Miksi Alexander-tekniikasta olisi hyvä olla tietoisempi kuntoutuksen alueella? Alexander-tekniikan liitetään asioihin jotka mielletään kuuluvaksi fysioterapiaan ja siitä löytyy elementtejä jotka soveltuvat hyvin fysioterapeuttiseen maailmankuvaan. Tyypillisesti Alexander-tekniikan ajatellaan liittyvän ryhtiin, liikkumisen laatuun, hengitykseen ja rentoutumiseen. Alexander-tekniikka ohjaa aktiiviseen ja itsenäiseen suuntaan mikä on tavoitteena myös fysioterapiassa erona passiivisempana pidettäviin manuaalisiin käsittelyihin. Alexander-tekniikka antaa työvälineitä oman psykofyysisen hyvinvoinnin lisäämiseen mikä on tärkeä elementti myös fysioterapeutin työssä jaksamiselle. Alexander-tekniikka saattaisi olla täydentävä menetelmä niin psykofyysisen-, tule- ja työterveysfysioterapiassa sekä osittain neurologisessa kuntoutuksessakin. Alexander-tekniikka käsittelee hienovaraisemmin liikkeeseen vaikuttavia tekijöitä joka mahdollistaa sen hyödyntämisen esim. terapeuttisen harjoittelun yhteydessä jolloin se täydentäisi ja rikastuttaisi fysioterapeuttista ohjausta ja neuvontaa.
Fysioterapeutti vastaa itsenäisesti työnsä suunnittelusta, toteutuksesta, arvioinnista ja kehittämisestä ottaen huomioon eettiset ja lainsäädännölliset näkökulmat sekä vaikuttavuuden, tehokkuuden ja taloudellisuuden vaatimukset. Fysioterapeutin työ on asiakaslähtöistä ja näyttöön perustuvaa. Fysioterapeutti toimii yhteistyössä muiden asiakkaan/potilaan hoitoon ja kuntoutukseen osallistuvien asiantuntijoiden kanssa ja oman alansa asiantuntijana moniammatillisissa työryhmissä. Fysioterapia perustuu terveyden, liikkumisen ja toimintakyvyn edellytysten tuntemiseen ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Fysioterapiassa arvioidaan asiakkaan/potilaan terveyttä, liikkumista, toimintakykyä ja toimintarajoitteita hänen toimintaympäristössään. Fysioterapian menetelmiä ovat terveyttä ja toimintakykyä edistävä ohjaus ja neuvonta, terapeuttinen harjoittelu, manuaalinen ja fysikaalinen terapia sekä apuvälinepalvelut. Fysioterapian kiinnostuksen kohteena on ihmisen toimintakyky ja liikkuminen sekä erityisesti toiminnan heikkeneminen ja häiriö. Fysioterapiassa sovelletaan monen muun tieteenalan tutkimusta ja tietoa. (Suomen fysioterapeutit 2015.)
Jotta Alexander-tekniikka voitaisiin katsoa soveltuvaksi fysioterapiaan pitäisi sen siis sopia ylläolevaan kuvaukseen fysioterapautin työstä. Alexander-tekniikka on asiakaslähtöistä koska se on yksilöllinen oppimisprosessi jossa ohjaaja on enemmän opettaja kuin terapeutti. Alexander-tekniikan ajatellaan olevan aina jollain tavalla yksilöllinen prosessi, minkä vuoksi opettajan roolissa oleva ei voi etukäteen tietää valmiita vastauksia vaan opetustilanne on tutkiva prosessi. AT lisää ymmärrystä terveyteen, liikkumiseen ja toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä.. Alexander-tekniikka sisältää ohjausta, neuvontaa, terapeuttisen harjoittelun elementtejä sekä manuaalista käsittelyä. Tutkimukset viittaavat vaikutuksiin asennossa, liikkeessä, kivussa, toimintakyvyssä. AT:n ohjaaminen voi tapahtua asiakkaan omassa ympäristössä ja sitä voi käyttää rinnakkain fysioterapeuttisten menetelmien kanssa ja tukemaan niitä. Tämä opinnäyte pyrkii tuomaan yhteen tutkimustiedon Alexander-tekniikasta ja ottamaan kantaan kuinka hyvin menetelmän voidaan katsoa olevan näyttöön perustuvaa tällä hetkellä.
