Tekniikan periaatteet voi kuvata lyhyemmin ja ytimekkäämmin, mutta kyse on kuitenkin hienovaraisista taidoista joiden oppiminen syvällisemmin vie käytännössä pidemmän aikaa ja edellyttävät käytännössä opettajan henkilökohtaista ohjausta. Nämä perustaidot voi ajatella hermostollisiksi taidoiksi jotka voivat vaikuttaa kaikkeen toimintaamme. Tämän takia Alexander-tekniikan opetus voi ulkoisesti näyttää melko samanlaiselta vaikka oppilaan tavoitteet tai ongelmat olisi hyvin erilaisia. Tuntematta tekniikkaa voi olla vaikea nähdä ulkoisesti mitään erityistä siinä esimerkiksi videolta katsottuna, mutta usein henkilökohtainen kokemus antaa tuntuman hienovaraisempaan puoleen ja paljastaa menetelmän erityispiirteitä. Alexander-tekniikan vahvuus on perinteessä joka välittää sen periaatteita käsillä tapahtuvalla hienovaraisella ohjauksella jolloin taito voi välittyä vaikka kyky ilmaista sanallisesti olisi puutteellista. (Mellor 2015; STAT 2015, CanSTAT 2015)
Alexander-tekniikan vaikutukset voivat olla laaja-alaisia ja oppilaille yllättäviäkin, koska Alexander-tekniikka opettaa hermoston kokonaisuuteen liittyviä asioita. Kokonaisvaltaisesta ajattelutavasta johtuen yksittäisiä ongelmakohtiakin lähestytään kokonaisuudesta käsin ilman erityistä keskittymistä vaivaan tai ongelmaan. 20 - 30 opetuskerran sarja on tyypillinen suositus että Alexander-tekniikan perusteet saattaisi oppia niin että ne voisivat kehittyä itsenäisestikin. Tätä voisi verrata ajokortin suorittamiseen. Alexander-tekniikan opettaja koulutus on kolmivuotinen ja opettajien taidon katsotaan lisääntyvän kokemuksen myötä niin että usein pitkällä eläkeiässä olevia opettajia arvostetaan suuresti. Opettajat pyrkivät vaihtamaan ohjauksia kollegoidensa kanssa ja ottamaan ohjauksia itseään kokeneemmilta opettajilta kymmeniäkin vuosia, eli asennoituminen on yleisesti läpielämän jatkuvasta oppimisprosessista. (King 2015; MATTS 2015; STAT 2015)
Alexander-tekniikka yli sata vuotta vanha hienovarainen menetelmä, jonka avulla opitaan tiedostamaan ja ymmärtämään kehon ja mielen välistä vuorovaikutusta. Tarkoituksena on uudelleen kouluttaa sitä miten liikumme, lepäämme, teemme työmme, ajattelemme ja reagoimme. Ensisijaisesti tekniikassa on kyse häiritsevien alitajuisten kaavamaisten tottumusten tiedostamisesta ja poisoppimisesta. Alexander-tekniikan ohjaus on yksilöllistä ja pohjautuu hetkessä tapahtuviin aistihavaintoihin ja omaa mindfulness tyyppisiä elementtejä. Ohjauksessa tuntoaistin herkkyys on keskeisessä osassa. Tekniikka on oppimismenetelmä ja edellyttää oppilaalta valmiutta oppia ja muuttua. Alexander-tekniikan perinteinen opetusmuoto on yksityisohjaus, jonka aikana opettaja ohjaa oppilasta sanallisesti ja hienovaraisella käsillä tehtävällä ohjauksella. Taitoa tutkitaan ja harjoitellaan usein perusliikkeisiin kuten istumiseen, seisomiseen, kävelemiseen ja kumartumiseen, joka mahdollistaan taidon soveltamisen arkielämässä. Taitojen lisääntyessä soveltaminen myös vaativampiin asioihin voi tulla mukaan ohjauksiin. (CanSTAT 2015; STAT 2015)
Alexander-tekniikan periaatteista löytyy kuvausta esim. opinnäytteestä Alexander-tekniikka laulajan työvälineenä (Matikainen 2013). Toinen lähde Alexander-tekniikan periaatteisiin tutustumiselle on tanssin alueen väitöskirja Alexander-tekniikka koreografisen prosessin osana josta löytyy myös kuvausta kehittäjän historiasta (Lahdenperä 2013).
