19-vuotias korpraali oli juhannuksen tienoissa 1944 palaamassa yksikköönsä JR 9:n viestijoukkueeseen oltuaan välillä sairauslomalla kotonaan Tohmajärvellä. Jänisjärven asemalla hän joutui odottelemaan Suojärvelle menevää junaa pitkän tovin. Asemalla odotteli junaa muiden joukossa kaksi sinipukuista neitosta, joilla oli kantamuksenaan iso laatikko.

Korpraali yritti juttusille tyttöjen kanssa. Sen verran hän sai heistä irti, että he olivat sairaanhoito-oppilaita, jotka olivat saaneet tehtäväkseen evakuoida Harlun kunnalliskodin. Laatikossa oli viisi kiloa rusinoita jaettavaksi evakuoitaville lapsille. Korpraali auttoi laatikon tytöille oikeaan junaan ja jatkoi omaa matkaansa kohti rintamaa.

Suojärveltä korpraali pääsi kuorma-autojen lavoilla, välillä kranaattilastin päällä, ja jalan Kolatselkään ja sieltä Tulemajärven pohjoispuolelle Palalahteen. Siellä hän tapasi vetäytyvää Suomen armeijaa, jota Neuvostoliiton maataistelukoneet ahdistelivat. Korpraalin matka jatkui vielä vähän idän suuntaan, jossa hän viimein, heinäkuun jo alettua löysi oman yksikkönsä.

Matkan suunta kääntyi nyt takaisin kohti länttä Kolatselkään, Loimolaan ja Hiisjärvelle. Hiisjärvellä joukkue valmisteli rykmentin komentopaikan viestiyhteyksiä. Piuhoja viritellessään korpraali seurasi silmäkulmastaan neuvostokoneen lentoa, kun huomasi toisen koneen lentävän suoraa yllään ja pudottavan pommin 50 metrin päähän. Pamaus ja potku polveen! Korpraali ei päässytkään enää ylös.

Korpraalin oikeaan jalkaan oli osunut kranaatinsirpale, joka mursi sääriluun. Rintamalta hänet kuljetettiin Leppäsyrjän kenttäsairaalaan, sieltä Suistamolle Alatun kunnalliskotiin ja Alatun asemalta sairasjunaan, joka vei haavoittuneita Kuopioon ja lopulta Iisalmeen. Iisalmen lyseoon oli perustettu lievemmin haavoittuneiden sairaala, jonne korpraalikin nyt päätyi. 

Nuori korpraali havaitsi pian, että toinen hänen Suojärven asemalla tapaamistaan neitosista, toisen vuoden sairaanhoito-oppilas, toimi viereisen osaston yöhoitajana – Harlun kunnalliskodin evakuointi oli hoidettu! Kun Iisalmessa järjestettiin musiikilliset iltamat, pyysi jo jaloilleen päässyt korpraali neitosta sinne seurakseen. Seuraavien viikkojen aikana he tekivät yhdessä kävelyretkiä kaupungin pimennetyillä kaduilla ja puhuivat kaikenlaisia nuorten ihmisten asioita.  Kerran korpraali haki neitosen tämän kortteerista yhteiskoulun lehtorin luota. Sama rouva toimi sairaalan kanttiinin pitäjänä ja tunsi korpraalin jo sieltä. Hän arvioi myöhemmin neitoselle, että korpraali oli ”ehkä sivistyskodista”. Hän pyysi, että pari lähettäisi hänelle kihlakorttinsa, kun sen aika tulisi.

Korpraali ja neitonen eivät suunnitelleet kihlautumista kuljeskellessaan Iisalmessa kesällä 1944. Niin kuitenkin kävi neljä vuotta myöhemmin, että he kihlautuivat ja kortti lähti Iisalmeen. Professori Martti Ruuth vihki sisarensa pojanpojan, FM Veijo Saloheimon (2a-sukuhaaraa) ja terveyssisar Lahja Kaarton avioliittoon Tohmajärvellä elokuussa 1949.