12.12.1943-20.1.2013

Helsingin Yliopiston urologian professori ja osastonylilääkäri Mirja Ruutu (o.s. Saraste) syntyi tamperelaisperheen ainokaiseksi, mutta sai kuin ison sisarusparven serkuistaan, eritoten äitinsä sisaren, viulutaiteilija Anja Ignatius-Hirvensalon lapsista, ja myöhemmin aviomiehensä Tapani Ruudun veljistä ja näiden puolisoista. Mirja Ruutu tunnettiin niin sukujen kuin ystävien ja työtovereiden piirissä hyvin sosiaalisena, auttavaisena, luotettavana ja huumorintajuisena ihmisenä ja lääkärinä.

Mirja Ruutu valmistui lääkäriksi 1969 Helsingin yliopistosta, sai erikoislääkärin oikeudet kirurgiassa 1977 ja urologiassa 1979. Hän väitteli tohtoriksi 1985. Urologian dosentiksi hänet nimitettiin 1987 ja oli pitkän aikaa ainoa naisurologi Suomessa. Alan professorina hän toimi 2002-08 eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Hänen ohjaamanaan ja myötävaikutuksella syntyi useita väitöskirjoja, ja viime vuosiin asti hän oli kysytyin vastaväittäjä urologian alalla Suomessa.

Vuonna 2002 Mirja Ruutu valittiin Vuoden Urologiksi. Hän oli myös Suomen Urologiyhdistyksen kunniajäsen, sekä toimi aktiivisesti monissa pohjoismaisissa ja Euroopan laajuisissa urologien yhdistyksissä.

Puolison ja lasten, Liisan, Antin ja Ollin, ja heidän perheittensä, ohella Mirja Ruudun suuri rakkaus olivat hevoset, joita hän sekä ratsasti, kasvatti että koulutti.