Alexander-tekniikan periaatteet voi esittää pohjautuen kehittäjän kolmannen kirjan Use of The Self kirjan kappaleeseen Evolution of a Technique. Tätä kappaletta pidetään Alexander-tekniikan opettajien parissa usein yhtenä keskeisimpänä kuvauksena menetelmän periaatteisiin(Barlow 1999). Kappaleessa kehittäjä Frederick Matthias Alexander kuvailee prosessin jolla hän ratkaisi hienomotoriseen toimintaan liittyvät tottumukset, jotka jälkikäteen arvioituna vaikuttivat aiheuttaneen hänelle niin äänenkäheytymistä, kuin hengitys- ja ruuansulatustoimintojen heikentymistä. Vaiheet tässä prosessissa toimivat mallina tottumusten muuttamiselle. Havaintoja ja näkemyksiä voisi kuvailla seuraavasti:
Ongelma
Itsekäyttö (use of the self)
Havainnointi
Käyttö vaikuttaa toimintaan (use affects functioning)
Kokonaisuus
Primääri kontrolli (primary control)
Kriittinen hetki & tottumuksen voima
Aistimusten epäluotettava tulkinta (unreliable sensory appriciation)
Inhibitio (Inhibition)
Suuntaaminen (directing)
Väärien tuntemus salliminen
Aito luottamus ajatukseen
Valinnan vapaus & tuore päätös
Alexanderilla oli progressiivisesti pahentunut äänenkäheytymisongelma joka häiritsi hänen uraansa esiintyvänä lausujana. Kun äänenkäytön opettajien tai lääkärin avulla ratkaisua ei löytynyt, lähti hän tutkimaan asiaa oletuksesta että hänen tapansa tuottaa ääntä oli ongelman aiheuttaja.
Vertaamalla peilin ääressä normaalia puhetta, jossa hänellä ei ollut ongelmaa, lujempaan esiintymisääneen ja havaitsi muutoksia pään, kurkun ja ylähengitysteiden alueilla joiden arveli vaikuttavan negatiivisesti äänentuottoon. Havainnoituaan nämä asiat hän tunnisti ne hienovaraisempana taipumuksena myös normaalista puheestaan. Ainoa asia johon hän kykeni vaikuttamaan, oli taipumus niskan jännittymiseen joka aiheutti pään taaksepäin nyökkäystä. Onnistumalla jättämään tätä taipumusta pois huomasi hän äänen parantumista ja lääkäri totesi myös hänen kroonisen laryngiitiin helpottaneen. Tästä Alexander päätteli että kehon motorisilla tottumuksilla oli vaikutus kehon toimintaa (use affects functioning).
Aikaa myöten Alexander tunnisti äänenkäyttöön liittyviä ylimääräisiä ja haitallisiksi kokemia tottumuksia koko kehon alueelta, joista erityisen tärkeinä hän piti pään, selkärangan ja rintakehän tilaolosuhteisiin vaikuttavia puristavia jännitteitä. Näiden alueiden vapautumisesta syntyneestä hienomotorisesta koordinaatio tilasta hän käytti termiä primaari kontrolli (primary control) ja koki että sillä oli kokonaisvaltainen hermostollinen vaikutus.
Alkuun hän yritti muuttaa näkemiään muutoksia asennossa, tekemällä niille vastakkaisia korjausliikkeitä. Hän kuitenkin huomasi että tällä tavoin tehdyt muutokset eivät säilyneet äänenkäytön yhteydessä. Alexander palasi vanhoihin tottumuksiin sillä hetkellä kun hän rupesi lausumaan (critical moment, force of habbit).
Hän havainnoi myös peilistä että vaikka hän ajatteli muuttaneensa pään asentoa ja tunsi onnistuneensa asiassa tapahtui tottumuksen mukainen muutos silloinkin. Tästä hän arveli että hänen proprioseptinen aistinsa ei ollut luotettavassa tilassa. Alkuun hän ajatteli tämän aistimusten epäluotettavan arvioinnin (unreliable sensory appriciation) olevan hänen henkilökohtainen puutteensa johtuen lapsuuden ajan sairastelusta, mutta toisten henkilöiden havainnoin kautta totesi ilmiön vaikuttavan muihinkin ja vain sen määrä vaihtele.
Näiden havaintojen kautta hän luopui yrityksestä korjata tottumuksiaan suoran tietoisen tekemisen kautta ja siirtyi ennaltaehkäisemään niiden tapahtumista vähentämisen kautta (inhibition). Prosessin voi mieltää hermostollisen inhibitio toiminnan vahvistamisena ja eksitaatiotoiminnan hiljentämisenä. Alexander ei siis yrittänyt käyttää ääntään oikein vaan hän tyytyi vähentämään sitä minkä tiesi vääräksi.