Yhteisiä tavoitteita fysioterapiassa ja Alexander-tekniikassa ovat ainakin parantuminen ryhdissä, liikkumistavassa, hengityksessä, kehonhahmotuksessa, tasapainossa ja toimintakyvyssä sekä oireiden ja kipujen lievittyminen. Molempien tarkoitus on antaa asiakkaille työvälineitä jotka tekisivät heistä riippumattomampia ulkoisesta avusta. Molemmissa pyritään näkemään ihminen myös laajempana kokonaisuutena johon vaikuttavat niin ajatukset, uskomukset kuin tunteet biomekaanisten tekijöiden lisäksi. Psyyken vaikutus kehoon syventyy Alexander-tekniikassa ja tulee konkreettiseksi sillä koulutus on hyvin käytännönläheistä ja henkilökohtaista tutkimista oman kokemuksen kautta. Epäspesifisessä alaselkäkivussa esitetyt alakategoriat liikehäiriöistä ja liikekontrollihäiriöistä sopivat ajattelutavaltaan Alexander-tekniikkaan. Alexander-tekniikassa havainnoidaan mm. pään ja selkärangan neutraalin asennon muutoksia liikkeen yhteydessä.
Fysioterapeutin ja Alexander-tekniikan ajatuksissa ja käsityksissä löytyy myös eroja. Alexander-tekniikan harjoittaminen herkistää havaitsemaan pienempääkin ylimääräistä jännitystä ihmisissä, joka aktivoituu sitä suuremmaksi mitä vaikeampaa asiaa koetetaan suorittaa. Tämä tekee haasteellisemmaksi löytää harjoitteita jotka ei samalla vahvistaisi huonoja jännitystottumuksia. Alexander-tekniikassa ongelmien keskeisimpänä syynä pidetään turhia reaktiomalleja jotka liittyvät liialliseen ponnisteluun. Esimerkiksi huono ryhdin ei ajatella yleensä johtuvan heikoista lihaksista vaan enemmänkin luontaisten ryhtimekanismien häiriintymisestä turhan jännityksen seurauksena. Mahdollisesti tarvittava lihasten aktivoituminen ajatellaan tapahtuvan enemmän ajatuksen kautta epäsuorasti. Tarvittavan aktiviteetin syntymisen voi ajatella olevan enemmänkin refleksinomaista, alitajuisempaa tai idiomotorista tietoisen tahdonalaisen tekemisen ja yrittämisen sijasta. Perusliikkuminenkin on jo hermostollisesti niin monimutkainen asia ettemme sitä lopulta hallitse tietoisen mielen tasolla. Fysioterapiassa perinteisemmin pyritään vaikuttamaan puutteelliseen aktiviteettiin suoraviivaisemmin ja tahdonalaisemmin. Asento ja ryhti nähdään fysioterapiassa usein jonain mitä voisi suoraan korjata laittamalla keho erilaiseen asentoon ja ylläpitämällä uutta asentoa. Alexander-tekniikassa asento nähdään heijastumana hermoston tilasta joten siihen vaikuttaa myös ajatukset, tunteet, uskomukset ja tietoisuutemme. Asento nähdään melko alitajuisena ja syvälle juurtuneiden tottumusten synnyttämänä minkä takia tietoisella korjaamisella ei katsota vaikutettavan todellisiin syihin asennon muutoksissa. Asento häiriintyy alitajuisten totunnaisten reaktiomallien kautta ja näillä samoilla virheellisillä tottumuksilla koetamme myös tehdä muutoksia kun pyrimme suoraan korjaamaan asentoa. Alexander-tekniikka antaa hienovaraisemman menetelmän muuttaa asentoa pysyvämmin. Painopiste muutoksessa on keinoissa päämäärän sijaan.
