli Ludvig Ruuthin kirjoittama ”Ungdomsmötet” (Nuorten/nuorison kokous), jota esitettiin 1915-1916.

LUDVIG RUUTHIN LAPSET

Ludvig ja Fanny Ruuth saivat yhdeksän lasta, joista kaksi, Torsten Mikael ja Toini Emilia, kuolivat varhain. Marta Helena, ”Maja”, kouluttautui sairaanhoitajaksi ja työskenteli Lapinlahden sairaalassa Helsingissä. Olga Margareta, ”Greta”, asui Segersbyssä ja kuoli varhain keuhkotautiin. Gustaf Fredrik kouluttautui agrologiksi ja omisti jonkin aikaa Hagabölen kartanon. Kerstin Fanny Maria asui Segersbyssä, Kurt Gustaf Gideon omisti Segersbyn vuosina 1935-1967, Inger Elisabet toimi käsityönopettajana, yrittäjänä ja tekstiilitaiteilijana, Åke Gustaf Teodor oli taiteellisesti lahjakas ja opiskeli Ateneumissa, mutta kuoli nuorena keuhkotautiin.

Lena Karhu

Ludvig Ruuthin pojantyttären tytär

Käännetty Ruuth-Ruutu -sukukirjassa (2019) julkaistusta ruotsinkielisestä artikkelista. Käännös Maini Saloheimo.