Tämän vähentämisen rinnalle hän toi tekemisen sijasta ajatuksen jonka tarkoitus oli epäsuoremmin tuottaa toivottua muutoksia ikään kuin aktivoiden sellaisia lihaksia joihin hänellä ei ollut suoraa tahdonalaista kontrollia (vrt. idiomotorinen liike). Tätä ajatuksella vaikuttamista hän kutsui suuntaamiseksi (direction/directing) kuvastaen että kehon muutoksessa on suunta, muttei selkeää päämäärää kuten jokin ennalta määrätty asento. Niin sanottujen perussuuntauksien tarkoitus oli auttaa muuttamaan reaktioita joita tapahtui totunnaisesti pään, selkärangan ja rintakehän alueella. Inhibitiolla ja suuntaamisella syntyvät muutokset sai tuntua oudolta, kummalliselta tai jopa väärältä. Koska vanha vääristynyt tapa tuntui oikealta piti antaa lupa myös väärän tuntuisille aistikokemuksille. Hän ei siis voinut tuntoaistitasolla tietää miltä hyvänlainen muutos tuntuisi vaan hänen piti aidosti luottaa valitsemaan hermostolliseen prosessiin. Alexander sanoi harjoitelleensa tätä inhibition ja suuntaamisen yhdistelmää peilin ääressä kuukausia.
Senkin jälkeen kun hän oli oppinut vaikuttamaan asennon peruskoordinaatioon, totesi hän edelleen helposti palaavan vanhoihin tapoihinsa lausumista aloittaessa. Saadakseen kokemuksia tuon uuden tilan säilymisestä toiminnan yhteydessä antoi hän itselleen lausunnan lisäksi muita vaihtoehtoja ja teki valinnan vaihtoehtojen välillä vasta viime hetkellä (choice, fresh decision). Tällainen valinnanvapauden tila oli viimeinen vaadittu palanen äänenkäyttötottumuksen muuttamisessa. Riittävästi harjoiteltuaan Alexander sanoi vanhan tottumuksen jääneen pois ja vapaammasta ja kokonaisvaltaisemmin koordinoidusta tilasta tulleen ensisijainen äänenkäyttö tapa. Menetelmää kehittäessä hän koki myös merkittävää parantumista terveyden tilassaan. Alexander koki että hänen löytämänsä periaatteet avaisivat ihan uudenlaisen kentän ihmistutkimukseen. (Alexander 1932a: 1-20; Alexander 1932b: 21-48.)
Ensimmäisessä kirjassaan Alexander sanoi olevansa vasta alussa tutkimisessaan (Alexander 1910 xxiii). Alexander jatkoikin tekniikkansa harjoittamista ja viimeisessä kirjassaan yli 70-vuotiaana totesi että huolimatta hänen elinikäisestä työstään oli hän saavuttanut vain alun (Alexander 1947 xxxviii).
Alexander kehitti menetelmän tutkiessa äänenkäyttöä, mutta periaatteet katsotaan soveltuvan mihin tahansa toimintaan. Kirjallisuuden perusteella Alexander-tekniikan oppeja voi hyödyntää jokapäiväisissä toimissa kuten istuessa, seistessä, kävellessä, nostaessa, kirjoittaessa, äänenkäytössä ja vuorovaikutuksessa ja vaikka päätetyöskentelyssä. Suosittua on sen käyttäminen myös lempeissä ja kehotietoisuutta edistävissä lajeissa kuten Tai Chi harjoittelussa ja Joogassa. Kirjallisuutta löytyy erikseen erilaisiin teemoihin kuten tuki- ja liikuntaelin vaivoissa, musiikki-instrumentti soittamisessa, laulamisessa, ryhdin parantamisessa, terveyden edistämisessä, raskauden ja synnytyksen aikana, stressin hallinnassa, tunne- ja ajatusreaktioiden muuttamisessa, uinnissa, juoksussa, ratsastuksessa, kuntosaliharjoittelussa, golfauksessa, tanssissa, äänenkäytössä, hengityksessä, näyttelemisessä, meditoidessa, jonglöörauksessa ja oppimisen edistämisessä. (Rickover 2014.)
Alexander-tekniikan periaatteista
Ihmisten kokemuksia Alexander-tekniikasta
Alexander-tekniikan tutkimusnäyttö
Alexander-tekniikka työterveydenhuollossa
Alexander-tekniikan vaikuttavuus alaselkäkivussa
Kroonisen alaselkäkivun näyttöön perustuvasta kuntoutuksesta