Käsillä tapahtuvassa ohjauksessa on myös ero fysioterapiaan tai muihin manuaalisiin menetelmiin. Alexander-tekniikassa uskotaan että ohjaus välittyy opettajan psykofyysisestä kokonaisuudesta eikä siis tapahdu vain teknisenä käden motorisena suorituksena. Tästä johtuen koetaan että Alexander-tekniikkaa ei voi opettaa jos sitä ei ole oppinut soveltamaan omaan itseensä riittävän hyvin. Tämän takia opettaja koulutus on myös kolmivuotinen ja edellyttää että opettajaksi kouluttautuva käy muutosprosessin läpi henkilökohtaisesti. Opettajan velvollisuudeksi katsotaan tekniikan harjoittaminen parhaalla mahdollisella tavalla toista ohjattaessa, ikäänkuin opettajan psykofyysinen tila kommunikoituisi biofeedback tyylisesti oppilaalle.
Alexander-tekniikan koulutus ei sisällä opetusta sairauksista, joten niiden tuottamat erityisvaatimukset voivat rajoittaa Alexander-tekniikan opettajan hyödyntämistä kuntoutuksessa ja terveydenhuollossa. Tosin lempeänä ohjausmuotona se ei juuri sisällä riskejä ja täten kattavampi osaaminen kontra-indikaatioista ei ole niin oleellinen kuin manipulatiivisemmissa hoidoissa. Johtuen lääketieteellisen koulutuksen puuttumisesta ja oman tietämyksen rajoitteiden tiedostamisesta kehoittavat Alexander-tekniikan opettajat oppilaitaan herkemmin olemaan yhteydessä lääkäriin jos henkilöllä on lääketieteellisiä ongelmia. Yksittäiset opettajat saattavat olla myös terveydenhuollon ammattilaisia, vaikkakin suurimmaksi osaksi Alexander-tekniikan opettajien taustakoulutukset ovat muilta kuin terveydenhuollon aloilta. Alexander-tekniikka katsotaan olevan ensisijaisesti opetuksellinen menetelmä ja tästä johtuen se ei pyri esittämään olemaan hoitomenetelmä. Tästä johtuen terveydenhuollon ammattilaiset voivat melko luottavaisin mielin tehdä yhteistyötä Alexander-tekniikan opettajien kanssa. Alexander-tekniikan kehittäjä teki yhteistyötä useiden lääkärien kanssa jotka lähettivät hänelle potilaitaan, eli historiallisestikin menetelmä on toiminut rinnakkain lääketieteen kanssa.
Pienempikin kokemus tekniikasta voi antaa uusia ajatuksia fysioterapeutin työhön ja hänen omaan työssä jaksamiseen vaikkei se annakaan todellisia valmiuksia opettaa sitä omille potilaille. Parempi tietoisuus tekniikasta mahdollistaisi kuitenkin sen suosittamisen asiakkaille joiden fysioterapeutti uskoisi siitä hyötyvän. Tällaista tekniikan suosittamista onkin alkanut jo tapahtumaan yksittäisten fysioterapeuttien, omt-fysioterapeuttien ja lääkäreiden taholta. Tyypillisesti sen suosittaminen pohjautuu joko positiiviseen henkilökohtaiseen kokemukseen tai tietoisuuteen 2008 British Medical Journal lehdessä julkaistusta tutkimuksesta Alexander-tekniikan vaikutuksesta alaselkäkipuun.
Fysioterapiaa ja Alexander-tekniikkaa lähentävinä ajattelumalleina voi pitää erityisesti psykofyysistä fysioterapiaa, motorisenkontrollinharjoittamisen ajattelumalleja (liike- ja liikekontrollihäiriöt), Barret Dorkon näkemyksiä idiomotorisesta liikkeestä ja Diana Jakobsonin dermoneuromodulaatiota. Myös neuromatrix kipumalli, jota on tuonut esille mm. Lorimer Moseley, jossa hermoston ja sitä kautta ajatusten, uskomusten, tunteiden ja huomion vaikutukset vaikuttavat keskeisesti kipuun sopii myös hyvin Alexander-tekniikan ihmiskuvaan.
Alexander-tekniikan periaatteista
Ihmisten kokemuksia Alexander-tekniikasta
Alexander-tekniikan tutkimusnäyttö
Alexander-tekniikka työterveydenhuollossa
Alexander-tekniikan vaikuttavuus alaselkäkivussa
Kroonisen alaselkäkivun näyttöön perustuvasta kuntoutuksesta