Onni Ruuth perusti ensimmäisen suomenkielisen urheilulehden ja keksi sanan urheilu

(Lyhennelmä Iris Arolan toukokuussa 1985 Katajanokan kasinolla järjestetyssä sukukokouksessa pitämästä esityksestä, joka kertoi hänen ukistaan, piirilääkäri Onni Ruuthista. Arolan esitys perustui lähinnä joensuulaisen Karjalainen-lehden 1938 julkaisemaan kirjoitukseen piirilääkäri Onni Ruuthin täyttäessä 80 vuotta.)

Piirilääkäri Onni Osvald Ruuth syntyi Kaukolassa 1858 nimipastori Alexander Edvard Ruuthin ja Sofia Gustafva von Nandelstadtin poikana. Nuoruutensa vuodet hän vietti Heinävedellä, jonka riista- ja kalarikkaissa maisemissa hänellä oli tilaisuus ampumiseen, metsästykseen ja kalastukseen.

Koulunsa Onni Ruuth kävi Kuopiossa ja suoritti ylioppilastutkinnon 1878 kirjoittautuen jäseneksi Savo-Karjalaiseen osakuntaan, jonka rientoihin hän innolla osallistui joutuen suomalaisen puolueen riveihin ja pitäen mm. luentoja maaseudulla.

Varsinkin kaikenlaisiin urheilullisiin rientoihin Ruuth otti osaa kuuluen mm. Suomen Metsästys- ja ampumaseuraan saaden useita palkintoja. Porvoon saaristossa hän rakensi itselleen purjeveneen osallistuen kilpailuihin ja purjehtien aina Tukholmaan saakka. Norjasta tilaamallaan Maria-purjeveneellä hän voitti sarjassaan yhtämittaisesti ja sai Tukholmassa Ruotsin kuninkaallisen purjehdusseuran kilpailuissa palkinnon ja kuninkaan hopeisen maljan.

Tuohon aikaan ilmestyi Suomessa vain yksi urheilulehti ja sekin ruotsinkielinen Sporten. Kun Onnin Ruuth oli innokas urheilija ja aloitteiden mies, perusti hän maamme ensimmäisen suomenkielisen urheilulehden nimeltään Uljas, joka oli urheuden ja reippauden edustaja. Sanan ”sport” suomalaiseksi vastineeksi keksi Onni Ruuth – siitä A. Ahlqvistin kanssa neuvoteltuaan – sanan urheilu, mikä on sittemmin vakiintunut. Uljaan avustajia olivat tohtorit Tavastjerna ja Helman sekä lehtori Ivar Vilskman, joka Uljaan kuoltua perusti Urheilulehden.

Uljaan päätoimittajana Onni Ruuth tuli osalliseksi monien urheilun ja matkailun edistämistä tarkoittavien harrastusten kanssa. Niinpä hän oli perustamassa Suomen Kennelklubia, Suomen Kalastusseuraa ja Suomen Matkailuyhdistystä, Ylioppilaiden Urheiluyhdistystä jne. Aktiivisesti hän edelleen osallistui varsinkin ampumiseen, purjehdukseen ja luisteluun.

Valmistuttuaan lääkäriksi Onni Ruuth toimi virassa mm. Leppävirroilla, Antreassa, Kittilässä, Tohmajärvellä ja lopuksi piirilääkärinä Joensuussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 1926.

Työnsä ohessa Ruuth otti osaa asuinpaikkakuntiensa monenlaisiin rientoihin. Antreassa hän harrasti hevosurheilun ja –kasvatuksen kehittämistä, Kittilässä hän innostui poronhoidosta ja muuttaessaan sieltä hänellä oli 450-päinen porolauma, niistä 26 ajokasta, kaikki hänen itsensä opettamia. Kittilässä hän sai myös aikaan ensimmäisen maanviljelysnäyttelyn, ja alkoi sitten Tohmajärvellä kasvattaa ISK-karjaa Otrakkalan tilalla.

Maailmansodan puhjettua ja Suomen vapaussodan/kansalaissodan lähentyessä Onni Ruuth oli suojeluskuntalaisten ensimmäisiä. Hän kuului Joensuun suojeluskunnan perustajiin ja oli Joensuun suojeluskunnan ensimmäisen esikunnan puheenjohtaja.

Onni Ruuthin esimerkillisestä suhtautumisesta suojeluskuntatyöhön ja urheiluun merkitykseen kertoo se, että vielä 64-vuotiaana osallistui kokeisiin suojeluskuntajärjestön 1. luokan kuntoisuusmerkin saavuttamiseksi ja saikin merkin, jota monet nuoretkaan eivät pystyneet saavuttamaan. Hän on myös toiminut pitkään urheilukilpailulääkärinä ja seuraa yhä vireästi Suomen urheiluelämää.

Hän oli myös aktiivinen poliittisessa elämässä ja oli perustamassa Kansallista kokoomusta toimien muun muassa Joensuun paikallisosaston ja Pohjois-Karjalan Kansallisliiton perustavissa kokouksissa puheenjohtajana.

Onni O. Ruuth kuoli 1942.